Tapahtuipa kokeissa...

Keskustelua erästyksestä yleensä. Täällä voisi käydä keskusteluja koira-aiheiden ulkopuolella. Tarinoita ja turinoita harrastukseen liittyen.

Valvoja: Maarit Seppänen

Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta »

-90 luvun alussa eräässä etelän kokeessa tapahtunutta.

Koe oli järjestetty metsä-/peltokokeeksi, tuolloin sellainen järjestely oli mahdollista. Tuomari pyysi koetta seuraamaan tullutta vaimoani toimimaan kirjurina. Koe aloitettiin pellolta, jossa kaikille koirille annettiin hakuvuorot. Kokeen kuluessa löydettiin peltopyyparvi ojan varresta, jossa toinen lk-narttuni tavoitteli seisontaa. Odotin seisonnan kiinteytymistä, kun koira vielä hieman liikkui. Parvesta lähti kaksi lintua, mutta koira jatkoi ja jämähti lopulta niin, että tiesin sillä olevan linnun piikissä. En ehtinyt ilmoittaa seisontaa, kun tuomari huusi sen mitä keuhkoista irtosi ”SEISOO”, ….niin seisoi…. mutta linnut lensivät. Mielessäni mietin että ahaa, semmonen tappaus tälläkertaa, mistähän se kimpaantu? Parvi lensi vain noin 150 – 200 metriä ja laskeutui kynnökselle. Tuomari heilui ja viittoi jälkijoukoille kuin jumbojettiä parkkiin ohjaava lentokenttämies ja huusi, (koiran ja ohjaajan nimi muutettu) Kalle tuo Nuusku tänne, täällä on lintuja.

Tämän jälkeen tuo paikalle kutsuttu parivaljakko, Kalle ja Nuusku, lähti yhdessä haravoimaan tuota noin hehtaarin suuruista kynnösaluetta. Siellä kuljettiin vähän kuin lenkillä ollessa yhdessä haravoiden, koira melkein kuin talutushihnassa. Silloisella vähäisellä kokemuksellani tuumailin mielessäni, että tuollaisesta hausta ei kovin mairittelevia kommentteja saisi edes nuortenluokassa. Kaverin puolesta vähän huoletti, että sulkeekohan tuomari koiran kokeesta, kun kyseessä kuitenkin on voittajaluokan koira, mutta huoleni osoittautui aiheettomaksi. Linnut kuitenkin jäivät löytymättä siitä huolimatta, että niiden laskeutumispaikka oli melko tarkasti nähty. Tästä tilanteesta poistuttiin hiljalleen ”takavasemmalle”, eikä siitä kummempia kommentteja esitetty.

Koe jatkui ja koiria kokeiltiin, kunnes saavuttiin pellon ja metsän rajassa kulkevalle kapealle peltotielle. Kokeen järjestäjä sanoi, että tuossa metsässä saattaa olla teeriä. Ok, valmistauduimme jälkijoukkona metsäpiknikkiin, kun tuomari sanoi tälle Nuuskun ohjaajalle, että ”mene sinä koirasi kanssa sinne metsään, kun sinä sen ykkösenkin tarvitset.” Vähän hölmistyneenä sitten jäätiin tuomarin kanssa istumaan tienvieressä olleen ladonseinustalle. Eikä kauan ehdittykään istua kun metsästä, melko läheltä, kuului ohjaajan huuto, ”koira tuli tiedottamaan.” Siihen tuomari huusi vastaan, että ”tehkää riistatyö”. Kokeen järjestäjä pyövelin ominaisuudessa lähti avuksi suunnistamaan metsästä kuulunutta ohjaajan ääntä kohti, mutta ei hän meidän näköpiiristämme vielä ehtinyt kadota kun metsästä kuului laukaus. Vähän ajan päästä ilmestyi ohjaaja ja koira ja tuomari kysyi ohjaajalta, ”miten meni”? ”Ihan hienosti” kuului vastaus. Pudotusta ei tapahtunut, ja vain tämä yksi koira vieraili tuolla metsän puolella. Tältä koiralta puuttui vielä tuo metsä ykkönen, jota nyt oltiin hakemassa. …Että silleen.

Sitten koetta jatkettiin pellon puolella, tai rehellisimmin sanoen siirryttiin erään talon pihaan, koska fasaanit olivat linnoittautuneet tuonne pihapiireihin peltotöiden häiritseminä. Nuusku sitten vuorollaan sai seisonnan pihapiirissä kaikkien osallistujien silmien alla, navetan seinustalla olleen traktorin ja navetan seinustan välissä heinikossa majailleelle fasaanille. Tuomari antoi toimintaluvan ja ohjaaja käski koiran etenemään. Koira lähti kuin raketti, eli verkkaisesti mutta nopeasti kiihtyen ja lintu siivitti… no…. raketissahan ei ole jarruja. Ohjaajan sotahuudon se taisi ottaa kannustuksena, ja ilmeisesti olettamiensa kannustushuutojen saattelemana se ajoi fasaanin kauas näköpiirimme ulkopuolelle. Siinä seisottiin ja katseltiin vähän kuin odotellen, että entäs nyt. Tuomari hetken mietti ja kysyi ohjaajalta, ”luovutko”? Ohjaaja ei vastannut. Loppukritiikissä sitten tuomari kertoi ko. koiran hienosta toiminnasta ja ilmoitti tuloksen, ”100 pistettä, suljetaan”. Jossakin vaiheessa hän vielä sanoi tuolle koiran ohjaajalle , ”laitoin tänne että luovuit, kun se näyttää paremmalta”.

Minua tietenkin kiinnosti, että löytyykö virallisemmasta versiosta vielä tuo ko. 100 pistettä koiran tuloksena, mutta pisteitä ei ollut laitettu näkyviin julkaistuun versioon. Yleensä ottaen tuon koiran haku koko kokeen aikana oli lähinnä sellaista nuortenluokan hakua, eikä edes hyvää sellaista. Kyseessä oli muistaakseni myöskin Nuuskun viimeisen ykkösen haku KVA:n arvoon.
Tuomari vielä kokeen jälkeen antoi meille jonkinlaista tunnustusta, kun minkäänlaista jupinaa ei kokeen kuluessa ohjaajien taholta kuulunut. Sanottakoon, että me muut ohjaajat koirinemme saimme suurin piirtein ansiomme mukaan. Mutta kyllä tuo aloittelevaa harrastajaa suuresti hämmästytti.

Tämä tapaus on painunut mieleeni niin hyvin, että ei ehkä ole mahdotonta, kun aikani koittaa, saatan vielä hihkaista ennen arkunkannen sulkemista että, sata pistettä, suljetaan.

Jotta ketään ”virassa” olevaa tuomaria ei epäiltäisi, niin todettakoon että ko. tuomari on jo siirtynyt taivaallisille metsästysalueille.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

mauri harju
REPPUKOIRA!
Viestit: 310
Liittynyt: 5.6.2008 14:31

Viesti Kirjoittaja mauri harju »

Muistan tuon Sepon tapauksen; eräs kokeessa ollut kertoi kokeen kulun Sepon kertoman mukaisesti. Sama tuomari oli meilläkin töissä. Kilpailijoina oli 2 ylituomaria (molemmat ovat elossa mutta eivät enää tuomaroi) Olin koetoimitsija, opas ja ampuja mutta en edes aspirantti vielä. Tuomari tuotiin paikalle myöhässä, kusi housuihinsa kun piti "kravatista" kiinni. Joi päivän aikana kaikki kaljat. Johdin koetta alusta loppuun. Tuomari työnsi paperinipun ja käski pitää kiirettä. Menin autoon papereita laatimaan ja tuomari kävi kerran katsomassa, tosin kävi kyselemässä lisää olutta, no sitä ei ollut enää, sain allekirjoitukset papereihin samalla. Pitämäni kritiikin jälkeen muistin kiittää tuomaria ja muitakin paikalla olleita. Kokeissa vallitsi hieno kennelhenki. Illalla mietin maailman menoa,jolloin toinen kilpailijoina olleista ylituomareista soitti ja totesi," että kyl sul pittä kortti hommat". Hörönaurut päälle ja totesi lopuksi, että hyvä kun ei tullut tänään yhtään ykköstä. Yllä oleva saattaa naurattaa jotain mutta naurut oli kaukana. Tämä tapahtui 80 luvun alussa. Nykyään pakkaa tulemaan narinaa, jos tuomari on unohtanut pestä hampaansa aamulla. Silloin ei valiteltu ihan pienistä.

Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta »

Tässä tapauksessa tuomari oli kyllä fyysisesti ihan ok.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta »

Tapahtui aikanaan Kymenlaaksossa Riistakoirakisassa ensimmäisen koepäivän päätyttyä.

Päivä koirien kokeilemisen jälkeen oli ”pulkassa” ja ruokailukin oli saatettu jo lähes päätökseen. Me nopeimmat olimme jo tankkauksen ehtineet suorittaa ja käydä vielä katsomassa koiriamme että niillä varmasti on kaikki kunnossa kunnon lepoa varten. Olimme tuolta reissulta palaamassa jo takaisin salin ja baarin puolelle kuuntelemaan ja rakentamaan päivän ”saldoa”. Portaikossa vastaamme tuli kaksi kanakoiraharrastajatyttöä, enkä minä ruoja taaskaan tietenkään osannut pitää suurta suutani kiinni.

Todella hätäisesti suoritetun tilannearvion seurauksena minä tomerasti ja painokkaasti loihen lausumaan noille neitokaisille että ” No.. no… tytöt tytöt… ei täällä nyt asiat voi vielä noin huonosti olla, …. Tytöt katsoivat minua hölmistyneinä, silmät pyöreinä ja suurina kuin vanhan kansan teevadit. Tavoittelin tuollaista nuhtelevaa ja painokasta äänensävyä kun jatkoin sanoen, ”pankaahan nyt ne ”iltapalat” pois ja mennään takaisin tuonne salin tai baarin puolelle. Tytöillä hieman alaleuka loksahti, ja kuin hyvin koulutetuilla sotilailla, molempien oikea käsi nousi samanaikaisesti ja ohikiitävän hetken he molemmat tuijottivat hölmistyneinä oikeassa kädessään olevaa ”ravinnepakettia”. Minä mielessäni ehdin jo odottaa että kohta sattuu… Mitä vielä, edelleen samanaikaisesti tytöjen kädet laskeutuivat ja katseet suuntautui kasvoihini, (johon olin jo ehtinyt odottaa suuntautuvan jotain muutakin). Tytöt päästivät ilmoille hersyvän naurunremakan ja lähtivät päättäväisesti suuntaamaan, nuo banaanit tukevasti kädessään, majoitustiloja kohti. Katsoivat vielä mennessään meitä ilkikurisesti ikään kuin ilkkuen että, ähäkutti ähäkutti (mitä sitten lienevät tuollakin tarkoittaneet??) . No, me kaverini kanssa jatkoimme salia kohti ja minä vielä mietin itsekseni että, pentele, joka paikassa sitä pitääkin mennä suunsa aukaisemaan. Luojalle ja tytöille kiitos ymmärtäväisyydestä tällaista hölösuuta kohtaan.

Anteeksi vain tytöt näin jälkikäteen.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Vastaa Viestiin