Voorumin tila?

Keskustelua erästyksestä yleensä. Täällä voisi käydä keskusteluja koira-aiheiden ulkopuolella. Tarinoita ja turinoita harrastukseen liittyen.

Valvoja: Maarit Seppänen

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 16.6.2012 22:17

On se tämä palsta ollut niin kuollut, että ei ole tottakaan. Asiaan syyllisiä löytyy itse kunkin peilistä. Minusta ei ole kuin tyhjän höpöttäjäksi, mutta onhan sitäkin rattosampaa harrastaa kuin vanhoja viestejä selailla.
Ensi keväälle on jo pentua haaveiltu, kun on partaneitikin jo seitsemän ja sittenhän sitä ollaan taas innosta pinkeänä. Ihan vähän suunnittelin bretoniin siirtymistä, kun en ymmärrä, miksi näiden karkkareiden koko tuntuu vaan kasvavan, mutta esteettisistä syistä karkkareissa pysytään. Nartun haluaisin, mutta uroksen otan, koska ei ne naiset keskenään ilman tappelua näytä pärjäävän. Ja tästäpä aasinsillasta aiheeseen: mitä luonteelta toivot?
Minä haluan itsevarman, rauhallisen ja rohkean pennun (tässä järjestyksessä)Mitkä kolme luonteenpiirrettä muut nostaisivat tärkeimmäksi.

Että tämmöstä keskustelun alotusta.

marja katajamaa
REPPUKOIRA!
Viestit: 480
Liittynyt: 23.11.2005 18:25
Paikkakunta: avvil-city
Viesti:

Viesti Kirjoittaja marja katajamaa » 19.6.2012 07:26

Reipas, itsenäinen ja luottavainen.
Kylläpä on todella híljaista, tai sitten toiset eivät halua paljastaa omia "niksejään". :lol:
Kuva

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 19.6.2012 07:38

Terve, luonteeltaan tasapainoinen ja kohtuullisella vaivalla koulutettava.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 19.6.2012 10:54

Intuitiolla valitsen, josta näyttää seuraavan se, että koira on luonteeltaan varsin isäntänsä kaltainen. Hyvä tai huono, mutta synkkaapahan ainakin hyvin yhteen... :)
Kuva

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 19.6.2012 13:38

Kerro Titta vielä, miten pennusta näet, että se on kohtuullisella vaivalla koulutettavissa. Vai katsotko sitä sukutaulusta?

En ole kasvattaja, mutta nyt on ollut tilaisuus pari viikkoa seurata springeripentuetta ihan kotona. Luonteeltaan ääripäät jotenkuten erotan, mutta muut pennut on kyllä ihan puuroa ja velliä. Kuinka siis pentulaatikolla pari kertaa käymällä mitään näkisin?

Olenkin tullut siihen tulemaan, että jos mahdollista, kasvattaja valitkoon pennun minulle. Minä kerron, mitä en suin surminkaan halua (arka) ja toiseksi, mitä pennun luonteelta toivon (itsevarma, rauhallinen, rohkea). Kasvattaja sitten toivon mukaan ensin pois sulkee sopimattomat, ja sitten ehdottaa sopivaa/ sopivia ja minä niistä sitten ottamaan. Tämä viimeinen valinta sitten tapahtuu todennäköisesti ihan ensiarvoisen tärkeillä perusteilla kuten värin, koon tai söpöyden perusteella.

Mutta kukapa kasvattaja tähän suostuu ja onko jononumeron perusteella mistä valita. Kasvattajalla kuitenkin pitäisi olla sellainen itseluottamus ja kantti, että jos se vihoviimeinen pentu on sellainen, jota en toivo, asia sanotaan suoraan. Sellaisestakin koirasta voi toisissa käsissä tulla mestari, mutta minun käsissäni varmaan ei. Oikean isännän saaminen oikealle koiralle on varmaan niitä kasvattajan suurimpia haasteita.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 19.6.2012 20:12

Jukka Hokkanen kirjoitti:Kerro Titta vielä, miten pennusta näet, että se on kohtuullisella vaivalla koulutettavissa. Vai katsotko sitä sukutaulusta?
Koiran vanhemmathan siinä on avainasemassa, mutta kyllä siitä pennustakin näkee aika helposti miten kova se on hakkaamaan päätään seinään. Se sinnikkäin ja omapäisin p*rkele joka menee kaikista pentuaidoista läpi ja ympäri ei välttämättä ole ihan vässykän (tai ensikertalaisen) omistajan unelmakoira, koska todennäköisesti se punkaa myös koulutuksessa jonkinverran omille performansseilleen. Tosin osaa se nöyrän ja miellyttämisenhaluisen tuntuinenkin koira olla vaikeasti koulutettava, tai päinvastoin. Ite oon niin mukavuudenhaluinen ja laiska etten jaksa hassata aikaani opettamalla koiralle hirmuisesti temppuja, ja metsästäähän sen pitää osata periaatteessa selkäytimellään.

Ideaalitilanne tosiaan on että kasvattaja valitsee sen pennun ostajalle, tai katsoo ne vaihtoehdot joista voi valikoida.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 19.6.2012 23:10

Tommosen perkeleen voisin hyvin ottaa, jos se vaan olisi kohtuu rauhallinen. Oon joitain ADHD tapauksia nähny ja niihin ei kyllä hermo riittäis. Nää on sitten vielä niitä asioita, joissa samat asiat nähdään eri valossa. Rauhallinen = flegmaattinen, rohkea = tyhmä, itsevarma = itsepäinen jne.

tommi väisänen
Site Admin
Viestit: 7
Liittynyt: 15.5.2012 19:35
Paikkakunta: Rautavaara
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tommi väisänen » 20.6.2012 05:43

Titta: elä missään nimessä mee sekottaan termejä mukavuuedenhalunen ja laiska. Niitä ei piä yhistää toisiisa. Menee hyvä illuusio pilalle. :lol:

Mutta valinnasta: viimesin pentu teki sen valinnan. Sylissä napotti 2 finalistia,joitten välillä asiaa puntaroin. Toinen halus pois ja toinen jäi nukkuun. Tosin muut asiat oli siinä vaiheessa puntaroitu. Puhtaasti fiiliksellä.

Heikki Kinnunen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 23
Liittynyt: 16.2.2007 20:12

Viesti Kirjoittaja Heikki Kinnunen » 20.6.2012 09:05

Ota se bretoni hyvästä yhdistelmästä. Saat pienemmän, sukupuoleen katsomatta pärjäävät keskenään kotona, ei vingu eikä vikise, jos jossain pamahtaa ja lisäksi saat lintuja reppuun. Haku on kohdillaan ja nostaa räväkästi.
T: Riekkoalbus

Mervi Kukkonen
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 6.1.2006 16:21
Paikkakunta: Muhos
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mervi Kukkonen » 20.6.2012 14:16

Mukava, että keskustelua välillä virkiää.. Innostuimpa tästä aloittamaan toisenkin keskustelun "Jalostus" osioon seisovien koiriemme tilanteesta/ tulevaisuudesta.

Pennun luonnetta ei ole kovinkaan helppoa/ yksinkertaista tarkkailla pentulaatikossa; pentulaatikkoiässä/ laumassa/ tutussa paikassa luonteen piirteet eivät tule esille kovinkaan yksilöllisesti. Ehkä siinä 6-8 vkon tuntumassa saattaa löytyä eroja, kun vie pennun/ kaksi kerrallaan puolueettomalle uudelle alueelle ja testailee siellä hyvän tovin muutaman päivänä peräkkäin. Tuossa vaiheessa arasta pennusta en ole koskaan nähnyt kehittyvän luonteenpiirteiltään Hokkasen toivomaa ihannekoiraa.. Voi kuitenkin käydä niinkin, että vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin 8vkosta vaikka aina tuonne 5 kk saakka, on koira sitten aikuisena luonteeltaan aivan jotain muuta mitä odotti olevan.. Eli fakiiri on joka pentulaatikosta jyvät akanoista erottaa..

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 20.6.2012 18:03

On se luonteen arviointi muutenkin niin vaikeaa, että senkin jälkeen, kun ei ol arvioitavana kuin se oma pentu, ollaan välillä tukevasti metsässä. Jos ajattelee, että koiran tehtävänä on sopeutua isännän vaatimuksiin tai siis että talo elää tavallaan, ei hyvää seuraa. Tätäkin näkee ja tähänkin olen syyllistynyt. Kun hihnan lukottomassa päässä pitäisi olla viisaampi osapuoli, olisi koulutus toteutettava pennun luonteen vaatimalla tavalla. Siinäpä sitä haastetta.
Siis jos siis toiveistani ja kaikkien vilpittömistä pyrkimyksistä huolimatta pentu ei olisikaan se kuningasluonne, niin ensin olisi katsottava peiliin, onko luonteen ei toivottu piirre mahdollisesti omaa syytä, ja sitten koitettava sopeuttaa oma käytöksensä koiran asettamiin vaatimuksiin. Kokemuksesta tiedän, että vaikeaa, mutta ei suinkaan ylivoimaista. Mutta onhan se äkkipikaisen ihmisen itsehillintä kovvaa hommaa, eikä aina onnistu ihmisten saati koirien kesken. Syvämmestä ottaa, kun ei koira syytä eikä moiti, vaikka aihetta olisi.

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Voorumin tila

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 16.7.2012 14:32

Seisojan tulee hakea, tehdä riistatyö, olla menemättä perään ja noutaa saalis . Onneksi olkoon me seisojien omistajat: hausta tai sen ongelmista on viimeksi kirjoitettu 14.12.2010, riistatyöstä 11.10.2011, noudosta 25.7.2011. Perusopetus on vähän enemmän hakusessa, kun siitä on kirjoiteltu vielä tänä vuonnakin.
Olemme siis päässeet harrastuksessamme siihen tilaan, että olemassa olevat koirat on valmiita ja tulevien opettamiseen ei neuvoja kaivata. Tai jos joku kaipaa, niin lukekoon vanhoja ketjuja.
Aina, kun forumin avaa, täällä on vähintään 5 vierasta. Kiinnostusta siis keskustelemisen seuraamiseen on.

Haastan jäsenet keskustelemaan avaamalla kuhunkin keskusteluun uuden otsikon silläkin uhalla, että kyse olisi väkisin keskustelemisesta. Vain aktiivisuudella syntyy aitoja keskusteluja, merkittävää sisältöä.
Ps. Kun joku kuitenkin huomaa, että juuri tämä sama nimihän tuolla oli toisten keskustelua estämässä, kiinnitän huomiota siihen, että kritiikkini kohdistui tapaan, ei sisältöön eikä henkilöön.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 10.3.2013 20:40

On tää kyllä surkeessa jamassa... :|
Kuva

Hannu Unger
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2010 22:51
Paikkakunta: Nurmo

Viesti Kirjoittaja Hannu Unger » 10.3.2013 21:38

Älä Eero muuta murise! Hiljaista on.
Oli tuossa penikan velipoika meillä viikon hiihtolomaa viettämässä ja itelläkin sopivasti lomaa. Alkoi pojilla olemaan linjat kunnossa kun joka päivä käytiin hiihtelemässä pellonreunoja pitkin.
Edelliseen viestiketjuun liittyen tuli mieleen että kun katselee toista siinä omansa sivussa viikon, niin kovasti näillä kahdella huomasi kypsyydessä eroa, luonteissa ei niinkään.
Penikat on nyt vuoden enkä minä niissä alle 8-viikkoisena juuri eroa huomannut, vaikka niitä sen ajan syntymästä asti pyörittelin ja seurailin. Ja eikähön tuo kypsyyskin ensi syksyksi tasaannu.
Kaverilla oli kaksi pentua jäljellä, rauhallinen ja villi joista viimeinen pennun ottaja valitsi sen villin ja kaverille jäi se rauhallinen. Koirat kun tuli aikuisiksi, heitti luonteet häränpyllyä. Kaverilla on virtaisa ja sillä toisella rauhallinen koira.
Että arpapeliä koko pennun valinta loppupelissä. Tokihan ne sukupuut antaa tiettyjä odotuksia.
-Kortti tuo ja kortti vie, mutta kanakoirametsästys, se se on onnenkauppaa-

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 11.3.2013 21:01

Kyllä tämä koko foorumi taitaa joutaa roskakoriin. Ei tällä ole enää mitään annettavaa jäsenistölle, ja nuo linkkien linkit taitaa löytyä facabookista ketä sattuu kiinnostamaan.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Vastaa Viestiin