KAER koeluokassa korkeasti palkittu

Eri rotujen harrastajien ja toimihenkilöiden tiedotteita.

Valvoja: Maarit Seppänen

O. Ruoho

Viesti Kirjoittaja O. Ruoho » 30.12.2008 20:06

Jaaha, keitähän nämä ylituomarit ovat joiden mielestä koirat käyvät liikaa kokeissa ja että se vaikuttais jotenkin koirien jalostukseen tämä liian suuri määrä.

Jalostukseen käytetään ominaisuusarvoja eikä niinkään tuloksia. mitä enemmän tietoa sen parempi.

Jos joku tykkää käydä koiransa kanssa kokeissa vaikka joka viikonloppu niin tuskin se keneltäkkään on pois.

Tälläiset höpinät näillä palstoilla vain nostavat uusien harrastajien kynnystä tuoda koiriaan arvioitaviksi. Ominaisuudet pystytään katsomaan ilman palkintosijaan yltäviä pisteitäkin.

Hyvää uuttavuotta toivottaen,

Osmo Ruoho

Mikko Riutola
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 7.5.2007 14:49

Viesti Kirjoittaja Mikko Riutola » 30.12.2008 20:37

No niin, nyt lukaisin jutun uudestaan, enkä ihan oikeasti löydä siitä tuota virettä jonka Petteri löysi.
Olettaisin että kerhon sivuilla saa lainata lehteä? Jos ei saa niin modet poistakoon. Eli sanasta sanaa:

"Kokeissa käydään liikaa harrastelemassa ja yrittämässä tuloksia muotovalion titteliä varten. Metsästyksen pitää olla ensisijainen syy hankkia seisoja ja kokeisiin seisoja tuodaan vasta, kun se on hyvä jahtikoira. Harrastelu ei tee oikeutta näille koirille."

Jotta huh huh, taikka sitten minä olen vaan niin tyhmä etten ymmärrä.

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 30.12.2008 20:59

O. Ruoho kirjoitti:Jaaha, keitähän nämä ylituomarit ovat joiden mielestä koirat käyvät liikaa kokeissa ja että se vaikuttais jotenkin koirien jalostukseen tämä liian suuri määrä.
Tuo oli varmaan mulle. Viesti oli vain tarkoitettu huomauttamaan, että tilastot eivät aina huomaa asioita niin nopeasti mitä tuomarit sen saattavat tehdä. Siinä luki että Jos tuomareilla alkaa olla mutu..

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 30.12.2008 21:19

riude kirjoitti:No niin, nyt lukaisin jutun uudestaan, enkä ihan oikeasti löydä siitä tuota virettä jonka Petteri löysi.
Olettaisin että kerhon sivuilla saa lainata lehteä? Jos ei saa niin modet poistakoon. Eli sanasta sanaa:

"Kokeissa käydään liikaa harrastelemassa ja yrittämässä tuloksia muotovalion titteliä varten. Metsästyksen pitää olla ensisijainen syy hankkia seisoja ja kokeisiin seisoja tuodaan vasta, kun se on hyvä jahtikoira. Harrastelu ei tee oikeutta näille koirille."

Jotta huh huh, taikka sitten minä olen vaan niin tyhmä etten ymmärrä.
Edelleenkään en näe kritiikin kohdistuvan koemääriin vaan toisinaan havaittaviin asenteisiin.

Minäpä yritän pilkkoa tuon siten kuin sen itse ymmärsin:

Kokeissa käydään liikaa harrastelemassa ja yrittämässä tuloksia muotovalion titteliä varten. = Koekäynnillä ei ole jalostuksellista perustetta. Toisin sanoen koira on jo näyttänyt mitä se osaa ja sen tuloksista (ja varsinkin niistä ominaisuuspisteistä) voidaan nähdä mikä se on hulejaan. Tai sitten koetulosta haetaan - ei niinkään koiran realististen käyttöominaisuuksien näyttämisen vuoksi - vaan jotta koirasta saadaan muotovalio.

Metsästyksen pitää olla ensisijainen syy hankkia seisoja ja kokeisiin seisoja tuodaan vasta, kun se on hyvä jahtikoira. Harrastelu ei tee oikeutta näille koirille. = Koeuran tavoittelu ei saa mennä kriteereissä metsästyksen edelle. Ainakaan itse en halua nähdä sitä tilannetta, että joku haluaisi ottaa etupäässä "kaer-koiran", ei metsästyskoiraa. Tällainen tilanne on jo joissain metsästyskoirien roturyhmissä.

Mitä kokeissa esittämiseen tulee, niin kun koira on siinä mallissa, että se voi esittää sen mitä osaa, niin ei kun vaan kokeisiin. Esim. täysin hakematonta koiraa tai koiraa joka ei seiso en kyllä näe järkeväksi viedä kokeisiin useampaa kertaa. Kerran sen voi viedä vain näyttääkseen, että "ei pelaa". Tietoa se on sekin jalostukselle :)

Kasvattajien, alueellisten seisojakerhojen ja aluekouluttajien pitäisi entistä näkyvämmin kertoa ja ohjeistaa siinä mistä tässä touhussa on oikein kysymys. Porukalla meidän pitäisi saada aikaan entistä parempia koiria ja jokaisen pitäisi jotenkin kantaa rehti kortensa siihen kekoon. Kynnystä pitää madaltaa toki, mutta kokeet eivät missään tapauksessa saa kokea inflaatiota arvostuksensa suhteen. Itse taaskin viime kesän ja syksyn aikaan treenejä vetäessä huomasin, että ohjaajissa - varsinkin uusissa - on paljon tietämättömyydestä johtuvaa pelkoa kokeita kohtaan. Kannustakaa kasvattajat ja aluekouluttajat, mutta pysykää totuudessa sen suhteen mikä kokeiden merkitys on.
Kuva

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 31.12.2008 11:46

riude kirjoitti: Tätä linjausta "tukee" hienosti uusimmassa lehdessä ollut haastattelu jossa joku ylituomari (ei ole lehti käsillä enkä nyt muista nimeä) oli pahoittanut mielensä kun kokeissa käydään "harrastelemassa".
Tämä nyt on vain irroitettu lause ko. artikkelin lopusta, jokaisen kannattaa se lukea kokonaisuudessaan.
Itse en kyllä voinut kuin ihmetellä tuollaisen tekstin julkaisua lehdessä, jonka lukijakunta kuitenkin on suurimmaksi osaksi meitä "harrastelijoita".
"Kokeissa käydään liikaa harrastelemassa ja yrittämässä tuloksia muotovalion titteliä varten. Metsästyksen pitää olla ensisijainen syy hankkia seisoja ja kokeisiin seisoja tuodaan vasta, kun se on hyvä jahtikoira. Harrastelu ei tee oikeutta näille koirille."

Jotta huh huh, taikka sitten minä olen vaan niin tyhmä etten ymmärrä.
Mikäs tuossa "riude"a puhalluttaa?
Eikö asia sitten ole juuri noin?
Itse "aloittelevana harrastajana" pidin tuota lehden juttua kokonaisuudessaan erittäin hyvänä ja valaisevana. Vielä kun kävin yhtä koetta "turistina" seuraamassa, niin asiat vain selkiytyi.
Jos tilastojen mukaan yli puolet koekäynneistä päättyy joko nollaan tai viivaan, pitäisin aiheellisena tarkistaa motiivia kokeeseen lähtöön.
Kun koira toimii metsästettäessä niin kuin pitää (edes kohtuudella), saa se melko varmasti jonkinlaisen tuloksen myös kokeesta! Olenko väärässä? (Korjatkaa jos olen) Näin ollen siinä vaiheessa koira olisi valmis vietäväksi kokeeseen arvioitavaksi. Jos näin tapahtuisi käytännössä, ei nollien ja hylättyjen osuus olisi yli puolia koesuorituksista!? Kokeissa käy mitä todennäköisimmin paljon koiria, joilla ei ole lainkaan metsästetty. Metsästyksenä en pidä muutamaa harjoituskertaa, tai edes muutamaa kymmentä, maastoon viedyn tietolinnun kanssa.

Olen Kilpimaan kanssa sataprosenttisesti samaa mieltä. Enkä kokenut tuota kerhon lehteen painettuna minkäänlaisena loukkauksena itseäni kohtaan. Päinvastoin. Nythän täytyy tsempata ennen ensimmäistä koekäyntiä, ettei tule hylsyä. :wink:

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Keskustelussa KAER käyntien määrä

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 31.12.2008 11:52

Keskustelussa KAER käyntien määrä.

Tilastossa näkyy KAER käyntien kehitys vuosina 2000 – 2007.

Kasvu on laskettu vähentämällä 2000 – 2003 koekäyntien määrästä 2004- 2007 koekäyntien määrä, joka näkyy ensimmäisenä lukuarvona vasemmassa reunassa.

Kunkin rodun kohdalle on merkitty rekisteröinnit vuosilta 2003 - 2007, rodun nimen perään.

kpl <<< Kaikki (2000 2003) - (2004 2007) yht. > kpl
88 <<< Kaerkäyntien kasvu yht., suluissa ko. käyntien määrä (5403 - 5315)

kpl <<< Rotu (2000 2003) - (2004 2007) yht. > kpl

143 << saksanseisoja, karkeakarvainen > 1393
79 <<< bretoni > 437
78 <<< saksanseisoja, pitkäkarvainen > 114
55 <<< weimarinseisoja lk > 119
48 <<< unkarinvizsla, lyhytkarvainen > 142
33 <<< spinone > 83
25 <<< pienimünsterinseisoja > 228
18 <<< bourbonnais'nseisoja > 19
11 <<< korthalsingriffoni > 46
9 <<<< isomünsterinseisoja > 42
5 <<<< pont-audemerinspanieli > 9
3 <<<< ranskanseisoja, pyreneläistyyppi > 1
3 <<<< weimarinseisoja pk > 7

Nekatiivinen kehitys

-3 <<< unkarinvizsla, karkeakarvainen > 17
-14 << bracco italiano > 123
-405 < saksanseisoja, lyhytkarvainen > 1137

Ei koekäyntiä
0 <<<< auvergnenseisoja > 1
0 <<<< drentschenpeltopyykoira > 1
0 <<<< portugalinseisoja > 8
0 <<<< ranskanspanieli > 0
0 <<<< sininen picardienspanieli > 1
0 <<<< slovakianseisoja, karkeakarvainen > 1
0 <<<< stabyhoun > 107
0 <<<< vanhatanskankanakoira > 1
0 <<<< villakoirapointteri > 0

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 31.12.2008 12:13

Mistäpä muusta sitä pöljä pennunostaja (=Hilu) saa tietoa koirien ominaisuuksista kuin koetuloksia lukemalla, KoiraNetistä ja seisojien tietokannasta. Tietysti voisi ängeentyä jokaisen mielenkiintoisen tapauksen seuraksi metsälle ja tehdä havaintoja omin silmin ja korvin, mutta ei taida olla realistinen vaihtoehto se. :wink:
Yllättävän paljon noista koekertomuksista vaan aukeaa tietoa, etenkin nyt kun jo vähän ymmärtää lukemaansa. Pelkästään omistajan oman näkemyksen perusteella en lähtisi pentua ostamaan, jotain pitäisi olla mustaa valkoisella, esim. kaer-kokeen arvostelulomake. Ja eikö ole parempi että koirista on tietoa useammasta kokeesta, voihan olla että se ainut ykkös-tulos on ollut vain onnenkantamoinen.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Koirakohtainen koepöytäkirja

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 31.12.2008 12:34

Koirakohtainen koepöytäkirja.

Jalostustoimikunnassa on keskusteltu aiheesta.

Koepöytäkirjan tulostuminen SSK:n kotisivulla on mahdollinen, mutta vaatii hieman uutta ohjelmaa, sekä tietysti euroja.
Ei sinänsä mahdoton toteuttaa.

Tein koedatasta ko. koepöytäkirjoja jalostusneuvojille, nyt se ei ole mahdollista, kun data ei ole käytettävissä

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 31.12.2008 14:31

Niinno... periaatteessa olen sitä mieltä, ettei kannata mihinkään kokeeseen/kilpailuun (lajista riippumatta) mennä ennen kun koira on kunnossa. Ei sen takia, että haaskaa tuomarin aikaa vaan sen takia, että raakile koira saattaa mennä huonompaan suuntaan.
Joskus tuntuu, että tämä koiraharrastus on mennyt kovasti tosikkomaiseen suuntaan eli siinä missä ennen tultiin kokeeseen rennolla mielellä niin nykyään tullaan hampaat irveessä kun on PAKKO onnistua.
Ja jos siihen vielä lisätään tieto, että tuomari ja kanssakilpailijat ovat siellä veren maku suussa niin varmasti kynnys lähteä ylipäätänsä mihinkään koirakokeeseen tulee turhan korkeaksi.
Lisäksi en allekirjoita sitä, että hyvä metsästyskoira aina onnistuisi kokeessa. Oishan se mahtavaa jos nämä koirat olisivat täysiä koneita - ja me ihmiset myös - mutta näin ole.
Tiedän useita hyviä metsästyskoiria jotka eivät ole esittäneet kokeessa parhaimpansa. Tämä voi johtua monestakin asiasta mutta aika tyypillistä on, että ohjaaja hermoilee ja sitten koira hermoilee ja koko koesuoritus ei muistuta alkuunkaan normaalia metsästystapahtumaa. Siinä mielessä menisin melkein mukaan katsomaan koiraa tavalliselle metsästysretkellä mieluummin kun lukisin koepöytäkirjoja jos haluan saada lisätietoa koiran metsästysominaisuuksista.
Sen kuitenkin allekirjoitan, että jos koira on käynyt monta vuotta kokeessa eikä palkinto oli muuttunut miksikään niin silloin olisi varmaan parempi hetkeksi luovuttaa ja katsoa kotona kehittyykö se koira mihinkään suuntaan vai ei.

EDIT: Hyvää ja riistarikasta uutta vuotta kaikille ;)

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Käyttöominais. kulkevat käsi kädessä terv. rakent. kanssa

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 31.12.2008 15:55

Lainaus

Tutkimus suomenajokoirista: käyttöominaisuudet kulkevat käsi kädessä terveen rakenteen kanssa


Katariina Mäki

http://www.koiranjalostus.fi/ajokoirat_nayttely_tyo.htm

Tutkittavana yhteensä kahdeksan ominaisuutta
Tutkittavina ominaisuuksina olivat neljä metsästysominaisuutta ja näyttelymenestys, sekä suomenajokoirilta näyttelyissä erikseen arvioitavat luonne ja säkäkorkeus. Myös lonkkanivelen kasvuhäiriö otettiin mukaan tutkimukseen.

Toistuvuuksista suurin osa kohtalaisia
Näyttelytulosten, säkäkorkeusmittauksen ja luonnepisteiden toistuvuus oli kohtalainen tai korkea, kun taas metsästysominaisuuksien toistuvuudet olivat matalia tai kohtalaisia (taulukko). Toistuvuus vaihtelee välillä 0-1 ja kertoo, kuinka luotettavasti koiran seuraavaa tulosta voidaan ennustaa sen edellisen tuloksen perusteella. Kun toistuvuus on korkea (0,6 tai yli), ei koiraa tarvitse jalostusarvostelua varten arvioida kuin kerran. Kun toistuvuus on matalampi, saadaan koiran tasosta tarkempi kuva, kun tehdään samasta koirasta monta mittausta tai arviointia.

Perinnöllistä edistymistä saavutettu huolimatta pienistä periytymisasteista
Edistymistä on tapahtunut myös muissa metsästysominaisuuksissa, vaikka niiden periytymisasteet ovat alhaisia, ja vaikka niinkin pieni osuus kuin 15 % koirista on osallistunut ajokokeisiin, joiden tulosten perusteella esimerkiksi metsästysominaisuuksien BLUP-indeksit lasketaan. Liinamon vuonna 2004 valmistuneessa tutkimuksessa raportoitiin huomionarvoista edistymistä ajopisteiden lisäksi haku- ja haukkupisteissä. Selkeä ja melko tasainen edistyminen alkaa 80-luvun alusta ja jatkuu yhä. Haku ja ajo ovat parantuneet samaa tahtia, vaikka hakua on vaikea arvioida tarkasti ja sillä on matala periytymisaste. Hieno edistyminen hakupisteissä lienee haku- ja ajo-ominaisuuksien välisen kohtalaisen korkean geneettisen korrelaation (0,60) ansiota. Ajo on suomenajokoiran tärkein metsästysominaisuus, ja sen vahva painotus jalostuksessa tuo nostetta myös haulle.

Hakulöysyys ja puutteellinen metsästysinto (koira kieltäytyy hakemasta, jättää yöjäljen tai hukan selvittämisen tai on muuten haluton työskentelemään) taas ovat ominaisuuksia, joissa suomenajokoiran perinnöllinen taso on sahannut edestakaisin, eikä mitään selvää suuntausta näy. Hakulöysyyden ja ajon välillä on epäsuotuisa geneettinen korrelaatio, joka estää edistymisen hakulöysyyden vähentämisessä, kun samanaikaisesti parannetaan ajopisteitä. Toisaalta jonkinasteinen hakulöysyys on monen mielestä jopa toivottavaa, joten ominaisuutta ei edes yritetä vähentää kovin tarmokkaasti.

Näyttelyissä arvioitaville luonnepisteille saatiin Liinamon ja van Arendonkin tutkimuksessa samansuuruinen periytymisaste ja selkeästi suurempi toistuvuus kuin koetilanteessa arvioitaville metsästysominaisuuksille. Näyttelyissä tehtävä luonteen jalostusarviointi soveltuu siis hyvinkin yhdeksi jalostuksessa käytettäväksi mitaksi. Tosin siihen tarvitaan rodun luonnetta ja käyttäytymistä erittäin hyvin tunteva tuomari. Suomenajokoiria näyttelyissä arvostelevista tuomareista suuri osa harrastaa ajokoirametsästystä tai toimii koetuomarina.

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 31.12.2008 18:21

Jos koiralla metästetään koesääntöjen puitteissa niin eihän siellä kokeissakaan tarvi olla muuta ku metällä.Ei se sen kummepaa oo.Ja pl. NUo-luokka niin monellako ohjaajalla siellä metästyksessä on ampuja mukana kuten kokeissa...ei mulla ainakaa.
Karkas kyllä topikista ohi mutta menköön nyt vaikka vuoden vaihteen kunniaksi. :)

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Re: Käyttöominais. kulkevat käsi kädessä terv. rakent. kanss

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 31.12.2008 19:01

sko kirjoitti:Lainaus

Tutkimus suomenajokoirista: käyttöominaisuudet kulkevat käsi kädessä terveen rakenteen kanssa


Katariina Mäki

http://www.koiranjalostus.fi/ajokoirat_nayttely_tyo.htm
Ominaisuuksien väliset geneettiset yhteydet pieniä

Ominaisuuksien välisiä yhteyksiä mitataan korrelaatioina. Korrelaatio voi saada arvoja väliltä -1 ja 1. Geneettinen korrelaatio kuvaa, missä määrin ominaisuudet ovat samojen tai lähellä toisiaan sijaitsevien geenien säätelemiä. Korrelaation vuoksi yhden ominaisuuden jalostaminen voi muuttaa samalla myös muita ominaisuuksia, joten jalostettaessa montaa ominaisuutta samanaikaisesti, on hyvä tietää niiden väliset geneettiset korrelaatiot.



Kun ominaisuuksien välinen korrelaatio on negatiivinen, muuttuvat ominaisuudet eri suuntiin: yhden lisääntyessä toinen vähenee. Kun korrelaatio on positiivinen, muuttuvat ominaisuudet samaan suuntaan: kumpikin lisääntyy tai vähenee. Esimerkiksi saksanpaimenkoirien luonteen ja lonkkanivelen kasvuhäiriön välille USA:ssa laskettu negatiivinen korrelaatio ei kuitenkaan tarkoita, että ominaisuuksien välinen yhteys olisi epäsuotuisa. MacKenzien ynnä muiden tutkimuksessa luonne parani pisteiden kasvaessa, kun taas lonkkanivelen kasvuhäiriö oli sitä vakavampi mitä suuremmat pisteet sillä oli. Kun luonnepisteiden noustessa lonkkapisteet laskivat, oli kyseessä suotuisa yhteys: kummassakin ominaisuudessa mentiin geneettisen korrelaation ansiosta samaan, parempaan suuntaan.



Geneettiset korrelaatiot näyttelytulosten ja metsästysominaisuuksien sekä lonkkanivelen kasvuhäiriön välillä olivat Liinamon ja van Arendonkin tutkimuksen mukaan kaikki matalia, ja ainoastaan haukun ja näyttelytulosten välinen geneettinen korrelaatio erosi merkitsevästi nollasta (taulukko). Näyttelytulosten ja muiden tutkittujen ominaisuuksien väliset korrelaatiot olivat suomenajokoiran metsästysominaisuuksien kannalta suotuisia, ottaen huomioon, että hakulöysyys on negatiivinen, ei-toivottu ominaisuus. Sen ja näyttelytulosten välinen korrelaatio on siis suotuisa; kun näyttelytulokset paranevat, hakulöysyys vähenee. Suomenajokoiran rotumääritelmä tulkintoineen tuntuu tulosten perusteella suosivan tervettä rakennetta ja hyviä työominaisuuksia – tai ainakaan nämä eivät ole keskenään ristiriidassa. Ajopisteissä ja näyttelytuloksissa on lisäksi kummassakin tapahtunut perinnöllistä edistymistä, mikä ei olisi mahdollista, jos niiden välillä olisi epäsuotuisa geneettinen korrelaatio (kuva).

Hannu Kyllönen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 65
Liittynyt: 14.2.2006 21:03
Paikkakunta: Kiiminki

Re: Käyttöominais. kulkevat käsi kädessä terv. rakent. kanss

Viesti Kirjoittaja Hannu Kyllönen » 2.1.2009 10:30

Erittäin mielenkiintoisia asioita, joita voisi yrittää linkittää seisovien rotujenkin puolelle...
sko kirjoitti:Toistuvuuksista suurin osa kohtalaisia
Näyttelytulosten, säkäkorkeusmittauksen ja luonnepisteiden toistuvuus oli kohtalainen tai korkea, kun taas metsästysominaisuuksien toistuvuudet olivat matalia tai kohtalaisia (taulukko).
Keskusteluun liittyen, tämän perusteella voisi kuvitella, että yksilöitä tulisi itseasiassa käyttää kokeissa useammin, jotta tilastollista massaa ominaisuuksista yksilönkin osalta olisi riittävästi johtopäätösten tekemiseen.

Toisaalta ykköstulosten osalta voisi ajatella, että niissä ei "tuurilla" ole sijaa, vaan niitä saavat vain hyvät koirat. Ykköstulokset siis kuvaisivat kuitenkin yksilön metsästysominaisuuksien "parasta tai sitä lähellä olevaa esiintymää" ja sille on turha hakea toistuvuutta... Lieköhän näin?
sko kirjoitti:Perinnöllistä edistymistä saavutettu huolimatta pienistä periytymisasteista
Edistymistä on tapahtunut myös muissa metsästysominaisuuksissa, vaikka niiden periytymisasteet ovat alhaisia, ja vaikka niinkin pieni osuus kuin 15 % koirista on osallistunut ajokokeisiin, joiden tulosten perusteella esimerkiksi metsästysominaisuuksien BLUP-indeksit lasketaan. Liinamon vuonna 2004 valmistuneessa tutkimuksessa raportoitiin huomionarvoista edistymistä ajopisteiden lisäksi haku- ja haukkupisteissä. Selkeä ja melko tasainen edistyminen alkaa 80-luvun alusta ja jatkuu yhä. Haku ja ajo ovat parantuneet samaa tahtia, vaikka hakua on vaikea arvioida tarkasti ja sillä on matala periytymisaste. Hieno edistyminen hakupisteissä lienee haku- ja ajo-ominaisuuksien välisen kohtalaisen korkean geneettisen korrelaation (0,60) ansiota. Ajo on suomenajokoiran tärkein metsästysominaisuus, ja sen vahva painotus jalostuksessa tuo nostetta myös haulle.
Karkeita johtopäätöksiä:
- yksittäisen/sten metsästysominaisuuden/ksien jalostus voi olla täysin turhaa, jos sen/niiden periytyvyys on pieni
- toisaalta, jos sen periytyvyys ja geneettinen korrelaatio muihin ominaisuuksiin on suuri, eli kyseessä on ikäänkuin tärkein ja määräävin metsästysominaisuus, kaikki muutkin ominaisuudet kehittyvät tähän keskityttäessä

>> Ajokoirien osalta tekstin perusteella tuo ominaisuus olisi siis ajo, mikähän lie seisojien osalta?
sko kirjoitti:Näyttelyissä tehtävä luonteen jalostusarviointi soveltuu siis hyvinkin yhdeksi jalostuksessa käytettäväksi mitaksi. Tosin siihen tarvitaan rodun luonnetta ja käyttäytymistä erittäin hyvin tunteva tuomari. Suomenajokoiria näyttelyissä arvostelevista tuomareista suuri osa harrastaa ajokoirametsästystä tai toimii koetuomarina.
Luonteen - samoinkuin näyttelytuomareiden - osalta tärkeä havainto. Voisi myös ajatella, että näyttelyarvosteluista tulisi tällöin saada jalostuksen tueksi pelkkää tulosta tarkempaa erittelyä - tässä tapauksessa luonteen "jalostukseen" - , kuten kai tapahtuu jo KAER-kokeissa metsästysominaisuuksien osalta. Voi olla, että saadaankin jo...


>> Karkeasti koko asia yksinkertaistaen ja summeeraten, ulkomuodon jalostus unohtaen:
Keskittymällä jalostuksessa "määräävimpään" metsästysominaisuuteen (jos niitä vain yksi on/olisi?) ja luonteeseen, pitkässä juoksussa ja rotua laajasti tarkastellen, seisojien käyttöominaisuudet väkisin kehittyisivät positiiviseen suuntaan...
Tarkoittamatta missään nimessä sitä, etteivätkö ne jo yleisesti hyviä olisi, mutta parempaanhan sitä tahtoo ihmiset aina pyrkiä:)

Sinällään pohtimisen arvoisia asioita. Ei sen puoleen, ettäikö näitä varmaan aikojen saatossa olisi sekä jalostustoimikunnat, että yksittäiset ja moninaiset kasvattajat tahoillaan ja yhdessä pohtineetkin. Onkohan vastaavanlaista tutkimustietoa saatavilla tai tulossa seisojien osalta?
Viimeksi muokannut Hannu Kyllönen, 4.1.2009 20:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

MSK

Re: Käyttöominais. kulkevat käsi kädessä terv. rakent. kanss

Viesti Kirjoittaja MSK » 2.1.2009 13:02

sko kirjoitti:Toistuvuuksista suurin osa kohtalaisia
Näyttelytulosten, säkäkorkeusmittauksen ja luonnepisteiden toistuvuus oli kohtalainen tai korkea, kun taas metsästysominaisuuksien toistuvuudet olivat matalia tai kohtalaisia (taulukko).
sko kirjoitti:Perinnöllistä edistymistä saavutettu huolimatta pienistä periytymisasteista
Edistymistä on tapahtunut myös muissa metsästysominaisuuksissa, vaikka niiden periytymisasteet ovat alhaisia, ja vaikka niinkin pieni osuus kuin 15 % koirista on osallistunut ajokokeisiin, joiden tulosten perusteella esimerkiksi metsästysominaisuuksien BLUP-indeksit lasketaan. Liinamon vuonna 2004 valmistuneessa tutkimuksessa raportoitiin huomionarvoista edistymistä ajopisteiden lisäksi haku- ja haukkupisteissä. Selkeä ja melko tasainen edistyminen alkaa 80-luvun alusta ja jatkuu yhä. Haku ja ajo ovat parantuneet samaa tahtia, vaikka hakua on vaikea arvioida tarkasti ja sillä on matala periytymisaste. Hieno edistyminen hakupisteissä lienee haku- ja ajo-ominaisuuksien välisen kohtalaisen korkean geneettisen korrelaation (0,60) ansiota. Ajo on suomenajokoiran tärkein metsästysominaisuus, ja sen vahva painotus jalostuksessa tuo nostetta myös haulle.
Vähän terminologiaa selvyyden vuoksi... ;-)

Tässä on nyt huomioitava se, että ominaisuuden periytymisaste on eri asia kuin se, että joku ominaisuus on periytyvä. Periytymisaste tarkoittaa sitä kuinka paljon jalostusläinten valinnalla voidaan vaikuttaa lopputulokseen eli kuinka nopeasti/helposti jalostuksella saadaan aikaan muutoksia rodun ominaisuuksissa. Periytymisasteen määrittämisen taas vaikuttaa voimakkaasti se miten tarkasti ko. ominaisuutta voidaan mitata.

Kaksi esimerkkiä:

1. Koiran jalkojen määrä on varmasti periytyvä. Kolmi- tai viisijalkaisia ei ole paljon näkynyt. Silti tuon ominaisuuden periytymisaste on tasan nolla. Miksikö? Koska asiaan ei voida vaikuttaa jalostusyksilöiden valinnalla - niillä kaikilla kun on 4 jalkaa.

2. Koiran säkäkorkeus voidaan mitata tarkasti ja mittauksen toistettavuus on hyvä / hajonta pieni. Eli saadaan luotettavaa mittaustietoa siitä miten jälkeläisten koko korreloi vanhempien koon kanssa. Jonkin metsästysominaisuuden mittaamiseen vaikuttaa riistan käyttäytyminen, säätila, tuomarin henkilökohtaiset näkemykset ym. ym. Tässä tapauksessa tuloksiin syntyy siis enemmän hajontaa eikä olekaan enää niin helppoa verrata keskenään jälkeläisten ja vanhempien mitattuja ominaisuuksia.

Summa summarum: Metsästysominaisuuksien periytymisasteen laskentaan vaikuttaa pienentävästi jo tuo em. mittausepätarkkuus ja mittausta haittaavat ulkoiset tekijät. Se, että jonkun ominaisuuden periytymisaste on pieni ei välttämättä tarkoita sitä etteikö ko. ominaisuus olisi voimakkaastikin periytyvä.

MSK

Viesti Kirjoittaja MSK » 2.1.2009 13:46

Unohtui...

Seisojillekin on tehty aiheesta tutkimuksia. Yhteenvetoja löytyy esim. kirjasta "The Genetics of the Dog", A.Ruvinsky & J.Samson.

Viimeisimpiä taitaa olla norskien (Schnutz&Schmutz) tekemä tutkimus vuodelta 1998. Jos joku löytää linkin originaalikappaleeseen niin vinkkejä otetaan vastaan. Yritin pari vuotta sitten tavoittaa noita tutkimuksen tekijöitä, mutta turhaan - näinköhän norjalaisen sisarjärjestön hyllystä löytyisi?

Ja ei kun kirjastoon kaukolainaa järjestelemään...

Vastaa Viestiin