Vinkuminen kokeissa ja mistä se kertoo

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vötky

Vinkuminen kokeissa ja mistä se kertoo

Viesti Kirjoittaja Vötky » 12.1.2009 21:00

Kun nyt Hilu jo sohaisi sitä ampiaispesää toisaalla, niin inhottavana ihmisenä ajattelin siirtää kyseisen keskustelun tänne jalostusosioon, jonne se ehkä paremminkin kuuluisi.

Pohjana voisi olla tuo lainaus Jto:sta, jossa luonteesta mainintaan:
" Mikäli koiran luonteessa on huomautettavaa joko arkuuden tai agressiivisuuden vuoksi, eikä koira luonteeltaan vastaa rotumääritelmää, ei kyseistä koiraa tulisi missään tapauksessa käyttää jalostukseen.
Myöskään jatkuva ylilevottomuus ja hermostuneisuus sekä vinkuminen esim. toisten koirien läsnäollessa tai koetilanteessa on rotumääritelmän vastaista luonteen heikkoutta, jota ei jalostuskoiralla saisi olla."

Esimerkiksi tai keskustelun pohjaksi sopii vaikka oma koirani, joka myöskin on kokeissa vinkunut (tosin ei kaikissa) ja viime kesän vesikokeessa huusi suoraa huutoa matkalla omaa suoritustaan tekemään. Koira myös jodlaa autossa silloin kun itse häipyy autolta haulikko mukanaan - kahveja voi mennä keittelemään rauhassa ja kaupassakaan käynti ei ole ongelma - silloin koira pysyy autossa aivan rauhallisena.

Koiruus on myös mukava kotikoira - lähinnä makailee petillänsä, tulee pienen lapsen kanssa hyvin toimeen. Sählää kyllä esim. lenkille tai metsälle lähdettäessä. Niin ja metsällä ainoana koirana on hoitanut osansa ihan tyydyttävästi ,vaikkei isännästä juuri mihinkään olekaan. Kolmesta käydystä kokeesta on parhaimmillaan tullut AVO 2. Muodollisesti koira on todettu saksanseisojaksi, mutta liikkeet on tehottomat (onneksi kuitenkin vauhti koekeskiarvojen perusteella yli rotukeskiarvon ) ja häntäkin on asennettu liiana lähelle niskaa. Sulhasehdokkaaksi otuksesta ei siis taida olla enkä sitä sellaiseen ole ajatellutkaan.

Ja se vinkuminen kokeissa kyllä ärsyttää!!

Mutta sitten siihen varsinaiseen aiheeseen eli mistä se vinkuminen sitten kertoo - onko koira kokeessa vinkumisen perusteella tuomittava ulos jalostusmarkkinoilta (siis vaikka koiralla muuten olisi riittävät ansiot)?

Vinkuminen voi hyvinkin johtua tuosta yllämainitusta luonteen heikkoudesta ja se on voinut kulkeutua geenien mukana.

Joku voisi väittää, että vinkuminen kokeissa johtuu koiran hirmuisesta riistavietistä tai kilpailunhalusta.

Uskon myös, että isännän käytös vaikuttaa asiaan ja kokeissa hiljaa kulkemiseen voi tottua/oppia (esim. jos taloudessa on useampia koiria).

Jos kokeissa vinkuminen automaattisesti alentaisi palkintosijaa, niin olisivatko kahden tai kolmen koiran talouksista tulevat koirat etulyöntiasemassa verrattuna koiriin jotka tavallisesti metsästelevät yksin isäntänsä kanssa ja käyvät kokeissa kerran tai kaksi vuodessa?

Ja lopuksi oma mielipiteeni jalostuksesta on: näyttelyt ja kokeet toimivat hyvinä "vihjeinä" koiralleen kumppania etsivälle, mutta ennen lopullista astutuspäätöstä (koskee myös uroksen omistajia) tulisi kunnolla tutustua koiran ominaisuuksiin ja luonteeseen niin metsällä kuin kotioloissakin.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 13.1.2009 13:35

Näissä jalostusasioissa tulisi aina katsoa ja miettiä asioita pitkällä kantamalla. Tämä nykyinen jalostuksemme on pelkästään poissulkevaa, eli aina jossakin määrin kavennetaan tuota aikanaan kerättyä geenipankkia, onko meillä siihen paljonkaan enää varaa?
Menneenä aikana tuota geenipankin kavennusta tehtiin liiallisella sukusiitoksella ja nykyään ehkä karsimalla pois sellaisia asioita jotka eivät vaikuta koiran todelliseen metsästyskäyttöön. Tuo metsästyskäyttö kuitenkin tulisi metsästyskoiralla olla se ensisijainen painopiste jalostuksellisia valintoja tehdessä.
Ohjaajan ominaisuuksia tai puutteita ei koirassa voi jalostaa, ja usein juuri nuo ohjaajan puutteet tai ominaisuudet vaikuttavat koiraan ja sen käytökseen, jopa metsästyskäyttäytymiseen.
Pitää ymmärtää ja tunnustaa myös se että, meillä on hyvin vähän varmaa ja aukotonta tietoa koirasta, tai edes sen rakenteen vaikutuksesta metsästykseen. Eli me pitkälti teemme jalostustyötä ja jalostuksellisia päätöksiä oletuksien pohjalta.

Paras jalostaja koiralle olisi koira itse, näinhän se luonnossakin menee.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 13.1.2009 14:59

Kyllähän meillä on niitä oikeita huutajia ja vinkuvia koiria jotka huutavat takajoukoissa niin että mettä raikuu. Kamalinta on tietenki se että näitä vielä jalostetaan ja kuvitellaan huutamisen johtuvan jostain riistainnosta tai vastaavasta ominaisuudesta. On aivan selvää että jos koira ei ihmisen jyrkällä puuttumisella huutamiseen sitä lopeta kysymys on näistä hermostollisista ongelmista. Tämä geenipankki on maailman laajuisesti sen verran suuri että olisi erittäin järkevää jättää nämä ihmisten hermoja raastavat huutajat jalostamatta, kun on henkilökohtaisesti päässyt näkemään minkä määrän tällainen vinkuva/huutava koira saa väkivaltaa osakseen elämänsä aikana niin olen aivan vakuuttuunut siitä ettei kenenkään vastuullisen kasvattajan pidä tällaisiin sielustaan asti huutaviin koiriin sotkeentua. Itselläni ei ole kyseistä koira tyyppiä ollu ja jos joskus sellainen osuu kohdalle on aivan selvää ettei suhteemme ole pitkäikäinen. Jalostus kuvioissakin ainakin karkkari puolella ongelman voi väistää. Tuomari hommissa en ole kenellekkään luonne merkintää tehny kun ei ole sattunu kohdalle niissä hommissa, mutta osallistujana on takajoukoissa tätä jodlausta saanu kyllä kuunnella. Ei tällaiset aihealueet voi olla niin arkoja etteikö niistä voi tai pidä keskustella, koira ei voi olla niin korvaamaton että mukava metsästys harrastus muuttuu hermoja raastavaksi. Jos tällainen ongelma alkaa esiintymään omissa kuvioissa vahvasti on helpompaa etsiä suomesta tai maailmalta linja mistä puuttuu nämä ominaisuudet mutta ne muut säilyvät.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Jalostuskoira

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 13.1.2009 21:32

Jalostuskoira

Saksanseisojakerho on antanut koiran omistajalle mahdollisuuden ilmoittaa jalostustoimikunnalle, kirjallisesti ja allekirjoitettuna, koiran perinnölliset viat ja sairaudet.

Kasvattaja on sitoutunut olemaan avoin ja rehellinen rotujärjestölle ja pennun ottajalle.
Määräyksiä ja sääntöjä pitäisi olla riittävästi, kuluttajan suojaksi, pennun hankkijalle.

Myös jalostusuroksen omistajaa koskee velvollisuus ilmoittaa, jos uroksella on tiedossa olevia perinnöllisiä vikoja tai sairauksia.

Mittaamalla saadut tulokset ovat tiedossa, jos koira on käynyt kokeissa tai näyttelyissä.

PEVISA asettaa omat rotukohtaiset vaatimukset, jalostuskoirille.

Mannermainen kanakoira, koostuu monesta rodusta. Eri rotujen kohdalla jalostusyksilöiden valinnassa on eroja. Kaikissa roduissa syntyy pentueita, joiden vanhemmista ei ole mitattua tietoa. Onneksi metsästyskoirien jalostus on pääsääntöisesti metsästäjien käsissä ja näin ollen metsästysominaisuuksien tärkeys korostuu jalostusvalintoja tehtäessä. Kun hyvin kokeissa menestyneiden koirien osalta tarkastelee rakennetta, on rakenne usein erinomainen tai EH ja joskus H. Tätä tukee ajokoirien osalta tehty tutkimus.

Kasvattaja ja uroksen omistaja on avainasemassa, kun päätetään seuraavan sukupolven syntymisestä. Kasvattaja voi vaikuttaa jossain määrin pentujen tulevaan käyttöön, valitessaan pennuille omistajat.
Kasvattajan edun mukaista on, että pennut tulevat esille. Erityisen tärkeää rodun kannalta on, että metsästyskoira on metsästyskäytössä.

Mitään rodunjalostuksen osa-aluetta ei saa unohtaa, mutta jalostuksessa pitää asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Yhdistelmien osalla painopisteet voivat vaihdella, mutta metsästyskoiraa jalostettaessa käyttötarkoitus määrää suunnan, rodun osalta.

Vötky

Viesti Kirjoittaja Vötky » 13.1.2009 22:09

jörtti kirjoitti: Ei tällaiset aihealueet voi olla niin arkoja etteikö niistä voi tai pidä keskustella, koira ei voi olla niin korvaamaton että mukava metsästys harrastus muuttuu hermoja raastavaksi.
Oliko muuten jörtillä puhe metsästysharrastuksesta vai "koeharrastuksesta". Itse kyllä laitan metsästyksen koekäyntien edelle ja vaikka oma koirani saattaakin vonkua kokeissa ei se millään tavalla häiritse metsästyskäyttöä. Metsällä koira saa tehdä koko ajan töitä eikä vaan harrastaa siellä narun perässä :shock: - ei siis myöskään ole tarvette sille vonkumiselle. Ja jos kunto kestää niin ainoana koirana se saa juosta vaikka koko päivän.

Ja edelleen - toki kävisin mieluummin kokeissa hiljaisen koiran kanssa, mutta onneksi kokeissa käydään vain kerran kaksi kaudessa.

Liittyykö muuten tuohon vonkumisharrastukseen yleensä myös haukkuminen? Oma koirani taitaa haukkua keskimäärin kerran vuoteen.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 13.1.2009 23:33

Vötky kirjoitti:
jörtti kirjoitti: Ei tällaiset aihealueet voi olla niin arkoja etteikö niistä voi tai pidä keskustella, koira ei voi olla niin korvaamaton että mukava metsästys harrastus muuttuu hermoja raastavaksi.
Oliko muuten jörtillä puhe metsästysharrastuksesta vai "koeharrastuksesta". Itse kyllä laitan metsästyksen koekäyntien edelle ja vaikka oma koirani saattaakin vonkua kokeissa ei se millään tavalla häiritse metsästyskäyttöä. Metsällä koira saa tehdä koko ajan töitä eikä vaan harrastaa siellä narun perässä :shock: - ei siis myöskään ole tarvette sille vonkumiselle. Ja jos kunto kestää niin ainoana koirana se saa juosta vaikka koko päivän.

Ja edelleen - toki kävisin mieluummin kokeissa hiljaisen koiran kanssa, mutta onneksi kokeissa käydään vain kerran kaksi kaudessa.

Liittyykö muuten tuohon vonkumisharrastukseen yleensä myös haukkuminen? Oma koirani taitaa haukkua keskimäärin kerran vuoteen.
Siinä vaiheessa jos talouteesi tulee mukaan toinen tai kolmas koira, huomaat varmaan, ettei se volina metsälläkään ole yhtään mukava juttu. Tai jos käyt kaverin ja hänen koiransa/koiriensa kanssa metsällä ja vuorottelette hakuvuoroja, niin raskaaksi käy volisijan kanssa metsäpäivä edellyttäen että se koirasi todellakin on vonkuja eikä lopeta komennettaessa.

Jos nyt itse mietin, niin normaalia on se, että koira kitisee kun se näkee kuumia tilanteita, tai se tietää, että se on juuri pääsemässä toteuttamaan itseään. Tällainen kitisijä hiljenee ainakin hetkeksi kun sitä toruu. Epänormaalia on jatkuva volina ja kitinä ilman että mitään erikoista ympärillä tapahtuu. Volina estää jopa keskustelun täysin ja sitä ei saa loppumaan ei hyvällä ei pahalla. Onneksi tällaisia on suht harvoin sattunut, mutta mieleen jäävät.

Koskapa Seppokin tuossa edellä vaati rehellisyyttä jalostukseen aiottujen koirien suhteen, niin oma narttuni kitisee tulilta lähdettäessä ja auton perässä kun huomaa tien olevan "tarpeeksi" huono. Yleensä vikinää kuuluu myös kun kuuma tilanne on ohi ja koira itse ei ole siinä mukana. Hakuvuoroaan odottaessaan ei virka mitään. Huudoiksi tai volinaksi asti ääni ei muutu. Silti tuokin vähäinen väninä saisi jäädä pois. Kai se korostuu, kun uros on vastaavasti kuin viilipytty.
Viimeksi muokannut Petteri Nissinen, 14.1.2009 08:17. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Kuva

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 14.1.2009 00:10

Yleensä jos koiralla on ongelmia olla hiljaa erinlaisissa tilanteissa esim. takajoukoissa on se varmaankin merkki jostain vaikkapa hermostollisesta ongelmasta. Uskon vahvasti että joillakin näillä kyseisen ongelman omaavilla koirilla on myös vaikeuksia jäädä yksin autoon tai pysyä paikalla linnun lähdön jälkeen ym ym. kun mainitsin yllä olevassa jutussa metsästyksen muuttuvan hermoja raastavaksi tarkoitin sillä ajelua jahti maille kun auton perässä alkaa kaveri muistuttaa ooppera laulajaa. En tunne vötky koiraasi enkä tarkoita jutuissani että juuri sinun koirasi on kertomani kaltainen mutta tällaisista koirista on ainakin minulla kokemusta kuulemani ja näkemäni perusteella. Näitä varmasti on ja monilla harrastajilla on kokemuksia aiheesta. Kävin tässä taannoin katsomassa kasvattiani ja kyseisessä perheessä on esim. tällainen koira, nyt kun heillä on vertailupohjaa he onkin alkaneet miettiä aikaisemman koiran pois laittoa. Kun peräänmenoa ei saa pois kovillakaan konsteilla ja huutaminen eri tilanteissa on jatkuvaa vast ikään ikään kuin pisteeksi iin päälle meni auton takaosasto uusiksi niin en ihmettele yhtään jos alkaa pariskunnasta tuntuun siltä että perheessä asuu ylimääräinen koira. Kun päästiin keskustelussa alkuun niin olisikin hyvä jos joku jolla on ollu kertomani kaltainen koira avautuisi palstalla, kukaan muu ei varmasti voi kertoa paremmin mitä on elää kyseisen kaltaisen koiran kanssa. Koe käytös on se ja sama koiran kans eletään muuta elämää yleensä 99,9% ajasta.

Pertti Tuorilainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 61
Liittynyt: 1.10.2008 18:39
Paikkakunta: Kiuruvesi

Viesti Kirjoittaja Pertti Tuorilainen » 14.1.2009 13:00

Minulla on saksanseisoja joka todellakin on tuon vinkumisen suhteen todella paha tapaus. Tai se on virallisesti vaimon.

Koiran tarina on seuraavanlainen: Tuossa vuosituhannen vaihteen alussa vaimo oli opiskelija ja oli harjoittelussa eräässä hevostilalla/koululla, ja siellä kulkiessaan huomasi että tilan isännällä on saksanseisoja tarhassa joka ei sieltä koskaan pääse mihinkään.

Samalla huomasi senkin että koira on pelkkää luuta ja nahkaa. Kyseli sitten ohimennen tilan emännältä että mikä se on tuon seisojan tarina tuolla tarhassa. Tilan emäntä kertoi että se on isännän hommaama metsästyskoira jolla ei voi metsästää.

Vaimo rupes kyselemään että mikäs se semmoinen seisoja on millä ei voi metsästää? Oli kuulema paukkupelkoinen ja sen takia joutilaana ja lopetuspiikille menossa. Vaimoni kysyi että jos mahdollista niin hän voi ottaa sen mukaansa ja ei tarvitse 2 vuotiasta koiraa lopettaa.

Tilan emäntä sanoi että täytyy kysyä isännältä passaako, ja sehän passas. No oltiin sen jälkeen saksanseisojan omistajia. No kun koira saatiin kotiin niin sehän oli ihan alkutekijöissään. Sille piti käytännöllisesti katsoen opettaa ihan kaikki tavat. Tais siinä vaimolta vuosi mennä kun sai koiran jollain lailla yhteiskuntakelpoiseski.

Itse en silloin vielä metsästänyt, mutta appiukko kokeili puhuttua paukkupelkoa ja tuli ilmi että koira ei pelkästään pelännyt paukkua, vaan jo maastopukuista miestä ja aseen näkeminenkin sai sen suunnattoman pelon/raivon valtaan. Kuten totesin että itse en vielä silloin metsästänyt niiin koira on meillä ihan kotikoirana.

Mutta kun on ollut puhetta siitä vinkumisesta, niin tämä koira on todellakin pahalaatuinen tapaus. Esim. nyt kun istun tässä koneella ja joku auto tulee pihaan niin alkaa suunnaton piippaminen ja ulina. Ei auta vaikka antaisin hevosraippaa, se vaan piippaa. Ainut mikä siihen auttaa on vaimon läsnäolo, jotenkin on vaimo kurnuuttanut vissiin enemmän sitä kun jos se sen kuullen piippaa ni ei tarvitse kovin pahasti katsoa kun lopettaa.

Mutta sitten taas kun olllaan julkisilla paikoilla niin voi jeesus sentään. Esim Junkkarissa oltiin näyttelykehän reunalla kun oltiin käyttämässä meidän bretonia siellä, niin siitä ei meinannu tulla mitään. Vaimo koetti vaikka mitä niin ei. Se kun omaa vielä mahtavat näyttelijän lahjat, eli jos niskasta otat julkisella paikalla kiinni niin huutaa kurkku suorana suoraa huutoa että häntä tapetaan. Se jos mikä vituttaa.

Kukaan ei tiedä tai ei kerro mistä koira on saanut paukkupelkonsa, onko ammuttu veneestä pentuna, onko säikähtänyt rakettia.

Eniten minua vaivaa se että mikä siinä maastopuvussa pelottaa, onko annettu metässä pyssyllä selkään, jää mysteeriksi.

Muutenkin nyt kun olen jonkun vuoden metsästänyt niin hommasin bretonin juurikin sen takia että en uskaltanut ottaa toista seisojaa kaveriks, koska se olisi ollut liikaa jos on kaksi piippaajaa nurkissa.

Mutta harmittaa näin jälkeenpäin suunnattomasti tuon koiran kohtalo/menneisyys, nimittäin on isän puolelta melkoisen kovasukuinen koira joten ei voi tietää minkälainen olisi tämä koira ollut metsästää. Jos jotakuta kiinnostaa niin löytyy nimellä HIRO tuolta ssk:n tietokannasta.

Koira on kohta 11 vuotta niin antaa sen nyt elää eläkepäivänsä ihan ilman paukuttelua ja aseita. Mutta ristiriitaiset tunteet jäi saksanseisojia kohtaan. Todella mukavia koiria ja tuokin on harrastanut agilityä ja tokoa vaimon kans ja mikä tärkeintä on ollut terveenä koko ajan, ei ole tarvinnut eläinlääkärillä vierailla. A lonkat ja kaikki.

Nyt on iän myötä tullut vissiin nivelrikko mutta sitä voi hoitaa niin ei haittaa koiraa juuri ollenkaan. Mutta se piippaus ja levottomuus oli mulla se asia mikä sai hankkimaan bretonin. Joskus vielä hommaan saksanseisojan mutta täytyy katsella linjat tarkkaan, ettei sattu tuommosta lottovoittoa saamaan. Se nimittäin on rasite niinkuin joku jossain taisikin jo kirjoittaa.

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 14.1.2009 14:40

Ei siinä paljon enää tarvi miettiä sulkeeko tämän kaltaiset ongelmat koiran jalostuksesta. Näillä yksilöillä on vielä juuri taipumus kulkeutua uusiin koteihin ja ihmiset ajattelevat antavansa koiralle uuden mahdollisuuden. Mutta eihän nämä luonto kappaleet sitä osaa arvostaa, vaan tilanne saattaa olla yleensä vieläkin vaikeampi kun siirrytään uuteen kotiin. Mutta edellä oleva tarina on hyvä esimerkki miten esimerkiksi saadaan jollekkin rodulle huonoa mainetta jalostettua. Toisaalta erinomainen keskustelun aihe täällä foorumilla, saadaan ehkä korjattua syntynyttä epätietoisuutta. Itse kasvatan ja jalostelen karkeakarvaista saksanseisojaa, en tiedä kumpi edellä kirjoittavalla näistä valtaroduista on mutta molemmissa kyllä ongelmaa esiintyy. Ajatuksesi siitä onko kyseessä koko rodun ominaisuus voin vastata ainakin edustamani rodun piirissä, se ei onneksi ole lähimaillakaan kaikkien ongelma. Karkkareita on maailmassa ehkä noin 40 000 kappaletta ja varmasti ongelmaa esiintyy vain pienessä osassa rotua. Kannattee käydä kasvattajien luona kylässä ja tutustua koiriin mistä pennun haluaakin ottaa, yhtä tärkeää on tietää minkä tyyppinen uros on jos haluaa varmistua asiasta. Joskus olen lukenut tutkimuksen jossa väitettiin kyseisten ongelmien periytyvän yli 80 prosenttisesti jos toinen vanhemmista on piippari, ja varmaan narttu on avain asemassa jättämään sitä vieläpä vahvemmin johtuen tietysti pentujen 8 viikon hoitojaksosta.

Pertti Tuorilainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 61
Liittynyt: 1.10.2008 18:39
Paikkakunta: Kiuruvesi

Viesti Kirjoittaja Pertti Tuorilainen » 14.1.2009 14:57

Kysessä on tosiaankin karkeakarvainen saksanseisojauros. Ja en sitä väitä että sitä esiintyy kaikissa saksanseisojissa, ja kyllä minä pienet levottomuudet siedän ja kyllä bretonikin osaa hieman äännellä kun oikeen keljuttaa/ollaan innoissaan. Mutta kun kysyttiin kokemuksia niin ajattelin vain kertoa että kyllä niitä on olemassa ja sitten kun se on samanlaatuinen tapaus kuin meillä niin ei se naurata.

Mutta mutta, kannatan todellakin ajatusta että jos vain jalostuksella voi edes vähänkään vaikuttaa niin se kyllä kannattaa. Ja tähän ongelmaan olisi syytä herätä ja huomata että se on saatava vähemmäksi.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Onnittelut

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 14.1.2009 16:52

PATU

Onneksi olkoon PATU, olet päässyt menestyneiden joukkoon.

1. Retku-blogi

http://majaniemen.vuodatus.net/

Majaniemen Jade's Jinx saamalla nuorten luokan 2 palkinnon 64 pisteellä. Hienoa Patu- ohjaamisen "oppirahat" saivat nyt hieman balsamia haavoille ;)

PATU kirjoitti.

http://www.saksanseisojakerho.fi/forum/ ... sc&start=0
Patu kirjoitti:Itse olin 7 ryhmässä ja siellä oli kyllä niin reilu tuomari että se antoi kaikille tasapuolisesti hakuaikaa. Jokainen vuorollaan ja kolme hakuerää.

Kuulin itsekkin siellä käyneiltä että vähemmistörotuja saatetaan kävelyttää jononjatkona ihan vaan siksi että tietylle/tietyille koirille saadaan se riistatyö vaikka väkisin. Se mielessä menin sinne mutta täytyy tosiaan sanoa että ei ollut semmosesta tietoakaan.

Oli törmäystä ja peräänmenoa ja jänisajoa jne jne mutta ei ketään hyllytetty missään vaiheessa. Joten tulin siihen päätökseen että taitaa olla aikalailla siitä kiinni kuka on tuomarina.

Pertti Tuorilainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 61
Liittynyt: 1.10.2008 18:39
Paikkakunta: Kiuruvesi

Viesti Kirjoittaja Pertti Tuorilainen » 14.1.2009 17:34

Kiitos kiitos, joskus on onnikin myötä :)

Vötky

Viesti Kirjoittaja Vötky » 14.1.2009 19:52

Petteri_N kirjoitti:
Siinä vaiheessa jos talouteesi tulee mukaan toinen tai kolmas koira, huomaat varmaan, ettei se volina metsälläkään ole yhtään mukava juttu.

Jos nyt itse mietin, niin normaalia on se, että koira kitisee kun se näkee kuumia tilanteita, tai se tietää, että se on juuri pääsemässä toteuttamaan itseään. Tällainen kitisijä hiljenee ainakin hetkeksi kun sitä toruu.
Periaatteessahan tuo metsästys useamman koiran kanssa vastaa kokeissa kulkemista - tosin metsällä ollessa ei itselläni ole tapana seisoskella odottelemassa, jotta se hakuvuorossa oleva koira pääsisi eteenpäin (seisonnalla toki jarrutellaan) - se seisoskelu kai koiralle on juuri vaikeinta - kävellessä siitä ei juurikaan ylimääräisiä ääniä pääse. Tuo normaali tilanne, jonka Petteri kuvaili on aika lähellä oman koiran toimintaa. Eli koira kitisee tietäessään (lue luullessaan), että se on juuri pääsemässä toteuttamaan itseään. Ja oma koirani on tottunut siihen, että se pääsee toteuttamaan itseään silloin kun auton ovi aukeaa eli se ei ole tottunut odottamaan sitä omaa vuoroaan. Koetilanne on siis poikkeus. Esim. viime vesityössä koira sai kuunnella autosta sadan metrin päästä ammuntaa ja odotella melko pitkään sitä omaa vuoroaan ja vuoron tullessa ja autosta päästessä sitten huudettiin oikein kunnolla. Koira kyllä vaikeni puhuttelun jälkeen ja varsinaisen vesityön alkaessa koira istui kiltisti paikallaan ja keskittyy itse työhön.

Etenkin kasvattajat ja muutkin useampaa koiraa samanaikaisesti metsällä/harjoituksissa käyttävät voisivat hieman valaista tilannetta:

Esiintyykö laumoissanne vinkuvia yksilöitä vai ovatko kaikki kiltisti hiljaa? Mikäli näitä vonkuvia tapauksia laumoista löytyy niin osaatteko myös arvioida mistä sukuhaarasta ominaisuus on mahtanut periytyä?

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 14.1.2009 19:56

Jörtti on oikeilla linjoilla.. jalostuksella noihin vaivoihin vain voi vaikuttaa.

Pahin skenaario olisi sellainen että kaikki koirat huutaisivat jälkijoukoissa, isännät huutaisi ja lopulta tuomarikin.. :lol:

Voihan sen koiran ottaa välillä taakseen kulkemaan ettei sille jää sellainen kuva että se saa koko ajan juosta.. tosin tuskin ne vollottajat siitä muuksi muuttuu vaikka olisi völjyssä useampikin koira tai kulkee sen kanssa kahden..

Jörtiltä vois koiran laittaa mut ko ne on väärän värisiä.. :wink:

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 14.1.2009 21:09

Joo ei minulta löydy postiauton värisiä javascript:emoticon(':lol:')

Vastaa Viestiin