Sukusiittäminen...onko sitä meillä?

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

marja katajamaa
REPPUKOIRA!
Viestit: 480
Liittynyt: 23.11.2005 18:25
Paikkakunta: avvil-city
Viesti:

Viesti Kirjoittaja marja katajamaa » 14.2.2009 19:55

Jörtti hoi, ei kai se pentueen hyvyyden ainoa mittari ole koepalkittujen määrä, vaikka me aktiivit niin haluttaisiin aina uskoa? :wink:
Kuva

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 14.2.2009 19:57

Laitettaisko kuitenki pojat parit prosentit vielä likoon hä? Kuule Katajamaaska sanoppa joku muu kakkelin puhumisen lisäksi oleva mittari? Tietysti itse tiedän mitä tiedän eihän siinä mitään.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 14.2.2009 21:20

Mitenkähän se tuo memmu osaakin tiivistää tämän sekamelskan niin hyvin yhteen viestiin. Siinä näkee miten on ymmärretty sekä genetiikan, että "maalaisjärjen" osuus. Toisilla ei tunnu olevan kuin se maalais"järki" tai genetiikka. Molemmat kun pitää tiedostaa loppupelissä. Uskokin (omiin tekemisiin) on ihan hyvä asia, mutta se ei pitkälle kanna. Eikä loputon teorisointi...
Kun rotu on tiettyyn pisteeseen valmiiksi jo jalostettu, on todennäköisempi/ realistisempi vaihtoehto kasvattaa koiria pääsääntöisesti ulkosiitoksilla, rodun erinomaisilla/ hyvillä yksilöillä. Jalostukseen käytettävälle yksilölle on haettava ulkosiitoksessakin samaa rotutyyppiä oleva koira. Ja paritettavien koirien on muutoinkin ominaisuuksiltaan mahdollisimman paljon muistutettava toisiaan.
avot...
Kuva

jukka.koivumaa
Juniori
Viestit: 5
Liittynyt: 14.11.2008 19:26
Paikkakunta: Pello

Viesti Kirjoittaja jukka.koivumaa » 14.2.2009 22:04

Eikös se reppu ole aika hyvä mittari!
JUNKMAN

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 14.2.2009 22:07

Noh, riippuu vähän repusta... Usein täyteen sullottu kantolaite kertoo monesta muustakin, kuin perimältään kelpo koirasta.
Kuva

Ari K

Viesti Kirjoittaja Ari K » 14.2.2009 22:14

No jaa... Keskimäärin reppu kyllä täyttyy helpommin hyvällä kuin huonolla koiralla, eikö?

Tosin tuossa reppumittarissa on runsasti niitä koirasta riippumattomiakin muuttujia.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Onko jalostus mennyt eteenpäin

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 14.2.2009 22:17

Onko jalostus mennyt eteenpäin?

VOI luokkaan noussut mannermainen kanakoira.
2009-02-14

Saksanseisojakerhon KOETULOSTEN ANALYSOINTI löysi vuosilta 1999 – 2008 462 KAER AVO1 tulosta.

Koiranetin haulla löytyi 863 VOI luokkaan noussutta koiraa, 1988 – 2008.

Rotukohtaisesti ne jakautuvat seuraavasti:

KAER > SSK > Koiranetti
1999 - 2008 > kaikki

Rotu > AVO1 > VOI luokka
119 >> 237 >> 428 >> koiraa
98 >>> 169 >> 357 >> koiraa
95 >>> 16 >>> 25 >>> koiraa
102 >> 13 >>> 20 >>> koiraa
117 >> 10 >>> 12 >>> koiraa
99.1 >> 7 >>>> 7 >>>> koiraa
57 >>> 6 >>>> 10 >>> koiraa
107 >> 3 >>>> 3 >>>> koiraa
165 >> 1 >>>> 1 >>>> koiraa
yht. >> 462 >> 863 >> koiraa

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Prosenteilla ei jalosteta

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 15.2.2009 11:54

[quote="katajamaaska
Odottelen siis edelleen niitä saksan keskimääräisiä prosentteja.
Karkkareiden zuchbuch vuodelta 2007 ei kertonut asiasta mitään; edes pentueiden kohdalla ei ollut mainintaa sellaisista, ja on muutenkin paljon surkeempi opus kun münstereillä. :wink:[/quote]

Jalostukseen käytetään koiria (mieluummin erinomaisia periyttäjiä) ei prosentteja.

Rodun kotimaa hoitaa asiat omalla tavalla, sieltä jalostukseen kannattaa hakea, meille sopivia erinomaisia periyttäjiä.

Lyhytkarvainen saksanseisoja

2004 – 2007 syntyneistä, 62 koiraa on noussut voittajaluokkaan.

Koirien sukusiitosaste vaihtelee 0.0 – 6,1 prosenttiin.

2004 – 2007 syntyneistä, koiranetin rekisteröintitilasto.
895 < Pennut (kotimaiset)
55 << Tuonnit 5,8 prosenttia
950 < Rekisteröinnit yht.

Koiranetin laajempi haku antaa 2004 – 2007syntyneiden määräksi 960 koiraa.

Koirien sukusiitosaste vaihtelee 0.0 – 17,53 prosenttiin.

Näistä nuorista koirista voittajaluokkaan on noussut 6,5 prosenttia, syntyneistä (960 kpl).

Kaikkien rotujen tallennettuja tuloksia on yhteensä 1521 kpl.
KAER vuosi 2008, SSK 14.2.2009

rotu >>>>>> AVO1
119 lkss >>> 25
98 kkss >>> 10
102 pimü >>> 3
95 bret >>>> 2
117 pkss >>> 1
99.1 lkwe >> 1
rodut yht. >> 42 kpl

MSK

Re: Prosenteilla ei jalosteta

Viesti Kirjoittaja MSK » 15.2.2009 13:00

sko kirjoitti:Rodun kotimaa hoitaa asiat omalla tavalla, sieltä jalostukseen kannattaa hakea, meille sopivia erinomaisia periyttäjiä.
Näinpä. Saksassahan nimenomaan korostetaan kasvattajan valinnan vapautta kunhan kasvattaja noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Näinhän se on tietysti Suomessakin, mutta se ovatko nuo yhteisesti sovitut säännöt erityisesti yksittäisen jalostusyksilön omien ominaisuuksien osalta tiukempia vai väljempiä kuin Suomessa - siitä voidaan olla montaa mieltä. Moniko on tutustunut esimerkiksi DKV:n tai VDD:n jalostusohjeisiin?

Mikä sitten on tuo erinomainen periyttäjä?

Esim. vanhempi koira jolla:

- jo on erinomaisia jälkeläisnäyttöjä
- jotka itse ovat rotunsa erinomaisia edustajia
- jotka eivät ole ns. tähdenlentoja omassa suvussaan vaan myös koiran lähisukulaisissa on erinomaisia koiria
- joiden lähisuvussa ei esiinny merkittäviä vikoja tai sairauksia

Ja koska tuo viimeinen kriteeri yleensä on ulkolaisella koiralla vielä vaikeampi selvittää, tulisi tuota erinomaistakin periyttäjää ja sen jälkeläisiä käyttää maltillisesti.

=> Jo tehdyt jälkeläisrajoitukset ovat mielestäni vielä tärkeämpiä kuin mahdolliset rajoitukset sukusiitosasteessa joskus tulevaisuudessa.

Ja ihan mielenkiinnosta yleinen kysymys muille...

Onko mielestänne noiden terveysriskien osalta turvallisempaa käyttää ulkomaista urosta joka,

a) on usean polven ulkosiitoksen tulos?
b) on pitkäaikaisen linjasiitoksen (=sukusiitosta) tulos?

Oletuksena siis, että tuolla koiralla ja sen lähisukulaisilla ei itsellään ole todettu sairauksia ja kyseessä on ulkosiitos suomalaisen nartun kanssa. Ja valintaan ei voida käyttää mitään muuta tietoa.

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 15.2.2009 15:52

Msk kirjoitti:
- joiden lähisuvussa ei esiinny merkittäviä vikoja tai sairauksia

Ja koska tuo viimeinen kriteeri yleensä on ulkolaisella koiralla vielä vaikeampi selvittää, tulisi tuota erinomaistakin periyttäjää ja sen jälkeläisiä käyttää maltillisesti.

On varmasti näinkin, mutten usko olevan täälläkään sen helpompaa selvitellä näitä asioita jos et ole tutun kasvattajan tekemisissä. Sitten vois ajatella niinkin että miksi esim. pariin kolmeen kertaan aakkoset ympäri kasvattanut henkilö ei olisi avoin. Sillä kuten jo tuolla aikaisemminkin taisin mainita ettei kannate missään nimessä lähteä hakemaan koiraa mistään peräkylän pojilta joilla ei moraali puoli ole välttämättä kunnossa. Omasta puolestani voin ainakin kehua meidän yhteistyö kumppaneita Saksanmaalla avoimuudesta ja siitä ettei he ole kyllä lähteneet höpöttämään mitään kun ongelmia on ilmennyt. Esim. yhden tuontimme hammaspuutoskin kun ilmeni he kyllä selvittivät asiaa ja tulivat heti reilusti vastaan eikä meille jäänyt kyllä sellaista kuvaa että jotain olisi yritetty pimittää tai muuta vastaavaa. Ollaankohan me joskus ehkä turhankin varauksellisia ulkomaalaisia kohtaan? Joissakin maissa se moraali saattaa olla jopa huomattavasti korkeampi kun meillä täällä.

MSK

Viesti Kirjoittaja MSK » 15.2.2009 18:16

jörtti kirjoitti:Ollaankohan me joskus ehkä turhankin varauksellisia ulkomaalaisia kohtaan?
Kyllä! Mutta painavana puolustuksena täytyy toki sanoa, että olemme joskus liian ehdottomia tai sinisilmäisiä myös monia muitakin asioita kohtaan. On se sitten sukusiitos, ulkosiitos, karvan väri, sairaus X, koira Y, kennel Z, saksalaisuus, ruotsalaisuus. Aivan 100% varmasti kaikki - tai sitten ei mikään - tai ...

Itsekin suhtaudun ehdottoman varauksellisesti varauksellisuuteen :wink:

Olen tuonut maahan kaksi koiraa. En tosin saksasta enkä seisojia. Siinä yhteydessä olen pumpannut tietoa paikalliselta rotujärjestöltä, kasvattajalta ja puskaradion kautta. Ja todennut, että jälkimmäisen osalta kaikki tuollaiset mainitsemasi luotettavat, tervettä lähde- ja itsekritiikkiä noudattavat paikallisen tiedon lähteet ovat kullanarvoista tavaraa. Ei pelkkinä kuulopuheiden toistajana vaan näyttämässä suuntaa keneltä ensikäden tietoa tarvittaessa löytyy.

PS. vastaanpa itse edellisen kirjoitukseni kysymykseen omana mielipiteenäni b)

marja katajamaa
REPPUKOIRA!
Viestit: 480
Liittynyt: 23.11.2005 18:25
Paikkakunta: avvil-city
Viesti:

Viesti Kirjoittaja marja katajamaa » 15.2.2009 18:20

sko wrote: "Jalostukseen käytetään koiria (mieluummin erinomaisia periyttäjiä) ei prosentteja. "

No eiköhän tuo nyt ole päivän selvä asia? Tarkoitus ei ollut mollata mitään rotuja (varsinkaan lkss) , vaan tuoda esiin ettei Saksassa nuo % ole sen pienempiä kuin meillä. Noihin kennelliiton prosentteihin ei voi sokeasti luottaa, JOS pitää ihanteena tuota nollaa prosenttia. Olen itse parin viikon sisällä astuttamassa omaa narttua saksalaista alkuperää olevalla uroksella ja vaikka kennelliiton sukusiitosprosentti näyttää pentueelle nollaa, niin se ei kyllä ole aikuisten oikeasti totta. Tämä johtuu siittä, ettei Kennelliitto ole tallentanut uroksen puolelta kuin kolme sukupolvea täydellisesti. Ei sillä, en ole mitään nollaa prosenttia ollut hakemassakaan. Täydellisemmän sukutaulun olen kuitenkin kirjotellu talteen omiin arkistoihin.
Kuva

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 15.2.2009 18:50

katajamaaska kirjoitti:Olen itse parin viikon sisällä astuttamassa omaa narttua saksalaista alkuperää olevalla uroksella ja vaikka kennelliiton sukusiitosprosentti näyttää pentueelle nollaa, niin se ei kyllä ole aikuisten oikeasti totta. Tämä johtuu siittä, ettei Kennelliitto ole tallentanut uroksen puolelta kuin kolme sukupolvea täydellisesti. Ei sillä, en ole mitään nollaa prosenttia ollut hakemassakaan. Täydellisemmän sukutaulun olen kuitenkin kirjotellu talteen omiin arkistoihin.
Nonniii nonniii, arvasiha mää.
Nää ny vissii o niit salaisii kansioit mihi yks keskusteluu osallistunu viittas. :lol: :wink:
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 15.2.2009 20:54

Karkkari puolella Suomessa keskiarvo tulee mielestäni siitä että meillä on rajuja sukusiitoksia ja nolla prosentilla tehtyjä yhdistelmiä, menneinä vuosina vähemmistönä on mielestäni ollut sellaiset 2-3 prosentilla tehdyt kuviot. Eli loppu tulos on se mikä minua kiinnostaa, saadaan jankata tätä asiaa vaikka vuosi ja miettiä niitä sopivia lukuja mutta kun faktaa on se että ne raskaat sukusiitos katraat menevät aina vain niille metsästäjille ja katoavat kuin pieru sinne saharan autiomaahan. Ei tämä tilanne vain kertakaikkiaan kirjoittelemalla muutu, joka on toista mieltä esitelkööt vastalauseen mielellään faktan muodossa eikä kuvitteellisena kikkailuna prosenttilukuina. Olisiko järkeä alkaa ajattelemaan sinne pevisa puolelle niitä prosenttiluku kattoja kun minä en oikein usko että ne kaikki rankkojen sukusiitosten alta syntyvät pennut menevät ainavain sinne kairoissa asuville armottomille jahti miehille :D Minä kun luulen ja miltei tiedän minne ne perin useasti menevät, väliin tulee sellaisia puheluja sieltä syrjäperien jahtimiehiltä että kuoleeko nämä useastikkin alle vuoden ikäisinä kun minulta meni jo toinen karkkari monttuun alle vuoden ikäisenä ym ym.. vai halutaanko me säilyttää tällainen sukurutsaus kulttuuri? ymmärrän kyllä nämä muutamat prosentit siitokset harvalla välillä ei siinä mitään mutta kun faktaksi ei tämänkään keskustelun aikana ole kukaan pystynyt väittämään että sukusiitos toisi jotain suurta ja mahtavaa kantaamme..vai onko siellä piiloissa jotain super koiria joitten kans ei vain kertakaikkiaan voi olla yhtä päivää metsältä pois ja käydä esittelemässä mahtavuutta muillekkin???? onhan rauhoitus aikanakin kokeita :shock:

MSK

Viesti Kirjoittaja MSK » 15.2.2009 21:42

jörtti kirjoitti:Karkkari puolella Suomessa keskiarvo tulee mielestäni siitä että meillä on rajuja sukusiitoksia ja nolla prosentilla tehtyjä yhdistelmiä.
Faktaa noista monttuunmenijöistä ei löydy, mutta pikaisesti katsoen viimeisin karkeakarvainen saksanseisojapentue, jonka sukusiitosaste on yli serkusparitusrajan (6,25) on KoiraNetin mukaan syntynyt vuonna 2005.

Liekö tilanne siis jo muuttumassa vai eletäänkö tilastoharhan aikoja?

Vastaa Viestiin