pahan laatuinen ad hd

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 11.8.2009 13:23

Noo jos se onkin hammaslääkäri. Ainakin paljon lähempänä pääkopan juttuja mitä perselääkärillä..

Se mitä mie yritin vihjailla on että koiran luonteeseen vaikuttaa muutkin tekiät kuin geenit. Jotta saadaan "täydellinen koira" joka on; 1) itsevarma 2) rauhallinen kuin viilipytty 3) mutta tulta ja tappuraa metillä 4) sekä petokova, tarvitaan sen saavuttamiseksi muutakin kuin läjä sopivia geenejä.

Toki asianlaita on ettei rauhatonta tai hermostunutta, saati sitten arkaa pelkopuriaa saisi käyttää jalostukseen riippumatta siitä, että onko se olosuhteiden aikaansaannosta vai ihan luontojaan vitopää.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Re: Jalostus tuottaa tulosta

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 11.8.2009 23:38

Jukka Rouhiainen kirjoitti:Koira lukee aina ihmistä paremmin kuin ihminen koiraa.
Tässä on varmaan monen ongelmapakkauksen alku ja juuri, muilla tietenkin voi olla ongelmia muuten vaan. :)
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Avatar
Mikko Kärnä
REPPUKOIRA!
Viestit: 204
Liittynyt: 20.1.2006 17:27
Paikkakunta: Inari
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikko Kärnä » 12.8.2009 11:35

No tulipa sohaistua muurahaispesään... Neurologisia häiriöitä on varmasti ihmisillä sekä koirilla kaikenlaisia, mutta mielestäni tuota adhd:ta työnnetään nykyään joka paikkaan ja nimenomaan rauhoittamaan lasten vanhempia. Tapauksia on takuulla monenlaisia, mutta kyllä tietynlainen ylivilkkaus voidaan käsittää ihan normaaliksi lapsen kehitysvaiheeksi ilman ADHD diagnooseja. Vanhempien tehtävä on sitten tietenkin ohjata lastaan miten parhaiten taitavat; katsotaan miten huonosti itse onnistun tässä isyyden alkutaipaleella... Kun noiden yksinkertaisempien luontokappaleidenkaan kanssa ei ole aina mennyt kaikki putkeen.

Mutta, jos koiralla oikeasti heittää kuupasta ja käyttäytyminen on yhtä jatkuvaa häiriötä, niin miksi hakea selitystä jostain diagnooseista? Väitän kokemuksen puolisyvällä rintaäänellä, että syy löytyy useimmiten sieltä narun toisesta päästä ja jos ei löydy, niin omistajan tulisi itse tiedostaa asia ja tehdä viimeinen palvelus koiralleen. Vaikka ovat miten ihania ja älykkäitä niin ne ovat kuitenkin vaan elukoita, joiden tehtävänä on palvella ihmistä eikä toisinpäin.

Ai niin, tämä tuttu lääkäri on muuten adhd diagnosoidun lapsen isä itse, eikä ollut tässä tapauksessa asiasta oikein samaa mieltä diagnoosin tehneen lääkärin kanssa. Ei tutki itse perseitä, vaan leikkaa elävää lihaa.

[EDIT] Niin, unohtui vielä kirjoittaa, että allekirjottanut olisi aikanaan saanut ihan takuulla adhd-diagnoosin. Lapsena minua ei tosiaankaan kiinnostanut keskittyä yksityiskohtiin ja kaikissa ala-asteen koulutehtävissä oli paljon huolimattomuusvirheitä. Hukkasin paljon tavaroita ja puhua pälpätin koko ajan. Paikallisen paloaseman letkutornista minut haettiin pois ensimmäisen kerran 4-vuotiaana. Tein rahaa hakemalla paikallisen kioskin aidatulta takapihalta korikaupalla pulloja, jotka palautin etukautta sisään ostaakseni irtokarkkeja jne. jne. ADHD tai ei, niin itse ainakin koen että olin tuolloin vain v*ttumainen kakara, jonka hyvät harrastukset ja kärsivälliset vanhemmat pelastivat pahemmalta tärviöltä ilman diagnooseja. No, jotain neurologista vikaa ihmisessä tietty pitää olla kun tätä eräelämää näin intensiivisesti haluaa harrastaa.
Life is too short to hunt with an ugly dog.

"Jos ei viina ja terva ja hauta, auta pilkkomaan pimeää, hiillos hiipuu, tuhka tummuu, kylmä löytää kotiin kuin routa maahan, tuhka tiheään. "

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 12.8.2009 12:23

Lapinleuku kirjoitti:No tulipa sohaistua muurahaispesään...
No.... lieneekö tuo niin vakavaa, muurahaispesässä kun ei tunnu olevan kuin yksi kusiainen kotona.

Kevennys:
Varokaa lääkärit ja muut korkeasti koulutetut, koiranohjaajat tulee ja jyrää teitit. :D

No, itse asiaan. Koirissa ei tietääkseni ole adhd:ta diaknosoitu, ja ihmisissäkin sen diaknosointi perustuu pitkälti arviointeihin ja oletuksiin joiden perusteella voidaan ehkä olettaa aivojen dopamiinin (tai mikä se oli) tuotannossa olevan häiriöitä.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 12.8.2009 12:50

Lapinleuku kirjoitti:No tulipa sohaistua muurahaispesään...
Ei tuo ole paha, mie ehin aamusella jo vähän juosta kun pentu sohaisi ampiaispesää.. muttei sekään mitään haittaa kun se pöläytti muutaman linnunki.
Lapinleuku kirjoitti:Ei tutki itse perseitä, vaan leikkaa elävää lihaa.
Onhan siellä perseessäkin elävää lihaa. Eli lyhyellä lokiikalla se on perselääkäri ;)


Ai tääkö muka turha viesti. :roll: noo kaikkea tää adhd teettää..

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 12.8.2009 13:38

Kaikki eivät nyt taida tietää mitä leuku tuolla sohaisulla tarkoitti... jätettäköön se meidän kusiaisten keskinäiseksi asiaksi ;)
Ai niin, tämä tuttu lääkäri on muuten adhd diagnosoidun lapsen isä itse, eikä ollut tässä tapauksessa asiasta oikein samaa mieltä diagnoosin tehneen lääkärin kanssa. Ei tutki itse perseitä, vaan leikkaa elävää lihaa.
Miksi ihmeessä lääkärisihminen hakee edes lapselleen diagnoosia jos tietää itse jo, ettei penskalla mitään vikaa ole vaan se on tuiki normaali mukula? Tuskin tuo nyt ihan neuvolakäynnillä on diagnosoitu?

On toki olemassa taas diagnooseja ja "diagnooseja", oikeita ja vääriä. Niin se on koirankin käyttäytymisen kanssa. Samoin noita "päävikoja", myös ADHD:ta ilmenee eri asteisina. Ihan tieteellisesti tutkittuja asioita ne nämäkin ovat siinä missä moni muukin asia, eikä vain olettamuksia vaikka eräs korkeasti koulutettu niin tuossa sanoikin. Löytyypä mm. kansainvälisestä tautiluokituksesta. Tosin meneepä moni vielä tänä päivänäkin migreenikohtauksen saaneelle kertomaan, että höpöhöpö, hommiin siitä, sulla mitään ole... Kokeilisko joku vielä vaikka skitsofreenikolle samaa vakuuttelua? "Sulla mitään ole..."

Siinä olen Mikon kanssa samaa mieltä, että turhaan tuon(kaan) diagnoosin saaneet ihmiset pistetään mihinkään tiettyyn karsinaan, monissa tapauksissa se vain pahentaa yksilön tilannetta. Ylipäätään on outoa, että edes yritämme (niin koirissa kuin ihmisissä) määritellä jotain "normaalia". Mutta sen tiedostaminen (itsehän sitä on läheltä vaikea "nähdä"), että lapsella on tällaisia käyttätymispiirteitä auttaa vanhempia toimimaan oikein. Se oikea taas ei ole välttämättä kova kuri. Sama se on koirienkin kanssa. Diagnoosi voi mennä mönkään, suuntaan jos toiseen, mutta monesti sieltä sivusta sen kanakoiran ytimen voi nähdä paremmin. Sitten vaan niitä johtopäätöksiä ja toimenpiteitä, joista leukukin puhui.

Ehkäpä käyttäytymistiede on enemmänkin se taho, joka tämmöistä ihmisen kohdalla tutkii, ei niinkään perinteinen lääketiede. Aiheeseen itse olen jonkin verran tutustunut omien opintojeni kautta, en koiranohjaamisen tai maanviljelyn...
Kuva

Avatar
Mikko Kärnä
REPPUKOIRA!
Viestit: 204
Liittynyt: 20.1.2006 17:27
Paikkakunta: Inari
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikko Kärnä » 12.8.2009 13:55

Petteri N kirjoitti:Miksi ihmeessä lääkärisihminen hakee edes lapselleen diagnoosia jos tietää itse jo, ettei penskalla mitään vikaa ole vaan se on tuiki normaali mukula? Tuskin tuo nyt ihan neuvolakäynnillä on diagnosoitu?
Normaalin biologisen kanssakäymisen yhteydessä syntyneillä mukuloilla on yleensä kaksi vanhempaa: isä ja äiti. Tässä tapauksessa tuota pitäisi kysyä jälkimmäiseltä.
Petteri N kirjoitti:Se oikea taas ei ole välttämättä kova kuri.
Jeps, hyvin sanottu. Pieksämällä ja alistamalla lapsia tai koiria ei tule priimaa sitten millään, mutta ei se kuri ja järjestys sitä välttämättä tarkoitakaan. Se tarkoittaa selkeiden rajojen asettamista ja niin kieltämistä kuin kannustamistakin sekä palkitsemista. Ja tärkein asia lienee luottamus ja lasten kohdalla rakkaus. Koiria ei mielestäni tarvitse eikä pidäkään ihmismäisesti rakastaa tai inhimillistää liikaa, mutta hyvää huolenpitoa ja välittämistä nekin tarvitsevat sen luottamuksen synnyttämiseksi.
Petteri N kirjoitti:Ehkäpä käyttäytymistiede on enemmänkin se taho, joka tämmöistä ihmisen kohdalla tutkii, ei niinkään perinteinen lääketiede.
Ja nyt osuit Petteri asian ytimeen. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Lääketiedettä ja diagnooseja ei pitäisi pyrkiä soveltamaan joka paikkaan. Jos otat kouraasi minkä tahansa neuropsykologisia häiriöitä käsittelevän teoksen ja lukaiset taudinkuvauksia, niin johan alkaa löytyä ukosta vaikka minkälaista vikaa mikä vaatii milloin troppeja, milloin sähköshokkeja.

Ja vielä tähän loppuun ettei väärinkäsityksiä synny: en tällä taaskaan tarkoittanut sitä, etteikö niitä "sairauksiakin" ihan oigeesti olisi olemassa.
Life is too short to hunt with an ugly dog.

"Jos ei viina ja terva ja hauta, auta pilkkomaan pimeää, hiillos hiipuu, tuhka tummuu, kylmä löytää kotiin kuin routa maahan, tuhka tiheään. "

Vastaa Viestiin