Epilepsia on perinnöllistä koirilla

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Epilepsia on perinnöllistä koirilla

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 28.10.2009 09:44

Ist die Epilepsie beim Hund erblich?

Linkki

http://web1316.jenny.webhoster.ag/Websi ... psie/1.htm

Videopätkiä.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Epilepsia artikkeli

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 28.10.2009 20:44

Käännös: saksa (automaattisesti tunnistettu) » suomi

Translate käännös, joku voisi oikeasti suomentaa aihetta.

Im kürzlich erschienenen Artikel "Epilepsie beim Rassehund" (shm 1/00) wurden die Erscheinungsbilder der Epilepsie anschaulich beschrieben. Der Autor med. vet. Tim Bley ging auch auf die möglichen Ursachen dieser Erkrankung ein und wies unter anderem darauf hin, dass epileptische Anfälle auch einen genetischen Hintergrund haben können. Anhand dieser Krankheit hat Tim Bley gezeigt, wie der Nachweis erbracht werden kann, dass es sich bei der Epilepsie um eine vererbbare Krankheit handelt. Grundsätzlich kann eine Krankheit als solche nicht vererbt werden, sondern nur die genetische Prädisposition dazu.

Genetische Studien über Krankheitsdispositionen setzen voraus, dass die gestellten Diagnosen bei allen Hunden stimmen, d. h., alle Hunde mit epileptischen Anfällen, die auf andere Ursachen zurückgeführt werden können, wie Vitamin B1-Mangel, Tumor usw., dürfen in den Untersuchungen nicht berücksichtigt werden. Unzutreffende Diagnosen (sog. falsch Positive) können bei genetischen Analysen zu gravierenden Fehlschlüssen führen. Bei den Untersuchungen, die wir zusammen mit der Abteilung für Klinische Neurologie am Tierspital Bern (Leiter PD Dr. A. Jaggy) durchgeführt haben, wurden alle Fälle von Fachtierärzten der Abteilung überprüft. Hunde mit unsicherer Diagnose wurden in den Studien nicht berücksichtigt.
Treten Krankheiten nur in einer oder wenigen Rassen oder innerhalb Rassen in wenigen Familien auf, kann dies ein erster Hinweis auf eine erbliche Prädisposition sein. Dabei muss man aber beachten, dass gemeinsame Umweltverhältnisse mehrerer Familienmitglieder eine genetische Ursache auch lediglich vortäuschen können. Dieses Phänomen tritt bei der Epilepsie kaum auf, da praktisch alle erkrankten Tiere als Einzeltiere gehalten wurden. Die in der Schweiz untersuchten Rassen (Berner Sennenhund, Golden Retriever und Labrador Retriever) zeigten alle ein familiäres Auftreten der Epilepsie (Abbildung 1: Erweiterter Stammbaum von Hunden mit epileptischen Anfällen; 115 KB). Damit lag die Vermutung nahe, dass die Prädisposition zur Epilepsie einen genetischen Hintergrund haben kann. Erbliche Einflüsse bei epileptischen Anfällen wurden auch in anderen Rassen ausgemacht (z. B. Tervueren, Deutscher Schäfer, Keeshond, Boxer). Ferner ist eine gewisse Ähnlichkeit zur genetisch beeinflussten Epilepsieform beim Menschen nicht zu leugnen.
Erklärung der Fachbegriffe am Ende der Seite

Will man mit züchterischen Maßnahmen diese Erkrankung bekämpfen, so muss deren Erbgang bekannt sein. Ohne Kenntnisse des Vererbungsmodus können keine effizienten Selektionsstrategien erarbeitet werden. Mit der sog. Segregationsanalyse wird geprüft, ob und wie die Prädisposition an die Nachkommen weitervererbt wird, insbesondere, ob nur ein oder mehrere Gene im Spiel sind und ob ein allfälliges Hauptgen für die Krankheitsprädisposition dominant oder rezessiv vererbt wird. Diese Analyse ist sehr anspruchsvoll, denn sie verlangt zuverlässige Angaben von mehreren größeren Familien (wenn immer möglich mehrere Generationen und alle Nachkommen der Würfe) und die Handhabung komplexer Computerprogramme. Bei den drei in der Schweiz untersuchten Rassen, wie in anderen Studien auch, ist eine genetisch bedingte Anfälligkeit für Epilepsie eindeutig nachweisbar. Wie bei den meisten anderen Krankheitsprädispositionen ist die Vererbung in diesem Fall nicht einfach auf ein einziges Gen zurückzuführen. Es sind mindestens zwei, wahrscheinlich mehrere Gene beteiligt (= oligogene Vererbung), wobei das eine oder andere Gen einen viel größeren Einfluss als die anderen beteiligten Gene haben kann (sog. Hauptgene). Die Existenz von Hauptgenen konnten wir bei Hunden bis jetzt (noch) nicht nachweisen, diese Kenntnis ist aber essenziell, um einen molekulargenetischen Ansatz zur Entwicklung eines Diagnoseverfahrens zu rechtfertigen. Bei Mäusen, wo eingehendere genetische Studien möglich sind, konnten bereits mehrere, für Epilepsie verantwortliche, Gene (mindestens 13) auf 10 verschiedenen Chromosomen lokalisiert werden. Beeinflussen mehrere Gene die Prädisposition, so ist es nicht möglich, einen einfachen Vererbungsmodus, wie beispielsweise eine einfache rezessive Vererbung, zu ermitteln. Früher wurde behauptet, die Epilepsie werde autosomal rezessiv vererbt, doch die Häufigkeit von Nachkommen mit epileptischen Anfällen aus Eltern, die beide an dieser Störung erkrankten, ist nicht 100%, wie theoretisch zu erwarten wäre, sondern geringer. Beim Golden Retriever ist eine solche Paarung gemacht worden: Von den acht Wurfgeschwistern erkrankten zwei an Eplilepsie, die anderen hatten keine Anfälle. Ausländische Studien bestätigen diese Beobachtung, wobei der Anteil an erkrankten Wurfgeschwistern eindeutig viel größer ist, wenn beide Eltern Epileptiker sind, als wenn beide Eltern "normal" sind. Ist nur ein Elternteil erkrankt, so liegt die Häufigkeit dazwischen. Wird die Krankheitsprädisposition nur von einigen (= oligogene Vererbung) oder vielen (= polygene Vererbung) Genen gesteuert, kann der genetische Einfluss anhand des Erblichkeitsgrades oder der Heritabilität gemessen werden. Dieser Wert schwankt zwischen Null und eins: je größer die Heritabilität ist, umso größer ist die Bedeutung der Gene bei der Ausprägung der Krankheit. In einer amerikanischen Untersuchung bei Tervueren wurde eine hohe Heritabilität von 0,77 für die Prädisposition für Epilepsie berechnet. Ob ähnlich hohe Werte in anderen Rassen gefunden werden, müssen weitere Untersuchungen zeigen. Obwohl noch nicht genau feststeht, wie die Prädisposition für Epilepsie genetisch gesteuert wird, so genügen die heutigen Erkenntnisse dennoch, um mit züchterischen Maßnahmen das Auftreten dieser Krankheit zu senken.

Erklärung der Fachbegriffe am Ende der Seite

Vastikään artikkelissa "Epilepsia on koiran rotua" (shm 1 / 00), ilmenemismuotoja epilepsian on kuvattu selkeästi. Laatija med vet. Tim Bley käsiteltiin myös mahdollisia syitä tähän tautiin, ja huomautti lisäksi, että epileptisiä kohtauksia voi olla geneettinen tausta. Perusteella tämän taudin Tim Bley on osoittanut, miten voidaan osoittaa, että se on Epilepsia on perinnöllinen sairaus. Pohjimmiltaan, tauti voi olla perinnöllinen sinänsä, vaan ainoastaan geneettiseen sitä.

Geneettiset tutkimukset sairauksien dispositions edellytyksenä on, että kysymykset diagnosoi samaa mieltä kaikkien koirien, että on kaikkien koirien epileptisiä kohtauksia, joiden voidaan katsoa johtuvan muista syistä, kuten B1-vitamiinin puutos, syöpä, jne. ei pitäisi ottaa huomioon tutkimuksissa. Virheellinen diagnoosi (ns. vääriä positiivisia) on geneettinen analyysi voi johtaa vakaviin väärinymmärryksiin. Tutkimusten aikana olemme toteuttaneet yhdessä laitoksen kliinisen neurologian Animal Hospital of Bern (johtaja Dr. A. Jaggy), tarkistetaan kaikissa tapauksissa asiantuntija eläinlääkäreiden osaston. Koirat on epävarma diagnoosi ei ollut mukana tutkimuksessa.
Tauteja esiintyy vain yksi tai muutama rotuja tai rotuja muutaman perheitä, tämä saattaa olla ensimmäinen merkki siitä, perinnöllinen taipumus. On kuitenkin todettava, että yhteisen ympäristöolosuhteet useita perheenjäseniä on geneettinen syy voi myös jäljitellä vain. Tämä ilmiö esiintyy epilepsiaa vaikeaa, koska lähes kaikki tartunnan saaneet eläimet on pidetty kuin yksittäisiä eläimiä. Tutkimus Sveitsissä rotujen (berninpaimenkoira, kultainennoutaja ja labradorinnoutaja) kaikki oli familiaalinen ilmaantuvuus epilepsian (Kuva 1: Laajennettu sukupuu koirien kanssa epileptisiä kohtauksia, 115 kt). Näin ollen olettamus on selvää, että taipumusta epilepsia voi olla geneettinen tausta. Perinnöllisistä tekijöistä ja epileptisiä kohtauksia havaittiin muita rotuja (esim. Tervuren, Saksanpaimenkoira, Keeshond,) nyrkkeilijä. Lisäksi tiettyjä yhtäläisyyksiä geneettisesti vaikuttaa epilepsian muotoa ihmisellä on kiistaton.
Termit on sivun alareunassa

Jos haluat taistella tätä tautia kasvatukseen, eli perintö olisi. Ilman tietoa periytymistapa ei ole tehokasta valintaa voidaan kehittää. Kanssa ns erottelun analyysi, onko ja miten alttius periytyy jonka jälkeläisiä, ja erityisesti, onko vain yksi tai useita geenejä on kyse ja onko Hauptg Kaikki muu on perinnöllinen taipumus sairauksiin ja hallitseva tai resessiivinen. Tämä analyysi on erittäin vaativa, koska se vaatii luotettavia tietoja useiden suurten perheiden (jos mahdollista useiden sukupolvien ja kaikki jälkeläiset pentuetta), ja käsittely monimutkaisia tietokoneohjelmia. Kolmessa rotujen tutkittu Sveitsissä, kuten muissakin tutkimuksissa on myös geneettinen alttius epilepsiaan selvästi havaittavissa. Kuten useimmat muut perinnöllinen alttius sairauksiin, jotka tässä tapauksessa ei ole vain johtuu yhden geenin. On olemassa ainakin kaksi, mahdollisesti mukana useita geenejä) (= Oligog perinnön, joka voi olla yksi tai muun geenin paljon suurempi vaikutus kuin muiden geenien mukana (ns. suurten geenejä). Olemassa suuri geenejä, olemme osoittaneet koirien asti ole (vielä), mutta tämä tieto on tärkeää perustella molekyyligeneettinen kehitettyä diagnostista menettelyä. Hiirillä, jossa tarkempia geneettisiä tutkimuksia mahdollista, on jo useita, vastaava epilepsian geenin (vähintään 13) on 10 eri kromosomeissa ovat paikallisia. Useat geenit vaikuttavat alttiuteen, se ei ole mahdollista, yksinkertainen periytymistapa, kuten yksinkertainen resessiivinen perintö, voidaan määrittää. Aiemmin väitettiin, että epilepsia olisi autosomisten resessiivinen ominaisuus, mutta usein jälkeläisten vanhempien kanssa epileptisiä kohtauksia, jotka molemmat vaikuttavat tässä häiriö ei ole 100%, koska odotetaan teoriassa, mutta pienempi. Klo Kultainennoutaja on niin pariliitos on tehty: kahdeksasta sisarukset vaikuttaa Eplilepsie kaksi muuta ei ollut kouristuksia. Ulkomaiset tutkimukset vahvistavat tämän havainnon osuus vaikuttaa sisarusten on selvästi paljon suurempi, kun molemmat vanhemmat ovat epilepsia, kuin jos molemmat vanhemmat ovat "normaalia". Vain toinen vanhemmista on vaikuttanut, taajuus välillä. On taipumusta tautiin vain muutama (= Oligog perintö) tai paljon (polygenic perintö = hallinnassa) geenejä, geneettinen vaikutus mitataan Erblichkeitsgrades tai periytyvyysaste. Tämä arvo vaihtelee nollan ja yhden: suurempi periytyvyysaste, sitä suurempi merkitys geenien taudin vakavuuteen. Kun amerikkalainen tutkimus Tervueren korkea periytyvyysaste on 0,77 laskettiin taipumusta epilepsiaan. Onko yhtä korkeita arvoja löytyvät muut rodut, on osoitettava lisätutkimuksia. Vaikka ei ole vielä täysin selvää, miten taipumusta epilepsia on geneettisesti valvotaan riittävästi, nykyinen tulokset kuitenkin, ja kasvatukseen, jotta voidaan vähentää tämän taudin.

Termit on sivun alareunassa

Edellisen viesti linkin takana lisää aiheesta ja alkuperäinen teksti.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Epilepsia tilanne

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 4.11.2009 16:11

Einführung in die Genetik
Eine Zusammenstellung für Hundezüchter
Dr. Reiner Beuing, Gießen

http://www.tg-tierzucht.de/hzucht/publi ... enetik.pdf

Translate käännös, katso linkin takaa alkuperäinen tulkinta.

Milloin
Gene taajuus mutaatio on 17%, tämä P-arvo kaikille eläimille, niin kauan kuin mitään muuta
GGW: 0.689 0.282-0.029
P = 0,17

Vastaa Viestiin