Keskustelua vesi- ja jälkityöuudistukseen liittyen

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

Jari Tikkanen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 33
Liittynyt: 1.8.2008 13:49
Paikkakunta: p-savo

Viesti Kirjoittaja Jari Tikkanen » 31.1.2010 09:35

Juuri näin ja on vollottamatta siellä kontissa... 8)

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 9.2.2010 19:52

sisu kirjoitti:Nouto, vesi ja jälki ovat vain metsästyksen ”jälkihoitoa”, siksi niiden ei mielestäni pitäisi olla kovin suuressa arvossa arvioitaessa koiriemme metsästyskykyä ja -taipumuksia, suorituspakkona niiden tietenkin tulisi olla.

:shock: Seppo Seppo, älähän ny ala lepsuileen
Ei tulisi mieleenkään lähteä lepsuilulinjalle.:D

Mutta kertokaa mitä jalostettavaa noudossa on? Minä olen käsittänyt että se on koirissamme hyvin vahvasti esilletulevana ominaisuutena, jopa siinä määrin että monella on suoranaisia ongelmia sen hillitsemisessä, paukkunouto sun muut omatoimiset noudot. Hurjimmat laukkoo vielä lentävänkin linnun perään. Noita kun lähdetään karsimaan, niin sitten ne ongelmat yleensä vain laajenevat tai suuntautuvat muualle. Petoeläintyöskentely on sitten asia erikseen, sehän se Karilla on kuitenkin mielessä.

Metsästyksen kannalta nouto tietenkin on tärkeä ominaisuus, sehän on selvä. Mutta, jos noita koiran osasuorituksia asettaa jonkinlaiseen tärkeysjärjestyksen niin ensimmäiseksi asettaisin haun, minusta ei ole mitään niin teennäistä metsästystä kuin sellainen jossa koiralle käytännössä joudutaan etsimään riista. Siksi aikanaan toivoin että tuo tunturikoe olisi yksi kolmesta KVA:n arvoon vaadittavasta koe osuudesta. Kuitenkin tuo voittajaluokka on se joka todellisuudessakin vaikuttaa tehtäviin jalostuspäätöksiin, sanokoot teoreetikot mitä tykkäävät.

Seuraavaksi tulee tuo riistatyön osuus. Se jos ei onnistu, niin eipä ole mitään noudettavaakaan. Tässäkin osuudessa meillä hyväksytään aina ykköselle asti käytännössä jäljittävä koira, eli ykkösen saa koira joka riistankäsittelytaidoissa on suuria puutteita. Tässä on se osuus jonka arvosteluhaitaria tulisi venyttää sen verran mitä tuossa noudossa ”tuhrataan”. Tällä saralla mielestäni on jalostuksellisesti tehtävää ja aikaansaatavaa.

Viimeisenä jalostuksen kannalta (ei metsästyksen kannalta) mielestäni tulee se nouto joka koiralla yleensä on hyvin vahvana perimässä. Joku tuolla jossakin sanoi että meillä on jopa koiria jotka eivät ota lintua suuhunsa, Miten sellainen koira voisi menestyä joka ei ota ruokaa suuhunsa?? Eiköhän tuo yleensä aina jo järjelläkin ajatellen ihmisen aikaansaannosta? tieten tai tietämättä tehtyä.
Tuossa noudossa arvostellaan yleensä enemmän ohjaajan ja kouluttajan osuutta kuin koiran perinnäisiä taitoja, ja sitä kauttahan ei koiraa jalosteta.

Tuossa pieni perustelu noille aiemmille ”noutosuorituspakkonakommenteilleni”. Siis ei lepsuilua, vaan aivan päinvastoin tiukempaa arvostelutoimintaa tuonne riistatyöosuuteen, siellä mielestäni tuota löysyyttä on havaittavissa ja siellä mielestäni olisi myös jalostuksella parannettavaa ja jopa korjattavaa.
Heikki Sarvikivi kirjoitti:VESI- JA JÄLKITYÖ EIVÄT OLE SEN VÄHÄARVOISEMPIA KUIN MUUTKAAN OSAT!
Älhän nyt ystäväni Heikki huuda, eihän me sokeita olla :wink:
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Mika Harju
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 46
Liittynyt: 24.12.2006 13:46

Viesti Kirjoittaja Mika Harju » 9.2.2010 20:28

Itse olen tänäkin vuonna ollut katselemassa useammat kokeet ja vielä yleensä vielä ampujan roolissa, joten olen tilanteita päässyt melko läheltä seuraamaan. Tuo Sepon väittämä, että riistatyö ja sen arvostelu on löystynyt ei mielestäni pidä millään muotoa paikkaansa. on ollut tilanteita (useita) jossa koira on liukunut linnulle ilman että se missään vaiheessa on kiinteyttänyt seisontaa, ja ohjaaja on yrittänyt kättänsä nostella seisonnan merkiksi niin yksikään tuomari ei ole kyseisissä tilanteissa toimintalupaa antanut. Ainakaan itse en ole koskaan nähnyt että linnut lentoon "jäljittävä" koira olisi kokeista ykköstä saanut! Olisikin ihan mielenkiintoista tietää mihin Sepon fakta tässä asiassa perustuu! Muutenkin tuo koulutuspuoli on suht helppo teorisoida täällä palstoilla, totuus on kuitenkin kentällä aivan toinen, minkä varmasti tietää jokainen kanakoiran/koiria omistanut henkilö.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 9.2.2010 22:09

mika.h kirjoitti:Tuo Sepon väittämä, että riistatyö ja sen arvostelu on löystynyt ei mielestäni pidä millään muotoa paikkaansa.

Jos ihan totuudessa pysytään, niin mistä se tuollainen esittämäsi väittämä löystymisestä löytyy kirjoittamastani tekstistä???

Liukuminen ja jäljittäminen ovat eri asioita, liukumisesta en ole puhunut mitään. :roll:

Puhumme nyt Mika vähän eri asioista.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 9.2.2010 22:15

Seppo Lehtovirta kirjoitti: Mutta kertokaa mitä jalostettavaa noudossa on?
Itse ajattelen että noutohalu (koira tarttuu riistaan epäröimättä oma-aloitteisesti), nouto-ote (pehmeä, tasapainoinen ja varma), hermorakenne yleensä( rauhallisuus, äänettömyys ammuttaessa) ja ehkäpä myös koiran aloitekyky ja itseluottamus ovat tärkeitä jalostettavia asioita.
Loput jutut noudossa taitaakin olla sitten niitä koulutus- ja yhteistyöasioita. (nopea suoraviivainen palautus, ohjaus, paikalla pysyminen ammuttaessa,yms)
Osaltaan uimahalukin taitaa kuulua niihin jalostettaviin asioihin?

Mika Harju
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 46
Liittynyt: 24.12.2006 13:46

Viesti Kirjoittaja Mika Harju » 9.2.2010 22:32

Näin se taisi ollakkin, luin ja ymmärsin väärin yhtäaikaa. Mutta silti, ihmettelen kovasti, mihin faktaan nämä ongelmat riistatöissä perustat, ja varsinkin sen, ettei ylituomarimme osaa erottaa seisooko koira piikissä vai jäljittääkö ( Menikö oikein?) se ilman että sillä on kontaktia lintuun? Näin sen vissiin tarkoitit.

sisu

Viesti Kirjoittaja sisu » 12.2.2010 19:39

se on sillai mun mielestä että juuri haun liika arvostaminen on pahan alku ja juuri, oon nimittäin nyt kymmenkunta vuotta kattellu ton "paremman" väen touhua, ..... kyllä on hyvä koira, hakeepa hienosti, tätä rataa, mutta siihen se suurimmalla osalla jääkin, sitten tulee lintu, jos ny sattuu löytään, se tössitään melko varmasti ja niin perkeleesti perään ja edelleen väki huokailee että onpa kiihkeä ja hyvä koira. no jos ny sitten seisonnan saa, niin ei ainakaan etene kunnolla, ja jos sattumalta ohjaaja osuu, niin nouto on karmeeta katteltavaa, etuhampailla siivestä, kauheen maanittelun jälkeen, tai ei tuo ollenkaan.
poikkeuksiakin on, muttei montaa... ihan oikeasti, uskokaa vaan, se siittä, sillat on poltettu :D
jokainen osasuoritus on tärkeä, mutta kyllä noutohalukkuus ja jäljen seuraamishalu on niin kullanarvoisia asioita,joita pitää vaalia.
teen mielummin pakkonoudon sentakia, että koira yrittää syödä noutokohteen, kun taas syystä että koiralla ei ole minkäänsorttista kiinnostusta kuolleeseen eläimeen.
ei se nyt varmaan vuodessa eikä kymmenessä noutohalu koirista häviä, jotenkin se vaan on saatu kumminkin englantilaisilla koirilla huonommaksi.
eikö täällä vois ajatella pidettävän saksan malliin vähän vaikeampia vesi ja jälkikokeita niille halukkaille joita se kiinnostaa, siittä sai eri merkinnän, niille jotka sitä vanhemmilta haluavat, siis pentunsa.
rehellisesti sanon, että hain juuri siksi ulkommuailta koiran, koska halusin mahdollisimman varman pohjan kovalle vesi-ja jälki-ja petotyöskentelylle, varmaan useat meidän koirista ovat parempia "lintu"koiria kun eurooppalaiset, mutta ammutaan sitten vaikka poukkoja jos lintutyössä tulee puutteita, :wink:, metsästäähän monet karkottavalla muutenkin.

Pertti Kovanen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 10.1.2006 18:06
Paikkakunta: Kauhava

Viesti Kirjoittaja Pertti Kovanen » 12.2.2010 20:47

Parasta pitkästä aikaa mitä kerhon keskustelupalstalla on tapahtunut.
Sisu on palannut. Saadaan taas hyviä keskusteluja aikaiseksi foorumilla.
Mukava oli syödä siikakeittoa Hansin keittiössä pointterimiehenkin kanssa,
mutta tervetuloa takaisin saksanseisojien pariin.
Vaikka tämä ei liitykkään mitenkään ao keskusteluun.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 13.2.2010 16:58

sisu kirjoitti:se on sillai mun mielestä että juuri haun liika arvostaminen on pahan alku ja juuri, oon nimittäin nyt kymmenkunta vuotta kattellu ton "paremman" väen touhua, ..... kyllä on hyvä koira, hakeepa hienosti, tätä rataa, mutta siihen se suurimmalla osalla jääkin, sitten tulee lintu, jos ny sattuu löytään, se tössitään melko varmasti ja niin perkeleesti perään ja edelleen väki huokailee että onpa kiihkeä ja hyvä koira. no jos ny sitten seisonnan saa, niin ei ainakaan etene kunnolla, ja jos sattumalta ohjaaja osuu, niin nouto on karmeeta katteltavaa, etuhampailla siivestä, kauheen maanittelun jälkeen, tai ei tuo ollenkaan.
poikkeuksiakin on, muttei montaa... ihan oikeasti, uskokaa vaan, se siittä, sillat on poltettu :D
Puhut nyt Kari vallan muista roduista. Roduista, joille nouto ei ilmeisesti alun alkaenkaan ole kuulunut tavoiteltavien ominaisuuksien piiriin. Puhut myös aivan eri harrastajajoukosta, niin kuin itse sanot ”paremman väen” harrastajaporukasta. Heissäkin kuitenkin varmaan on sellaisia metsästäjiä, jotka tämän noudon ja vesityön koiraltaan osaavat ja haluavat hyödyntää. Sehän on selvää, että jos noutoa tai vesityötä ei muutamaan sukupolveen käytetä, niin pakostakin ne ajan kanssa ominaisuutenakin heikkenevät. *Tai jos koiran elinpiiri on kovin ”hygieeninen” ja se syö pelkkiä nappuloita ja koiranmakkaroita tai muita hajustettuja ja maustettuja valmisruokia, niin saattaa se kiinnostus kuolleeseen eläimeen hukkua. Mutta ei se silloin mielestäni ole kyllä koiran syytä, tai johdu perimästä.

Jos koiralta vaaditaan pelkkää laajaa ja kovavauhtista hakua, ilman hyvää kykyä hyödyntää käytettävissä oleva riista, niin sehän on asennekysymys ja täysin kiinni ohjaajasta. Tai sitten se on jalostuksen suunnasta kiinni, mikäli tuo hyväksytään myös kokeissa. Tuollainen toiminta mielestäni vastaa paremminkin tuota ”kalasta ja laske irti” systeemiä, jota minä en ymmärrä.( Eli kunnioittava kumarrus sille Karkkilankoskella taimenta papittaneelle kanakoiraharrastajalle. Siitähän saivat kauhisteltavaa ”viherkalastajat”, jotka siemailevat valmiskaffeitaan pinkistä mukista pikkurilli pystyssä.)

Laajan ja tehokkaan hakuominaisuuden hyödyntäminen ei mitenkään liity vesi tai jälkityöominaisuuden katoamiseen, tai alasajoon ja arvostuksen vähenemiseen.

Jos on koira, joka hakee pelkästään aukeilla paikoilla, niin sillä ei nouto ole niin tärkeä kuin peitteisessä maastossa toimivalla koiralla. Siinä saattaa olla syy noiden toisten rotujen noudon vähäiseen arvostukseen. Eipä silloin tarvitse ”tuskailla” tuon puremisenkaan kanssa. Edelleenkään en mitään noista roduista tiedä.

Tehokkaaseen yhteistyöhön ja saalismahdollisuuksien hyödyntämiseen, laaja ja hyvä haku sen sijaan liittyy. Eli onko yhteistyön rakentamisessa koiran ja ohjaajan välille onnistuttu koiran nuoruusaikana niin, että uskalletaan todella luottaa tuohon koiraan ja sen toimintaan yhteisen tavoitteen aikaansaamiseksi, silloinkin kun se ei ole silmän alla valvottavissa ja näkyvissä? Tätä suurta epäluottamusta koiraa kohtaan olen ihmetellyt pitkään. Meillä on todella hyvät ja yhteistyökykyiset koirat, mutta mistä, tai miten, ne ovat tuon epäluottamuksen ansainneet? Vai emmekö me vain ole koiriemme tasolla metsästyksellisesti? Toisaalta on hieman ristiriitaista, että meillä tuloksellisuus on se tärkein kriteeri metsästyksessä ja kokeessa, (tuleekin olla) mutta tuloksellisuuteen johtavaa hakuominaisuutta eivät kaikki hyväksy, osa tuomareista toki kunnioittaa sitä suurestikin, mutta osa laskee sen jopa miinukseksi.
sisu kirjoitti:jokainen osasuoritus on tärkeä, mutta kyllä noutohalukkuus ja jäljen seuraamishalu on niin kullanarvoisia asioita,joita pitää vaalia.
Olet oikeassa, jokainen osasuoritus on tärkeä ja niitä pitää vaalia. Edelleen sanon, että se on tyhmä koira, joka ei ruokaa suuhunsa ota tai helppoa saalista jäljitä, voiko sellaista koiraa edes olla ilman ihmisen toimintaa?(*viittaan tuolla alkupäässä jo kirjoittamaani tekstiin) Myöskään sellaista ominaisuutta, joka on erittäin vahvana koiran perimässä, ei tarvitse jalostaa, niin kuin sanoitkin, vaaliminen riittää. Eli voitaisiin sanoa, että vesityön suorituspakko pitää säilyttää metsästyskokeeseen pääsemisen ehtona kaikissa ”jalostus luokissa”, ilman, että se vaikuttaa metsästyskokeessa enää jalostuksellisiin arviointeihin, ja että tuomarin täytyisi ottaa huomioon varsinaisessa jalostuksellisessa arviossa erikseen muualla suoritettua ja vielä usein toisen tuomarin tekemää arviointia. Eipä sitten tarvitsisi noita joitakin osasuorituksia aliarvostaa koearvioinnissa, eli pisteitä väkisin vääntää.
Osittain tämä ”suorituspakkoperiaate” on käytössä voittajaluokassa, hyväksyttävän tuloksen saavuttamiseksi, eli tietyt palikat pitää olla kasassa, muuten ei koiralle minkäänlaista hyväksyttävää tulosta lohkea vaikka olisi minkälaiset riistatyöt alla. Eli lyhyesti sanottuna selkeät vaadittavat asiat pakkona, ja jalostuksella parannettavissa olevat osa-alueet ainoastaan arvioitaisiin jalostuksellisessa osassa.

Mielestäni tuossa riistan etsimisessä ja käsittelyssä on jalostuksella vielä vähän tehtävää, toki ensin täytyy jalostaa ohjaajat koirien taitojen tasolle ja se ei käy hetkessä. Siihen kun ei ole mitään tiukempia jalostusmenetelmiä käytettävissä.
sisu kirjoitti:eikö täällä vois ajatella pidettävän saksan malliin vähän vaikeampia vesi ja jälkikokeita niille halukkaille joita se kiinnostaa, siittä sai eri merkinnän, niille jotka sitä vanhemmilta haluavat, siis pentunsa.
Miksi ei, sehän voisi olla ihan hyvinkin vaihtoehtoinen linja rinnakkain käytettäväksi nykyisen vesityön kanssa, ja parhaiten se onnistuisi mielestäni juuri tuon ”suorituspakko” systeemin kanssa. Koiran tietoihin vain kirjattaisiin ylös kumman tyylin vesityön se on suorittanut, ja minkä tasoisesti. Tässä kyse tietenkin on kerhon valmiuksista ja halusta. Kokonaan tuon vesityön arviointitavan muuttaminen ei taatusti tule onnistumaan, mutta rinnakkaisena suoritustapana se voisi ehkä läpi mennä, toisihan se ohjaajille lisää valinnan varaa työskentelyyn koiran kanssa, sekä pennunostajille lisää valintamahdollisuuksia koiran tuleva käyttö huomioon ottaen.

Näitä asioita en tuo esiin siinä mielessä, että se pitäisi yrittää ruuvata läpi sääntöuudistuksissa, vaan ennemmin siksi, että se herättäisi ohjaajia ajattelemaan noita koiriemme todellisia ja luontaisia ominaisuuksia ja niiden parasta mahdollista hyödyntämistä. Varmasti, kun ajattelee omia tekemisiään taaksepäin, niin myös parannettavaa ja muutettavaa löytyy. Ja eteenpäin kun ajattelee, niin voi löytyä uusia koiran luontaiselle toiminnalle läheisimpiä toimintamalleja.
Vieläkin pysyn väitteessäni, että jälkityöominaisuuden ”esiinhaku” koirasta on yksi niistä kaikkein yksinkertaisimmista ja helpoimmista hommista. Eikä sen jälkeen tarvita sitä ”sokeankoiranopasosuutta” jälkityön suorittamiseen, jossa mielestäni ei ole mitään mieltä.

Kyllä se Mika meni oikein. Noissa puhun omista näkemistäni ja kokemistani koirista. Olen myös metsästänyt itse tuollaisella ”jäljittävällä seisojalla” aikanaan ja sekin tuomarin mukaan olisi saanut ykkösen, ellei olisi sortunut paukkunoutoon. Siksi sellaisen taipumuksen omaavan koiran myös helposti ”pongaan”. On noita ominaisuuksia joskus nähty riistakoirassakin.

No... hiivatti, tästä nyt tuli taas vähän pitkä kirjoitus. Mutta hyvää juhannusta vain niille jotka jaksoivat loppuunasti lukea :D
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

sisu

Viesti Kirjoittaja sisu » 13.2.2010 18:32

juu, oot sä kauhee kirjottaan :D
tartee lukee pari kertaa ja miettiä, juon ton pönton ensin ja vastaan site :P

jälkityöominaisuuden ”esiinhaku” koirasta on yksi niistä kaikkein yksinkertaisimmista ja helpoimmista hommista. Eikä sen jälkeen tarvita sitä ”sokeankoiranopasosuutta” jälkityön suorittamiseen, jossa mielestäni ei ole mitään mieltä.

tosta oon heti eri mieltä, tai ainakin siittä moniko koira meidän seisojista kykenee seuraamaan verijälkeä, niinkuin esimerkiksi noutajat, meinaan kun nyt kyseisessä maassa mistä koirani hain, ei noutajia juurikaan oo, ja haavakkojen jäljityksen hoitaa seisojat tai mäyräkoirat, sekä terrierit. sitten taas moniko meitin seisojaporukasta metsästää peuroja ja tartteeko ne seisojaa jäljitykseen, mutta jos se saamari onnistuu euroopan maissa seisojilla, niin meinaan kokeilla miten tää seisoja pysyy ja kiinnostaako 4 tuntia seurata verijälkee, siis sellasta että tippa tulee 10 metrin välein,kun sitä kerran siihen on jalostuksella hiottu.
tää nyt voi jonkun mielestä olla vähän ihmeellistä, siis sellasen joka ottaa seisojan vain lintukoiraksi, mutta ite haluan nähdä mihin kaikkeen seisojasta on, kun kerran jotkut ovat jalostuksessaan olleet halukkaita monipuolisen koiran tekemiseen, eikä pelkän lintukoiran niinkuin pointteri on, ja saakeli kun juoksee kovaa ja kauan :D
ja nyt se pönttö käsittelyyn :D

sisu

Viesti Kirjoittaja sisu » 13.2.2010 19:21

niin, ja tota ei se ny niin kauhee suoritus oo seurata 150 metriä mätää kukkoo, joka kaiketi on niinkun tapana, ja kun vielä vetäsee alun vähänniikun jälkee .niin loppu katotaan sormien välistä, vai oonko ymmärtäny väärin,...... tiibetinspanielikin tosta kaiketi selviää parilla pinnalla, vai istumisestako tässä keskustelussa oli alunperin kysymys ja koska se tapahtuu, aatelkaa ny ihan oikeesti.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 13.2.2010 19:49

sisu kirjoitti: maassa mistä koirani hain, ei noutajia juurikaan oo, ja haavakkojen jäljityksen hoitaa seisojat tai mäyräkoirat, sekä terrierit. sitten taas moniko meitin seisojaporukasta metsästää peuroja ja tartteeko ne seisojaa jäljitykseen, mutta jos se saamari onnistuu euroopan maissa seisojilla, niin meinaan kokeilla miten tää seisoja pysyy ja kiinnostaako 4 tuntia seurata verijälkee, siis sellasta että tippa tulee 10 metrin välein,kun sitä kerran siihen on jalostuksella hiottu.
Veikkaan että tulet yllättymään......positiivisesti. Ota kuitenkin tiedotus ensin irti, eläkä lähe sinne killumaan narunperässä. Saattaapi tarvittaess yrittää pysäyttämistäkin. Lycka till :!:
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

sisu

Viesti Kirjoittaja sisu » 14.2.2010 10:54

juu, ilmanmuuta.
kyllä ensin opiskellaan lintukoiraksi ja vähän kiusataan supinpoika.
hiffasit oikein, olis hienoa kun pystyis laskeen irti ja ottais seisontahaukun, ottaa ne mäyräkoiratkin, niin miksei tämäkin.

Heikki Sarvikivi
REPPUKOIRA!
Viestit: 257
Liittynyt: 25.11.2005 15:50
Paikkakunta: Kanakoiraharrastuksen kehto

Viesti Kirjoittaja Heikki Sarvikivi » 10.4.2010 11:37

:roll:
Viimeksi muokannut Heikki Sarvikivi, 7.10.2013 10:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Jukka Rouhiainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 59
Liittynyt: 25.11.2005 17:00
Paikkakunta: Muurame

Viesti Kirjoittaja Jukka Rouhiainen » 4.5.2010 08:18

Tämä aihe voisi tietysti olla yhtälailla jaostuksen, luonnetestauksen kuin Kaer-aiheen alla. Laitoin sen tähän, koska noudossa esimerkki on yksinkertainen tuomaan esille sanomaani.

Puolenkymmentä vuotta sitten selvittelin luonnetestauksen tarpeellisuutta ja mahdollisuuksia mannermaisten seisojien jalostuksessa. Tuolloin johtopäätökseksi jäi, ettei erilliselle luonnetestaukselle ole riittävästi perusteita. Ongelmiksi todettiin lisääntynyt työmäärä tulosten keruussa, kytköksien vähäisyys metsästettävyyteen (ennenkaikkea osoitettavissa olevien kytkösten), harrastajien innostuksen aste ja saavutettavat hyödyt panostuksiin nähden.
Luonneominaisuuksien arvostelun kytkeminen kokeisiin tai näyttelyihin koettiin myösongelmalliseksi tuomarikunnan luonneosaamisen tiimoilta.

"Mihin tarvitsemme erillistä luonnetestiä, onhan meillä KAER !" kertoo paljon asiasta. Koulutettavuus, luonne ja metsästystaipumukset tulevat kyllä KAER-kokeessaa riittävästi esille, jos niihin kiinnitetään huomiota.

JOS siihen kiinnitetään huomiota...edesmennyt isäni tapasi sanoa, että mies joka keksi sanan jos, olisi pitänyt ampua...monet asiat olisivat mukavammin, jos tuota sanaa ei olisi !

Avoimen luokan vesityö on koekokonaisuus, jollaista ei minulle ole vielä käytännön metsästyksessä ole tullut vastaan. Niin hyvää sorsa- tai kyyhkyspaikka en ole löytänyt, jossa olisin voinut marssia paikalle, komentaa koiran istumaan, katsoa taivaalle, ampua linnun, antaa luvan noutoon, luovutus ja kotiin.
Aina on pitänyt odottaa ja odottaa hiljaa. Tämä on koskenut myös koiraa
Vesityökokeessa koirat pidetään taustalla, etteivät ne häiritsisi (vinkumisellaan!?) toisia koiria tai näkisi suoritusta, jolloin ne kenties saisivat "apua" toimintaansa. Koira suorittasi noudon matkimalla, ei luontaisten ominaisuuksiensa perusteella .

Koiran rauhallisuus kyttäystilanteissa on metsätyksellinen ominaisuus mitä suurimmassa määrin. Se on perinnöllistä, mutta myös koulutettua. Kumpaa se enemmän, sitä ei voi tietää, koska emme siihen kiinnitä huomiota kokeessa kuin muutenkaan.

Voisimme kenties vesityökokeessa toimia näin:
- odottavat koirat (esim kaksi seuraavaa) näkevät edeltävän koiran suorituksen esim 10-20 metrin päästä
- niiden tulee odottaa rauhallisesti, suorittavaa koiraa liikaa häiritsemättä
- rauhattomuus odottaessa tai suoritettaessa, vähennystä - 1 piste, erinomaisesta rauhallisuudesta "kunniamaininta"
- arvottuna ensimmäinen koira paremmassa asemassa, mutta jos koiralla on tuuria, sitä älköön pois otettako.
Rauhattomuuden (jatkuva vinkuminen, ulina, käsittelyongelmat) vaikuttaessa pisteisiin omistajat kiinnittäisivät enemmän asiaan huomiota koulutuksessaan. Koulutusvirheistä johtuva rauhattomuus vähenisi ja luontainen (perinnöllinen) rauhattomuus tulisi jatkossa paremmin esille.

Vaatii varsin vähän muutoksia vesikoetilanteeseen, mutta antaisi jalostuksellisti arvokasta tietoa. Asian arviointiin tarvitaan vain ymmärrys, ettei tässä tarkoitettu rauhallisuus ole metsästysinnon puutteen kanssa missään tekemisissä
_________________
Jukka Rouhiainen
________________
Koirat tekevät sitä, mitä niille opetetaan. Ongelmana on, ettemme tiedä, mitä oikeastaan olemme opettaneet.

Takaisin alkuun
Jukka Rouhiainen
________________
Koirat tekevät sitä, mitä niille opetetaan. Ongelmana on, ettemme tiedä, mitä oikeastaan olemme opettaneet.

Vastaa Viestiin