Keskustelua vesi- ja jälkityöuudistukseen liittyen

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

Juha Partanen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 11.5.2006 09:42

Viesti Kirjoittaja Juha Partanen » 5.1.2010 00:00

Tuon jälkeen tuntuu, että minullakin on vielä toivoa...

Mervi Kukkonen
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 6.1.2006 16:21
Paikkakunta: Muhos
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mervi Kukkonen » 5.1.2010 09:59

Tuossa Jylin laittamassa videossa ei oltu varmaankaan koulutuksella & vippaskonsteilla peitelty koiran ominaisuuksia tai pilattu niitä :roll:
Voisiko sanoa "normaali kouluttamaton aivan hyvä pyyntikoira" :lol: ... Noista suorituksista luontaisia ominaisuuksiakin pystyisi vielä arvostelemaan.. seisonta kestää, nouto vähän kovasuinen, peräänmenohalujakin vähän on, vainu hyvä.. Ja ohjaajakin muuten aivan normaali mutta poikkeuksellinen sikäli, ettei huuda ollenkaan..

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 5.1.2010 12:13

..., mutta kova höpöttämään.
Kuva

Juha Ylimäki

Viesti Kirjoittaja Juha Ylimäki » 5.1.2010 12:50

Älkääs nyt, mac on "well traned dog, he's professional dog and he makes money"Kyllä sitä varmaan vähän koulittu on pääteltynä tuosta "e-collarista" joka on laitettu kaulaan :lol: Mutta hyvin kyllä äijän pokka pitää, täs videos meinaa hermo mennä kun ei mac meinaa tulla luo ja sormi jo harhailee napilla 1:25 kohdalla :lol: http://www.youtube.com/watch?v=fTV9QrNtUtM&feature=fvw

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 7.1.2010 21:59

Olen jo aiemminkin maininnut mielipiteenäni, että vesityö on asia, joka pitäisi olla vain tietyissä rajoissa toimivana suorituspakkona esim. arvostelukategoriassa: riittävä, hyvä, erinomainen, ei välttämättä tuon tarkemmin arvosteltavana osuutena. Tuossa olisi jo riittävästi tietoa seisovan koiran vesilintumetsästyksestä ja –työskentelystä. Jos tarvitaan vielä monipuolisempia tai vaikeampia vesityö ja jäljitys koiria, niin silloin tulisi kääntyä niiden rotujen puoleen, jotka ovat juuri sitä varten jalostettuja. Kyllähän seisoja nuo hallitsee, mutta ei siitä pidä jalostussuuntaa rakentaa, koska tuo tulee melko kattavasti nykyisen jalostuksen kylkiäisenä.

Meillä on koirat, jotka on jalostettu pääsääntöisesti sellaiseen riistan metsästykseen, joka tapahtuu seisonnalta. Koiramme kuitenkin toimivat hyvin monipuolisesti lähes kaiken riistan kanssa, mutta niin kuin jo sanoin, ne ominaisuudet tulevat meille kylkiäisenä, ei niitä tarvitse, eikä pidä erikseen jalostaa, koska se muuttaa pitkässä juoksussa vääjäämättä jalostuksen suuntaa. Ja se ei mielestäni ole hyvä asia.

Pakostakin jää sellainen mielikuva näitä sivuja lukiessa, että meillä taitaa olla jo korkeasti palkittuna koiria, joilla ei edes todellisuudessa metsästetä… muualla kuin kokeissa tai hyvin satunnaisesti jossakin istutuslintualueella. Jalostusta ei mielestäni tule ohjata sellaisten ohjaajien tarpeiden mukaan, jotka todellisuudessa eivät metsästykseensä edes seisovaa koiraa tarvitsisi. Ainakin näiden monen sivuilla esiintyvän kirjoituksen perusteella moni nykyisen seisojan omistaja pärjäisi paremmin joko noutajan tai karkottavan koiran kanssa, niitäkin voi käyttää kanalintujen metsästykseen jossakin mielessä aivan hyvin. Jos metsästyksen pääsuuntaus on joku muu kuin kanalintumetsästys niin silloin pitää myös koira ottaa sitä varten mikä tulee olemaan sen käytön päätarkoitus, eikä suinkaan ruveta vaatimaan seisovan koiran jalostuksen painopisteiden muuttamista.

Tuo esiin nostettu vesityöpassiasia on tietenkin kiinni kerhon rahkeista. Jos tuo nykyinen käytäntö tuntuu liian rasittavalta, silloin on viisainta siirtyä kerhon kannalta kevyempään ratkaisuun. Sitä pitää kuitenkin kysyä tuomareilta, hehän sen työn joutuvat tekemään.
Tuosta huolimatta miettisin, että miksi esimerkiksi riistakoirassa niin moni hyvä koira putoaa noissa vesi- ja jälkitöissä pois jatkosta? Mielestäni siksi, kun ne ovat jo tuossa vaiheessa yleensä käytännön metsästyskoiria, niin niillä ei ehkä huomata riittävästi ”harjoitella” ennen riistakoiraa noilla ”kylmillä” otuksilla. Tuollaisella todellisella käyttökoiralla tuollainen toiminta on kuin palaisi takaisin tuonne ”hiekkalaatikolle”, eli ”alokastoimintaan”, joka ei välttämättä enää ole koirallekaan niin mielenkiintoista kuin harjaantumiskaudella tai pentuna.
Erikseen tietenkin ovat koirat, joilla se lämpimälle riistalle pääsy vastaa lähes jonkinasteista lottovoittoa ja joiden omistajat ovat itse jämähtäneet tuolle kylmänlinnun asteelle metsästysharrastuksessaan, tai jotka vielä mielellään leikkivät noita pentuajan leikkejä täysin toimivankin koiran kanssa.
Eli tuleeko sitten voittajaluokassa pärjäämisen esteeksi jokavuotisen pakollisen kylmänlinnunharjoituksen poisjäänti, mene ja tiedä.

Toisaalta tuntuu hieman ihmeelliseltä, että nykyinenkin vesityörumba on liian raskas järjestelmä tuomareille, eikä nuo uudet suunnitelmat ainakaan kevyemmältä toteutukselta tuntuisi, ainakaan näin äkkiseltään ja sitä paitsi silloin mielestäni koiriemme jalostusta siirrettäisiin enemmän koulutukselliseen suuntaan ja koulutetut opithan eivät periydy, ne tulevat aina ohjaajilta. Ja jos nykyisillä ohjaajilla on ongelmia jo pelkän tapakoulutuksen kanssa, niin entä sitten tämän uuden jalostussuunnan kanssa? Ketä tuo suunnanmuutos oikeasti palvelisi?

Jos tuota jälkityötä aletaan tehdä ihan virallisesti suurriistallakin, niin silloin se pitäisi ehdottomasti tehdä kanakoiralle ominaiseen tapaan, aivan niin kuin, tai lähes niin kuin se tehdään rodun alkuperämaassa, siellä se tehdään ”kapulatiedotuksena” ilman mitään ”hiivatin jarrunaruja”. Tuo tiedottamalla tapahtuva kaatuneen tai haavoittuneen riistan tiedottaminen sujuu meidän koiriltamme luontevammin tietenkin ilman mitään kapuloita ja se on ripeää toimintaa, siinä ei kauan nokka tuhise. Mielestäni riittää, että noita ei metsästäviä ”henkilöitä” roikkuu jo noiden muiden rotujen kanssa noissa narujäljityshommissa, ei meidän tarvitse eikä mielestäni pidä uhrata omaa rotuamme heidän käyttöönsä. Noita ”lähes sohvarotuja” kuin myös lähes tähän käyttötarkoitukseen valmiiksi jalostettuja kyllä riittää ja se on niille ihan hyväksikin. Puhumattakaan roduista, joille nuo ominaisuudet kuluvat jo jalostuksenkin puolesta.

Olen noita edellä olevia kirjoituksia lukenut vain sieltä täältä, joten en niihin myöskään syvällisemmin puutu. Pari asiaa kuitenkin kiinnitti huomioni ja toinen on tuo istuen luovuttaminen. Sillähän ei metsästyksen kannalta ole merkitystä, miten luovutus tapahtuu, kunhan riista tulee käteen. Oma huomioni noista seisaaltaan luovuttajista on se, että ne myöskin huomattavasti herkemmin sylkäisevät riistan ohjaajan jalkoihin. Muutenhan nuo ”säännönmukaisuudet” ovat pääsääntöisesti tapakoulutusta, joka ei mielestäni ole paha asia, vaan paremminkin toivottava asia. Tuosta ravistelemisesta voisi sanoa, että on paljon mukavampaa, kun saa ensin riistan käteensä ja sitten siirtyä taaemmaksi, kun koira ravistelee. Näin on suurempi mahdollisuus säilyä itse täysin kuivana, eikä ole pelkoa myöskään siitä, että riista vahingoittuisi lisää tuossa ravistelun aikana koiran puruelimien välissä. Nämähän molemmat ovat opetettavia asioita, eli tapakoulutusta, ja jos ei noista yksinkertaisista koulutuksista selviä, niin miten sitten noista vaativimmista asioista? Varsikin kun nykyisin tuntuu, että kaikki pitäisi opettaa, jopa sellainenkin, joka kuuluisi koiralla olla synnynnäisenä ominaisuutena?

Mielestäni edelleenkin kannattaa jalostuksessa (jalostusasteen ylläpidossa) pyrkiä siihen, että metsästykselliset ominaisuudet tulevat koiralla perinnäisenä ominaisuutena ja vain tapakoulutus ohjaajalta.

Joskus ”männävuosina” keskustelin Riihimäen Erämessuilla Heikkisen Pekan kanssa siitä, että kuinka suuri määrä koiristamme omien perinnäisten taipumustensa perusteella tulisi yltää avo ykköseen, jos ei huomioida tuota ohjaajien kokemattomuutta tai osaamattomuutta. Itse varovasti tuolloin arvioin, että noin 90% ja Pekka sanoi, että hänen mielestään se on kyllä yli 90%. Ja tuskinpa tuo koirakantamme ominaisuuksiltaan tuosta on vielä tässä muutaman vuoden aikana kovin paljon alaspäin tullut, vaikka lukumäärä on reippaasti lisääntynytkin ja jalostuspohjaa on laajennettu ulkomaan tuoneilla.

Jos joku haluaa jalostaa ihan oikeastikin ”kaikenviljan” metsästyskoiran, siihen jalostukseen yhtenä rotuhaarana tietenkin voi käyttää myös seisovia kanakoiria, nimeksi voisi tietenkin silloin laittaa Suomalainen monipuolinen metsästyskoira, mutta ei tuollaista tarvitse mielestäni ruveta sorvaamaan valmiiksi johonkin muuhun tarkoitukseen jalostetusta metsästyskoirasta. Tuo monipuolisuus on nykyisen jalostuksen sivutuote ja sinällään varmasti hyvä aihio uuteen rotuun.

Lehdestä lainattu: ”Kuten tiedämme, on kanalinnustus vain osa mannermaisten kanakoirien työtä – ja tämä sarka näyttää yhä pienenevän”
??? Tällä periaatteella meidän pitäisi jalostaa seisojasta seurakoira, niin kuin näiltä sivuilta joskus on jo joistakin kirjoituksista voinut ymmärtääkin.
Nykyään etelässä on fasaanin metsästysmahdollisuuksia melkoisesti enemmän kuin ennen ja oman seuran alueelle voi yleensä istuttaa lintuja. Lisäksi fasaanin metsästysaika on melko pitkä. Myös metsäkanalintujen kannat ovat etelässä lisääntyneet. Eli ?????
Pohjoisessa on katokausi, mutta niin niitä on ollut ennenkin ja aina sieltä aallonpohjasta on noustu.
Pitäisikö jalostuksen suuntaa muuttaa siksi, että joku on ilmeisesti tehnyt vääriä rotuvalintoja tai luonto temppuilee?

Mikäli nyt tuosta lehden kirjoituksesta sain selvää, niin tuomareiden työtaakkaa yritetään pienentää vähentämällä sitä yhdellä saralla ja vastaavasti lisäämällä toisella saralla? Jos tietoa halutaan enemmän, niin enemmän se oletettavasti teettää työtäkin.

Aikanaan entisen SSK:n puheenjohtajan kanssa keskustellessani noista ”sääntömuutoksista” hän tuolloin kertoi, että olisi omasta puolestaan valmis siihen, että tuomari koekertomuksessaan kertoisi, miten hän on nähnyt koiran toiminnan ja antaisi sen perusteella arvionsa ja pisteet koiralle. Tuossa mallissa virheiden mahdollisuus on pienempi kuin näissä väkinäisten pisteiden väännössä. Aina kun pitää antaa tieto ulos jonkun muun sorvaamilla ohjeilla ja ohjeistuksella tai muuttaa se vielä ehkä matemaattiseen muotoon, virheiden mahdollisuus väistämättä lisääntyy.
Olen joskus ajanut kaer-kokeista kotiin, kun tuomari soitti perään (siis puhelimeen) ja pyyteli anteeksi, että hän laski näitä pisteitä tässä uudelleen ja tulos onkin vähän toisenlainen (toki tuota olin jo itsekin ihmetellyt, mutta tuomarin näkemys kun on hänen omansa). Koiran toimintahan ei muuttunut mutta tuon näkemyksen sorvaaminen ”matemaattiseen muotoon” tuotti vaikeuksia.

Metsästysmahdollisuuksien etsiminen ja lisääminen on vielä aika helppoa, mutta löytää tietynlainen ja tiettyyn tarkoitukseen sopiva vesityöharjoittelupaikka, niitä kun ei aina omilta metsästysalueilta löydy ja harjoittelu kun pitäisi kyetä suorittamaan luvallisessa paikassa reilusti ennen metsästys- ja koekauden alkua, se saattaa joillekin olla ylipääsemätön tai liian vaikea ongelma Varsinkin jos näiden helpommin toteutettavien metsästysmahdollisuuksien hankkimisienkin kanssa on jo ongelmia. Sehän on varmaa, että ei koira kehity perinnäisissäkään ominaisuuksissaan, ellei sillä ole harjoittelu- ja toteutusmahdollisuuksia Sohvalla kasvatetaan sohvakoiria.

Yksi aikaisempi muutos jalostuksen saralla tehtiin siksi, että saatiin jalostuspohjaa laajennettua, eli rajoitettiin noiden siitokseen eniten haluttujen urosten ja narttujen käyttöä. Jos nyt tämä muutos jalostuksen suunnassa vaikuttaa tuohon ”geenipankin” laajuuteen, niin ei se sitä ainakaan lisää. Asiaa kannattaa mielestäni miettiä myöskin tuoltakin kannalta. Mielestäni jalostuksen tulisi olla lievästi suosivaa ja lievästi karsivaa, mutta ei missään tapauksessa poukkoilevaa.

Ei tuohon rotukirjoomme saada jalostamalla mitään uusia ominaisuuksia, ellei siihen lisätä uusia rotuja ja sehän on mahdotonta niin kauan, kun rotukirjat pysyvät suljettuna. Sanon edelleenkin mielipiteenäni, että suurin haaste ja ongelma eivät ole nämä meidän koiramme ja niiden perinnäiset taipumukset, vaan kyse on ennemminkin siitä, miten rodun valinneet soveltuvat rodunomaiseen metsästykseen ja miten he ymmärtävät noiden rotujen toimintataipumukset ja toimintatavat ja miten heidän omat ominaisuutensa soveltuvat kyseiseen harrastukseen.
Vielä kun muistetaan, että se paras jalostuksen väline koiran kohdalla (ikävä kyllä) on se Saksalaisten ”parabellum”, sillä ei muuta voi kuin kaventaa ”geeni- ja ominaisuuspankkia”. Ja jos arvosteltavia ominaisuuksia halutaan tiukentaa tai jalostuksen tavoitepohjaa laajentaa, niin muuta mahdollisuutta ei ole käytettävissä kuin tuo Saksalainen jalostusmenetelmä. Ellei sitten tätä nykyistä jalostuksen pääsuuntaa höllennetä. Ja sitä mielestäni ei missään nimessä pidä tehdä.

Jos jalostusastetta halutaan parantaa, niin seisojan kohdalla silloin pitäisi ehdottomasti keskittyä riistankäsittelytaitoihin ja riistatyöhön kokonaisuudessaan, niissä on kyllä parannettavaa. Mutta ne, ikävä kyllä ovat koiran kannalta herkempiä toimintoja ne myös hyvin herkästi ohjaajan toimesta tärvääntyvät. Eli jalostusta pitää silloin suunnata ensisijaisesti tuonne ohjaajapuolelle.

Jalostusta tulee tulevaisuudessakin ohjata kanakoiran ensisijaisten metsästystaipumusten mukaisesti eikä ruveta ohjaamaan sitä toimintoihin, joihin on jo omia rotuja varta vasten jalostettu. Järkevintä on lisätä niiden vaatimustasoa, sen sijaan että alettaisiin seisojan kanssa ryykimään kaikista roduista ohi. Tämähän ei estä jokaista käyttämästä omaa koiraansa juuri niin kattavasti kuin omat rahkeet ja koiran taipumukset antavat myöden. Niin minäkin olen tehnyt, myös sorkkaeläinten kanssa, enkä silti ole lähtenyt vaatimaan, että muidenkin pitäisi näin tehdä.

Muistaakseni seisojalehdessä annettiin ymmärtää, että kaikilla ei ilmeisesti riitä kanakoiralle riittävästi käyttöä sen omimmilla alueella, eli kanalintujahdissa. Silloinhan pitää miettiä, onko rotuvalinta ollut oikea. Riittäkö itsellä aktiviteettia tai riittävästi mielenkiintoa tälle rodulle. Tuossa juuri juttelin yhden kasvattajan kanssa ja hän ”tuskaili” sen kanssa, että sitä on lähes mahdoton tietää minkälaiseen paikkaan tai minkälaiselle ohjaajalle ne koirat todellisuudessa menevät.
Jalostusta ei mielestäni pidä lähteä ohjaamaan rotuvalinnoissaan väärän ratkaisuun päätyneiden ohjaajien takia. Rotuahan voi aina vaihtaa.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 8.1.2010 13:59

Sepolle asiaa.
-Jos lintu rikkoontuu (lisää???) kuivaksiravistelusta, syy on koirassa, ei ravistelussa ja eikös tarkoituksena ole tehdä havaintoja koiran nouto-otteesta tms...
- Koiran ravistellessa ennen luovutusta, koira on yhtä kuiva, kuin luovutuksen jälkeenkin suoiritetussa ravistelussa :D
Ei enenpää tästä.

Mitä tulee seisojien "kaikkiviljaisuuteen", hitto minusta parasta koko koiraryhmässä :idea: , jokainen saa tietysti miettiä käytön omaltakohdaltaan.
Kuten Seppokin on mieltä: Mitään erikseen "vesilintulinjaa" tms ei ole tarvis ottaa jalostussuunnaksi, kapesiteettiä on vähintäänkin riittävästi kylkiäisenä.

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 8.1.2010 17:00

Seppo Lehtovirta kirjoittaa asiaa - jälleen. Istualleen luovutuksesta en enempää jankuta, kuin totean että jos koira osaa luovuttaa niin se missä asennossa se sen tekee on merkityksetön. Käytännössä merkityksetön se on nykyisessäkin noudossa (-1pojo).

Silti puuttuisin tuohon ajatukseen että osa on valinnut väärän rodun itselleen. Ehkä se pitää paikkansa ehkä ei. Ehkä se pitää paikkansa, että ne jotka eivät koirallaan sorsasta, metsästä pienpetoja tms. ovat valinneet "väärän" rodun.. ?

Monipuolisuuden voi varmaan käsitää lähes yhtä monella tapaa, kuin on jahtitapojakin. Yhdelle monipuolisuutta edustaa että koira toimii yhtälailla avoimessa kuin peitteisessä maastossa. Toiselle se tarkoittaa, että koiralla voi metsästää kuten kanakoiralla ilman että tarvitsee pitää noutospesialistia mukana. Neljäs lisää vaatimuksiin sorsastuksen ja viides edellisten lisäksi pienpedot.. jne.

Se minkä verran mitäkin ominaisuutta kannattaa kokeilla mitata, onkin sitten katsottava koko kerhon mittapuulla. Rotujakin oli vaikka hyrymykcet.

Kuurnakallio

Viesti Kirjoittaja Kuurnakallio » 10.1.2010 21:04

Kyllä jokaisella osasuorituksella tulee olla aina painoarvonsa kokeissa. Eikö ne vesi- ja jälkityöt ole olennainen osa metsästyksessäkin, joten kyllä koiramme tulee ne aina hallita.
Jokavuotinen vesi- ja jälkityön poisjättäminen ja korvaaminen jollain passilla ei ole koirista kyseen ollen oikein. Eihän nämä kokeneillakaan koirilla aina hyvin mene, jopa Riistakoirassakin kisat siihen joillakin koirilla loppuu. Jos korvataankin, niin ehkä yksi välivuosi olisi se mitä passilla seurattaisiin ja tietenkin samanvuoden käyntien määrä. Passiin riittäisi samaan luokkaan 3 yrityskertaa vuodessa ja AVO-luokan suorittanut pitäisi saada myös suorittaa VOI-luokan vesi- ja jälkikoe vähintään kahdella yrityskerralla. Nuorten luokka yleensäkin on turha. Sen tapaista voisi kokeilla vain Junkkarissa. Ja ehdottomasti kaikki nämä myös tulisi löytyö tietokannasta.

Koiran ravistelun tulee olla kielteinen asia noudossa ennen luovutusta tulevaisuudessakin, koska se takaa ehjän saaliin luovutukseen asti. Ravistelulla tehdään kannettavasta saaliista jauhelihaa.

Istuminen luovutustilanteessa ja koulutustavoite linnun ylösnoston jälkeen on ollut itselleni aina luonnollista seisojien kanssa. Vedessä koira tietenkin luovuttaessa seisoo, mutta ohjaajan edessä ja rauhoittuneena. Käsitykseni mukaan istualtaan ja rauhoittuneena saaliin luovuttava koira kokee isännän katseen kohdatessaan ja kehut saatuaan todellisen onnistumisen riemun. Sitä sama ei voi sanoa noita filminpätkiä katsellessa, joissa koira on saaliineen noudossa ohittamassa isäntänsä ja isäntä tempaisee tai paremminkin riistää saliin koiraltaan. Koira on yleensä tässä tilanteessa vielä sen näköinen, että haluaisi itse pitää tuomansa. Eipä näissä filmeissä tarvitse kyllä pysähtyä linnun ylösajon jälkeenkään.Eli koira joka innokkaasti ja vauhdikkaasti käskystä noutaa saaliin ja luovuttaa sen avoimesti istuen isännälle, ei ole koskaan saalista ominut tai piilottanut. Nämä vaikeasti istumaan saatavat voivat, "kun silmä välttää", näitä vääriä temppuja kyllä tehdäkin.

Sääntömuutoksissa tulisi kiinnittää siihen luovutustilanteeseen enemmän huomiota. Näkee tilanteita, joissa isäntä seisoo muualle katsellen kuin koiraansa, joka istuu luovutusasennossa edessä. Tästä isäntä luvan saatuaan sitten heilahtaa ja tempaisee saaliin koiraltaan. Eihän tässäkään ole kaikki kunnossa. Isännän tulee voida katsoa koiraansa ja viedä kätensä normaalisti luovutettavan alle ja irtikäskyllä sen rauhallisesti ottaa käteensä. Näin kuvastuu varma nouto.

Näitä pikku temppuja minä säilyttäisin ja muuttaisin.

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 11.1.2010 15:36

Kielletään riistan käyttö vesi-ja jälkityökokeessa, koska VAIN SE TAKAA, ettei riistasta tule jauhelihaa :lol:

J Aalto

Viesti Kirjoittaja J Aalto » 11.1.2010 20:26

Kiitos!
Ja hyvä Seppo!

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 12.1.2010 11:11

Nyt kun näitä luovutusasentoja ja sensellaisia on jauhettu ihan väsymiseen asti, niin kokeillaan jaksaisiko tuo jylin kommentti tuolta alusta herättää mielipiteitä. Olis ihan kiva aihealue:
Sorsanmetsästys, sehän on pääosin passimetsästystä, istutaan hiljaa puskassa ja ootellaan pimeetä että päästään ammuskeleen tunnistamattomia lentäviä kohteita. Tuon pimeyden odottelu saattaa kestää montakin tuntia, riippuen kuinka monelta on kotoa karannut, yleensä jo siis puolenpäivän aikoihin, siitä on monta tuntia pimeään. Mikään ei ole ***tumaisempaa kuin rauhaton ja vuotava koira sitä pimeyttä odotellessa, tosin mikään muu jahtimuoto ei tuo tätä rauhattomuutta helpommin esille kuin passimetsästys. Jotkut koirat vaan osaavat rauhoittua ja odottaa toiminta lupaa, ehkä nukkuvat sitä odotellessa muutaman tunnin. Toiset jylttää ja vinkuu sen odotuksen ajan niin että ovat aivan finaalissa kun olis oikeesti aika toimia. Koiran luonne \ hermorakenne on yksi vahviten periytyvistä ominaisuuksista. Pieni odottelu ja paukuttelu vesikokeessa ennen noutoa tuo nämä erot aivan varmasti esille ja paperille.

Juha Leppänen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 19.3.2007 18:10

Viesti Kirjoittaja Juha Leppänen » 12.1.2010 18:44

Elikkä,jos vesikokeet alkaa esim.klo 18.00,niin ohjaajien on saavuttava koirineen koepaikalle viimeistään klo 12.00....Panoksia on varattava riittävästi.Kyllä niitä kuudessa tunnissa menee tuollaiset 250 kipaletta/koira.Luvat on koetoimitsijalla oltava ehdottomasti mukana,koska niitä joutuu tuollaisen tulituksen seurauksena näyttämään sekä virkavallalle,että metsästysseuran pj:lle useita kertoja päivän aikana...(eikö niilläkään ole parempaa tekemistä kesäkuisena iltapäivänä... :( ) Kyllä saadaan hermorakenteet selville.. :shock: :wink: :wink: :wink:

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 12.1.2010 20:42

:D :D
Tuolla konstilla napapiirillä, ja siitä ylöspäin, kesäkuun vesikokeisiin panoksia kannattaakin varata sitten kerralla reilusti, jos pimeään saakka paukutellaan.

Aattelin kuitenkin että jos viriteltäisiin jonkin sortin kädenvääntö (tai edes tinka) onko ylipäänsä tarvetta pienimuotoiseen luonnetestiin "pavarottien" löytämiseksi ja kuinka iso painoarvo sille tulisi asettaa. Sen jälkeen voitaisiin pitää vaikka huutoäänestys millä tavalla sen voisi järjestää.

Vesa Virkkula
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 75
Liittynyt: 30.11.2005 21:57
Paikkakunta: Kemijärvi

Viesti Kirjoittaja Vesa Virkkula » 12.1.2010 21:12

Ehdoton EI AVO-luokan koirien osallistumiseen VOI-luokan
vesi- ja jälkitöihin.

Perustelu: Nyt jo osallistuu AVO-luokan vesitöihin vähän yli vuoden vanhoja koiria. Hienoa, mutta jos ohjaajat innostuvat senjälkeen
osallistumaan näillä koirilla VOI-luokan vesi- ja jälkitöihin, niin "Luoja armahtakoon" koetoimitsijoita ja ylituomareita työn määrältä.

Terveisin Vesa Virkkula

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 12.1.2010 21:23

Olisi mielenkiintoista tietää mitä nykysääntöjen tuomariohjeet sanovat tuosta vesityön "käyttäytyminen ammuttaessa"-kohdan arvostelusta. Paperissa lukee että 0=paukkunouto, 1=ryntää pysähtyen, 5=rauhallinen. Mitäs ne 2,3 ja 4 merkkaavat? Onko ohjetta miten arvostellaan ääntelevää rauhatonta koiraa?

Entäs jos arvosteluohjeisiin lisätään esim jotain tähän tapaan:
Seisojat ovat laukauksen aikana rauhallisia, keskittyneitä ja äänettömiä. Lievä rauhattomuus ja vaimea ääntely voidaan kuitenkin hyväksyä.
Koira, joka selvästi pelkää laukausta ja menettää toimintakykynsä tai on häiritsevän äänekäs on hylättävä.

Vastaa Viestiin