Murinaa ale-pentueista

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 8.6.2010 08:19

Luonteeseen kannataa todellakin kiinnittää huomiota. Emän merkitys on vieläkin tärkeämpää kuin uroksen. Leimaahan emä pentuja ne ensimmäiset 8 viikkoa. Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei se aina välttämättä mene niin että kun valitsee kovapäiselle emälle pehmeämmän uroksen niin pennuista tulee tasaisen hyväluonteisia (labrador). Voi saada aikaiseksi kovapäisen ja aran koiran, joka on taas erityisen vaikea kokemattomalle ohjaajalle.

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 8.6.2010 10:37

Hilu, oletko varma että koira on kovapäinen ja arka?
En ole kuullut että koira olisi KOVA ja arka. Sen sijan koira voi olla itsepäinen ja arka, se on vähän eri asia.
Ihan off-topic mutta kiinnostaa tuo samainen asia koska weimarijalostuksessa kiinnitetään tällä hetkellä aika paljon huomiota luonnepuoleen. Tuntuu että käsitykset ei aina ole ihan kohdallaan.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 8.6.2010 11:27

No, ehkä oikeampi termi on puhua terävyydestä?

salonen

Viesti Kirjoittaja salonen » 8.6.2010 12:08

Lassi Hed:
Kaikilla muilla on varmasti ollut niin kiire linjasiittää omia narttulinjojaan, etteivät ole ehtineet tutkia koirien ominaisuuksia, he he. Me menemme täällä ihan perusteissa, koska lähtötaso on heikko, en ole joutunut näin heikkoa narttua ja linjaa ruotimaan pitkään aikaan.

No niin, nyt meillä on kasvattajan oma näkemys kasassa koskien koiraansa, sen lähisukulaisia, sekä tuomarien näkemys koirasta. Koska olet avoin ja rehellinen ihminen, niin päätin hieman tutkia tarkemmin tuota sinun narttuasi ja sen linjoja, jos sieltä vaikka saataisiin kaivettua jotain positiivista. Huomasin muuten narttuasi tutkiessani, että sinulla on ollut aiemminkin narttu ja nykyinen tuli heti kun sillä vanhemmalla todettiin lonkkavika, otithan uuden koiran pelkästään metsästyskäyttöön, et esim siksi, että koska vanha narttu ei täyttänyt pevisa ehtoja niin piti saada uusi kantanarttu ? Kuinka kova polte oli kasvattajaksi ? Jätitkö narttu pennun itsellesii metsästykoiraksi vai jatkamaan narttulinjaa, suunnitelmat jalostuksesta ainakin jo siintävät mielessä. Tarina kertoo että polte jalostamaan oli kova, ohjasiko jalostusta oma tarve vai koiran erinomaisuus, tarinoihin en usko, siksi kysyn. Toki koirasta, puheista ja teoistakin voi päätellä paljon.

Ihan ensimmäiseksi, kun omalla koiralla jalostaa, kannattaa välttää mielikuvia, että minun koirallani jokin ominaisuus on "optimi", asia on joko hyvä, tyydyttävä, heikko. Hyvää ei tarvitse parantaa, tyydyttävää kannattaa korjata ja varoa sen heikentämistä, heikot kuolee luonnossakin, miksi niihin edes puuttua ? Koiran ominaisuuksia katsotaan ensin siis koirakohtaisesti, mikäli koirasta ei löydy vikoja tai heikkouksia, voidaan siirtyä vertaamaan sitä muita jalostuskelpoisia koiria kohtaan ja ajattelemaan jalostusta.

Eli tällä sinun koiralla on:
Vauhti hyvä 3,8
Yhteistyö hyvä 3
metsästyshalu hyvä 4,1
seisontakynnys hyvä 3
eteneminen heikko 2
hakutekniikka tyydyttävä 3,2
vainuamistapa hyvä 3,8
käyt. riistan karkottuessa heikko 2
noutohalukkuus hyvä, ehkä liiankin, he he 5
Vesityö tyydyttävä 3,3 ( tämän jouduin laskemaan vesityöpisteistä )

Sitten lisäksi se sinun oma plus lista. Noihin plus ja miinuslistoihin ei kannata laittaa ominaisuuksia joista on jo olemassa arviointi kaer kokeiden pohjalta, eli jää jäljelle

Plussana
Luonne
Petoeläintyöskentely

Miinusta
"Luupää"
Liiallinen koulutuskestävyys

Eli heikkoja ominaisuuksia jotka sinun pitäisi ehdottomasti korjata koirassasi on: Eteneminen, peräänmeno, paukkunouto, "luupäisyys", liiallinen koutuskestävyys. On noita nyt vähän enemmän kuin yksi, vai kuvittelitko kaiken johtuvan tuosta "luupäisyydestä" ja sen takia päädyit ulkosiitokseen "pehmeäpäisen" uroksen kanssa, onko tämä ihan sinun oma idea ? Mitä riskejä tähän mielestäsi sisältyy ? Oliko pennunottajien kesken puhetta, että kaikkia nartun vikoja ei pysty kerralla korjaamaan, vaan he sitoutuvat tavallaan projektiin, niin mitä vikoja he koirassaan hyväksyvät ?

Ominaisuudet joissa ei ole varaa laskea: yhteistyö, metsästyshalu, seisontakynnys, vesityö

Ominaisuudet joissa varaa laskuun: Vauhti, vainuamistapa, noutohalukkuus.

Lonkat B
Kaer AVO 2

Eli tästä saadaan tulokseksi se, että koiralla on annettavana rodulle vauhtia, vainuamistapaa ja noutohalukkuutta, mutta siinä samalla se tuo heikkoutta etenemiseen, peräänmenoon, paukkunoutoon, "luupäisyyttä" ja liiallista koulutuskestävyyttä. Koiran yhteistyö, metsästyshalu ja seisontakynnys eivät vaikuta positiivisesti tai negatiivisesti rotuun. Eli tarvitaanko LKSS:lle lisää vauhtia, vainuamistapaa ja noutohalukkuuttaa jos kärsivät ominaisuudet ovat avanssin heikkeneminen, peräänmeno taipumusta, paukkunouto taipumusta, luupäisyyttä, liiallista koulutuskestävyyttää ? Miten koet rotua vieväsi, ylös vai alas ?

Sitten narttulinjaa muutama sukupolvi pikaisesti.

Narttusi äidillä 31 koekäyntiä joista 18 0 tulosta, paras tulos avo2, narttusi sisaruksista 1:llä koekäyntejä tällä 12 koekäyntiä joista 11 0 tulosta ja 1 avo2, narttusi äidin sisaruksilla 2:lla koekäyntejä, yhteensä 9 koekäyntiä joista 9 0 tulosta, ei palkintoja.

Narttusi äidin äiti 60 koekäyntiä joista 49 0 tulosta, paras tulos avo2, äidin äidin sisaruksista 2:lla koekäyntejä, yhteensä 7 käyntiä paras tulos nuo2.

Narttusi äidin äidin äiti 29 koekäyntiä joista 22 0 tulosta, paras tulos avo2. äidin äidin äidin sisaruksista 1:llä koekäyntejä tällä 3 koekäyntiä joista 3 0 tulosta.

Samantyyppisiä koiria näyttää linja olevan heikkouksineen, no ainakin se on tasainen niin tietää mitä odottaa. Olitko tietoinen tästä kun ryhdyit teettämään pentuja ? Onko Norjassa kilpailu, kuka saa tästä narttulinjasta erinomaisen metsästyskoiran ensimmäisenä ? Tehdäänkö hänestä Norjan kuningas ? Vai mikä tässä on takana ? Huumori auttaa yleensä lieventämään jalostuksen tuomaa tuskaa, pitää keventää välillä, he. No on tuossa ainakin hyvä huomata se, että kun syytit itseäsi, että et osaa oikein koiraasi kouluttaa ja joku muu olisi varmaan saanut sen vaikka käyttövalioksi, niin voin todeta että ei olisi ja että vika ei ole sinussa, Norjalaiset ovat vain saaneet myityä sinulle sitä itseään, osta pennut takaisin ja vie ne Norjaan, anna samalla mitalla takaisin. Sinulla sentään on ollut saksanseisojia ennestään, jos pennunottajissa on ensikertalaisia niin heillä on tulossa mielenkiintoiset vuodet saksanseisojan kanssa.

Mitä jos tämä koira olisi uros, laitetaan vaikka sille vesitöihin 5 niin se olisi saavuttanut AVO 1 palkinnon. Olisiko tälle käyttöä jalostusrintamalla, mitä luulette, kuka käyttäisi ? Käyttäisitkö itse ?

Kokeillahan siis aina voi, mutta onko se järkevää, kun jalostuskoiran lähtötaso on hyvä ja vailla heikouksia niin on ominaisuuksien heikentymiseen hieman varaa pilaamatta koiraa metsästyskoirana. Kanakoirametsästystä on peräänkuulutettu herrasmiesleimaisuudesta pois kaikkien metsästäjien lajiksi, ihan hyvä idea sinänsä, mutta voisimmeko vaatia, että pidettäisiin koirien jalostus herrasmiesten lajina eikä jokapoikajalostaa luokkana ? Se kriittisyys, se kriittisyys, hyvä että pitää omasta koirastaan, niinhän me kaikki, mutta pitää rakastaa myös rotua ja olla pilaamatta sitä jalostusfantasioillaan ? Oletusarvoisesti pentueeseen syntyy osa heikompia pentuja ominaisuuksiltaan kuin vanhemmat, mitä sanot pennunomistajille jotka saavat tuosta pentueestasi koiran jonka ominaisuus pisteet ovat vaikka 0,3 heikommat kuin nartullasi ? Voiko sillä metsästää rodunomaisesti ?

Murinaa alepentueista oli ilmeisesti otsikko, jos markkinoilla on ylitarjontaa vaikuttaa se luonnollisesti hintoihin, itsekritiikki on kadonnut. Jalostusrekisteri on muuttunut ja mehän muuten jalostetaan rekisteriksi. Koiran pentu otetaan ja jo heti seuraavalla viikolla julistetaan että tässä on meidän kennelin tuleva kantanarttu, siis 8 viikkoinen, päätös pennutuksesta on jo tehty, meni perään tai ei, eteni tai ei, oli kovapäinen tai ei, saatiin sitä käsiin tai ei tai pahimmassa tapauksessa sillä on nuo kaikki. Näin se makaa maailma herran vuonna 2010, ennen meillä metsästyslinjaisia koiria ja aivan linjattomia koiria, nyt meiltä löytyy metsästyslinja, näyttelylinja, vetokoiralinja ja uusimpana verkkopirkkolinja, onko syy kerhossa, jalostusneuvojissa, jalostustoimikunnan hyväksymä yhdistelmä merkintä tietokannassa, kasvattajissa. Suurinta meteliä taitavat pitää tässäkin asiassa ne joissa sitä vikaa on. Ruvetaanko me kaikki jalostamaan ihan millä sattuu ja huutamaan pää punaisena että katsotaan parin vuoden kuluttua tuliko hyvää, kyllä minä tiedän mitä sieltä tulee. Eihän kuulosta kovin kauas kantoiselta ja rotua eteen päin vievältä toiminnalta, alasajo lähinnä sana joka tulee mieleen.

No eiköhän tämä ala olla tässä, päästetään ihmiset takaisin pentutehtailijoiden kimppuun ja erottamaan jäseniä kerhosta, jotka eivät sitoudu JTO:n tavoitteisiin : ) Aurinkoista kesää kaikille.

Matti Penttinen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 41
Liittynyt: 27.5.2008 10:26
Paikkakunta: RYTTYLÄ

Viesti Kirjoittaja Matti Penttinen » 8.6.2010 12:23

salonen kirjoitti:Lassi Hed:
Kaikilla muilla on varmasti ollut niin kiire linjasiittää omia narttulinjojaan, etteivät ole ehtineet tutkia koirien ominaisuuksia, he he. Me menemme täällä ihan perusteissa, koska lähtötaso on heikko, en ole joutunut näin heikkoa narttua ja linjaa ruotimaan pitkään aikaan.

No niin, nyt meillä on kasvattajan oma näkemys kasassa koskien koiraansa, sen lähisukulaisia, sekä tuomarien näkemys koirasta. Koska olet avoin ja rehellinen ihminen, niin päätin hieman tutkia tarkemmin tuota sinun narttuasi ja sen linjoja, jos sieltä vaikka saataisiin kaivettua jotain positiivista. Huomasin muuten narttuasi tutkiessani, että sinulla on ollut aiemminkin narttu ja nykyinen tuli heti kun sillä vanhemmalla todettiin lonkkavika, otithan uuden koiran pelkästään metsästyskäyttöön, et esim siksi, että koska vanha narttu ei täyttänyt pevisa ehtoja niin piti saada uusi kantanarttu ? Kuinka kova polte oli kasvattajaksi ? Jätitkö narttu pennun itsellesii metsästykoiraksi vai jatkamaan narttulinjaa, suunnitelmat jalostuksesta ainakin jo siintävät mielessä. Tarina kertoo että polte jalostamaan oli kova, ohjasiko jalostusta oma tarve vai koiran erinomaisuus, tarinoihin en usko, siksi kysyn. Toki koirasta, puheista ja teoistakin voi päätellä paljon.

Ihan ensimmäiseksi, kun omalla koiralla jalostaa, kannattaa välttää mielikuvia, että minun koirallani jokin ominaisuus on "optimi", asia on joko hyvä, tyydyttävä, heikko. Hyvää ei tarvitse parantaa, tyydyttävää kannattaa korjata ja varoa sen heikentämistä, heikot kuolee luonnossakin, miksi niihin edes puuttua ? Koiran ominaisuuksia katsotaan ensin siis koirakohtaisesti, mikäli koirasta ei löydy vikoja tai heikkouksia, voidaan siirtyä vertaamaan sitä muita jalostuskelpoisia koiria kohtaan ja ajattelemaan jalostusta.

Eli tällä sinun koiralla on:
Vauhti hyvä 3,8
Yhteistyö hyvä 3
metsästyshalu hyvä 4,1
seisontakynnys hyvä 3
eteneminen heikko 2
hakutekniikka tyydyttävä 3,2
vainuamistapa hyvä 3,8
käyt. riistan karkottuessa heikko 2
noutohalukkuus hyvä, ehkä liiankin, he he 5
Vesityö tyydyttävä 3,3 ( tämän jouduin laskemaan vesityöpisteistä )

Sitten lisäksi se sinun oma plus lista. Noihin plus ja miinuslistoihin ei kannata laittaa ominaisuuksia joista on jo olemassa arviointi kaer kokeiden pohjalta, eli jää jäljelle

Plussana
Luonne
Petoeläintyöskentely

Miinusta
"Luupää"
Liiallinen koulutuskestävyys

Eli heikkoja ominaisuuksia jotka sinun pitäisi ehdottomasti korjata koirassasi on: Eteneminen, peräänmeno, paukkunouto, "luupäisyys", liiallinen koutuskestävyys. On noita nyt vähän enemmän kuin yksi, vai kuvittelitko kaiken johtuvan tuosta "luupäisyydestä" ja sen takia päädyit ulkosiitokseen "pehmeäpäisen" uroksen kanssa, onko tämä ihan sinun oma idea ? Mitä riskejä tähän mielestäsi sisältyy ? Oliko pennunottajien kesken puhetta, että kaikkia nartun vikoja ei pysty kerralla korjaamaan, vaan he sitoutuvat tavallaan projektiin, niin mitä vikoja he koirassaan hyväksyvät ?

Ominaisuudet joissa ei ole varaa laskea: yhteistyö, metsästyshalu, seisontakynnys, vesityö

Ominaisuudet joissa varaa laskuun: Vauhti, vainuamistapa, noutohalukkuus.

Lonkat B
Kaer AVO 2

Eli tästä saadaan tulokseksi se, että koiralla on annettavana rodulle vauhtia, vainuamistapaa ja noutohalukkuutta, mutta siinä samalla se tuo heikkoutta etenemiseen, peräänmenoon, paukkunoutoon, "luupäisyyttä" ja liiallista koulutuskestävyyttä. Koiran yhteistyö, metsästyshalu ja seisontakynnys eivät vaikuta positiivisesti tai negatiivisesti rotuun. Eli tarvitaanko LKSS:lle lisää vauhtia, vainuamistapaa ja noutohalukkuuttaa jos kärsivät ominaisuudet ovat avanssin heikkeneminen, peräänmeno taipumusta, paukkunouto taipumusta, luupäisyyttä, liiallista koulutuskestävyyttää ? Miten koet rotua vieväsi, ylös vai alas ?

Sitten narttulinjaa muutama sukupolvi pikaisesti.

Narttusi äidillä 31 koekäyntiä joista 18 0 tulosta, paras tulos avo2, narttusi sisaruksista 1:llä koekäyntejä tällä 12 koekäyntiä joista 11 0 tulosta ja 1 avo2, narttusi äidin sisaruksilla 2:lla koekäyntejä, yhteensä 9 koekäyntiä joista 9 0 tulosta, ei palkintoja.

Narttusi äidin äiti 60 koekäyntiä joista 49 0 tulosta, paras tulos avo2, äidin äidin sisaruksista 2:lla koekäyntejä, yhteensä 7 käyntiä paras tulos nuo2.

Narttusi äidin äidin äiti 29 koekäyntiä joista 22 0 tulosta, paras tulos avo2. äidin äidin äidin sisaruksista 1:llä koekäyntejä tällä 3 koekäyntiä joista 3 0 tulosta.

Samantyyppisiä koiria näyttää linja olevan heikkouksineen, no ainakin se on tasainen niin tietää mitä odottaa. Olitko tietoinen tästä kun ryhdyit teettämään pentuja ? Onko Norjassa kilpailu, kuka saa tästä narttulinjasta erinomaisen metsästyskoiran ensimmäisenä ? Tehdäänkö hänestä Norjan kuningas ? Vai mikä tässä on takana ? Huumori auttaa yleensä lieventämään jalostuksen tuomaa tuskaa, pitää keventää välillä, he. No on tuossa ainakin hyvä huomata se, että kun syytit itseäsi, että et osaa oikein koiraasi kouluttaa ja joku muu olisi varmaan saanut sen vaikka käyttövalioksi, niin voin todeta että ei olisi ja että vika ei ole sinussa, Norjalaiset ovat vain saaneet myityä sinulle sitä itseään, osta pennut takaisin ja vie ne Norjaan, anna samalla mitalla takaisin. Sinulla sentään on ollut saksanseisojia ennestään, jos pennunottajissa on ensikertalaisia niin heillä on tulossa mielenkiintoiset vuodet saksanseisojan kanssa.

Mitä jos tämä koira olisi uros, laitetaan vaikka sille vesitöihin 5 niin se olisi saavuttanut AVO 1 palkinnon. Olisiko tälle käyttöä jalostusrintamalla, mitä luulette, kuka käyttäisi ? Käyttäisitkö itse ?

Kokeillahan siis aina voi, mutta onko se järkevää, kun jalostuskoiran lähtötaso on hyvä ja vailla heikouksia niin on ominaisuuksien heikentymiseen hieman varaa pilaamatta koiraa metsästyskoirana. Kanakoirametsästystä on peräänkuulutettu herrasmiesleimaisuudesta pois kaikkien metsästäjien lajiksi, ihan hyvä idea sinänsä, mutta voisimmeko vaatia, että pidettäisiin koirien jalostus herrasmiesten lajina eikä jokapoikajalostaa luokkana ? Se kriittisyys, se kriittisyys, hyvä että pitää omasta koirastaan, niinhän me kaikki, mutta pitää rakastaa myös rotua ja olla pilaamatta sitä jalostusfantasioillaan ? Oletusarvoisesti pentueeseen syntyy osa heikompia pentuja ominaisuuksiltaan kuin vanhemmat, mitä sanot pennunomistajille jotka saavat tuosta pentueestasi koiran jonka ominaisuus pisteet ovat vaikka 0,3 heikommat kuin nartullasi ? Voiko sillä metsästää rodunomaisesti ?

Murinaa alepentueista oli ilmeisesti otsikko, jos markkinoilla on ylitarjontaa vaikuttaa se luonnollisesti hintoihin, itsekritiikki on kadonnut. Jalostusrekisteri on muuttunut ja mehän muuten jalostetaan rekisteriksi. Koiran pentu otetaan ja jo heti seuraavalla viikolla julistetaan että tässä on meidän kennelin tuleva kantanarttu, siis 8 viikkoinen, päätös pennutuksesta on jo tehty, meni perään tai ei, eteni tai ei, oli kovapäinen tai ei, saatiin sitä käsiin tai ei tai pahimmassa tapauksessa sillä on nuo kaikki. Näin se makaa maailma herran vuonna 2010, ennen meillä metsästyslinjaisia koiria ja aivan linjattomia koiria, nyt meiltä löytyy metsästyslinja, näyttelylinja, vetokoiralinja ja uusimpana verkkopirkkolinja, onko syy kerhossa, jalostusneuvojissa, jalostustoimikunnan hyväksymä yhdistelmä merkintä tietokannassa, kasvattajissa. Suurinta meteliä taitavat pitää tässäkin asiassa ne joissa sitä vikaa on. Ruvetaanko me kaikki jalostamaan ihan millä sattuu ja huutamaan pää punaisena että katsotaan parin vuoden kuluttua tuliko hyvää, kyllä minä tiedän mitä sieltä tulee. Eihän kuulosta kovin kauas kantoiselta ja rotua eteen päin vievältä toiminnalta, alasajo lähinnä sana joka tulee mieleen.

No eiköhän tämä ala olla tässä, päästetään ihmiset takaisin pentutehtailijoiden kimppuun ja erottamaan jäseniä kerhosta, jotka eivät sitoudu JTO:n tavoitteisiin : ) Aurinkoista kesää kaikille.
:D

Avatar
Mikko Kärnä
REPPUKOIRA!
Viestit: 204
Liittynyt: 20.1.2006 17:27
Paikkakunta: Inari
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikko Kärnä » 8.6.2010 12:51

Voi Salonen, olet siis ilmeisesti näitä kanakoiraharrastajia, jotka ovat kovia ampumaan puskasta edelleenkin ilman sitä omaa nimeä. :) Avoimuutta ja rehellisyyttä tässä toivottaisiin nimenomaan sinulta, ainakin sen nimen verran.

Vaikka tämä nyt niiiiin raukkamaista tykittämistä sinulta onkin, niin vaivaudun edelleen kommentoimaan.
salonen kirjoitti:Huomasin muuten narttuasi tutkiessani, että sinulla on ollut aiemminkin narttu ja nykyinen tuli heti kun sillä vanhemmalla todettiin lonkkavika, otithan uuden koiran pelkästään metsästyskäyttöön, et esim siksi, että koska vanha narttu ei täyttänyt pevisa ehtoja niin piti saada uusi kantanarttu ?
Höpsis. Uusi narttu tuli taloon kun kuljen jahdissa sen verran paljon, että yksi koira ei yksinkertaisesti riitä. Enemmänkin niitä olisi kuin nyt nykyiset kolme, mutta hallitus pistää hieman hanttiin.
salonen kirjoitti:Jätitkö narttu pennun itsellesii metsästykoiraksi vai jatkamaan narttulinjaa, suunnitelmat jalostuksesta ainakin jo siintävät mielessä.
Koira jäi aivan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, tietysti. Toki pennutusta tehdässä on mielestäni jo huomioitava, miten jatkojalostusta suunnittelee tekevänsä mikäli siihen sitten lopulta päädytään.
salonen kirjoitti:Koiran ominaisuuksia katsotaan ensin siis koirakohtaisesti, mikäli koirasta ei löydy vikoja tai heikkouksia, voidaan siirtyä vertaamaan sitä muita jalostuskelpoisia koiria kohtaan ja ajattelemaan jalostusta.
Oletko tosissasi siis esittämässä, että ainoastaan täydellisillä yksilöillä jalostetaan? Mitä jalostamista niissä tällöin on? Nimenomaanhan nuo ominaisuuspisteet ovat työkalu, joita käyttämällä voi verrata koiransa ominaisuuksia koko testatun populaation ominaisuuksiin. Itse kirjoittelit aiemmin nimenomaan näiden keskiarvoa parempien jalostuskoirien tarpeellisuudesta juuri ominaisuuspisteiden valossa? Tarkoitat myös ilmeisesti sitä, että jos koiralla on vauhti 3,5 eli rodun keskiarvoa, niin sitä ei ole syytä parantaa? Outoa salonen, outoa.
salonen kirjoitti:Noihin plus ja miinuslistoihin ei kannata laittaa ominaisuuksia joista on jo olemassa arviointi kaer kokeiden pohjalta, eli jää jäljelle
Onko kestävyys ja peräänantamattomuus KAER-kokeissa arvioitava ominaisuus? Minusta ei. Entäpäs varhaiskypsyys, jolla tarkoitan sitä että koiralle pääsee pudottamaan riistaa alle vuoden vanhana? Ei sekään. Haku tosiaan on dokumentoitu ominaisuus, kuten myös taipumukset paukkunoutoon ym.

+/- lista on kuitenkin erinomainen tapa sen koiran arviointiin mikäli sen osaa omasta koirastaan kriittisesti laatia.
salonen kirjoitti:Eli heikkoja ominaisuuksia jotka sinun pitäisi ehdottomasti korjata koirassasi on: Eteneminen, peräänmeno, paukkunouto, "luupäisyys", liiallinen koutuskestävyys. On noita nyt vähän enemmän kuin yksi, vai kuvittelitko kaiken johtuvan tuosta "luupäisyydestä" ja sen takia päädyit ulkosiitokseen "pehmeäpäisen" uroksen kanssa, onko tämä ihan sinun oma idea ?
Kaikki liittyy kaikkeen ja koirien kanssa ilmeisesti paljon pelanneena ihmisenä tietänet tämän. Kovan riistavietin ja tiukan oman luonteen, "kipinän", omaavan koiran käsiin ottaminen voi olla vaikeaa. Vakaa käsitykseni lienee, että oman koirani ongelmat johtuvat juurikin siitä sen jopa nartulle epätyypillisen "kovasta" luonteesta ja luupäisyydestä. "pehmeäpäisyys" on uroksen kohdalla ehkä väärä sana, mutta ainakin tuo parempi käsiteltävyys. Lisäksi linjat näyttävät erittäin hyviltä.
salonen kirjoitti:Eli tästä saadaan tulokseksi se, että koiralla on annettavana rodulle vauhtia, vainuamistapaa ja noutohalukkuutta, mutta siinä samalla se tuo heikkoutta etenemiseen, peräänmenoon, paukkunoutoon, "luupäisyyttä" ja liiallista koulutuskestävyyttä. Koiran yhteistyö, metsästyshalu ja seisontakynnys eivät vaikuta positiivisesti tai negatiivisesti rotuun. Eli tarvitaanko LKSS:lle lisää vauhtia, vainuamistapaa ja noutohalukkuuttaa jos kärsivät ominaisuudet ovat avanssin heikkeneminen, peräänmeno taipumusta, paukkunouto taipumusta, luupäisyyttä, liiallista koulutuskestävyyttää ? Miten koet rotua vieväsi, ylös vai alas ?
Logiikkasi on aivan murskaavaa. Kuten aiemmin totesin, mikäli ne loistokoirat ja yhdistelmät syntyisivät pelkästään excel-taulukoissa olevia ominaisuuksia vertailemalla, niin helppoa tämä olisi. Lisäksi käsittelet asiaa siten, kuin olisin kloonaamassa omaa koiraani. :)

Oman näkemykseni mukaan parhaat metsästyskoirat ovat sellaisia, jotka juuri ja juuri pysyvät lapasessa. Tässä tapauksessa pentuihin tarvitaan vain tuo toinen "juuri", niin silloinkin hyvin menee. :)
salonen kirjoitti:Sitten narttulinjaa muutama sukupolvi pikaisesti.
Tunnetko norjan koejärjestelmän? Koekäyntien paljous selittyy osaltaan myös sillä, siellä on vähän raa'empi peli kuin meillä täällä, tulos tai ulos.
salonen kirjoitti:Samantyyppisiä koiria näyttää linja olevan heikkouksineen, no ainakin se on tasainen niin tietää mitä odottaa. Olitko tietoinen tästä kun ryhdyit teettämään pentuja ? Onko Norjassa kilpailu, kuka saa tästä narttulinjasta erinomaisen metsästyskoiran ensimmäisenä ? Tehdäänkö hänestä Norjan kuningas ? Vai mikä tässä on takana ?
Koiraa tuotaessa oltiin yhteydessä norjassa asiat hyvin tunteviin piireihin ja sieltä tuli juuri sitä tulisuutta mitä haluttiin, joskin ehkä jopa hieman liikaa. Jomfrutoppen's kasvattaja G. Hofstad on muutenkin mielenkiintoinen tapaus, 65-vuotias reipas täti, joka edelleen metsästää ja kulkee koiriensa kanssa kokeissa. Välttämättä priimaa ei aina tulosten valossa pukkaa, mutta Gryn koirat ovat arvostettuja juurikin tietyissä tarkkaripiireissä. Isälinjat jätät myös täysin tarkoitushakuisesti tässä mainitsematta. :)
salonen kirjoitti:Norjalaiset ovat vain saaneet myityä sinulle sitä itseään, osta pennut takaisin ja vie ne Norjaan, anna samalla mitalla takaisin. Sinulla sentään on ollut saksanseisojia ennestään, jos pennunottajissa on ensikertalaisia niin heillä on tulossa mielenkiintoiset vuodet saksanseisojan kanssa.
Harmitti tosissaan kun norjasta tuli kaksi yhteydenottoa, mutta pennut oli jo varattu suomeen. :( Mukavaa olisi ollut muutama pentu saada ulkomaillekin. Tässä yhteydessä taas totesit, pelkkään kylmään raakadataan nojaten, että olen koirastani pennut ottamalla teettänyt "sitä ittiään". Totean edelleen, että mikäli tällaisia suustaan päästelee, niin olisi todella kohteliasta tehdä se omalla nimellä eikä pusikoita heilutellen.

Uskon myös että pennunottajilla on mielenkiintoiset vuodet edessä, mutta toivotaan että hieman eri merkeissä kuin mitä sinä arvelet.
salonen kirjoitti:Mitä jos tämä koira olisi uros, laitetaan vaikka sille vesitöihin 5 niin se olisi saavuttanut AVO 1 palkinnon. Olisiko tälle käyttöä jalostusrintamalla, mitä luulette, kuka käyttäisi ? Käyttäisitkö itse ?
Riippuu ihan millaisia jalostusnarttuja olisi tarjolla.
salonen kirjoitti:Kokeillahan siis aina voi, mutta onko se järkevää, kun jalostuskoiran lähtötaso on hyvä ja vailla heikouksia niin on ominaisuuksien heikentymiseen hieman varaa pilaamatta koiraa metsästyskoirana. Kanakoirametsästystä on peräänkuulutettu herrasmiesleimaisuudesta pois kaikkien metsästäjien lajiksi, ihan hyvä idea sinänsä, mutta voisimmeko vaatia, että pidettäisiin koirien jalostus herrasmiesten lajina eikä jokapoikajalostaa luokkana ? Se kriittisyys, se kriittisyys, hyvä että pitää omasta koirastaan, niinhän me kaikki, mutta pitää rakastaa myös rotua ja olla pilaamatta sitä jalostusfantasioillaan ? Oletusarvoisesti pentueeseen syntyy osa heikompia pentuja ominaisuuksiltaan kuin vanhemmat, mitä sanot pennunomistajille jotka saavat tuosta pentueestasi koiran jonka ominaisuus pisteet ovat vaikka 0,3 heikommat kuin nartullasi ? Voiko sillä metsästää rodunomaisesti ?
Pidetään koirien jalostus herrasmiesten lajina eikä jokapoikajalostaa luokkana? Hmmmm.... Kertoisitko nyt tarkemmin että mitä tällä kommentillasi oikein tarkoitat?

Ja nimenomaan sitä kriittisyyttä olen itsekin peräänkuuluttanut ja itse väitän olevan hyvin kriittinen ihminen varsinkin omaa koiraani kohtaan.

Ja katsotaan nyt salonen mitä sieltä alkaa tulemaan noista pennuista ja hutkitaan sitten sen jälkeen. Mitä sinä sanot jos tämä homma meneekin putkeen? Pelkkää tuuria paskasta yhdistelmästä, hyvää näkemystä, vai mitä?
salonen kirjoitti:Suurinta meteliä taitavat pitää tässäkin asiassa ne joissa sitä vikaa on.
Kerrotko tarkemmin mikä se sinun vikasi on? Anonymiteetin lisäksi tietysti. :)
salonen kirjoitti:Ruvetaanko me kaikki jalostamaan ihan millä sattuu ja huutamaan pää punaisena että katsotaan parin vuoden kuluttua tuliko hyvää, kyllä minä tiedän mitä sieltä tulee. Eihän kuulosta kovin kauas kantoiselta ja rotua eteen päin vievältä toiminnalta, alasajo lähinnä sana joka tulee mieleen.
Ja taas, en minä ole sanonut että satavarmasti tiedän mitä sieltä tulee. Ei sitä tiedä kukaan kasvattaja; meillä on vaan oletusarvoja joiden varassa pelata. Rodun alasajoa on mielestäni se, että jalostetaan a) näyttelylinjaisia ja b)vetohiihtolinjaisia sekä ylipäätään koiria, joita ei käytännön metsästykseen käytetä.
salonen kirjoitti:verkkopirkkolinja
Onko sulla jäämässä / jäänyt käsiin huippukoiria kovastikin, kun niin sapettaa kun näitä koiria pistää myyntiin muuallakin kuin SSK:n pentuvälityksessä tai Metsästäjä-lehdessä? :D
Life is too short to hunt with an ugly dog.

"Jos ei viina ja terva ja hauta, auta pilkkomaan pimeää, hiillos hiipuu, tuhka tummuu, kylmä löytää kotiin kuin routa maahan, tuhka tiheään. "

marja katajamaa
REPPUKOIRA!
Viestit: 480
Liittynyt: 23.11.2005 18:25
Paikkakunta: avvil-city
Viesti:

Viesti Kirjoittaja marja katajamaa » 8.6.2010 13:03

:shock: :shock: :shock:
siis kaikkein suurin syyllinen ja koirakannan tuhoaja on se joka ottaa pentuelistaepäkohdan puheeksi :shock: :shock:
härregyyd mitä touhua!

ps. jos salonen tuntisit Lapinleukun niin ihmettelisit, että miksi hänellä on VAIN kaksi metsästysikäistä seisojaa...metsästyspaine kun on koirilla niin kova.
Kuva

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 8.6.2010 13:12

Ja sitten taas nimiä esille kun nimellä tunnistettavan henkilön toimintaa kritisoidaan. Tämä on periaate ja lukee hyvin selkeästi netiketissä.

Hopohop!

ADMIN
Kuva

Susanna Järvinen
REPPUKOIRA!
Viestit: 141
Liittynyt: 23.11.2005 12:54
Paikkakunta: Ivalo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Susanna Järvinen » 8.6.2010 15:08

No hö, siihenkö se Salosen kommentointi loppui? Petteri, sä olet sitten pätevä keskusteluntappaja :)

marja katajamaa
REPPUKOIRA!
Viestit: 480
Liittynyt: 23.11.2005 18:25
Paikkakunta: avvil-city
Viesti:

Viesti Kirjoittaja marja katajamaa » 8.6.2010 15:23

Näin rodun ulkopuolisin silmin täytyy vetää asian tiimoilta seuraava johtopäätös:

Lkss-jalostustiimi ei ole kiinnostunut erottelemaan pentueita toisistaan, koska
a) ei halua laittaa pentueisiin täppää ”jalostustoimikunnan hyväksymä yhdistelmä”, koska pelkää joutuvansa vastuuseen kasvattajien tekemisistä
b) mitään informoitavia terveysriskejä lk-saksanseisojissa ei ole, niistä ei välitetä tai sitten mitään ei ole enää tehtävissä rodun terveystilanteen parantamiseksi
c) haluaa, että rotuun tulee lisää ns. ”ulkomuotopainotteisia kasvattajia” ja näin rotu saadaan jonain päivänä Kennelliiton 10 eniten rekisteröidyn rodun joukkoon
d) tiimille ei ole niin tärkeää säilyttää rotua metsästäjien monitoimikoirana

Korjatkaa ihmeessä jos olen ymmärtänyt asian aivan väärin!
Kuva

Seppo Reinikainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 54
Liittynyt: 8.4.2009 10:46
Paikkakunta: Helsinki

Kaksintaistelu

Viesti Kirjoittaja Seppo Reinikainen » 8.6.2010 15:26

Kaksintaistelukulttuuriin ei kuuluu vastustajaa selkään ampuminen puskasta, kuten oikeutetusti Lapinleuku totesikin.




:evil:

Lassi Hed
REPPUKOIRA!
Viestit: 107
Liittynyt: 22.11.2005 19:19
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Lassi Hed » 8.6.2010 15:48

Ehkä tuo Kärnä ei pienistä paukutteluista laske alleen, tulkoon ne sitten vaikka puskista ;D

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 8.6.2010 15:51

Ne onkin ne tark´ampujat eriksensä... Viitsi, vitsi! :wink::wink:

Eero Könönen
Kuva

Avatar
Mikko Kärnä
REPPUKOIRA!
Viestit: 204
Liittynyt: 20.1.2006 17:27
Paikkakunta: Inari
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikko Kärnä » 8.6.2010 17:19

Niin, onhan tällainen käytöstapojen puute ja nimettömänä kirjoittelu aika erikoista ihmiselle, joka juuri peräänkuuluttaa tätä itsekin ilmeisesti harjoittamaansa jalostusta "herrasmiesten" lajina. :D Voi Salonen... Taisi kommentointi loppua ja tuli siirryttyä takaisin tutun nimimerkin suojiin; tuo nimimerkki "salonen" kun aloitti keskustelun tällä foorumilla vasta tässä ketjussa.

Mielellään kyllä keskustelua vielä jatkaisi!
Life is too short to hunt with an ugly dog.

"Jos ei viina ja terva ja hauta, auta pilkkomaan pimeää, hiillos hiipuu, tuhka tummuu, kylmä löytää kotiin kuin routa maahan, tuhka tiheään. "

mokke

Viesti Kirjoittaja mokke » 8.6.2010 19:14

minusta sais nähdä valon nykyisistä kirjoittajista vähän useampi sen verta huonot näytöt tuolla koepuolella.muutamat ovat jo lämmenneet ja heidän kanta ompi aivan selevä.haluaisn että tänne kirjoittaisi kokemuksistaan hyvin pärjännyt koekentillä kuin jalostuspuolella. en jaksanut lukea koko keskustelua että turha vetää hernettä nenään jos semmosia hyvin pärjänneitä ompi joukossa.

Vastaa Viestiin