Pienrotujen jalostusneuvoja

Kanakoirien jalostukseen liittyvää keskustelua.

Valvoja: Maarit Seppänen

Marianna Plathan

Pienrotujen jalostusneuvoja

Viesti Kirjoittaja Marianna Plathan » 12.11.2010 13:04

Pienroduille on haussa uusi jalostusneuvoja, joka olisi tarkoitus valita SSK:n vuosikokouksessa. Minulle on herännyt aiheesta muutama ajatus, joihin olisi mukava kuulla muiden pienrotujen harrastajien mietteitä.

Pienrotuja on Suomessa jatkuvasti yhä useampia. Lisäksi rotujen sisällä koirien ja harrastajien määrä on lisääntynyt. Jalostusneuvojan työmäärä tuntuu liian isolta yhden ihmisen kannettavaksi. En usko kenelläkään olevan muun elämän ohella niin paljon aikaa, että voisi hoitaa tehtävän hyvin - vaikka intoa löytyisikin. Näen pari vaihtoehtoa, millä työn määrää voisi jakaa:
- Pienroduille tulisi useampi, esimerkiksi kaksi tai kolme jalostusneuvojaa. Rodut jaettaisiin heidän perehtyneisyyden mukaan tai muuten järkevästi.
- Jos pienroduille tulee kuitenkin yksi jalostusneuvoja, voisi joka rodulla olla vastuuhenkilö, joka avustaisi jalostusneuvojaa. Nykyään roduilla on erikseen pentuvälittäjät ja esimerkiksi näiden henkilöiden työsarka laajenisi.

Mitä sitten kaipaisin enemmän? Yksinkertaisesti tietoa. Kasvattajilla sekä harrastajilla on valtavasti tietoa, mikä tulisi kerätä jalostusneuvojan käyttöön. Vakavammat sairaudet olisi hyvä ilmoittaa eläinlääkärintodistuksen kera (ei tule sitten jalostusneuvojalle tai kellekään muulle sanomista tiedon jakamisesta), lievemmät terveystiedot ilman ell.todistusta sekä tietenkin luonteesta olisi tärkeää saada tietoa. Näitä asioita (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ei julkaista SKL:n tai SSK:n jalostustietokannassa, kuten koe- ja näyttelypalkinnot sekä viralliset terveystulokset. Siksi niiden keräämisessä ja jakamisessa jalostusneuvoja olisi avainasemassa.

En usko kuitenkaan, että moni harrastaja ymmärtää tai muistaa laittaa jalostusneuvojalle tietoa. Tietoja täytyy kysyä lomakkeella tai informoida harrastajia itsenäisesti kertomaan, jos jotain uutta ilmaantuu. Tästä olisi hyvä saada tapa, normaali käytäntö. Mutta miten ihmiset saadaan täyttämään se lomake tai ottamaan itsenäisesti yhteyttä? Mielestäni jonkun tulee aktiivisesti informoida ja kannustaa harrastajia sekä kasvattajia. Tulisi käyttää useita väyliä: postia, sähköpostia, keskustelupalstoja, lehteä, jne. Näin tieto kantautuisi mahdollisimman monen korviin. Mutta tällainen myyrän työ vaatii aikaa, enkä usko yhden ihmisen siihen pystyvän.

Liekö vain haaveilen vai onko tällainen toimintatapa realistista? Tiedän yhden rodun, missä näin toimitaan ja missä tällainen systeemi toimii. Voisivatko pienrodut myös olla näin esimerkillisiä?

Terveisin,

Marianna Plathan

Marianna Plathan

Viesti Kirjoittaja Marianna Plathan » 16.11.2010 19:12

Olen saanut sähköpostia parilta pienrodun kasvattajalta. He ovat olleet kanssani samaa mieltä, että nykyinen systeemi ei palvele tarkoitustaan. Rotuja on liian monta yhdelle ihmiselle.

Ajatus ei kuitenkaan ole uusi, tästä on keskusteltu kuulemma ennenkin. Silloin ehdotettiin yhdelle roduista omaa jalostusneuvojaa, mutta rekisteröintimäärä ei ollut riittävän suuri. Mikä on SSK:n kanta sopivaksi rekisteröintimääräksi? Pystyisikö jollekin roduista ottamaan oman jalostusneuvojan? Vai olisiko hyvä ottaa pari jalostuneuvojaa, kuten yllä ehdotin?

Laskeskelin pienrotujen keskimääräiset rekisteröintimäärät vuosilta 2004-2009:

Weimarinseisojat: 30
Lk. unkarinvizsla: 24.8
Stabyhound: 24.8
Bracco Italiano: 22.4
Spinone: 10.4
Korthalsingriffoni: 8.8
Bourbonnais'nseisoja: 6
Kk. unkarinvizsla: 5.4
Pont-audemerinspanieli: 3.4

Lisäksi seuraavia rotuja on rekisteröity Suomessa viime vuosina:
Vanhatanskankanakoira
Auvergnenseisoja
Portugalinseisoja
Drentschenpeltopyykoira
Kk. slovakianseisoja
Villakoirapointteri
Sininen picardienspanieli
Tsekinseisoja

Avatar
Salla Finnilä
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 63
Liittynyt: 9.2.2006 09:52
Paikkakunta: Pohojois-Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Salla Finnilä » 17.11.2010 10:04

Hei,

Pienrotujen jalostusneuvonta on jaettu seuraavasti:
Bretoni: Antti Auno
Münsterinseisojat ja pitkäkarvainen saksanseisoja: Erja Nummi
Muut rodut: yksi, vuosikokouksessa 2011 valittava henkilö.

Näillä näkymin pienrotuille ei ole tulossa useampia jalostusneuvojia, eikä tähän ole mielestäni tarvettakaan. "Muiden rotujen" jalostusneuvonta on jo monta vuotta ollut jaettuna siten, että jalostusneuvoja vastaa yleisistä asioista ja toimii yhteyshenkilönä jalostustoimikuntaan ja muihin "virallisiin tahoihin päin". Lisäksi jalostusneuvoja osallistuu jalostustoimikunnan yhteisiin töihin, esim. tietokannan uudistamiseen jalostusta koskevin osin, antaa lausuntoja erilaisista asioista, Junkkarin ulkomuotokatselmuksen järjestelyt, laskeskelee pevisoita, kirjoittaa esityksiä/hakemuksia niistä ja niin edelleen...Urossuosituksista, poikkeusluvista jne. vastaa jalostusneuvoja, aina yhdessä rodun yhteyshenkilön (=pentuvälittäjän kanssa). Yhteyshenkilöt vastaavat myös osaltaan terveystietojen keräämisestä, jalostuksen tavoiteohjelman tekemisestä, jalostusrekisteri- ja pentueilmoituksista, vuosikirjan vuosikertomuksista, roturyhmäpalavereiden vetämisestä jne. Eli työ on jo jaettu, kuten Marianna ehdotit. Rodun yhteyshenkilön tontti on siis varsin laaja, ja he ovat hoitaneet pestinsä viimeisen vajaan kuuden vuoden ajan tältä osin erinomaisesti. Kiitos siitä heille!

Mielestäni rotuja ei ole yhdelle ihmiselle liikaa siinä mielessä, että juuri näiden ko. rotujen kiinnostus konsultoida jalostustoimikuntaa on alhaisempi kuin monella muulla seuraamallani rodulla. Näin ollen pelkkä rekisteröintimäärä ei yksistään ole riittävä peruste ylimääräiselle jalostusneuvojalle. Ko. rotujen kasvattajat tekevät pääosin ratkaisunsa itse ja pääsääntöisesti harrastajilta tulleet terveysilmoituksetkaan eivät kovasti rasita - valitettavasti! Näin ollen pelkästään pienrotuja koskevien asioiden kuormitus on yhdelle ihmiselle varsin kohtuullinen, joskin se esiintyy pääasiassa jaksoittain ja keskittyy JTOn/pevisan ja vuosikokouksien alle.

Minäkin kaipaisin enemmän tietoa. Nykyään terveyskaavakkeilla ja omistajien/kasvattajien ilmoituksilla kerättävää tietoa tallennetaan tietokantaan ja vuosittain saadut ilmoitukset raportoidaan ilman tunnistetietoja vuosikirjassa. Tämä on lisännyt avoimuutta huomattavasti, mutta toisaalta sitä myös jotkut kasvattajat vastustavat: pelätään, että oma rotu näyttää sairaammalta kuin muut, ja pentukysyntä laskee. Lisäksi tietoja käytetään mahdollisissa urossuosituksissa, silloinkin ilman tunnistetietoja.

Saksanseisojakerholla on ollut terveysprojekti vuodesta mikähän lie-2011. Projektin tavoitteena on tehdä terveysilmoitusten tekemisestä arkipäivää tai edes jättää harrastajille jonkinlainen muistijälki, että jotakuta kiinnostaa. Tämän vuoksi kaavakkeita on jaettu jo useamman vuoden Junkkareissa, kokeissa, vesityökokeissa, erikoisnäyttelyissä, Saksanseisoja-lehden välissä ja vuosikokouksissa, minkä lisäksi kaavake on tulostettavissa kerhon kotisivuilta ja sitä on postitettu "täsmäiskuna" oletetuille riskipentueille. Kiitos avusta aktiivisille harrastajille, jotka ovat kaavakkeita jakaneet ja asiasta rummuttaneet. Parhaat tulokset tulevat henkilökohtaisen esimerkin kautta, asiasta saa toki vapaasti rummuttaa keskustelupalstoillakin.

Kokonaisuudessaan tulokset ovat olleet laihoja: terveysilmoituksia (niitä pitäisi tehdä myös terveistä koirista) saadaan pääosin vain niiltä kasvattajilta, jotka erikseen asiaan panostavat ja ilmoittavat omista kasvateistaan. Lisäksi esim. Stabyhounkerho on tehnyt hyvää työtä terveystietojen keräämisessä omissa tapaamisissaan. Tietokannasta näkee koiran kohdalla olevasta merkinnästä "koirasta toimitettu terveysvakuutus/terveystietoja", kuka on pitänyt tärkeänä asiaan panostaa. Tällaisesta koirasta on joko annettu jalostusrekisterin terveysvakuutus/jalostusrekisteriin kuulumattoman koiran terveysvakuutus tai täytetty terveyskysely. Terveyskyselyssä on voitu ilmoittaa, että koira on täysin terve - sekin on jalostustoimikunnalle erittäin tärkeää tietoa.

Tiedonkeräys ja avoimuus terveysasioissa on siis pitkä prosessi, jossa on jonkinlaista edistymistä tapahtunutkin, mutta matkaa vielä on, ja vaikka se onkin pääosin ylämäkeen, matka etenee. Joissain pienroduissa esimerkillisiä ollaan, mutta paljon on vielä tekemistä. Tämä vaatii kuitenkin asian jatkuvaa rummuttamista tapahtumissa, eli suomeksi pienoista ryhmäpainetta, ja lompakolla äänestämistä, eli sitä, että pentua harkitsevat katsoisivat, onko heidän koiransa tuleva kasvattaja pitänyt tarpeellisena terveystietoja vastuuntuntoisesti ilmoittaa.

Kerhon puolesta puitteet siis ovat olemassa. Näkisin, että pallo on nyt teillä harrastajilla ja kasvattajilla. Jotkut kasvattajat ovat asiaan tarttuneetkin: eräs erinomainen ja ainakin minun mieltäni kovasti lämmittävä esimerkki on kennel Seitsenaukeen kasvatuskirja, johon on merkitty näkyviin niin koirien hyvät kuin huonotkin puolet. Tästä avoimuudesta nostan hattua!!! Toivottavasti moni muu rohkaisee mielensä ja tekee saman: kukana ei tahallaan sairaita kasvata tai koiriaan sairastuta, mutta salailu ei auta ketään. Toki kotisivujen lisäksi terveydestä (niin hyvästä kuin huonosta) on ilmoitettava myös jalostustoimikunnalle, koska vain harvan resurssit riittävät kotisivujen selaamiseen tai nettipalstoilla roikkumiseen.
:)
salla

Harri Järvinen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 19
Liittynyt: 30.5.2007 09:41
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Harri Järvinen » 17.11.2010 10:25

Hyvä että asiasta herätellään keskustelua jo nyt eikä vasta vuosikokouksen käytävillä.

Rotukirjo on todellakin niin laaja ettei voi olettaa että yhdeltä (tai edes kolmelta) henkilöltä löytyisi suurta asiantuntemusta jokaisen rodun osalta. Sallan kanssa tuotakin aihetta on joskus sivuttu, ja hänelläkin oli tapana tukeutua pentuvälittäjiin tarpeen mukaan noissa rotukohtaisissa asioissa. Yksinkertainen ratkaisu voisi olla se, että pentuvälittäjien sijaan vuosikokouksessa alettaisiin valita noita "rotuyhteyshenkilöitä", joilla olisi virallisestinkin laajempi tehtäväkenttä kuin pelkkä pentuvälitys. Tuon Pääjehun, eli jalostusneuvojan, tehtäväksi jäisi siten enemmän noiden isojen linjojen - koirien käyttöominaisuuksien ja terveyden - perään katseleminen.

Omasta mielestäni pienrotujen osalta vastuuta pitäisi voida sysätä myös vähän enemmän kasvattajien omaan niskaan. Jos haluaa kasvattaa meillä määrällisesti pientä rotua, pitää olla myös itse valmis näkemään enemmän vaivaa sopivien yhdistelmien löytämiseksi ja toteuttamiseksi.

Weimareiden JTO kertoo että "Saksanseisojakerhon sääntöjen mukaan rotu saa oman jalostusneuvojan, kun rekisteröityjen pentujen määrä ylittää 50 pentua/vuosi". Kerhon säännöistä tuo ei pikaisella vilkaisulla osunut silmään. Uskoisin kuitenkin että tuo pitäisi olla jokseenkin vakiintunut pentumäärä, niin ettei yhden vuoden piikin jälkeen vielä omaa jalostusneuvojaa tarvitse valita.

Salla on tehnyt vuosien mittaan hyvää työtä varmasti välillä epäkiitollisessakin tehtävässä, josta hänelle suuret kiitokset. Toivottavasti jatkajaksikin löytyy henkilö (tai henkilöitä) jonka kanssa voi välillä keskustella "isoillakin kirjaimilla", niin että keskusteluyhteys kuitenkin säilyy hyvänä.

Terveisin,
Harri Järvinen

//edit: Sallakin näköjään kommentoi samaan aikaan

Avatar
Salla Finnilä
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 63
Liittynyt: 9.2.2006 09:52
Paikkakunta: Pohojois-Pohojammaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Salla Finnilä » 17.11.2010 15:13

Ulkoillessa ajatus kirkastui sen verran, että ilmeisesti terveystietoprojektin tiedotus on epäonnistunut surkeasti, jos siitä ei ole harrastajilla tuon enempää tietoa. Kiitos tästä palautteesta, se on erittäin tarpeellista ja se varmasti huomioidaan jatkoa mietittäessä! Eli siis tässäkin tapauksessa hyvä, että nostettiin reippaasti kissa pöydälle, eikä vain kitisty itse nurkissa. Hyvä Marianna!

Minulle sanottiin pestiä aloittaessani, että tutustu hyvin joka rotuun. Jotain sitä tietenkin luupäisinkin oppii, mutta täytyy sanoa, että valitettavan vähän tiedän roduista vieläkin. Rotujen yhteyshenkilöt ovat usein parhaiten perillä oman rotunsa asioista, he seuraavat rotuaan tarkasti Suomessa ja ulkomailla, ja heillä on yleensä hyvät suhteet rotunsa rotujärjestöihin ja harrastajien rodun lähtömaassa. Samaa työtä on turha kahden tehdä, joten keskityin itse enemmän perinnöllisyyteen ja sen sellaiseen. Sillä opilla pärjää varmasti seuraava henkilö jatkossakin.

Pentuvälittäjä, eli nykyinen rotuyhteyshenkilö, valitaan vuosikokouksen roturyhmässä siten, että roturyhmä esittää jalostusneuvojalle jotain henkilöä, mutta jalostustoimikunta päättää asiasta itsenäisesti, koska yhteistyön täytyy rotuyhdyshenkilön ja jalostustoimikunnan välillä toimia.

Ja se on totta, että määrällisesti pientä rotua kasvatettaessa pitää olla valmis näkemään vaivaa: vaikka naapurin söpöllä sessellä olisikin A-lonkat ja sukusiitosaste pysyy pienenä, ei se silti välttämättä ole ominaisuuksiltaan tai populaatiogeneettisesti järkevin vaihtoehto. Onneksi meillä on paljon perehtyneitä ja kunnianhimoisia kasvattajia, jotka tekevät töitä aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä. Kyllä se siitä.
:)
salla

Vastaa Viestiin