Omamielipide

Tapahtumien jälkipelit. Tällä voit käydä keskustelua SSK:n tapahtumien tiimoilta.

Valvoja: Maarit Seppänen

Jekku

Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Jekku » 31.12.2004 01:05

Minkä takia tämä seisojahommeli on menny näin nurkkakuntaseksi pelleilyksi, jotta väliin tuntuu että koirut ja niiden toimiminen jää sivuosiin näiden keskenään höpöstelevien "hyväkaverituomareidenmajottajienkasvattajien"
keskinäiseksi kehuntahommiksi..

Aloittelevat koirustajat karkotetaan näin jo helposti.
Eihän näissä hommissa kohta enää oo yhtään "täyspäistä" harrastajaa jatkamassa jaloja perinteitä.

Hyvät koirat pärjää kokeissa/näyttelyissä niinkuin pitääkin, mutta valitettettavasti huonotki on alkanu pärjään hyvin..liian hyvin.
Onko kyse jostain sukupolvenvaihoksesta vai mistä..en tiijä, mutta varsinkin tuomareitten kannattais katella peiliin, eikä tuttuihin/tuttujen kenneleihin.
Tottakai ymmärrän, että näissä hommissa ei voi olla tutustumatta näiden piirien yhdyshenkilöihin, mutta objektiivisuutta hommiin.

[%sig%]

juu

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja juu » 31.12.2004 01:49

Nimenomaan... Palkinnot alkaa menettää pian merkityksensä. Tosin syy ei yksinomaan ole tuomareiden, eikä kuppikuntien, vaan koepaikkojen.

Kokeita järjestetään nykyään sellaisissa paikoissa joissa koiralla ei yksinkertaiseti ole mahdollisuutta "väistellä" riistaa. Linnut jotka on edeltäkäsin viety maastoon kestävät koiralta lähes mitä vain ja lopulta kun hupi saa linnusta vainun seisonnat saattavat olla 0,5-1m.

Eipä vaan luonnonlintujen kanssa tuollainen pelaaminen onnistu. Toisaalta pitkään mukana olleet kyllä kokeiden ja KOEpaikkojen perusteella osaavat luokitella minkä arvoisesta koirasta/palkinnosta on kyse. Vuosikirja tai tietokanta paljastaa aika paljon. Tietyssä koepaikossa tietyn kennelin koirat.

Pekka Hautamäki

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 31.12.2004 07:08

Ja höpö höpö!
Näköjään joku on suljettu kokeesta ja pitää itkeä nimimerkin turvin...

"Kokeita järjestetään nykyään sellaisissa paikoissa joissa koiralla ei yksinkertaiseti ole mahdollisuutta "väistellä" riistaa. Linnut jotka on edeltäkäsin viety maastoon kestävät koiralta lähes mitä vain ja lopulta kun hupi saa linnusta vainun seisonnat saattavat olla 0,5-1m."

Missäkähän tälläisiä kokeita on? Onko näissä niin hyviä lintuja, että koiralla ei kerta kaikkiaan ole pienintäkään mahdollisuutta törmätä, karkottaa, tehdä panosnoutoa eikä mennä perään? Jos lintuja on pilvin pimein, niin onko ne linnutkin niin "coolia", että kokematon, koulutusasteella oleva koirakaan ei meinaakkaan lämmetä niillä, vaan pystyy kylmän rauhallisesti käpsöttelemään linnun viereen sitä tuijottamaan?

Kokeessa, jossa koiralla on mahdollisuus USEITA kertoja riistalle, niin siellä kyllä erottuvat äkkiä koirat, joilla on "munaa" metsästää.

Jos tässä taas itketään jotain TAMMISAAREN suuntaan, niin voin todeta siellä pari starttia ottaneena, että siellä äkkiä selviää koirasta, että onko sillä hermot täysin kunnossa metsästystouhuihin

kirjoittaa nimimerkillä:
"Perään mentiin toisessa työssä karkotusten kera ja sai nostaa hattua, on myös joitakin kertoja suljettu kyseisten pienten kauneusvirheiden johdosta, enkä koe kokeneeni vääryyttä. Tärkeintä on jokatapauksessa, että suu ei ole mutrussa:)"

veijo toimela

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 31.12.2004 09:05

Kyllä se korpee, kun ei niitä onnistumisia tule koereissuilla...ja tämä ihan näin nimellä kirjotettuna.

Mutta siitä valitettavasti =o) en voi syyttää tuomareita, siis näissä omissa tappauksissa, vaan ihan selekiästi joko koira tai isäntä on sössiny mahollisuuen paremphin palkintoihin. Ja tuuri ollu huono ja ja ja ja...

Täytyy luottaa kuitenki siihen, että tuomaritki toimivat linjakkaasti (painotan sannaa "linjakkaasti") omien näkemystensä pohjalta. Sehän antaa mahollisuuen siihen, että jos et ole johonkuhun tuomarhin tyytyväinen (eli eppäilet, että naamasi ei miellytä), niin eihän niihin kokheishin ole pakko mennä seuraavalla kerralla. Mutta jos nelijän viien tuomarin jälkhen on sama tunne, niin ehken kuitenki kannattaa sitä naamaa vilikasta. Vaikka peilistä.


Ja jos koira seisoo metrin päässä linnusta, niin ei se ainakhan minun mielestä ole mikhän vika koiralla; kertonee siitä, että asenne kohilhan ja isännälle haluthan kertoa selekiästi, missä se lintu on. Se tietenki on ropleema sen jälkhen, jos mettästyskaveri ei tajua parin mettälintupörryytyksen jälkhen, että ehken vähän kauempaaki vois seisonnan ottaa, että isäntä häthin ehtii.

Nimimerkillä: "peilhin vilikassu usiammanki kerran, siitä huolimatta tyytyväinen ithensä" :o)

[%sig%]

veijo toimela

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 31.12.2004 09:36

Tuli luettua tarkemmin tuo Jekun kirjotus ja siinähän viitathin myös tiettyjen kasvattajien koirien menestymishen;

oma näkemys tuohon on se, että jotku panostaa näihin homhin enemmän kuin toiset. Myös se, kenelle koiria luovutethan ja kuinka "sitkhaja sissejä" olhan käymhän kokheissa, varmasti vaikuttaa loppupeleissä siihen, mikä koira pärjää ja mikä ei (kun koekäyntejä ei lasketa). Viittaan edelhenki ommiin tappaukshin (koskapa ainuasthan niistä voin sanoa yhtä objektiivisia näkemyksiä, heh heh); jos noitten kans olis tullu panostettua myös kokkeissa käymishen, niin eihän AINA vois olla niin huono tuuri, etteikö parempiaki tuloksia olis saanu, kun nuo reppanat kuitenki ihan oikiasti toimivat :o) (mutta en ole uskaltanu riskeerata, josko vaikka se tottuus paljastuis...)

nimimerkillä: "edelhenki silti äärettömän tyytyväinen omhin mettästyskavereihin"

Eija

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Eija » 31.12.2004 10:50

Onneksi on olemassa se "hyväkaveri". Ilman "hyvääkaveria" olisi eräs koira jäänyt syksyllä ilman tuloksia. Koiran omistaja oli treenaamassa koiraansa ja alkoi ihmetellä miten isoiksi alkoivat käydä treenipellot koiralle. Koira oli hyvä hakija, mutta nyt oli jokin pielessä. "Hyväkaveri" tiesi koiran taidot ja suostui mukaan katsomaan treeniä. Pelto tosiaan oli käynyt tälle koiralle isoksi... Mutta "hyvänkaverin" silmät erottivat vian, mitä ohjaaja ei ollut huomannut... "Hyvilläkavereilla" oli aikaa tehdä kaksi viikkoa töitä ennen koetta saattaakseen koiran taas "iskuun". Työ kantoi hedelmää, eka voittajakoe ja tuloksena VOI2. Hymy oli herkässä niin ohjaajalla kuin "hyvälläkaverilla". Koira oli myös rakenteeltaan mallikas koira, mutta huono esiintyjä. Kaikkihan sen tietää miten silloin käy, ei tule kultaa ei kunniaa vaan entisiä ykkösiä ja nykyisiä erittäin hyviä. Niin tuli "hyväkaveri" taas auttamaan. Hän teki koiran kanssa muutaman kikkakolmosen ja esitti sen näyttelyssä. Niin syntyi uusi tähti, ei vielä kirkkain mutta lähelle kärkeä. Vaihtui EH jo ERIin. Ai juu...mitä tulee siihen "hyväänkaveriin"... "Hyväkaveri" oli viime kesänä elämänsä ensimmäisen kerran saksanseisojan kanssa metsällä, yleensä katsomassa seisojien kokeita... "Hyväkaveri" on se joka on tukenasi, se joka on puhaltamassa yhteen hiileen, se joka on auttamassa huonoina päivinä...oli hän sitten tuomari tai kasvattaja...harrastus on yhteinen

Jan Kankkonen

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Jan Kankkonen » 31.12.2004 11:22

Koepaikkojen ykkösmäärissä ja myöskin ylituomareiden antamissa ykkösissä on paikoittain ja tuomareittain aikamoisia eroja. Jokainen voi käydä nämä tietokannasta itse tutkimassa ja yrittää päätellä mihin ja kenelle ns. "kannattaa" viedä koira kokeisiin. En kuitenkaan usko, että täysin "tumpulalla" koiralla on mitään mahdollisuuksia hyviin tuloksiin olkoon koepaikka tai tuomari mikä tahansa. Aina olisi kuitenkin hyvä muista kokeiden perimmäinen tarkoitus joka ei suinkaan ole koiran omistajalle tuleva kunnia ja mammona.

carnevals

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja carnevals » 31.12.2004 14:04

Eija,hyvin sanottu.Veit sanat suustani :)
Apua tarvitsee kukin aina joskus ja kaveri ja hyvä sellainen voi nähdä jotain, jota itse et havaitse.Virheen,miksi kaikki ei ole pelittänyt,niinkuin pitäisi. Näyttelyssähän tuo on paljon kiinni esittäjän kokemuksesta,koiran täytyy tosin olla jonkin näköinenkin;)

heikki Sarvikivi

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja heikki Sarvikivi » 31.12.2004 14:14

Jatkaisin tuohon Janin kirjoitukseen vielä:
Kun niitä tilastoja lukee, pitää aina muistaa suhteuttaa asioita oikein, mm. metsäkokeissa haetaan tyhjää huomattavasti useammin kuin peltokokeissa, koirien määrä (ja taso?) vaihtelee eri kokeissa jne. Lisäksi koepaikkojen tasokin vaihtelee, "hyvissä" maastoissa tulee varmasti enemmän ykkösiä kuin heikommissa.
Muuten mitä Hautamäen Pekka ja Toimelan Veijo edellä kirjoittavat, eipä niihin paljon lisäämistä ole.
On myös otettava huomioon, kuina paljon harrastuksemme on laajentunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ei se ykkönen ole enää niin harvinainen, kuin oli joskus aikojen aamussa, jolloin kokeitakin oli vain muutamia VUODESSA. Puheenjohtaja pystyy tästä puolesta varmaan lausumaan painavamman sanan.
Mitä sitten sisäänlämpiävyyteen tulee, paljon on itsestä kiinni. Pitää vain mennä ITSE esim. siihen paikalliseen kanakoiraseuraan mukaan! Muistan itsestäni, kuinka hyvän vastaanoton sai aloittelija parikymmentä vuotta sitten. Ajan kuluessa siitä on poikinut eräitä parhaita ystäviä. mitä voi olla.
Ja muuten, tuomari ei koskaa ole Hyvä Veli tositoimissa. Jos olisi, hän tekisi vain hallaa omille koirilleni ja minun käsitykselleni niistä. Hyvä ystävä tuomarina antaa järkkymättä sen palkinnon, joka kaverin koiralle sillä kertaa kuuluu. Se on mielestäni Tosi Ystävän teko!

JoukoB

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja JoukoB » 31.12.2004 15:39

Eräs toisen lajin tuomari sanoi kerran:"Hyvän kaverin koiralle ykkösen antaminen on vaikeinta, kun joutuu helposti juorujen kohteeksi".

Jekku

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Jekku » 31.12.2004 15:58

Kirjoituksessani en ole kohdistanut arvostelujani kehenkään yksittäiseen henkilöön tai tiettyyn paikkaan, mutta ainahan joku ottaa tämmöset jutut henkilökohtasesti.
Ainoa tarkoitus arvostelullani on oma perstuntuma yleisesti, eikä se noilla puolusteluilla miksikään muutu.
Tuomarit mielestäni kautta rantain ovat raudanlujia ammattilaisia, mutta silti ihmisiä.

Hauskaa Uuttavuotta koko kanakoirapoppoolle. (ilman sarvia ja häntiä)

heikki Sarvikivi

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja heikki Sarvikivi » 31.12.2004 16:37

Luin uudelleen puheenvuorot yllä. En Jekku näe hakemallakaan, että joku olisi ottanut henkilökohtaisesti. Päinvastoin, ongelmaa on mielestäni koetettu tarkastella eri puolilta hyvinkin yleisellä tasolla.

Jekku

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Jekku » 31.12.2004 23:52

Tätähän minä juuri oon yrittäny selittää.??

Minä

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Minä » 26.1.2005 21:03

Voisit tulla petteri vaikka meille kylään joku ilta, kun tiiät varmaan osotteenkin.. keskusteltas ilman sarvia ja korvia nykykanakoirajutuista..
Tervetuloa.
PS. Ilmota pari tuntia ennen, jotta osataan laittaa pöytä koreaksi.

Petteri_N

Re: Omamielipide

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 27.1.2005 08:27

Vastaukseni tälle tuhannella nimimerkillä esiintyvälle pohjautuu täältä jo aiheesta poistettuun pätkään, jossa ylläoleva nimimerkki hyökkäsi kimppuuni jostain kumman syystä.


Vielä kerran rautalangasta vääntäen hyvä nimimerkki:

Minulla ei ole sinulle mitään asiaa ja vielä vähemmän sitä on sinulla minulle.

Tämä foorumi ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseen tsättäilyyn, ei henkilöön kohdistuvien nimettömien mielipiteiden esittämiseen eikä varsinkaan henkilöön kohdistuvaan nimettömään arvosteluun ja herjaamiseen.

Jos olen jotenkin aiheuttanut sinulle mielipahaa tai ahdistusta, niin ota suoraan henkilökohtaisesti yhteyttä minuun. Älä jauha paskaa täällä.

Jos taas sinusta tuntuu, että ympärilläsi on jatkuvasti "kuppikuntia", "salaseuroja", "salaliittoja" tai sinua "jatkuvasti vainoavia" ihmisiä, niin soita numeroon (017) 838 6034. Siellä on ihmisiä, jotka voivat sinua auttaa.

On omasta käyttäytymisestäsi tällä palstalla kiinni voitko osallistua keskusteluun vai et. Eri mieltä saa ja osaksi pitääkin olla, mutta hyvän maun rajoissa.

[%sig%]

Viestiä muokattu (27.01.05 14:17)

Vastaa Viestiin