Haku on tosi hyvää, löytää linnut hyvin, malttaa seistä tosi tiukasti. Seisonnassa pääsee kävelemään viereen kaikessa rauhassa ja ei tee avanssia ilman lupaa. Mutta sitten kun käsket ajaa... avanssi on terävä ja raju, painostaa niin kauan että lintu siivittää. Sitten katoaa korvat ja painutaan perään niin että hippulat vinkuu.
Narua on käytetty ja narussa ollessaan istuu itse kun lintu siivittää. Tottelevaisuus on kiskottu niin tiukalle kuin tuon ikäisen kanssa voi eikä missään muussa hommassa ole vaikeuksia.
Poika tosin kuumenee aika kiehuvaksi, mutta pysyy hallinnassa ja ohjattavissa kaikissa muissa tilanteissa.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä että peräänmenon loppuisi tai edes aluksi saisi koiran korville nopeammin. Vai pitääkö vaan odottaa että poika keksii itse, ettei niitä lintuja juosten saa kiinni?
Metsällä ollessa tätä ilmiötä ei ole esiintynyt, noutaa nöyrästi ja mielellään mamman saaliin eikä edes hitto vie kuumene, metsässä tekee työnsä, mutta se pelto...


