Koira oikoo, mikä neuvoksi?

Haku kanakoiran ominaisuutena. Pohjana ovat vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Kurzhaar

Koira oikoo, mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Kurzhaar » 13.1.2007 22:35

Tässä on syksyn mittaan muutaman kerran harjoiteltu lkss (9 kk) kanssa pellolla hakukuviota, ja nyt ollaan törmätty tällaiseen ongelmaan: Koira lähtee kyllä komennosta hyvin luovimaan, mutta koska ainoat riistakosketukset ovat tähän mennessä olleet pihamaalla lintulaudan ympärillä pörräävät tiitiset, ja kun nämä vielä kiinnostavat koiraa kovasti, niin tästä seuraa ongelmia. Näetsen koiran kohdatessa pellolla ensimmäiset ojanlaitarisukot mistä tiitisten haju usein leijuu nenään, ampaisee seisoja seuraamaan entistä vauhdikkaammin ojanlaitaa niin pitkälle kuin sitä riittää. Ja tässä ei sitten enään vihellykset ja karjuminen auta mitään.

Miten tähän tulisi suhtautua? Onko viisainta ottaa koira kiinni, viedä samaan aloituspaikkaan ja yrittää uudestaan paremmalla tuurilla? Ja yrittää ehtiä käskyttää koira pois ojanlaidasta ennenkuin vahinko tapahtuu? Itse epäilen, että olen treenannut tähän mennessä liian leveillä pelloilla, kapeammalla kentällä koira ei pääsisi ehkä niin helposti karkaamaan käsistä. Entäpä kohtelu muuten, hyödyttääkö karkulaisen "ripitys" mitään enään mitään siinä vaiheessa kun koiran on ehtinyt juosta kiinni? Osaako se yhdistää sitä enään toimintaansa?

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 13.1.2007 23:10

Kuullostaa fiksulta koiralta, josta tulee mitä ilmeisemmin hyvä maaston käyttäjä :-)

Koira on jo nyt hoksannut, mistä "riistaa" löytyy ja sitä tietoa se hyödyntää, kuten pitääkin. Seisojan hyvä hakuhan ei ole mitään siksakkia, vaikka niin usein hakua kuvataankin. Se on tuulta ja maastoa hyödyntävää liikettä. Torumalla sitä nyt, saat sen korkeintaan hämilleen. Itse veisin tuollaisen koiran rikkonaiseen maastoon, jossa linnut eivät olisi tietyissä paikoissa, kuten ojanvarsissa. Itse veisin tuollaisen koiran metsään.

Jos kuitenkin siellä pellolla pysyt, niin jätä ensin se viheltely ja karjuminen pois. Anna koiran tehdä työ, anna sen irrota ja ohjaa sitä vain omalla kulkemisellasi. Suosi sellaisia paikkoja, joissa lintuja tapaa myös muualta, kuin ojien varsista. Fiksu koirasi hoksaa tällöin helposti, että koko alue kannattaa hakea. Anna koirallesi tällaiseen oivallukseen mahdollisuus ja mieti, miten saat tarjottua sille tilanteita, jotka vievät sitä kohti oikeaa toimintaa. Väkisin et saa sitä hakemaan tyhjää peltoa. Älä käskytä, anna mieluummin mahdollisuus oppia.
Kuva

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

joopa joo

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 22.2.2007 20:59

Meille kävi juurikin noin junkkarissa. Met mettien asukit jouduimma taivasalle niin orpo olahan siinä tuli. Pohjaksi käytiin kerran pellolla reenaamassa, ja niinhän siinä sitten kävi. Koira risteili ojanpohjia pitkin kuin kortteli rallia konsanaan :lol: . Eikä pommillakaan pois, korkeintaan syöksyllä pellon yli toisenpuolen ojaan. Pakkohan se oli todeta, että kyllä se kotona vielä haki :wink: .

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Tottelevaisuus

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 24.12.2007 11:29

Entisajan ohje.

Kun koulutat koirallesi käskystä ehdottoman maahanmenon, paikalla pysymisen ja luokse tulon,
voit hallita sitä kaikissa tilanteissa. Loppu on luontaisten ominaisuuksien ja saatujen kokemusten mukaista toimintaa.

Vastaa Viestiin