En tuota Petteri pahaksi sanonutkaan, ihan ok. Tästä eteenpäinhän erot asioiden välillä ovat hiuksen hienoja tuon tiedotuksen osalta, eli voidaan ehkä miettiä mitä sinä koiralle vahvistit.
Juuri tuo lintujen pudottaminen vain tiedotukselta, on se millä sitä tiedotusta vahvistetaan ja hiotaan varmaksi.
Vahvistaminen, totta kai, on asia jolla ohjaamme koiraa tekemään asiat tulevaisuudessa ilman eri kehotuksia tiettyjen rajojen sisällä, mutta joskus täytyy antaa sille koirallekin mahdollisuus vaikuttaa meidän toimintoihimme ja näin hioa yhteistoimintaa kohti sitä, ehkä saavuttamatonta täydellisyyttä. Näinhän sitä tiimityötä tehdään.
Jokaiseen meistä tuo koiran toiminta on vaikuttanut, myönsi sen tai ei, muutenhan tässä harrastuksessa ei riittävissä määrin kehity. Mutta aika usein tuo kehitys tapahtuu yhden koiraniän verran jäljessä. Eli niin kuin nuo vanhatparrat sanovat, ensimmäinen koira opettaa ohjaajaa. Toki siinä alkuopiskelussakin joskus saattaa kulua useammankin koiran ikä.
Olen Petteri täysin samaa mieltä kanssasi tuosta avanssista.
Vanhemman koiran otin esimerkiksi siksi, ettei luultaisi että kaikki seisojat ovat luontaisia tiedottajia ja että kyllä se tiedotus odottamalla sieltä irtoaa. Ei se aina irtoa, mutta lähes aina se on opetettavissa. Sama asia se ei tietenkään ole vaikka lopputulos onkin näennäisesti sama.
Niinpä, aivan kaikki eivät ole luontaisia tiedottajia. Siksi tuolla oma-aloitteisella tiedotuksella ja pillillä otetulla ”tiedotuksella” onkin vissi ero. Ne ovat eri arvoisia koiran ja jalostuksen kannalta mutta silti niitä arvostetaan saman arvoisina. Eli ne tiedotuksen pisteet annetaan todellisuudessa ohjaajalle mutta merkataan koiralle.
Kyllä se tiedottaminen on tuiki tarpeellinen avoimessakin maastossa tuollaiselle laajahakuiselle koiralle ellei maasto ole täysin tasainen ja avoin, sittenkin koiran erottaminen kilometrin päästä on melko vaikeaa ellei se liiku, ja seisoessaanhan se ei liiku. Mikäli oikein käsitin juuri tällaisesta koirasta tämän keskustelun alussa oli kyse.
Kyllä se tiedotus kuuluu laumassa metsästävän koiran ominaisuuksiin, se on sitä tiimityöskentelyä ja saaliinsaannin varmistamista. Tuohon samaan kuvaan kuuluu tuo myös luontainen säestäminen.
Tällä tavalla hajanaisesti toimivasta harrastus muodosta on mahdoton tehdä mitään lähelläkään paikkansa pitäviä arvioita tuosta luontaisesta tiedotuksesta. Tuomarit ehken voisivat jonkin suuntaisen arvion esittää, he kun monesti havaitsevat koirassa nuo tiedotuksen elkeet, vaikka ohjaaja niistä ei vielä tietoinen olisikaan. Se on se kokemus joka herkistää tässä tapauksessa silmää.
Kyllä Petteri olen nähnyt koiran (koiria) joka on tiedottanut ensimmäisestä lintukosketuksestaan asti. Tällaiselta yhdeltä koiralta kuitenkaan ei koskaan ammuttu yhtään lintua, johtuen siitä että ohjaaja sairastui pian tuon koiran oton jälkeen. Koira kuitenkin kävi aina tiedottamassa ohjaajalleen linnun löytäessään, ja niitä aina sopivasti sattui tuon pihapiirin laitamille. Ainoa missä koiraa hyödynnettiin, oli kun kanahaukan havaittiin iskeneen, silloin Aimo pisti koiran hakuun. Hän muistaakseni tuosta metsästystyylistään taisi joskus kirjoittaa lehteemmekin.
Tästä tuli vähän pitkä sepustus kun en ehtinyt eilen koneelle kun tuolla vanhimmalla tiimikumppanilla Alilla (14v 11kk päivälleen) oli jotain pieniä ohimeneviä ongelmia. Siinä myös koira joka ensimmäisen kerran seisoi kiinteästi peltopyynpoikasta suurin piirtein luovutusikäisenä ja myös tiedotti ennen kuin sille oli yhtään lintua pudotettu.
Meidän ihmisten on vaikea ymmärtää joitakin asioita, ellei sen ohjaamiseen löydy jotakin sirukorttia tai geeniä tai sitten jonkun tilastonikkarin tekemää tutkimustietoa, sen verran rajallisia me ihmiset olemme.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.
