vanhat viestit

Haku kanakoiran ominaisuutena. Pohjana ovat vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Jyrki

vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 20.5.2002 07:28

Koulutusvinkkejä - HAUN OPETTAMINEN

--------------------------------------------------------------------------------
Saksanseisojakerhon keskustelualue: Keskustelualue: Koulutusvinkkejä - HAUN OPETTAMINEN
--------------------------------------------------------------------------------
Lisääjä Rassi Torstai, 03.Toukokuu, 2001 - klo 09.04:

Missä vaiheessa koiralle voi,pitää,kannattaa aloittaa kylmää hakua???

En tarkoita nyt peruskuvijoita,niinku palautuksi ja sun muita.

Lisääjä Vääräleuka Perjantai, 04.Toukokuu, 2001 - klo 00.26:


Kuuleppa Rassi, rassaile vaan korviesi väliä ja harjoittele sinä sitä kylmää hakua ja alan termejä ja käsitteitä ensin, sitten ala kyselemään taas viisaita. HeH HeH.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Perjantai, 04.Toukokuu, 2001 - klo 08.34:


Rassi, tarkentaistko hieman mitä tarkoitat. Näistä ilkkujista ei kannata välittää, kukaan vanhempi kanakoiramies ei tuollaiseen sorru, ei ainakaan sellainen joka on koirallaan menestynyt. Jokainen heistäkin on joutunut lähtemään liikkeelle alkeista.
Voit myös ottaa yhteyttä suoraan, yhteystiedot löydät aluekouluttajien tiedoista ja kuka tahansa heistä muistakin on käytettävissäsi.
Yleensäkin näillä sivuilla kannattaisi pysyä asia linjalla ja jutut pitäisi olla sellaisisa että uskaltaa pistää oman nimensä alle.

Lisääjä sisulla siitä selviää Lauantai, 05.Toukokuu, 2001 - klo 08.49:


heti pennun tultua taloon kannattais alkaa totuttaan koiruutta pillimerkkeihin, joko suullisiin tai oikeen pilliin, ja käsimerkkeihin, vaikka ohjaamalla se köökin ovelta ruokakupille, ulkoillessa voi kokeilla pennun ollessa jalottelemassa viheltää ja näyttää kädellä sivulle ja ottaa muutama juoksuaskel, jolloin pentu seuraa ja menee ohi, sitten itse toisen suuntaan ja vihellys ja juoksuaskelia, näin tulee käännökset selviksi.
itse hakua on mahdotonnta opettaa koiralle ennenkuin se on herännyt riistalle, koska juoksentelu ilman päämäärää ei ole hakua eikä se liiku sillai kun koiran tulisi liikkua, oppii vaan löntysteleen ja kaikki komennot "alee" sun muut kärsii totaalisen inflaation, kannattaa muistaa että puhun nyt päämäärästä tehdä niinsanomani "hakukone" , sellaisia aappaankillottaja kyllä saa keinolla milla hyvänsä sekä juoksenteklijoita.
yleensäkkin tarttis itsen ymmärtää millaista on kunnon näyttävä ja etenkin tehokas haku, oppaat auttavat mutta asia täytyy sisäistää ja ymmärtää, hyvin vaikea asia joko jonka ymmärtää tai ei, mutta pienemmälläkin päsee metsästyksessä tulokseen, itse tykkään koirasta joka vetää, jos saa, itsensä aivan sippiin jollei pelaa vaihtokoirilla tarkasti.
hyvät hakijat ovat harvinaisia ja koira on luonnostaan hyvä hakija tai sitten huonompi, ja ohjaajan tulee ostata tuollainen hyvä hakija pistää hakemaan siten ettei se edes huomaa kun sitä ohjataan haluttuun paikkkaan, mutta pääsääntöisesti koiran tulee osata mennä nopeinta reittiä jokaiselle linnulle, eli niitä ei jää lainkaan väliin, vaan jokainen löytyy, ja ne löytyy jos koira osaa hakea, ja isäntä suhteuttaa likkumisensa koiran mukaan, joka on erittäin tärkeä asia, eli ei edetä eikä mennä alueelle missä koira ei ole vielä ollut.
jos sattuu saamaan pennun jolle baana maitta jo kolmekuisesta niin sellaisen kanssahan voi leikitellä hakua ohjailemalla sitä haluttuun paikkaan, mutta jos pentua haistelututtaa ja katselututtaa maisemat, on homma turhaa.
jos pentu nuuskuttelee ja puputteleen pellolla on erittäin vaarallista myöhempää ajatellen kävellä sen kanssa siellä, koska se oppii vain huonoa käyttäytymistä, sillä sitä ei voi kokoajan kieltää, menee vain sekaisin koko pentu, vanhempana ja riistalle herännyttä koiruutta voi rauhassa vihaisesti komentaa lopettamaan puputtelu ja pakottaa liikkeelle, muttei pentua.
koiran nimittäin pystyy pakottaan myös näyttävän hakuun tiettyyn pisteeseen saakka vaikkei se olisi mikään huippu hakija, se on sitten eri kelpaako sellainen omistajalle, mulle ei ainakaan ja lähtö tulee tiimistä.
koko homman idea on se ettei työntää pysty kukaan, mutta jarruttaa on hyvinkin helppo, ellei sitten koira ole hyvin itsenäinen ja tulinen, silloin tarttee ottaa konstit käyttöön, jota ei kukaaan pysty toiselle neuvomaan, se tarttee itse ymärtää ja osata käsitellä koiria.
yleisohjeena, kannattaa kuitenkin laittaa niinsanottu puskahaku ensimmäisenä kuntoon ja siittä jatkaa, kirjoitin johonkin miten koiran tulisi hakea kulloisessakin maastossa, voi etsiä jos kiinnostaa, mutta pääsääntöisesti koirat hakevat huonosti ja hyvät hakijat löytyy aina samoilta kavereilta, tähdenlentoja näkyy mutta ohjaajan seuraava onkin sitten aivan sikuli jolla ei tee mitään, tai mitään ja mitään mutta huono kumminkin, rodutkin ratkaisevat tietty hieman.
jokainen saa tietty tehdä miten haluaa mutta minun koirani hakevat vain ja ainostaan siten että lopputuloksena on riistaa, mitä hyvänsä, mutta koskaan en pidä irti paikassa jossa ei ole tavaraa jota haetaan, näin haulla on merkitystä ja koirat kilpailevat kunniasta löytää ensimmäisenä riista, ja jos tälläisessä maastossa saa pennun vieläpä ohjattua riistalle pitää se isäntää parhaana saalistajana joka tietää missä tipit lymyää ja kunnioittaa sekä tottelee oivaa johtajaa.

Lisääjä Rassi Maanantai, 07.Toukokuu, 2001 - klo 14.28:


vai meni termit väärin,no en kait mä täällä kyselis jo tietäisin.Vääräleuka vaan rasseilee omaa nuppiaan,niin vois sieltä älyäkin löytyä.todennäköisesti ei.
Vaikka olenki uuno seisoja-asijoissa,nii ei mua tollaiset hetkauta.

Tarkennusta kysymykseeni.Tarkoitin kylmällähaulla Kuolleen tai haavoittuneen riistan etsimistä.

Lisääjä sisu Maanantai, 07.Toukokuu, 2001 - klo 18.42:


kyllä sulla aikas toivottomalta toi alku näyttää, hommaa nyt jokunen koulutusopas ja senjälkeen ensisyksynä alat kyseleen juttuja mitä teille on vastaan tullut.
mitenkä ajattelit järjestää haavoittuneen etsimisen noin niinkuin pennullesi ?
eikö kasvattaja mistä pentusi olet hommannut ole lainkaan valmistanut sinua koirasi pitoon ??????
ja oletko vielä maksanut 1000 enemmän kuin kerhon suositushinta???

Lisääjä Seppo Lehtovirta Maanantai, 07.Toukokuu, 2001 - klo 20.29:


Kysymys on siis jälkityöstä. Mikäli koirasi etsii selkeästi ilmavainulla, jäljen voi vetää koiralle heti sen jälkeen kun riistatyö on kunnossa.
Ensimmäisen jäljen vetäisin vasta tapetulla linnulla, josta jää kuuma jälki jota yleensä koira kuin koira seuraa luontaisesti tai vähän innostettuna.
Mikäli koirallasi on taipumusta vähänkin jälkityöskentelyyn, eli nokka painuu riistaa etsiessä alas, jättäisin jäljen vedon pois kuvioista siihen asti, kunnes se tulee eteen koiran saavutettua kaer avo 1:sen, ja vain siksi etten vahvistaisi koiran jälkityöskentelytaipumusta koska meillä jo nyt on liiaksi jälkityötä riistatyönä tekeviä koiria. Sinänsä jos ajattelet metsästystä, jäljen vetoon tuskin on tarvista, koirasi luultavasti tuo haavakot, joiden jälkeen se törmää metsästysreissuillanne, ilman opettamistakin jos nouto on kunnossa.

Lisääjä Rassi Maanantai, 07.Toukokuu, 2001 - klo 20.41:


Hä,eikös vesityössäki etitä kuollutta lintuu tai jotain muuta ja mitäs laahausjälellä sitten tehään ja eikös seisojaa voikkaan käyttää kuolleen eläimen etsimiseen muute kuin koiran nähe ammutun,hä,mutta antaa sitten olla.Anteeksi vaan kun satuin eksyy tänne.
Eihän tässä oo kyse jostai koira pidosta tai hinnasta,ainut oli,että väärä palsta ja kohta ilmeisinkin.

Ja ens syksynä,vasta ku saattaa olla myöhästä.

Lisääjä Rassi Maanantai, 07.Toukokuu, 2001 - klo 20.44:


Kiitos seppo,alkaa juttu jo aueta.

Lisääjä Veijo Toimela toimeve Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 09.58:


Omalla pennulla nouto on meleko luontaista, eli sitä ei ole tarvinnut "opettaa". Toisin sanoen en ainakhan ole kokenut, että olisin kouluttanut koiraa tuomhan mittään, on vaan tuonu ilosesti alussa kapulaa tai siipeä kantanu. Pallosta puhumattakaan...mutta kuten sanoin, näitä ei ole tarvinnu "hinkata". Loppusyksyllä sitten yritin saada luovutuksen ns. koe-kohilleen, ja istumisen kanssa meinas tökätä koko homma. Jätinpä homman siihen ja yks kaunis päivä koira luovutti "oikeaoppisesti".

Mutta sitten aiheeseen, elikkä tuohon hakuun. Koira oli vajaa 5 kuukautta kun sorsastus alko, ja ei jääny yhtään lintua hakematta/noutamatta. Isännällä ei aina ollu sihti parhaalla mahollisella hollilla, joten pari lintua oli tosiaanki hakemisessa. Koira vain suunnalle (ellei nähnyt tippumista) ja kyllä tuo itte näky hakevan, hajuaisti näytti olevan parempi kuin isännällä . Itte ainaki huomasin, että reilusti tuulen alle viemällä vietit vei linnulle. Itte asiassa olin tosiaanki yllättyny, miten pentuki on siinä mielessä "valmis" tuollaiseen.

Tällä tahon sanoa, vaikka kokemusta ei olekkaan kun tästä yhestä omasta koirasta, että näitten koirien luontaiset ominaisuuet ovat ilmeisen hyvät. Ja vaikka itelläki oli tilanne se, että piti kaikki maholliset asiat yrittää opettaa ja heti, niin kyllä tuon kanssa näkkyy ehtivän. Kattelee, mihin on luontaista imua ja sitten yrittää näitten oppaitten ja arvon alan harrastajien ohjeitten mukkaan sovitella näitä omalle mettäkaverille.

Ja muutamat kokeneet yrittävät ampua alas kaikki neuvoa kysyvät ja osan näitä neuvoa antavistaki...methän ossamma suodattaa näitä. Ties vaikka olis ollu oman koiran kans näillä huono päivä alla

Lisääjä Juhani Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 11.59:


Sisu puhuu paljon asiaa, kuitenkin on monta muutakin mahdollisuutta päästä hyviin tuloksiin. Itselläni koulutuslinnut ovat n. 200 km päässä.Ei joka viikkokaan pääse lintumailla koiria juoksuttamaan. Haun koulutus tapahtuu (varmasti linnuttomilla) metsäalueilla. Koiria yhtäaikaa juoksemassa 1-5 kpl, on nuoria sekä kokeneita, meno on innokasta. Koirat oppivat tuulen käyttöä, laajuutta, sopeuttavat maastoon hakukuvion, kuitenkin kaikki tekevät omat kuvionsa. Oman liikkumisen sovitan tarpeen mukaan, en ohjaile kävelen vain, näen tiheään koiria ampumamatkan päässä. Yksistään koira on mukana vasta riistatilanteita kouluttaessa. Koirien määrä sanelee ehdot. Kuitenkin tuloksena kolme käyttövaliota, suosittelen kokeilemisen arvoiseksi menetelmäksi. Koiran luonne ja suvun perintötekijät tärkeässä asemassa.
Ajan puutteen ja vähien lintujen vuoksi vaihtoehto.

Lisääjä Petteri Nissinen Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 12.22:


En nyt mitenkään haluaisi ruokkia näitä
vääränlaisia asenteita aloittelevia kohtaan,
mutta jotenkin ihmetyttää ihmiset, jotka ottavat
ensin koiran ja alkavat sitten miettiä mihin sitä
käytetään ja mitä sillä metsästäminen on.
Vähän
kuin ostaisi auton vaikkei tiedä että sillä on
tarkoitus liikkua paikasta a paikkaan b.

Tällöin asioiden treenaus aloitetaan helposti
"väärästä" päästä.

En sano että Rassi olisi kuvailemani kaltainen
ihminen, mutta sen kuvan hänen
kysymyksistään
helposti sai.

Kannattaa Rassi tosiaankin hommata paitsi
koulusopas, myös yhteydet aluekouluttajaan
tai
paikalliseen seisojakerhoon.

Missäs päin muuten majailet?

Lisääjä Rassi Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 15.33:


Kiitos Veijo Toimela.
Täsä on tullut monta käsitysvirhettä,enkä osannut ilmaisti oikein itseäni.

SIIS:Koirallani on nouto OK,Perustottis OK,riistatyössä puutteita(viel).

Olisin(niinkuin veijo sitten kirjoittikin)kysästä tuosta kuolleen riista etsimisestä ja harjoitellaanko sitä seisojille erikseen,missä vaiheessa vaikko ei olenkaan tartte.Se tulee näköjään"sivu tuotteena",siispä jatkanpa tästä sitten etiäpäin.

Lisääjä Jyrki Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 15.45:


En malta olla panematta lusikkaani soppaan. Ehkäpä olisi hyvä koota jonkinlainen luettelo sanoista joita käytetään kouluttamisen yhteydessä. Tästä olisi varmaankin se hyöty, että kaikki puhuisivat samoilla termeillä tarkoittaessaan jotain tiettyä asiaa. Loppuisi se ikuinen arpominen siitä mitä esim. pakkonouto tarkoittaa....

Lisääjä sisu Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 17.30:


juu mulla ei ole käyttövaliota, mutta koirat metsästää kuin koneet eivätkä esitä huonoja hakuja vaan painelevat kuin koneet riistalle ja koko kauden, ja linnunmenetys koirille on valtava katastrofi jota ne häpeävät, kuinka nyt saatoin olla näin huolimaton, ja karkoitus on todella harvinaista vaikka päivässä saatetaan ampua useita lintuja.
eivätkä ne pysähdy riistatyön jälkeen jotta kytketäänkös nyt sitten, vaan välittömästi urut auki loppujen, tai uusien linnun perään, ja joka ikinen päivä elokuun alusta siihen saakka kun lupa loppuu.
ja siinä remmissä ei ole tilaa kuin koiralla joka aina antaa kaikkensa, haun ei tänään parane olla riittämätöntä tai liiaan suppeaa tai pienimuotoista voittajaluokkaan, tai törmätä tai karkoittaa.
niinkuin sanoin jokainen tekee niinkuin haluaa, mutta omat koirani tietävät ollessaan irti että kannattaa pitää aisti valppaana ja olla tarkkana sillä nyt metsästetään eikä leikitä, no ainahan ei voi pudottaa mutta kyllä koira sitä tietyyn pisteeseen sakka kestää, ja sekin on hauska tälläisillä koirilla, ne loukkaantuvat ja alkavat aina välillä itse saalistaa jollei isäntä sitä tee, no ruotuun palataan välittömästi, mutta sinänsä hauska piirre.

Lisääjä sisu Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 17.40:


nin siitähän lähdetään jollei seisoja tuo metsästä tullessaan supia, on jo jalostuksessa menty mönkään, kyllä noutamisen täytyy olla luontaista ja mielekästä seisojille ja jota ne haluavat tehdä.
jos jopa linnun suuhun ottaminen on vastenmielistä niin koira ei ole himo metsästäjä, ja jos se pelmuuttaa nuorena saalista ei siihen mitään pakkokeinoja tarvita saadakseen sen tuomaan se omistajalle käteen ehjänä.

Lisääjä sisu Tiistai, 08.Toukokuu, 2001 - klo 18.41:


tarkoitan tällä pikku vahtoomisella sellaista asiaa, kun olen tässä kymmenkunta vuotta seuraillut koiria ja etenkin nuoria koiria ja junkkarissa sillai säälinsekaisin tuntein katselen koiria ja ohjaajia, kun puolitoistavuotias koira ei tiedä minkätakia se on olemassa, haku ei ole hakua ja riistainnosta ei tietoakaan tai sitten aivan sekaisin tavattuaan riistaa, omistajat kertovat ettei paljon olla treeanailtu eikä viety koiraa linnuille saatikka hiottu niin hakua kuin riistatyötä vaikka tuonikäisellä koiralla pystyy kaikkeen metsästyksen ihan kivasti poislukien ettei sen kaali kestä vielä älytöntä rääkkiä, jonka takia sillä vain herkutellaan ja pudotellaan silloin tällöin, ja kuintenkin löytyy koiria jotka eivät tiedä millaista juhlaa niiden elämä voisi olla jos isäntä olisi hiukan viitseliäämpi ja innokkaampi, seurakoiria saa muistakin roduista kun seisojista.
sen myönnän että muillakin keinoilla koiran saa aikaiseksi, mutta on se vaan niin mahtavaa kun voi jo nuorta koiraa valmentaa tosissaankin ja sitten syksyisin oikeen metsästää, sitä silmien paloa mikä nuorella koiralla on kun se seisoo ja syöksyy linnun päälle ja kantaa sitä ylpeänä ei voita mikään, saatikka hurjaa tappelua supin kanssa jossa isäntä on turvana ja tukena kunnes nopea tappo onnistuu ihan itse, tai iltoja sorsapassissa, kun koira nauttii saadessaan remuta kaislikossa hakiessaan ukon tiputtamia akuja koppakaupalla.
sitten on vielä kuumat koirat joilla lintujen metsästys nostaa niskakarvat pystyyn, mutta se ei kuulu tänne sivuille, siinä sitä vasta on jotain.

Lisääjä anselmi Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 11.54:


Kokemattoman konkarin metsästyskoiran, saksanseisojan, haku ei tarvitse olla aivan edellä kuvatun kaltainen.
Koirani tulee lähteä hakuun käskystä ja vauhti saa olla rauhallista, alaa voittavaa laukkaa. Leveyttä riitävästi ja maastonpeittävyys olosuhteiden mukaan, niin ettei väliinjättöjä jää.
Näin mennään parisen tuntia putkeen, minkä jälkeen isännän on huilittava ja haukattava välipalaa. Koira saa levätä tämän ajan. Näin jatketaan puoli kellonympärystää, kunnes isännän askeleet alkavat painaa ja pitää lähteä keräämään voimia seuraavalle päivälle.
Riittää, kun näin mennään viikonloppuna molempina päivinä ja pari kertaa viikolla iltaisin jokunen tunti tähän malliin..Aina ei näin mene, mutta useimmiten kuitenkin.
Jos voisin ja viitsisin tästä lisätä ajankäyttöäni tälle harrastukselle, olisi toisen koiran hankinta ajankohtainen.
Ollaan mielestäni väärillä “urilla” jalostuksessa ja kouluttamisessa, jos koiria on oltava lauma vollottamasa toisessa kädessä ja ne pitää vaihtaa riittävän usein, etteivät juokse itseänsä uuvuksiin. Nopeat spurttaajat eivät pitkälle jaksa. Niiden keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen, väliinjättöjä ym töpeksintöjä tulee, loukkantumisista puhumattakaan.
Omaa koiraamme voimme kehuskella näillä sivuilla. KAER-koe on kuitenkin se mittari, millä koira arvostellaan vertailukelpoisesti muihin nähden. Varsinkin alkusyksyn metsäkokeet ja riistana pääsääntöisesti teeret ovat kokeita, missä koirien kyvyt punnitaan. Näissä maastoissa ja olosuhteissa koiran aistit, metsästysinto ja kunto on oltava kunnossa.
Sellaista koiraa ei olekkaan seisojissa eika muissakaan roduissa, että se tekee tehtävänsä aina täydellisesti, mutta isäntien jutuissa kylläkin.
Ja tällaista koiraa voi viedä pyörällä kymmenien kilometrien lenkeille samalla perusnopeudella kuin maastossakin, jos isännästä siihen löytyy puhtia. Ei siinä metsästysinnot kärsi, mutta isännän ja koiran kunto päästä jalkoihin pysyvät ainakin kohtalaisina.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 13.06:


höpön höpö
on koiria jotka juoksevat kuin ohjukset päivästä toiseen ja kiinni pitää tulilla pistää puuhun jotta seisonnan etsiminen ei tulisi vaikeaksi kun ei seuraa mihin koira menee.
on niin totaalinen harhaluulo ettei nopeat koirat jaksa, mutta mistäs sen tietää jos lukee vain kirjoja eikä omin silmin pysty sitä toteamaan.
eikä niiltä mitään lintuja väliin jää, eikä ne törmäile, sekin on turha luulo, eikä mukana oleva hidas kerkiä lainkaan linnuille tälläisen seurassa, sekin on nähty moneen kertaan, mutta mistäs senkään tietää kun ei omista saatikka ole ikinä nähnyt kun kulkevat koirat metsästää.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 13.21:


tuli mieleen kun aikoinaan tapasisn Torpin lapuan pelloilla ja katselin kahden poitterin menoa niskakarvat pystyssä, luulin minäkin silloin että mitenköhän ne linnut löytyvät ja kysäisin miten on törmäilyjen ja väliinjättöjen laita johon herra vastasi ettei muistaakseen ikinä ollut todennut väliinjättöä ja karkoitus oli tuiki harvinaínen ja herra oli ja on ammattikouluttaja sanan varsinaisessa merkityksessä.

sitten kun sellaisen koiran saa joka on "SE" koira niin alkaa ymmärtää miten hyvä koira voi olla.

ja tuohon koehommaan senverraan jotta meillä on paljon huippukoiria joita ei tuoda kokeissin pelkästään sen takia että se on kallista, parikymmentä koetta a`500 matkoineen on kallis paukku, sekä siinä haaskaantuu hyvää metsästysaikaa muutamiea päiviä ennen koetta.

Lisääjä voi voi Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 14.28:


noita sisurukan puheita ei kannata ihan tosissaan ottaa, tai sitten hänessä on savolaisen verta eli vastuu siirtyy lukijalle

Lisääjä Seppo Lehtovirta Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 15.50:


Hyvän ja liikkuvan seisojan kuntoonlaittamisessa pitäisi olla kilpapyöräilijä ja kova alusta että kykenisi pistämään koiransa kuntoon pyörän kanssa syksyksi, ovat ne sen verran liikkuvia koiria nämä seisojat, jos nimittäin omistaa sellaisen koiran joka liikkuu niinkuin seisojan parhaimmillaan pitäisi.
Koiraa et voi kovalla alustalla juoksuttaa pitkään ilman vammoja, Joten juksuttakoot pyörällä koiransa kuntoon ne joille sellainen kunto riittää ja muut tarpeittensa ja koiransa fyysisten kykyjen mukaan.
Käsityksiä seisojien liikkumisesta on jos jonkinlaisia ja jokaiselle tuntuu riittävän oman koiran liikkuvuus. Hyvä niin, mutta älkää nyt ihmeessä ruvetko kuitenkaan vaatimaan että niiden, joilla on hyvin liikkuva koira, pitäisi ruveta rajaamaan koiran kuntoonlaittamista samoihin puitteisiin kuin te itse sen teette.
On täysin väärä käsitys että hyvin kulkeva koira ei olisi myös kestävä hakija jos se on asianmukaisesti treenattu kuntoon.
Kateushan on monelle Suomalaiselle kantava voima, mutta se ei kuulu "kanakoirahenkeen".
Treenatkaa jokainen koiranne juuri sellaiseksi kuin haluatte ja antakaa toisten treenata samalla periaatteella oma koiransa. Silloin kun ruvetaan puhumaan jostakin asiasta totena, tai vankkana tietona, niin pistäkää hyvät miehet ja naiset koko nimenne sekeästi näkyviin, siitähän moni jo pystyy toteamaan onko kyseessä asiantuntija vai ns. asiantuntija, se näkyy koirienne tuloksina vuosikirjassa.
Pitää muistaa että näitä sivuja lukevat monet aloittelijat tai koiran hankintaa suunnittelevat henkilöt, joten ei anneta heille väärää kuvaa harrastuksestamme ja sen luonteesta.
Nämä sivut ovat tarkoitettu asialliseen keskusteluun ja mielipiteiden vaihtoon joista kenties aloitteleva ja kokeneempikin harrastaja voi saada uutta tietoa tai oivalluksia kanakoiran kanssa toimintaan, joten pidetään tekstit asiallisina niin kenties joskus pääsemme tilanteeseen jolloin näille sivuille kirjoittavat kokemuksistaan ja havainnoistaan nämä todellisetkin konkarit, joista valtaosa on ollut toistaiseksi hiljaa.
Joku kirjoittaa omalla persoonallisella tyylillään, ja joitakin se tuntuu häiritsevän, mutta koittakaa ottaa tekstistä siinä esiintyvä asia asiana ja jättäkää se teitä häiritsevä persoonallisuus vähemmälle huomiolle, kyllä sieltä asiaa ja kokemustakin löytyy.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 16.23:


koiramme lehden puheenjohtajan palstalla hieno kirjoitus kanakoirista.

nim. musta sen olla pitää ja sukua vielä

Lisääjä sisu Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 16.40:


Seppo tuola puhui tästä jälkimällä riistalle menosta, ja se on harmillinen vaiva jonka kanssa tarttee olla tarkkana kun treenaillaan koiraa joka ei liiku reippaasti, ja etenkin jos sen kanssa käydään kusilenkeillä ja vain kävelemässä maastossa, kun näin omistaja ei osaa tai jaksa vaatia koiran liikkuvan jatkuvasti kuin haussa, ja sitten koko kesän näin tehtynä omistaja ihmettelee kun hänen koiransa ei syyskuun kymmenes lähde oppikirjan mukaiseen hakuun, ja syy on omistajan käyttäytymisessä, tässä yksi syy miksen pidä koiria vapaana kuin tovin ja silloinkin ne vetävät kuin mielipuolet ja tekevät tarpeensa ja sitten kiinni, en siis missään nimessä vie koiria maastoon kävelylle.
samaa tehdään välillä kesällä öisin kun on viileää kuin Sepolla eli metsäautotielle autolla ja koirille silloinkin kiihdytyksiä ja hetki löntystelyä ja taas karkuun autolla jolloin koirat päästelevät täysillä, ja silloin kun mennään maastoon niin vaaditaan hakua jatkuvasti.
selainen puputtamalla linnuille menevä koira täytyy saada keinolla millä hyvänsä kuvioon ja vaikka komentamisen seurauksena lintu karkoittuisin niin sekin on parempi kuin nuuskuttelemalla löydetty ja näin koira alkaa vähitellen nostamaan tuuleen nenäänsä ja ottamaan ilmasta linnut, koskaan tälläinen koira joka nuuskuttelee ei tule totaaliseksi ilmavainu etsijäksi, mutta auttaa vaivaan hieman.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 09.Toukokuu, 2001 - klo 16.51:


laskekaapa kuinka paljon todella koira, siis hakeva koira joka vetelee vähintään puolikilometriä sivulle, siis tunturissa ja ukko kävelee sen maagisen 12 kilometriä, kun oikeen kuutta kauempaa ei kerkiä ennen pimeää tielle ja autolle, siinä todellakin pyörällä saa sotkea täysillä päästäkseen koiran hakuvauhtiin, jos meinaa niinkuin treenata sitä kuntoon, no jos varovaisestikkin laskettuna sadan-kahden kiometrin pyörälenkit todella niinkuin yllä sanottiin sujuu koiran hakuvauhdilla, niin siittä vaan ja koira vetelee tuota pari viikkoa joka toinen päivä jonka jälkeen siirrytään metsästään muihin maisemiin ja homma jatkuu.

Lisääjä anselmi Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 11.54:


Erämiesluontoni vastustaa jyrkästi moottoriajoneuvojen käyttöä koiran juoksuttamiseen. Lisäksi se ei tämän harrastuksen arvonantoa ja hyväksyntää ainakaan eristä jos mennään yön hämyssä sivuteille, riistan lisääntymisaikana, koiraa vapaana juoksuttamaan.

Lisääjä sisu Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 14.37:


on olemassa käsky "seuraa"

Lisääjä Janne Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 17.21:


Olen nopeuden ja kestävyyden suhteesta samaa mieltä Sisun kanssa. Perheessämme on neljä saksanseisojaa joista ylivoimaisesti nopeimman kunto ei petä vaikka sillä metsästäisi kaksi viikkoa joka päivä 5 - 7 tuntia (olen kokeillut).
Luonnollisesti koiria on pakko liikuttaa muulloinkin kuin syksyllä mikäli niillä aikoo metsästää eikä kantaa repussa. Sepon "autoliikunta" on todettu hyväksi, edellyttäen, että koira on "hanskassa".

Lisääjä sisu Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 19.53:




Lisääjä kokematon Tiistai, 29.Toukokuu, 2001 - klo 11.37:


Näyttää olevan melko yleistä, että hyvät hakijat kokemuksen myötä muuttuvat ns ojanvarsihakijoiksi. Yleensähän tämä tyyli näyttää olevan hyvin tehokasta, mutta joskus huonoissa olosuhteissa tulee näille konkareille väliinjättöjä.Keskelle isoa peltoa jää joku lintu tai rusakko. Miten tällaiseen hakuun olisi suhtauduttava?

Lisääjä sisu Tiistai, 29.Toukokuu, 2001 - klo 21.56:


siis haluat neuvon miten koiran tuuleen nojautuva haku säilyisi sellaisena ?
joo nojautuuhan se tälläisillä ojanvarsihakijoillakin kerran aina per pelto, muutoin pystyyn ja myötäseen.
hyvät hakijat ovat luontaisia ja jos koira ottaa tuulen poskelleen niin se pitää sen siinä koko ikänsä, mitä yläpäisempi hakija sen sen parempi.

mutta tuosta laatikkohausta, tietenkin hieman tuo sängen pituus vaikuttaa koiran luovimisen tiheyteen, pidemmällä sängellä koira luovii enemmän ja mentäessä pakettiin se luoviikin jo todella tiheään, varsinkin jos pikkusenkin käry käy nenäään, nyt puhutaan siis niistä hyvistä hakijoista, sellaiset pistelijät ja kyseiset laatikkohakijat eivät ole hyviä hakijoita.
se millä avun saa jos koira meinaa alkaa kierteleen ojia on PILLI, ja muu ei auta kuin ohjaaminen, se on varma, maahan jos meinaa nousta pystyyn ojaa pitkin ja ohjaus pelllon yli.

kaikki koirat jossakin vaiheessa tarvitsevat pientä alkuohjausta ja joskus maanpinnallepalauttamista tuossa asiassa.

kerroin jossain kuinka kokeessa tuomari kehui ja ihmetteli koiran (potteri taas) mahtavaa hakua ja samaan hengenvetoon käski pistää pillin taskuun johon aina välillä puhalsin kun halusin sen pistelevän vieläkin tiuhempaa kun maasto oli otollista, jos joku väittää että hänen koiransa kampaa 300 metriä sivulleen nousten korkeitaan 30 pystyyn ilman ohjausta niin puhuu puppua, sillä käsittääkseni omat koirani ovat aina olleet niitä hyvin kulkvia koiria, joten luulisin hakuhommeleista jotain tietäväni.
mutta niinkuin sanoin tuo haun esteettisyys ja tehokkuus on synnynnäinen ominaisuus, jota pystyy ohjaileen ja muokkaamaan haluamaansa suuntaan, siinä vaan tarttee olla tosi tarkkana ettei koiran oma into muutu sellaiseksi ohjausta katsovaksi, vaan ohjaus on sellasista ettei edes tuomari sitä tajua, kun koira ei katso ohjaajaa vaan kääntyy kuullessaan pillin äänen.

ohjauksen saa jopa sellaiseksi että koira kääntyy aina piilin äänen kuultuaan ja etenee, vasta silloin kun on saatu haluttu suunta ja pilliin ei enään puhalla, koira pitää sen suunnan, näin saa koiran 180 asteen suunnassa mihinkä tahansa jolloin joku käymätön pieni saareke on suoraan koiran edessä ja siellä oleva lintu löytyy

Lisääjä sisu Tiistai, 29.Toukokuu, 2001 - klo 22.00:


no tässä on tietty sellainen asia myös että menee siihen päivänaikaan pelloille, varsinkin nuorella koiralla jonka hakua treenataan, kun peltopyyt ruokailevat keskisängellä, ne ovat reviirillänsä eri vuorokauden aikaan eri paikoissa,mutta siihenhän ei ole kuin tälläisillä "fasaanimiehillä" mahdollisuuksia, te metsien tosi miehet ette sellasista taitoa koirienne kanssa tarvi.

Lisääjä sisu Tiistai, 29.Toukokuu, 2001 - klo 22.16:


hitto kun näitä juttuja tarttee kirjotta pätkissä kun ei heti kaikki tuu mieleen, niin jos koira on selvästi menossa linnulle vaikkakin pystyyn tuulta vasten ojaa pitkin niin eihän sitä silloin saa keskeyttää vaan sen on annettava mennä, ja useinhan linnut ovat ojissa ja vielä useimmin ne juoksevat sinne sängiltä koska siellä on helpompi painella ojanpohjaa pitkin karkuun ja kunnon luonnonfasaani on siinä hommassa maailmanmestari, siinä suurin osa metsäkoirista ihmettelee mihin kele se meni ja fasu nousee takaa toiselle pelolle ja huvittuneena funtsii, taas yksi päänahka lisää, ja koe keskeytyy tuoksettomiin seisontoihin ja linnun hukkaamiseen.

Lisääjä Veijo Toimela Perjantai, 01.Kesäkuu, 2001 - klo 12.21:


Nyt kun koira alakaa olemhan jo hyvästi toisella vuojella, olen pannu merkille, että tuollasessa hyvävauhtisessa haussa vasemmanpuoleinen luovi kääntyy 80%:sti tuulen alle ja sitä kautta sitten taas komiasti maasto ja tuuli huomioien oikealle. Olen lumien sulamisen jäläkhen joutunu juoksemhanki melekosesti, kun olen yrittänyt saaha sitä huomaamhan, että tuulhen kääntyminen olis nyt niinku tarkotuksenmukasempaa.

Eilen istuthin illalla kuuntelemassa ja keskustelemassa (kiitokset Kaleville ja Heikille järjestelyistä) enemmän ja vähemmän harrastaneella porukalla ja siellä joku mainitsi, että nuori koira hakee ehkä tukea isännästä tällä tavalla. Ikäänkuin "pelkää" kääntyä vasten tuulta, saattaa vielä linnun hajulle joutua...eppäiltiin myös, että iän myötä asia korjaantuu tai ainaki paranee. Asiaa oli palijon ja tämä jäi asia jäi ittiä askarruttamhan, että mitäs tässä nyt sitten tekis; tekiskö tulet ja keittäs potut, vai pitäskö alakaa asian ethen kuitenki jotenki vääntämhän. En varmasti (toivossa ainaki olen...) ole ainua, jonka nuori koira tekkee tällä tavalla, apua tulisi näin muillekki.

Sen verran vielä, että pellolla tai muuten aukialla harjotellessa kun tehhään lyhyttä luovia (eli siis käännän kymmenen metrin luovin jälkhen), niin käännös on "koekeleponen", mutta tuo yllä oleva ongelma tullee tuolla mettässä koiran huijellessa maaston mukasesti tuommosta 50-200 metriä puolelle.

Lisääjä sisu Perjantai, 01.Kesäkuu, 2001 - klo 20.58:


tuota tekee melkein kaikki koirat varsinkin nuorena jommallekummalle puolelle, pieni tyylirikko ei sen enempää.
taaskin tällä "kanatarhoilla", kävin nimittäin päästämässä tiineitä kanoja maastoon, ja olihan lintuja pelloilla, jopa niin että jouduin etsimään alueita missä olisi vapata reviiriä, no jatkuu... niin nähdylle linnulle koiran voi päästää niin että se kääntyy automaattisesti oikein tuulee, mutta teillä tuo on vähän hankalampi homma, joten unohda tosiaan tuo pieni rike ja syssyllä kun jahti alkaa voi asia korjaantua ihan itsekseen.
kuten sanoin useat koirat tekevät tuo saman homman jommallekummalle puolelle, myös oma urospotterini teki tuota oikella ollessaan, painelin vastaan sitä ja laitoin sen uudestaan sinne ja jossakin vaiheessa se alkoi kääntyä "oikein" kirjan mukaan.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Sunnuntai, 03.Kesäkuu, 2001 - klo 09.40:


Omat huomioni ko. asian suhteen ovat yhteneväiset "Sisun" kanssa, eli omilta koiriltanikin se on jäänyt pois iän myötä. Itse kun etenen nuoren koiran kanssa maastossa en koskaan jää odottelemaan koiraa, vaan jatkan etenemistä suuntaan, joka on lähtiessä otettu koska koiran täytyy pystyä luottamaan siihen, että myös ohjaaja etenee koko ajan, ja silloin se voi jossakin vaiheessa kuulostella onko ohjaaja vielä mukana,(koiralla on erittäin hyvä kuulo) ja jos on, se jatkaa hakua normaalisti. Tämä riittää minulle yhteydenpidoksi, minun ei tarvitse koiraa toistuvasti joka toisen luovin jälkeen nähdä, minä luotan siihen.

Jos pitää kääntyä radikaalisti valitusta suunnasta nuoren koiran kanssa se tehdään silloin, kun on näkökontakti koiran kanssa ja koira havaitsee suunnan muutoksen. Pitää muistaa, että koiran haun pitää edetä eikä minun mielestäni ole tehokasta, jos joka toisella luovilla esimerkiksi koiran täytyy käydä ohjaajaa moikkaammassa ettei ohjaaja hermostu. Tästäkin syystä tiedotus on hyvä ottaa esiin koirasta jo hyvin nuorena, koska silloin voimme antaa koiralle riittävästi vapautta haussa jo pienestä pitäen.

Missään tapauksessa ei koiraa saa ruveta odottelemaan joka kerta kun se on vähän aikaa ollut näkymättömissä, koska se hakunsa aikana kuuntelee onko ohjaaja vielä mukana, ja jos se ei kuule ohjaajan liikettä takamaastosta sen on lähdettävä hakemaan ohjaaja, ja silloin se melkeinpä säännönmukaisesti tulee aina selän takaa, jos on edetty vastatuuleen, koska sieltä se etsii ohjaajan hajun. Eli ei pidä harrastaa pätkäkävelyä niinkuin jossakin jo aikaisemmin mainitsin.

Yksi pieni apu saattaa asiaan olla, jos haluaa nimen omaan tätä "lehmän käännöstä" ottaa pois, niin silloin kun tiedät, että koirasi on menossa sille puolelle, jossa se yleensä sen tekee, niin kun koira on ohittanut etenemislinjasi, pistät juoksuksi, jolloin koirallesi saattaa huom. saattaa jäädä sellainen kuva, että tällä puolella täytyy pitää vähän enemmän kiirettä eikä kannata kääntyä tulosuuntaan.

Toinen voisi olla sellainen, ja luultavasti tehokkaampi, kun tiedät jonkun metsän- tai ojanreunan, missä linnut yleensä oleilevat, sovitat sen oikealla tuulella koirasi ongelmapuolen luovin ääripäähän, jolloin koira ei käänny alas tuuleen, jos yläpuolelta tulee vähänkin mielenkiintoisia hajuja.

Niinkuin jo sanoin en itse ole koskaan pitänyt ko. toimintaa kovin suurena ongelmana, enkä siihen hartaudella myöskään ole paneutunut.
Odotin hieman että muutkin kertoisivat kokemuksiaan asiasta, ja varsinkin sellaiset ohjaajat, jotka ovat asian kanssa painineet, mutta tämä "hiljaisuus" kertoo siitä että sitä ei pidetä suurena ongelmana. Olenko oikeassa?!

Odotan edelleen että muutkin kuin "Sisu" "kieppi" ja minä, osallistuvat Tietoa kysyvien ohjaamiseen. Se myös takaisi sen että sivuilla käytävä keskustelu pysyisi asiallisena.

Vastaa Viestiin