Myötätuulihaku

Haku kanakoiran ominaisuutena. Pohjana ovat vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

TimoP

Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja TimoP » 29.8.2002 09:23

Kuinkas nuoren/kokemattoman koiran kanssa pitäisi suhtautua myötätuuleen? Oppaat käskevät ottaa kiinni ja taluttamaan takaisin alapuolelle, mutta ei sitä millään viitsisi puolta päivää talutella pelloilla, takaisinkin pitäisi joskus päästä...

Vastatuuleen kuljettaessa koira pysyy hienosti "hakukuviossa" vauhti on hyvä, mutta myötätuuleen kuljettaessa homma leviää käsiin, ohjattavuus kärsii, koira tekee omiaan, yms... Ja ihme, yleensä ne linnut löytyvät sitten siinä myötätuulivaiheessa selvinä törmäyksinä:-(

Mitäs mieltä olette, antaako ajan opettaa ja antaa koiran juoksennella "kuinka sattuu" myötätuuleen vai puuttua toimintaan jotenkin. Saattaahan siinä juoksentelussa jokin ideakin olla, joka ei ihmisnenälle aukea...

toimeve

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja toimeve » 29.8.2002 11:29

Itte mietiskelin vuosi pari sitten samaa asiaa. Ensimmäinen koira, eikä itellä kokemusta (saatikka että yleensäkhän hajulla koko hommasta ;o) ) "opettamisesta". Sovin itteni kanssa melekein heti, että antaa koiran mennä, kun näyttää nauttivan menosta. Oli sitten vasta- tai myötätuuli. Selevästihän sen näki, että vastashen oli elekeitä ihan mukavasti, mutta myötäshen sitten juoksi laajaa ympyrää, pyöri sinne-tänne-ja-vähän-tuonnekki...näytti kokemattoman silmhän räpimiseltä, eli ei mithän tolokkua koko haussa.

Aika kulu ja koira haki edelhenki vauhikkaasti. Muutama kokenhempi sitten katteli koiran menoa ja taispa vähän kehassakki hakua komiaksi ja hyvin tuulta käyttäväksi...hyvin jääny mielhen Junkkarissa (eka kertaa peltohaussa) tuomarina olhen Sirviön kommentti eka erän jälkhen, että ohjaajan käskyistä huolimatta koira käytti hyvin tuulta. Sen jälkhen en ole palijon koiraa ohjaillu.

Oma näkemys on se, että esimerkiksi heikoissa tuulissa koira viishampana tietää miten menhän, vaikka haku näyttää välillä hajuavan käshin...mutta kummasti vain tullee ala haettua ja lintuja löytyy. Aikoinhan kun tästä keskustelin kokeneimpien kanssa, sanothinki, että koiraa ei voi "opettaa" hakuun, ainosthan tottelevaisuus kun kohilhan, voit koiran laittaa hakemhan jotaki tiettyä aluetta merkeilläsi, mitkä ne sitten ovatki, esimerkiksi tuola jänkien reunamilla tarkistamhan jonku mettäsaarekhen kun et laiskana mutta mukavuuen halusena itte jaksa käveleskellä tarkistamhan lintutilannetta sielä.

toimeve

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja toimeve » 29.8.2002 12:09

Sevverran vielä tuohon, että tuo ei ole ohojeeni miten tullee toimia...tällä kokemuspohojalla ei ole oikein rääpyä kethän neuvoa. Kerroin vain, kuinka tuon mettästyskaverin kans olhan toimittu.

En tiiä mitkä tekijät sitten vaikuttavat tuohon haun laajuuthen, vauhthin ja muutenki siihen sykkeeshen, mutta oma koira on juossu mettässä koko ajan "vappaana". En ole palijon narussa pielly, kun hyvin pittää yhteyttä kuitenki ja tarvittaessa saa kytkettyä kun pyytää isännän tykö.

Taitaa kuitenki sillä riistainnolla olla suurin merkitys, varsinki kun olhan pitkillä reissuilla, tarkotan, että usiampana päivänä koira saa mennä niin palijon ku sielu sietää. Eli jos koira pyrkii riistalle, niin eikhän tuo hetikohta ala tajuamhan, että millä tavalla niitä parhaiten löytää, kuhan vain tilantheja saahan aikaseksi. Siinä samalla itellä on sitten loistava tilaisuus katella mettäkaverin toimintaa ja oppia lukemhan liikkumisesta ja elekheistä sitä yhteistoimintaa, joka ainaki omasta mielestä on näillä koirilla toimimisessa sitä antosinta.

kari kauhanen

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja kari kauhanen » 29.8.2002 14:05

se on sillai että koira ei juoksentele millai vaan sattuu myötätuuleen, vaan ohjaaja saa sen omalla toiminnallaan törmäilemään, jos vielä oikein urakalla puuttuu sen menoon, eli tuo sanomasi homma leviää käsiin johtuu siittä kun ohjaat koiraasi jota ei saa myötä'tuuleen mentäessä tehdä lainkaan.
metsästyskoira on siittä hassu epeli että se osaa tehdä hommaansa ihan itse jos sen annetaan niin tehdä, vieläpä jos sattuu omistamaan vähän fiksumman koiran ei se edes tottele jos sitä yritetään ohjata väärin.
joten, jos koiralla on kaikki kohdallaan, oppii se itse myätätuulihaun, joka joillakin koirilla on sellaista kahdeksikkoa, mutta oiken suoritettuna koira loinasee suoraa viivaa kouno alhaalla kauas, ja sitten alkaa luovimaan isäntää kohti, joka ei saa oikeastaan liikkua lainkaan kun harjoittelee nuoren koiran kanssa.

TimoP

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja TimoP » 29.8.2002 15:23

Kuinkahan tuota koiraa saisi "tuettua" tuohon myötätuulihakuun. Välillä se ei lähde hakuun ollenkaan / tai on sellaista puudelin kipitystä ja ojien nuuskimista/pohjalla kävelemistä ettei sitä hauksi voi sanoa ja välillä taasen koira sinkoaa aivan toiseen suuntaan kun oltaisiin menossa, näin varsinkin pellolla... Tekee mieli lähteä saman tien pois...

Vastatuuleen mentäessä vauhti on aivan eri hehtaarilla ja näkee että koira tietää mitä tekee...

Noh, ehkäpä ne kiilometrit ja aika tekevät tässäkin tehtävänsä. Siinä välissä vain kokemattomana ohjaajana aina pelkää että saa koiransa rikki ja opettaa sille vääriä tapoja...

Oman koiran fiksuudesta en tiedä, omapäinen ainakin... Pitääpä lähteä katsomaan, löytyisikö tänä iltana treenattavaa...

Jan Kankkonen

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Jan Kankkonen » 29.8.2002 16:02

Olen tässä asiassa samaa mieltä kuin Karikin. On tullut itsekin tehtyä sitä virhettä, että on pitänyt vaan väkisin yrittää ohjata koiraa haussa ja tietenkin tuuleen ja maastoon nähden aivan väärin. Onneksi ensimmäinen koira oli (ja on vieläkin) sen verran fiksu, että lopetti aina haun totaalisesti ja tuli sivulle "käppäilemään" eikä lähtenyt hakuun ennen kuin isäntä osasi pitää turpansa kiinni.
Kyllä riistalle heräämisen ja kokemuksen myötä koira oppii hakemaan tuulessa kun tuulessa kunhan sille annetaan siihen mahdollisuus. Joten ei syytä huoleen.

kari k

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja kari k » 29.8.2002 18:07

yritäppäs Timo ensi kerralla siten että menet hyvässä sivutuulessa johonkin paketin tai muun ryytimaan yläkulmaan ja pyydät koiran hakuun, vielä jos se joutuu ylittämään jonkin ojan, niin aina parempi, jos se katsoo sinua hölmistyneenä, mikset seuraa perässä, niin houkuta se vaan hakuun omiin nimiinsä alueellle, ja seurailet rinnalla pikku hiljaa kun se loittonee sivusuunnassa ja palaa luonnollisesti kohdallesi, jos pyrkii takaisin ojan yli, niin kiellä sitä, ja käske takaisin hakuun, näin se oppii itse ottamaan vastuuta alueen hausta, ja muutaman kerran jälkeen et ohjaile lainkaan, luulisin tuon auttavan siihen jotta se pikkuhiljaa ymmärtää lähteä myötätuulessa pois luotasi ja tulla kohti luovimalla.
yleensäkkin sellainen turha käsien heiluttelu joka luovilla on vaarallista, koira vain oppii orjalliseen hakuun, jollaista se ei saa olla, ainostaan tietty paikka, jos koira ei ole sitä hakenut, voidaan viitata kädellä.
itse näytän vaihtaessani kulkusuuntaa koiralle kädellä mihin olen menossa.
kaikki kaikessa yleensä hyvin harva koira osaa kunnollisen myötätuuli haun, koska isäntä on juuri turhan innokkaalla viittomisella ja pillittämällä saanut siltä oma-aloitteisuuden tapettua, ja koira joka ei loittone paljoa spanielia kauemmas, voi millään myötätuulessa mennä satojen metrien päähän, eikös vaan.

Atamaani

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Atamaani » 30.8.2002 05:41

Ei liity myötätuulihakuun,hakuun kylläkin.
Kysymys nuoren seisojan hakukuviosta.

Koira tekee toiseen suuntaan hyvän mittaisen luovin esim oikealle, vasempi jää tyngäksi.
Pitääkö puuttu(lue vahvistaa) ja miten?
Odetellaanko kärsivällisesti hakupaketin kypsymistä?
Suunan vahvistamista olen yrittänyt lisätä omalla liikkumisellani, vielä tuloksetta.

kari kauhanen

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja kari kauhanen » 30.8.2002 06:07

aika tuohonkin tekee tehtävänsä, myös maaston muoto, esteet muokkaavat haun säännöllisyyttä, eikä haun mitään metrimitalla suoritettua hommaa tartte olla.
monet koirat tekevät ns. myötätuulikäännöksen jommalle kummalle puolelle, yleensä vasemmalla, joka jää itsekseen poin, kunhan koira alkaa löytämään riistaa.
jos luovi on tosi tynkä jommalle kummaale puolelle, voithan nostaa käden pystyyn ja yrittää pysäyttää koiran ja kehoittaa jatkamaan vaan tyngäksi jääneelle puolelle, ja jälleen hetken kuluttua lopetat ohjailun ettei tule sitä ojallista hakua ja ohjeiden kysymistä, varsinkin jos koira alkaa pysähteleen luovien päässä ja katselemaan ohjeita.

Atamaani

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Atamaani » 30.8.2002 08:14

Kiitos kaunis Kari K.

En ala ohjaamaan, tehköön aika tehvänsä ja maaston muoto pitää ruveta ottamaan huomioon ja käyttöön entistä tarkemmin.

MHD

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja MHD » 2.9.2002 07:10

Missä vaiheessa pennulle kannattaisi alkaa opettamaan hakukuviota ja hakua yleensäkin?

kari kauhanen

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja kari kauhanen » 2.9.2002 08:04

ei koiralle voi opettaa hakukuviota sanan varsinaisessa merkityksessä, luulin että noista ylemmissä viesteissäni se on selvitetty, lun periaate on se että koira luovii vastatuuleen niin kuin purjevene, siis poski vasten tuulta, niin koira joka haluaa löytää ja kattaa maaston mahdollisimman tehokkaasti tekee luonnostaan, jos koira ei tee sitä siis luonnostaan on sen hakussa tosi paha puute.
sitten taas sen orjallisen "hakukuvion" puolelta toiselle voi opettaa pilliä käyttämällä.
no tuon pennun voi viedä hyvässä tuulessa vaikka kuinka pienenä maastoon ja jos se mennä puputtelee voi sen huomion kiinnittää itseensä ja juosta itse sivutuuleen siksakkia, periaateon se ettei koiran anneta nuuskutella irti ollessaan, jota seisojat mielellään tekevät, kun taas tosi hakukoneet eivät tee lainkaan, heh heh, saa purnata, mutta en maininnut sanallakaan kuumia.

TimoP

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja TimoP » 2.9.2002 09:22

Taisit Kari joskus kertoilla omista metodeistasi nuoren koiran kanssa, että heti kun juoksu pysähtyy lähdetään kotiin. Jos tuohon olisi mahdollisuus (miksei olisi...) voisi tuota neuvoa soveltaa... Vähän lievennettynä ottaa koiran kiinni heti kun nuuskuttelu alkaa, jos koiralla on vähänkään hajua mitä siellä metsässä /pellolla tehdään, harmittaa se niin paljon että muutaman minuutin hihnassa kävelyn jälkeen koira taasen sinkoilee...

Tuosta myötätuulimeiningistä, Tämän viikonlopun suolla ja metsissä kulkeneena ja mitä ihmeellisimmissä tuulissa... Pitäis alkaa polttamaan piippua jotta tietäisi... Joo, koira ilmiselvästi kaipaa jotain tukea tuossa myötätuulessa, ottaa ekan luovin ja kun lähdetäänkin myötätuuleen katselee hölmistyneenä muutaman kymmenen metrin päässä. Sitten siinä suurinpiirtein kiinnittämättä mitään huomiota koiraan köpöttelin haluamaani suuntaan (myötätuuleen) alkoi koirakin irtoamaan kunnolla, kun huomasi että ohjeita ei tule.

Tosin mitä nyt maaston peitteisyydeltä näin, tuo nyt mitään aukotonta hakua vielä ole ja kontakti häviää helposti... Välillä huomaa, että koira hakee ohjaajan takapuolellakin, tosin paikkaa yleensä aika nopeasti ja juoksee edelle...

Harmittaa, että kun tuo bretonikin on aika pieni koira, sen hukkaa niin helposti ja itse tulee törmäiltyä lintuihin, ja sitten vielä koira seisoo toisella puolella lintua/ lintuja... Tuo tapahtui muutamaan otteeseen tänä viikonloppuna...

Tosin yksi tiedotuskin tuli puolivahingossa, aloitanpa siitä viestiketjun tuolla riistatyössä jos ihmiset jaksaa runoilla...

Lättäjalaksiko tulen?

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Lättäjalaksiko tulen? » 16.10.2002 09:31

Kysyisin vinkkejä kahteen mieltä askartavaan asiaan.
Kyseessä alle 1 v seisoja.

Hakuluovin päästä tullessa koira juoksee toiselle sivulle aivan jalkojeni juuresta, astuen varpaillenikin, tulee siis samaa jälkeä takaisin tai hyvn tiiviisti ainakin, jos siirryn eteenpäin, koira silti juoksee minua hipoen.
Kuinka toimia saadakseni koiran ottamaan syvyyttä?

Toinen kysymys koskee luovinpäätä.Koira yleensä pysähtyy siellä, harvoin jouhevasti kääntyy.
Ja ovatko nämä mainitsemani asiat kytköksessä toisiinsa, kuten voisi ajatella?Vai onko ongelmaa olemassakaan?

T:Lättäjalka.

Heikki Pöllänen

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 16.10.2002 19:46

Luultavasti "lättäjalalla" ei ole muuta ongelmaa kuin että ei malttaisi antaa ajan kulua ja koiran vanheta. Se ei ole vielä ilmeisesti ns. syttynyt hakemaan riistaa, voi olla että täytyy odotella jopa ensi syksyyn, vaikka odottavan aika onkin pitkä. Odotellessa anna koiralle vapauksia, älä ohjaa juuri ollenkaan, varsinkaan älä ala komentamaan sitä juoksemaan maastoon "piirtämääsi" kuviota. Ohjauksen aika on sitten kun koira syttyy juoksemaan itse ja nousemaan tuuleen! Malttia vaan.

Vastaa Viestiin