Myötätuulihaku

Haku kanakoiran ominaisuutena. Pohjana ovat vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Seppo Lehtovirta

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 18.10.2002 09:56

Olen aivan samaa mieltä asiasta, jos ajattelemme, että koiran yksi elinvuosi vastaa noin seitsemää ihmisen elinvuotta, niin kysehän on vielä aivan oppitiensä alussa olevasta penskasta.

Näytäisi, näin tekstistä päätellen, että koiran kanssa ei ole liikuttu vielä riittävästi luonnossa. Koiralla näyttäisi olevan kiinnostusta tutkia luontoa, mutta ei vielä riittävästi rohkeutta. Tältä pohjalta nämä molemmat "ongelmat" olisivat kytköksissä samaan asiaan eli luonnon "opiskeluun" , jossa tukihenkilönä ja turvana toimii tietenkin ohjaaja, siksi saappaiden kiillotus koiran toimesta. Minäkin antaisin sen omilla ehdoillaan rauhassa tottua uusiin ja jänniin luonnon hajuihin ilman "pakotteita".

Todelliseen huoleen on syytä vasta ellei koira kolme- tai nelivuotiaana osoita halua tai taipumuksiaan metsästykseen. Yleensä kylläkin kolme- nelivuotias koira on jo täysi "peli", mutta kaikki koiramme eivät suinkaan ole varhaiskypsiä, aivan kuin emme ole me kaikki ihmisetkään.

Maltti on valttia ja kanakoirahomma nytkähtää monen kohdalla aivan uusille ulottuvuuksille jahka tiede etenee niin pitkälle, että tarvittaessa ja haluttaessa kanakoiraharrastajalle voidaan siirtää "lehmän hermot".

toimeve

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja toimeve » 18.10.2002 11:58

Täytyy kyllä omalta kohalta sanoa, että ei olis varmasti auttanu ees ne lehemän hermot, jos oma koira ei olis osoittanu taipumuksia mettästykseen tähän mennessä. Koira 2,5 vuotta ja itku olis tullu (nyt senthän muista syistä...;o) ) ellei mettästystarkotukshen otettu koira "herräis" riistalle viimeisthän tässä vaiheessa.

Tiiä sitten kuinka palijon auttaa tuo mettässä ravvaaminen, ainaki itte sitä teheny ja sitä kautta antanu koiralle mahollisuuksia. Joskin siitäki on tietenki tullu pyyhkeitä, että sielä kuljettaa koiraa, jolla ei riistatilantheissa homma ole täysin hallussa...ja ehkä seuraavan koiran kanssa tehenki sen, että pyrin antamhan enemmän "kontrolloituja" lophunvientejä mutta saahan sitä aikoa.

Itte myötätuulihakkuun; kyllä koiralla näyttää olevan se tuulenkäyttö kuitenki myötäsyntystä, eli hauskoja tilantheja on tullu, kun myötätuulessa koira vettää kaaaauuuuuas kaarella etumaasthon ja sitten kun oottelet että missäs pirussa se luuraa (sitä tiedotusta kun ei ole tai koira ei uskalla irtautua kun on niin lähellä lintuja) ja lähet pikkuhilijaa hakemhan. Sitten huomaat sen seisovan suorhan ittiäs kohti parissakymmenessä metrissä...ja koiran tuntien linnut on siinä mettäkaverin ja ittes välimaastossa...hauskaa, jännittävää ja se tekkee näistä koirista ja näillä mettästämisestä ehottomasti sykähyttävää!

Jossaki keskusteluissa muuten tuli esille, tais olla Lehtovirran tekstissä, että koiralle pittää sanoa "nokka ylös" tai jottain sinne päin kun meinaa painaa haisteluelintä kunttaa kohti...meinas alakaa naurattamhan alakuviikosta kun muutaman kerran riekot lähti luvasta kuusen pershiltä ja koira tietenki muutaman kerran sitten hökäsi mukavia hajuja löytäessä nokka maassa kuusia tutkimhan ja sannoin rauhallisesti että nokka ylös niin luovi jatku ja nokka nousi välittömästi.

Petteri_N

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 19.10.2002 11:04

Väisäsen Ilkka sanoi syksyllä aika osuvasti myötätuulihausta keskusteltaessa. Eräs seisojaihminen kyseli: "Miten se nuori koira ikinään oppii hakemaan myötätuuleen jos aina pitää edetä vastatuuleen?"

Ilkka siihen totesi että juuri siten.

Koiran on tietenkin ensin ymmärrettävä tuulen merkitys ja se, että linnut löytyvät vain tuulen avulla. Jos koiran kanssa edetään jo alkutaipaleella myötätuuleen, törmätään lintuihin, tai sitten voivat linnut löytyä "vahingossa".

Koirta ei tällöin opi käyttämään tuulta eikä myöskään opi myötätuulihakua, joka sekin perustuu tottakai tuulen käyttöön. Koiran hausta voi tulla sattumanvaraista haahuilua, kun se on oppinut löytämään linnut sattumanvaraisesti.

Myötätuulihaussa on aina vaarana törmäys. Myötätuuleen kun on yksinkertaisesti mahdotonta edetä siten, että törmäykset voi varmuudella välttää. Hakiipa koira miten tahansa, jää sen "sokealle puolelle" aina se kriittinen alue, jolta linnut voivat karkottua ilman että koira niistä saa hajua.

Jos joku sellaisen etenemistavan keksii, niin olen tiedosta erittäin kiitollinen. Voi aluksi piirtää vaikkapa kuvan.

kauhanen

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja kauhanen » 20.10.2002 08:09

tota, vanha koirani pääsääntöisesti myötätuulessa valitsee joko sattumanvaraisesti tai tarkoituksella jonkun reitin ja kuono mahdollisimman alhaalla etenee jotta saa mahdollisista linnuista hajun ettei vaan karkottaisi, sitten jäljille tullessaan se hauskasti pysähtyy ja lähtee välittömästi kiertämään tuulen alle ja palaa alueelle ja nappaa seisonnan, tämä riekoilla, peltopyillä sekä metsässä, fasaaneille päästelee siittä vaan myötätuulesta koska tietää niiden melko varmaan juoksevan ojaan jolloinka kurkkimalla ojaan löytää ne myös myötäsestä.
tälläinenhän ei sitten onnistu kouluttamalla mitenkään vaan koira joko osaa hrjoittelun kautta asian ihan itse tai sitten ei.
nyt kun olen tuon nuoren potterin kanssa joutunut myötätuuleen niin on se vaan kumma kuinka koira onnistuu hankkimaan itsensä silläkin tavalla linnuille, mutta joskus seurauksena karkoitus, eli se ei ymmärrä vielä tai sitten ei ikinä heittää hajua nenästään ja kiertää kauempaa alueelle, iteasiassa poitteri on niin totaalinen tuulenkäyttäjä, ettei se oikeen ymmärrä miten myötäsessä liikutaankaan, kaali kun on rakennettu vain ja ainoastaan poski tuulta vasten juoksemiseen, jonka johdosta on ongelmana myöskin se että luovit ovat välillä turhankin lähekkäin jolloinka kisassa pystyyn nouseva koira voittaa etumaaston, harmillinen vaiva kisassa, mutta metsästäessä tietty ihanne, eipähän jää lintuja väliin satojen metrien säteelle sivusuunaasakaan, no katsotaan mitä ikä tuo tuohon nousuun, sillä että merkitystä olisi metsästyksessä, mutta kilpailussa se kyllä häviää linnut parhaimmille hakijoille, että tälläinen vaiva se meilläkin, jos nyt tuo vaiva on ollenkaan, isännän voittamisen halu vaan menee välillä yli äyräiden kun kisassa saa voittaluokan sertillä varustetun yhden tämänhetken parhaista hakijoista vastaan, niin alle 2 vuotiaan tarttis sekin pestä, on se raaka puoli tuo kuumien puoli, noh tulihan purettua huolia.

Petteri_N

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 21.10.2002 10:49

Koirahan on myötätuulessa aina samallalailla pelkopersiessä kuin sellainan miinanraivaaja miinakentällä, jonka miinaharava huomaa miinat vain taakse päin.

Tietysti voi edetä siitä, missä vähiten uskoo miinoja olevan ja kulkea sitten sivuttain tietyn alueen, mutta koskaan ei voi olla varma siitä etteikö miina olisi juuri siinä turvallisimmalla kulkureitillä ennen sivuttaisliikettä.

Saman tavan huomaa iskostuneen myös kokeneen koiran kaaliin. Jos edetään esim. suota myötätuuleen, niin koira kyllä kiertää esimerkiksi suosaarekkeet tuulen alta.

Mutta jos koira törmää aavalla heinikkosuolla riekkoparttiin mennessään tarkastamaan tällaista saareketta, niin ei siinä voi kuin kirota huonoa tuuria. Koiran viaksi tuollaista ei millään voi laittaa.

Aina kun ei ole niitä jälkiäkään johon törmätä ja vaikka olisikin, niin aina ei koirakaan voi arvata kuinka kaukaa tuulen alta pitää koukata, jotta tipit saisi tuulen oikealle puolelle.

Tämä pitää mielestäni muistaa kun kirotaan sitä miksei koira osannut kiertää tuulen alle. Olisitko sinä osannut? Voit vain arvata missä linnut ovat.

Lättäjalaksiko tulen?

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Lättäjalaksiko tulen? » 21.10.2002 12:47

Heikille & Sepolle

Uskon teidän olevan oikeassa.Piti vain saada varmistus ja mielenrauha ohjaajalle itselleen.

Hurtta.P......

Re: Myötätuulihaku

Viesti Kirjoittaja Hurtta.P...... » 29.11.2002 01:54

Eihän se koira opi ku virheestä ei muutaku myötätuulihakua pirun palio, kaikella riskillä, aina ei onnistu mutta sitte ku alakaa onnistumahan niin siitä se ura urkenoo.

p.s.
Kauhanen sais kirijootella vähä lyhkääsempiä runoja jotta jaksaas niitä lukiakki.

Vastaa Viestiin