Ratkaisu epävarman ja agressiivisen koiran tapauksessa?

Koiran hoitamiseen liittyvää keskustelua

Valvoja: Maarit Seppänen

Hannu Kyllönen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 65
Liittynyt: 14.2.2006 21:03
Paikkakunta: Kiiminki

Viesti Kirjoittaja Hannu Kyllönen » 4.1.2008 19:34

Mutta kovin montaa päivää koira ei meillä kerinnyt asustella kun se hyökkäsi ja puri isäntää käteen. Yön yli mietin asiaa ja vein sitten aamulla koiran viimeiselle piikille. Eihän se kivalta tuntunut, itkua tuli. Mutta ajattelin että olen koiran omistajana joka hetki vastuussa koiran tekemisistä. En voinut enää luottaa tähän koiraan etteikö se hyökkäisi ja purisi uudelleen.
Tämä oli minun ratkaisuni. Se ei ollut todellakaan helppo tehdä, mutta oli helpotus kun sai tehtyä.
Yksi aikuisen ohikulkijan käyttö terveyskeskuksessa riitti itselle - entä jos kyseessä olisi ollut tai seuraavana olisi ollut lapsi? Päätös oli helppo, eikä tullut itkukaan, eikä kyseessä ollut seisoja. Samana iltana piikki ja seuraavana aamuna sitten varasin seisojan. Helpohkoja päätöksiä, molemmat.

Mutta itse asiaan kantaa otettuna, asiat eivät ole yksiselitteisiä, varsinkaan koiran käytöksen osalta. Toisaalta vaatii melkoista koiran ongelmakäyttäytymisen asiantuntijaa, joka en missään nimessä itse ole, osaakseen edes kohtuullisella varmuudella kertoa syitä koiran ongelmakäytökseen.

Siksipä helpoin ja turvallisin sijoituskohde on älytöntä tunteilua ja ylimaallista ymmärrystä vältellen monttu. Minusta koiraeläimen ongelmakäytöksen ymmärryksen ja korjaamisen yrityksissä ollaan nykymaailmassa menty jo vähän liian pitkälle - ei kaikkia ongelmia ole pakko tai tarkoituskaan korjata. Jalostuksellisesti asia on vielä helpompi.

marppi

Viesti Kirjoittaja marppi » 4.1.2008 21:36

Minun mielipiteeni on ehdoton lopetus näissä "maalle ainoaksi koiraksi"-tapauksissa. Olen joutunut antamaan ensiapua metsästyskoiran (pienempi kuin seisoja) repimäksi joutuneelle henkilölle. Jälki oli todella pahaa ja koira lopetettiin ennen pelastushenkilökunnan saapumista. Koiran omistaja tiesi sen olevan vihainen vieraille ja oli laiminlyönyt hetkellisesti koiransa vahtimisen...

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 5.1.2008 20:28

Yksittäistapauksilla ei voida perustella uutta linjausta päivittäiseen eläinsuojelutyöhön. Jokaiselle eläinsuojelutyöstä tietämättömälle suosittelen tutustumismatkaa tähän raskaaseen vapaaehtoistyöhön. Varmasti ennakkoluulot karisee kettutyttömäisestä toiminnasta kun on pari päivää tositoimissa mukana, pahimmillaan lahtaamassa niitä ihmisten kiduttamia eläimiä, parhaimmillaan tapaamassa uuden kodin löytänyttä onnellista, tervettä perheenjäsentä joka on jollekin ihmiselle Se Maailman Tärkein Asia.

Ottakaa yhteyttä esim. www.sey.fi sivujen kautta oman alueenne eläinsuojeluvalvojiin, jokainen käsipari voi varmasti auttaa. Jonain päivänä te itse voitte vaikuttaa siihen, pääseekö joku koira paremmille metsästymaille vai ennetaanko sille vielä uusi mahdollisuus. Foorumilla voi, ja pitääkin, näistä asioista keskustella, mutta ainoastaan tekemällä voi vaikuttaa.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Kirsi Henttu
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 26
Liittynyt: 11.12.2005 09:43

Viesti Kirjoittaja Kirsi Henttu » 7.1.2008 19:29

Susihukkanen, tässä tapauksessa ei ole kyse eläinsuojelusta vaan ennalta ehkäisevästä terveydensuojelusta.

Tuossa jo edellä todettiin, että on vaikea ennustaa menneisyyttä, mistä ko koiran ongelmakäytös on saanut alkunsa. Ainoa oikea ratkaisu, myös eläinsuojelullisesti, on lopettaa kyseinen koira.

terv Kirsi, eläinsuojeluviranomainen

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 12.1.2008 21:13

Kuten varmaan tiedättekin (olettehan olleet yhteydessä koiran tämänhetkiseen haltijaan!) niin myyjä tuntee ko. koiran pennusta saakka ja on tullut siihen tulokseen että koiran voi myydä.

Varmaan meidän kaikkien seisojista voi saada aggresiivisen kuvan kun vaan tarpeeksi tilanteita järjestää, ei seisojat mitään flegmaattisia lelukoiria ole.

Hyvä että keskuudessamme on runsaasti asiaan paneutunutta henkilöstöä, varmaan seisojille koittaakin nyt selkeästi paremmat tulevaisuudennäkymät! Oletan että tämä innokkuus tulee näkymään kerhon toiminnassa hiukan selvemmin tulevaisuudessa, varsinkin koulutustilanteissa ja ongelmakoiratapauksissa! Tätä vilpittömästi innolla odottaen. :D
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

tiipiie

Viesti Kirjoittaja tiipiie » 20.1.2008 14:53

Pitkästä aikaa tulin katsomaan foorumia, ja yllätyin kommenteista saksanseisojien vihaisuudesta.
Onko oikeasti paljonkin puremistapauksia?

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 20.1.2008 18:53

Niitä on melko paljon mutta tapaukset pyritään pitämään salassa, eihän kukaan halua omalle (siitos)koiralleen ikävää leimaa.... Itselläni ei ole ollut YHTÄKÄÄN vihaista seisojaa, ei pentuna minulle tulleissa eikä myöskään useissa "second-hand-seisojissa". Aika paljon se vaikuttaa siihen miten ihmiset koiria kohtelee, hakkaamalla "koulutetut" koirat vaan joskus tuppaavat saamaan mittansa täyteen.

Joitain lasten purematapauksia on tullut julkisuuteen (josta muuten rotua tuntemattomat rodun tunnistaa), mutta onko seisoja sen lapsivihaisempi kuin muunkaan rotuiset lasten rääkkäämät koirat? Tuskin.

Omat koirani ovat kyllä aina osanneet lähteä jossain vaiheessa tappeluun mukaan jos joku jaksaa oikein iholle käyden haastaa riitaa mutta ei niitä siitä huolimatta vihaisiksi voi sanoa. Mutta jotkut seisojat pillastuvat ihmisille jo kun kättä sattuu väärin heilauttamaan... Kertoo tosin siinä tapauksessa enemmän koiran omistajasta kuin koirasta itsestään. :roll:

Eräällä foorumilla olikin hauskasti esimerkkaarattu seisojaväen koulutusmetodeja... "Ei se ole lasten katseltavaa jne..." :roll:

Mikä on syy ja seuraus, koirat joiden hermot eivät kestä "koulutusta", vai oikeasti vihaisten koirien jalostuskäyttö? Onko vihainen koira vihainen, vai tekeekö se vaan oppimaansa asiaa (kuten vartiointi), vai onko pelko syynä purematapauksiin...

Rotumääritelmä ei hyväksy arkaa tai vihaista koiraa. Eikä pidäkään.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

tiipiie

Viesti Kirjoittaja tiipiie » 20.1.2008 20:11

Minulle sanottiin että koiramme olisi lapsivihamielinen.
Ei ole, on ollut niin lapsiystävällinen, että voittaa seropimmekin.
Kun lastenlapset pelaavat / lukevat kirjaa lattialla, pitää koiran änhetä päänsä mukaan, nuolla mukuloita ja muutenkin olla lähellä. Seropimme kun lähinnä on metrin päässä ja vartioi, ettei kukaan hyökkää lasten kimppuun.
Pienin kaikesta vahtimisesta huolimatta heittäytyi kerran suoraan koiran kuonon eteen katsomaan mitä se syö, kun koiramme järsi namiluuta. Minä olin jo syöksymässä pelastamaan lasta, kun koira huokaisi ja lähti pois.Siinä olisi voinut käydä salaman nopeasti pahasti, ja syy olisi ollut minun. Pyysin koiran takaisin, annoin herkun ja käskin mennä omaan paikkaan syömään sitä. Siihen huoneeseen kun lapsilla ei ole asiaa ja lapset ovat oppineet sen.
En siltikään jätä ikinä isoja koiria ja lapsia keskenään, sen verran on elämä opettanut, mutta en ole koskaan ajatellut että kksaksanseisoja olisi vihamielinen koira.

Mutta tuo on minusta enemmänkin arka, kuin muuten hankala. Joitakin ohittavia koiria pitää vielä ärhennellä, mutta suurinmaksi osaksi toiset koiratkaan eivät enää aiheuta huutorimpuilukohtausta.

jarnot

Viesti Kirjoittaja jarnot » 23.1.2008 23:18

Susihukkanen kirjoitti:

Eräällä foorumilla olikin hauskasti esimerkkaarattu seisojaväen koulutusmetodeja... "Ei se ole lasten katseltavaa jne..." :roll:
Ei kai liene ihan yleistä kuitenkaan .

Itse olen jo ensimmäisen koiran ottaessa päättänyt että koiraa ei kivulla pidä kouluttaa . Jos hermoni pettää siinä määrin että koirakin saa siitä osansa , keinot loppuu niin : 1. joko vaihdan koira rodun toiseen minulle paremmin sopivaan ( juu koira ei ole mikään yleishyödyllinen tarvike , mutta joskus voi jollekulle käydä niin että tulee valittua rotu mihin ei sitten omat paukut riitäkkään) ,2. luovun koira harrastuksesta kokonaan...
*liian usein koira hankitaan vain oman mieltymyksen mukaan , ilman että ajatellaan yhtään koiranpidon vaatimuksia*
Viimeksi muokannut jarnot, 24.1.2008 07:24. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

tykkimäki

Viesti Kirjoittaja tykkimäki » 24.1.2008 06:55

Meidän kaikkien seisojista ei saa agressiivista kuvaa missään tilanteessa.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 24.1.2008 21:44

Jokainen eläin voidaan härnätä raivon partaalle, esimerkiksi sairas koira ei paljoakaan tarvitse kun kivut ovat kovat. Että eläimiähän tässä vaan ollaan, ei mitään yliluonnollisia olentoja.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 24.1.2008 22:14

Susihukkanen kirjoitti:Jokainen eläin voidaan härnätä raivon partaalle, esimerkiksi sairas koira ei paljoakaan tarvitse kun kivut ovat kovat. Että eläimiähän tässä vaan ollaan, ei mitään yliluonnollisia olentoja.
Nainenpa se on semmonen eläin, että se ei tartte edes kipuja tai kummaakaan härnäämistä kun se on jo raivon partaalla. Ainakin tiettynä aikana... :D
Kuva

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 24.1.2008 22:25

Mitä hittua, älä puhu kukkua Petteri. :shock:

Naaraat kuule vaan kehrää kiltisti kun niitä muistaa rapsutella leuan alta. (Toisaalta nanosekunnissa täyteen raivoon syttyminenkin VOI olla mahdollista).
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 25.1.2008 10:52

Petteri_N kirjoitti: Nainenpa se on semmonen eläin, että se ei tartte edes kipuja tai kummaakaan härnäämistä kun se on jo raivon partaalla. Ainakin tiettynä aikana... :D
Osaa ne miehetki olla melkoisia kärtymakkaroita välillä... eikä niillä ole edes mitään fysiologista syytä :D

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 25.1.2008 16:58

Mikä siinä "tietyssä ajassa" oikein on, kun ei siitä tarvitse kuin vähän vihjata ja meillä on jo siitä nainen raivon partaalla... :shock:

Vastaa Viestiin