Miten (saman lauman) koiranne tulevat toimeen keskenään?

Koiran hoitamiseen liittyvää keskustelua

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Emmi Pyörre
Pentu
Viestit: 2
Liittynyt: 17.9.2009 18:35
Paikkakunta: Vihti

Miten (saman lauman) koiranne tulevat toimeen keskenään?

Viesti Kirjoittaja Emmi Pyörre » 17.9.2009 19:24

Kuinka sosiaalisina pidätte seisojia saman lauman koirajäseniä kohtaan? Millaisia koiralaumoja teillä on, mitä rotua, mitä sukupuolta, minkä ikäisiä? Onko elo laumassa harmonista vai tapahtuuko konflikteja, vaativatko ne erikoisratkaisuja?

Meillä on kokemusta yhtä aikaa vain lkss-nartusta, cockerinartusta ja kkss-uroksesta, ja ne tulivat toimeen keskenään mainiosti. Toista urosta en olisi kyllä voinut hankkia; yhteenottoja tietyissä tilanteissa olisi tullut takuulla.

Suunnitelmissamme on tässä pikkuhiljaa vuosien varrella täyttää perheemme koiramääräkiintiö kkss:illa, ja pohdinnassa on käytännön toteutusvaihtoehdot.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 17.9.2009 20:26

Viime viikonloppuna oli 11 koiraa samassa läjässä, kahta eri rotua ja roturyhmää. Uroksia, narttuja, leikattuja uroksia ja leikattuja narttuja löytyi. Ikäskaala ½-vuotta- 13-vuotta. Ei mitään ongelmaa. Konflikteja tiiviissä yhteiselossa tulee joskus väkisinkin, mutta helpoimmalla tervepäsiten koirien kanssa selviää kun antaa niiden otella ne ohi. Se loppuu sitten siihen lähes aina.
Kuva

dalttoni

Viesti Kirjoittaja dalttoni » 18.9.2009 06:11

kaksi urosta Lbu ja Kkssu. Labukka 5v, Partajeesus 2,5v. Ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Kertaakaan eivät ole ottaneet kunnolla mittaa toisistaan, päivittäin kyllä painitaan ja kiusataan tuota vanhempaa reppanaa. Koirat asuvat ulkona samassa tarhassa.

-d-

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 18.9.2009 13:12

Urokset tahtoo välillä ottaa turpaansa nartuilta. Näinhän se menee. :lol: Ei koskaan ole veri lentänyt, ei seisojat ala tappelemaan kovinkaan helposti. Puolustautuvat kyllä tarvittaessa.

Siskon cockeri oli ainoa joka sai ottaa ohtaansa aika usein ennenkuin meni jakeluun että ei kannata pullistella vanhemmille. Kauhea huuto ja pyörittely, mutta ei koskaan karvan vahinkoa kehenkään.

Normilaumassa ollut mm. kk seisojaurhoja ja narttuja, ajokoiranarttuja, mäyräkoira sekä itsepäinen cockeri. Plus sitten käypäläiset.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

tiipiie

Viesti Kirjoittaja tiipiie » 4.10.2009 10:16

Ulkona irtiollessa ei koskaan mitään ongelmaa. Samaten autoon voi heittää vaikka kuinka monta koiraa, karkkari menee vain rullalle nukkumaan.
Kiinni ollessa ja sisällä kotona vaikeuksia soputua muihin kuin oman perheen koiriin.
Oman perheen koirat erityisessä karkkarin suojeluksessa.

marppi

Viesti Kirjoittaja marppi » 4.10.2009 14:58

Oman mäyräkoiranartun kanssa tilanne olisi katsottu "loppuun", toisen samanrotuisen nartun kanssa ei mitään ongelmaa. Usein vierailevat malamuutti ja saksanmetsästysterrieri on ok. Samoin saksanpaimennin, jonka kanssa tehdään saksalaisia heiltervehdyksiä.

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 5.10.2009 20:38

Laumassa weimariuros (4 v), lkss narttu (5 v), suomenpystykorvauros (1,5 v) ja 2 x griffon uroksia (2 ja 5 v).
Yhteiselo sujuu muutoin mainiosti mutta pystykorvaa sorsitaan välillä (on myös nuorin). Weimariuros on pari kertaa tehnyt pystykorvapojalle selväksi kuka on pomo ja se tuntuu olevan joku "pieni suomalainen sisupussi vastaan natsiweimari"-ottelu mutta nyt on ollut pitkään aika rauhallista.

Jan Kankkonen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 30
Liittynyt: 15.12.2006 23:07
Paikkakunta: Lohiranta

Viesti Kirjoittaja Jan Kankkonen » 6.10.2009 19:00

Laumassa on viisi karkeakarvaista urosta, ongelmia ei ole ollut. Tärkeintä on mielestäni tehdä selväksi, että johtajuus on emännällä/isännällä tällöin ei ongelmia tulekaan. Liiallinen lepsuilu lauman johtajan (ihmisen) aseman osoittamisessa on yleensä syy ongelmiin.

päpä

Viesti Kirjoittaja päpä » 6.10.2009 20:21

Samaa mieltä Jan Kankkosen kanssa. Meillä viisi narttua, eikä koskaan hammasta annettu. Laumanjohtajuus isännällä ja emännällä.

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 7.10.2009 09:23

Sisälaumassa karkkarinarttu ja kolme enkkusprinkkua. Karkkarinarttu olisi fyysisesti ylivoimainen, mutta kun on pehmeä. Springerinartulla taas on luonnetta vaikka muille jakaa. Ovat ottaneet yhteen niin kuin naiset vaan osaavat, mutta väliin on kyllä menty siinä vaiheessa kun eläinlääkäriä tarvitaan. Tätä nykyä täysin erillään pidettävät. Ja ei siinä paljon laumanjohtajuuteni auta, vaikka siinä ei mielestäni ole mitään epäselvyyttä.

marppi

Viesti Kirjoittaja marppi » 7.10.2009 13:12

Ei aina huonosta johtajasta ole kyse, jos luolakoira päättää näyttää ,että on vahvempi kuin kkseisoja.Niiille ei vaan voi antaa tilaisuutta selvitellä välejään.

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 7.10.2009 16:01

Jos laumasta puhutaan, niin siinä on muitakin paikkoja kuin alfa ja beta ja näistä paikoista koetellaan aivan kuten johtajuudestakin.
Susilaumassa johtajat ei puutu arvojärjestykseen kuin oman paikan osalta, ihmis/koiralaumassa täytyy kyllä yrittää estää eläinlääkärikäynnit, mutta ei silti voi määrittää koirien välistä järjestystä, sen ne määrittävät ihan itse, omilla tavoillaan.. niin se vain on.

Anu Auno
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 77
Liittynyt: 25.11.2005 13:54
Paikkakunta: Koria/Kouvola

Viesti Kirjoittaja Anu Auno » 7.10.2009 18:07

Ketjun aloittaja kyseli koirien suhtautumista toisiinsa uusi pentu (?) mielessään. Pentu ja aikuinen/-set koirat tulevat pääsääntöisesti erinomaisesti juttuun keskenään. Jos pentu luulee itsestään liikoja, aikuiset koirat ilmoittavat sille napakasti mutta ilman hampaanjälkiä oikean paikan arvojärjestyksessä. Siihen ei tarvitse puuttua mikäli aikuinen koira on täyspäinen.
Yleensä (useiden bretonipäivien ja muidenkin joukkokoiratapahtumien kokemuksella) myös aikuiset toisilleen vieraat koirat tulevat hyvin toimeen keskenään, erityisesti jos kaikki ovat poissa 'omalta maaltaan'. Rodulla ei ole merkitystä eikä sukupuolella. Nuoret urokset kukkoilevat keskenään. Jos tarpeen, syntyy rähäkkä jossa on paljon ääntä mutta vähän sattumia. Jos koirat ovat täysin vapaasti, yleensä joukosta löytyy joku joka menee rähinöiden väliin estämään tappelut. Jos joukossa on uros jolla on oman lauman narttuja mukana, se yleensä suojelee laumaansa muilta uroksilta. Lauma sisältää joskus myös ihmiset. ( Ainakin minä olen aina kuulunut urostemme laumaan, eli muut nelijalkaiset urokset pysykööt loitolla)

Aina aikuisena laumaan tullutta koiraa ei hyväksytä mukaan. Erityisesti silloin tulee vaikeuksia, mikäli tulokas on pomotyyppiä. Meillä laumaan kahdeksanvuotiaana tullutta narttua ei tyttärensä hyväksynyt. Molemmat mielestään ehdottomasti nelijalkaisten kärkikastia. Kun tyttärellä täyttyi mitta, kävivät kaikki muut (kolme koiraa) 8-vuotiaan kimppuun. (tytär 5 v. muut kaksi 2 v.). En itse ollut kotona, mutta tyttäremme tuli koulusta kotiin juuri parahiksi pelastamaan uhrin hengen naapureiden avustuksella.

Tapauksen jälkeen 8-vuotias muutti sisälle ja muut jäivät tarha-asukeiksi. 8-vuotias suhtautui tappelun jälkeen tyttäreensä suurella epäluulolla, mutta 2-vuotiaat olivat edelleen ok. Kesän verran 5-vuotias oli 'inhokkilistalla', eli hylkäyshoidossa. Aluksi koirat lenkitettiin erikseen, mutta parin kuukauden jälkeen otin ne yhdessä lenkille. Ei ongelmaa, koirat hihnassa. Jossakin vaiheessa 5-vuotiaan ilme muuttui ja se päätti tulla toimeen äitinsä kanssa. Nyt ne voi laittaa yhdessä auton paksiinkin ilman ongelmia. En silti laittaisi niitä päiväksi yhteiseen tarhaan.

5-vuotiaan asennemuutokseen vaikutti varmasti moni asia, yhtenä varmasti sen OMAN ihmisen, eli vanhimman tyttäremme luottamuksen menetys.

jarnot

Viesti Kirjoittaja jarnot » 14.3.2010 18:48

marppi kirjoitti:Ei aina huonosta johtajasta ole kyse, jos luolakoira päättää näyttää ,että on vahvempi kuin kkseisoja.Niiille ei vaan voi antaa tilaisuutta selvitellä välejään.
Luolakoiran "huono" puoli on se että se ei vaan osaa selvitellä välejä leikin varjolla kuten muut rodut yleensä vaan räjähtää aika helposti :lol: , mutta jos eri sukupuolta niin järjestys voi jopa löytyä ihan kokeilematta .

Vastaa Viestiin