Pureminen

[Felix]

Tervehdys!

No niin, pienimuotoinen P-Karjalan turnee takana.

-lintuja ihan mukavasti, kaikkeen metsälintuihin kosketusta ja riistatöitäkin hyvin, riekoille tietty vain paukku ilmaan. Pudotuksia sopivasti, yksi paukkunoutokin saatiin aikaiseksi

-noudot...oli aikas kovia, mutta onnistuneita. Kertaalleen teertä piti pitää suussa ~5min, jonka jälkeen leppoisa luovutus. Koira oli niin tohkeissaan, että piti antaa sen rauhoittua riittävän kauan. Metson luovutus sujuu helpommin ja tyylikkäämmin.

Markoalle:
Se fasaanin kanssa puljaaminen...mulle se on ollut treenaamista, niinkään kuin metsästystä. Treenaaminen peltokokeeseen- on terminä oikein osuva.

[Jukka Hokkanen]

Ammuin saaralle ekan jäneksen ja se sitten vasta "noudettiinkin". Ei ollut selkälihoista pataan, niin oli mustuneet ravistellessa. Supille kai tämä pittää opettaa - niitä sais ravistella.

[Jarmo Pesola]

MOI!

Täällä on parikin otsaketta joissa kirjoitellaan koiran riistan pureskelusta... Olisi kiinnostavaa, jos esim Alemman Headerin Petteri_N kertoisi jäikö siltä koiralta pureskelu pois ja jollain koulutuksellisella työllä vai iän myötä... ja jos Hokkanen heittäisi tarinaa kanssa, nyky pureskelijasta...

Meidän 2,5 vuotias koiranen otti loppusyksystä tavaksi Rusauttaa Kahdesti elossa olevaa ... Aiemmin moista temppua ei ole tehnyt kuin varislinnuille, jotka temppuilee noudossa.
Harmikseni olen miettinyt, että oli varmaan virhe kun pentusella aloitin noudot varislinnuilla, jotka nokki ja kynsi, jolloin leuat alkoi käymään.
Elotonta / sätkimätöntä koiranen ei "rankase"...
... Tänä syksynä riistan noutoja ei ollut kovin runsaasti - Katoaako Vaiva kun saa enempi Tilanteita alle? Leuat käy Hetin linnun maasta otossa tai nostossa joten matkan päästä "Neuvominen" on likipitäin vaikeaa... millainen ennuste koirasella on ? Jääkö pureskelu pois koiran vanhetessa ? Onko etsittävä Kikka Kakkonen, Kolmonen jne jotta vaiva jää pois?
T:JPe

[Petteri Nissinen]

Alemman hiiderin mies vastaa, että ei poistunut siltä urokselta pureminen kokonaan. Onneksi ei myöskään pahentunut, paitsi kun koira on muilla hommissa. Minulle se tuo kaiken tapettuna. Selkä on poikki, mutta lihat ehjänä. "Lainassa" ollessaan on mäsäyttänyt pari haavakkoa ilkeän näköiseksi. Johtuneeko siitä sitten, että osaan itse olla valmiina kieltämään jos huomaan koiran kuumenevan.

Saa nähdä onko homma omasta käytöksestäni kiinni. Tuo narttu, joka aina on tuonut kaiken niiiin siistinä, puraisi paria haavakkoa viime syksynä niitä tavoittaessaan. Osuus kaikesta kannetusta on todella pieni, mutta mieluummin ei tarttis hampaiden käydä lain. Onko siis omassa käytöksessäni jotain, joka provosoi koiraa? Mene tiedä. Ittensä analysoiminen on niin helkkarin hankalaa. Olisipa joka tilanteessa joku "tuomari" mukana, joka kertoisi näkemänsä arastelematta.

[Hilkka Lindberg]

Leuat käy Hetin linnun maasta otossa tai nostossa joten matkan päästä "Neuvominen" on likipitäin vaikeaa... millainen ennuste koirasella on ? Jääkö pureskelu pois koiran vanhetessa ? Onko etsittävä Kikka Kakkonen, Kolmonen jne jotta vaiva jää pois?
T:JPe

Syytä tuohon puremiseen voisi lähteä arvelemaan ja pähkäilemään siltäpohjalta missä vaihessa koira puree sitä riistaa. Voi olla että ongelma johtuu eri asiasta jos koira jo heti nostaessaan rusauttaa linnulta luut rikki, kuin että se rikkoo riistan vasta palautusvaiheessa ohjaajan likellä.

Pahimmillaanhan huono riistankäsittely on perinnöllinen ominaisuus, rauhaton suu on merkki huonosta hermorakenteesta, jolle taas on aika vaikea keksiä lopullista parannuskeinoa. Yleensä se pitää vaan tietää ja hyväksyä, ei poppakonstit tahdo auttaa.

[Jarmo Pesola]

MOI!

Kiitti vastauksista, mutta ratkaisun pohdinta jatkuu... täällä mökissä.
Koirasella tuskin on mitään "hermovikaa", mielestäni täyspäinen ja niin nopea oppimaan ettei ite äijjäkään taho älytä.
Koiranen siis rusautti kerran joissain noudoissa, kun lintu oli kait "sätkivä".
Koirasen ollessa noin 5 kuinen -07 se sai harjoitella varisten noutoa ja muuan niistä kynsi ja nokki kunnolla...

Monissa yhtey´ksissä kolmannella kotimaisella kirjoitetuissa keskustelupalstoissa on monesti neuvona "koulutusnouto" - ja tuosta löytyy Juuutuupista monta versiota...
[(Hae "force Fetch") Niistä kuvista näkee, että tekemettömän saa tekemään ... Onpa kuvissa koirankouluttajia, joiden ei hommassaan edes pitäisi olla - Naamattaa siellä muuatta äijjää niin paljon...]

Hommahan ei varsinaisesta noudosta ole kiinni vaan satunnaisesti tapahtuvasta noutoeläimen pureksinnasta, joten liekö vaikutusta koko noutoon?

...Tietenkin voihan sitä, ajatella että koira tulisi "korjausta"-sietävämmäksi...
T:JPe

[Jukka Hokkanen]

Olen Hilun kansa samaa mieltä, rauhaton suu viittaa huonoon hermorakenteeseen. Meillä siis rutisee siinä vaiheessa, kun riista otetaan suuhun, tai siis rouhaistaan suuhun. Kantaessaan ei jauha. Pikkuisen loppusyksystä vaiva väheni. En tiedä johtuiko huutamisestani vai siitä, että pahin into puremiseen olisi yli viidenkymmenen noudon jälkeen vähin laantunut. Koska puremista ilmenee vain lämpimällä riistalla, korjaustoimenpiteet alkaa vasta ensi kesänä. Kerrotaan sitten jos on jotain kertomista.

[Hannu Kyllönen]

Niin, syitä, ilmentymiä ja korjaavia toimenpiteitä - kaikkia löytyy varmaan moneen lähtöön. Omalla syksyllä 3.5v kkssu:lla ongelmaa oli jo syksyllä 2007 (1.5v) ja varsinkin 2008 (2.5v). Kesän 2009 ajan epäsäännöllisen aktiivisen-passiivisesti yritin korjailla asiaa Suorsan Sailan esittämien oppien mukaan - voisko sitä kutsua vaikka "pehmeän linjan" tai "pienten askelten" koulutusnoudoksi?:)

Eli totuttelin taas uudestaan suun käsittelyyn (ilman esineitä), sivelyyn - silittelyyn - aukomiseen ja auki pitämiseen. Sitten aina kun koira jotain tarjosi tai ihan asiasti tehden totuttelua suun käsittelyyn esine suussa - laukojen käymisestä toruja ja rauhallisesta pitämisestä kehuja + ehdollistaminen "pidä" komentoon. Jonka jälkeen kävelyä esine suussa - edelleen samaa torua-kehumista-ehdollistamista... Ja huom, kun oli tottunut suun käsittelyyn, oli helpompaa sekä itselle, että koiralle missä tilanteessa vain rauhoittaa tarvittaessa suuta kädellä tukemalla!

Oikesti edeten olisi varmaan pitänyt sitten vaihtaa esine pakkas-suliin-lämpimiin lintuihin, mutta iski jo syksy ja jahti päälle...

Ja tänä syksynä tuli sitten riistat ehjänä - sekä vesi, eikä mettälinnut, mutta eihän sitä satavarmaksi voi sanoa mistä syystä ja ettäkö ongelmasta oltaisiin lopullisesti ja täydellisesti päästy... Tuskin tuo reenaaminen kuitenkaan huonompaan suuntaan vei...

[Pekka Karjaluoto]

Tuire Kaimion kirjaa kun lueskelee niin saa käsityksen että riistan pureskelu liittyy aika suorasti koiran geeneihin, ainakin se pureskelu joka tapahtuu heti riistan suuhun saamisen jälkeen. Koirilla kun on Kaimion mukaan tarttumispurenta (jota koiran pitäis käyttää noudossa) ja tappopurenta. Tappopurenta on hyvin pitkälti saatu jalostettua lähes olemattomiin kuolleen riistan noutoon erikoistuneilta noutajilta ja siksi noutajilla on harvemmin ongelmia riistan pureskelun kanssa. Mutta eihän tappopurentaa seisojilta ole voitu täysin jalostaa pois koska sitä tarvitaan pienpetojen pyynnissä. Jos seisoja tuntuu olevan kovasuinen juuri lämpimän riistan noudossa, niin voiskohan se ainakin joissain tapauksissa johtua siitä, että koiralle on aloitettu turhan nuorena lintujen tiputtelu. Näiden nuorena tehtyjen noutojen yhteydessä sitten tappopurentataipumus on päässyt vahvistumaan liiaksi, kun varmaan ainakin osa tiputuksista (kanalinnut/sorsat/kyyhkyt/haittalinnut) on ollut haavakoita, joihin nuori koira on joutunut käyttämään tappopurentaa esim. saadakseen pysymään linnun suussa. Ja näin koira on mahdollisesti alkanut yhdistämään tappopurennan kuuluvaksi aina noudon toimintamalliin lämpimällä riistalla.

Jos tuossa päättelyssä sattuis jotain perää olemaan, niin ehkä kannattaisi treenata noutoa pitemmän aikaa kylmällä linnulla, ennenkuin siirtyy lämpimän riistan noutoon. Noudetaan vaikka itse ekan syksyn seisonnoilta tiputukset eikä oteta koiraa kyyhky/sorsa/varisjahtiin. Eikä varsinkaan päästetä nuorta koiraa noutamaan haavakkoa. Ja ehkä pienpetohommatkin vois jättää myöhemmäksi kuin ekaksi syksyksi jotta koiran selkäytimeen saa yhdistymään tarttumispurennan noudon yhteyteen. Ehkä ne ehjät täkät sitten tulevina vuosina ovat tämän uhrauksen arvoisia.

[markoa]

Tuosta tappopurennasta tuli mieleen muutama kysymys.

1) Onko lintu koiranne suussa selkäpuolelta vai hampaat kivasti täkkälihojen päällä/lihoissa.

2) Jos kantaa linnun pitäen selkäpuolelta, niin pysyykö täkät ehjänä vai tappaako ensin ja laittaa nippuun vasta sitten?

[mauri harju]

Minusta tuo purenta on kovin koirakohtainen. Meillä on vuosien varrella ollut useita koiria ja ainoa tosi kovasuinen (mutta vain lämpimille kanalinnuille) on tämä vizsla, joka empii haavakon otossa ja hyikäilee lokkeja ja variksia mutta tuo ne kun kerran pitää. Pienpetohommissakin se jättää likaisen työn yleensä kaverilleen "Vanniselle" joka taas käy kiinni olipa kaveri miten iso tahansa. Mutta ei pure tippaakaan noudettavia, vaikka olisivat elossakin, kunhan ne vaan ovat "kiltisti". Herrajahdeissa noutoja on tullut päivittäin "enemmän kuin kolme" mutta kertaakaan ei ole möyhennetty noudettavaa. Toi supitkin elävänä kunnes viime syksynä iso supi nappasi kunnolla silmän ympärille "merirosvorenkaan". Nyt on kuolemaks joka kerta ja vasta sitten nouto. Aikanaan kaksoisvalio karkkari hieman jauhoi lintua mutta vasta eläkeiässä (jolloin me kaikki saamme vähän enemmän vapauksia; kun on itellä naru kädessä, eikä tiedä onko löytänyt köyden vai onko koira hukassa) Yllä oleva ei perustu mihinkään teoriaan, kyseessä on pelkkä omakohtainen kokemus omista koirista.

[Jarmo Pesola]

...aiempien löpinöitteni täydennykseksi...

...viime kaudella (syksy 2010), ei sitten meijjän urkilla ollutkaan purenta ongelmaa niissä muutamissa riistanoudoissa mitä pääsi tekemään. kauden alussa en itse joutanut metsälle, mutta ensin alkuun käytiin etsimässä muiden pudotuksia ja olin tosi ihmeissäni siististä noudosta... !

...tosin keväällä (2010) oli viety koulutusnouto läpi amerikkalaisen noutojakoulutusvideon opeilla... "Fowl Dawgs by Rick Stawski", kirjoituksista koulutusnoutoa opetusmetodina ei kyllä ymmärrä! Ja jossain ulkom. metsästyskoira lehdessä sanottiin, että koulutusnouto kannattaa harjoittaa alkaen "kouluttajan käsi suussa", jotta on mihin palata... Tiedäppä sitten...

+ + + enempi luulen että oli tuurista kiinni ; )

...tulevat kaudet sitten näyttänee jäikö purenta kokonaan pois...
T:JPe

[Eero Könönen]

Nostetaanpa ajankohtainen aihe:
Tuossa illalla kun laittelin hampailla reijitettyä sorsan täkkää pannulle mietiskelin, jotta kiinnitetäänköhän tähän kovasuisuuteen tarpeeksi huomiota jalostustouhuissa. Hermorakenneasioita pitkälti ovat, samat koirat käyvät jahdissa kuumina muutenkin.

[Jukka Hokkanen]

En ole saanut omaltani puremista pois, en hyvällä enkä pahalla. Myttyää lintua suuhun ottaessaan ja lopettaa, kun huudan. Ei nyt enää ole ihan jauhelihaksi menneitä ollut, mutta selvästi purtuja usein.
Saara on kyllä itse rauhallisuus passissa. Ei vingu eikä kitise, vaan odottaa noutolupaa (innokkaana). Ei siis mitenkään Kuuma.
Rättiosumissa annan usein odottaa pitkänkin aikaa, ennen kuin annan luvan. Useimmiten, mutta ei aina, nouto on silloin hellävaraisempi. Haavakot poikkeuksetta tapettuja.
Kettua asetteli suuhun hyvän tovin ja usean kehotuksen kautta eikä yrittänytkään purra. Haavakko kanalintu kaikkein kovimmin kohdeltu.
Minun mielestäni siis syntyessä saatu vika, johon pitäisi kyllä kovin yrittää puuttua.

[Jarmo Pesola]

Moit Lukijoille!

...me aloitettiin metsästyskausi 2.8. loukuttamalla supeja, tiesin olevani oikealla paikkaa kun Koiras toi ensimmäistä näytille... sanosko, laillinen purenta ; )

...olisi mukava tietää, oikeilta kisakoirailijoilta, kuinka yleistä on käyttää koulutusnoutoa/pakkonoutokoulutusta kilpakoirille?
...onko em. vaikutusta riistan purentaan?
... millä tempulla purentaongelman kilpakoirailijat poistaa tai useampia koiria kouluttanut hoitaa, vai hylkäävätkö koiran "reppurille"?

..täällä kun on seuraava kksu/pksu jo mielessä, kun nykyinen on jo 6-v, ja muutama kausihan menee pentusesta metsästyskoiraksi, sen tiedän, että näin vastaavana treenarina, hitaammalla tahdilla edetään seuraajan kanssa, nimim. "koulutustaktiikkaa suunnitteleva"