Juttua noudosta - kaipailen kommentteja

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

leekaaminen

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 22.2.2007 21:22

Toimintavarmuus. Tuon ensimmäisen seisojani opissa oltuani, on seuraavana esiintulevana asiana vuorossa toimintavarmuus. Kun nyt tilanne on sellainen, että juu kyllä se noutaa. Innokkaasti ottaa suuhun ja tulee lopulta luoksekkin. Vaan kun se meinaa hieman riehaantua. Muutenkin tuo on hmm. (miten sen kauniisti sanoisi) herkästi syttyvä kaveri. Damin se joskus hakeepi rauhassa, mutta linnun ko viskaa niin viimeistään innostuu.

Mitenhän tuon toimintaan saisi sellaista tasaista viileyttä ja varmuutta menettämättä tuota vauhtia. Meininki pitää olla tiukkaakin tiukempi kuri, että se noutaapi ilman performanssia. Silloin se puolestaan menee hitaammaksi ja epävarmaksi. Uskoisin että tuo ryöttä tietää mitä siltä odotan, kun hyvinä päivinä tuollainen perus-suoritus menee lentämällä.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Re: leekaaminen

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 22.2.2007 22:20

nippon1 kirjoitti: Meininki pitää olla tiukkaakin tiukempi kuri, että se noutaapi ilman performanssia.
Tuohon lauseeseen tiivistyy niin paljon. NIIN PALJON! :lol: Meillä tuota performanssia saadaan pelkästää hennolla sanalla "hyvä" ja kaboooom! Koira sinkoaa nahkoistaan. Ja kun vähän murahtaa että no voi helevetti sinun kanssas niin näyttää että selkäranka putoaa kakskytä senttiä lapaluiden alapuolelle. :roll:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 23.2.2007 07:44

tällä hetkellä tulee siipi ja dami vauhilla käteen tai syliin niin sisällä ku ulkonaki.Ja sisällä myös tuhoton määrä mitä erilaisempaa tavaraa.Pääasia että hauskaa on.Jossain vaiheessa sitte peliin astuu lintu ja sillon myös alkaa vaatiminen tosissaan ja loppuu kaikki ylimääränen performanssiin viittaava.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 23.2.2007 08:13

Miksiköhän se riekkuminen sen linnun kanssa on paljon mukavampaa kuin sen linnun tuominen isännälle? Voisko dilemmaa lähestyä vaikka tuon kysymyksen kautta?
Kuva

Avatar
Anna Pesonen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 67
Liittynyt: 23.11.2005 12:37
Paikkakunta: Ruokolahti
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Anna Pesonen » 23.2.2007 08:53

Ei ole kauaakaan, kun meidän hurtan mielestä linnun kanssa pelaaminen oli miljoona kertaa hauskempaa kuin sen tuominen emännälle. Jos koira on oikein ahne, niin kupillinen ruokaa palkkiona voi auttaa. Paras palkkio harjoituksissa tällä hetkellä on kuitenkin hetki taistelua narupallosta tai patukasta yhdessä emännän kanssa. Joku taisi joskus neuvoa, että sen palkkion pitäisi olla mielenkiintoisempi kuin itse ”noutoesineen”…

Emma

Viesti Kirjoittaja Emma » 23.2.2007 08:58

Anna: Meillä se lintu on The Saalis eikä sitä vaihdeta mihinkään :D
Ja tämä siitä huolimatta, että koiraa joskus ällöttää ottaa se lintu suuhunsa mutta silti se on mahtava juttu :roll:
Kapuloiden ja damien kanssa voi vielä käydä vaihtokauppaa mutta lintu on saalis isolla S:llä.
Tästä syystä päätin olla ehdoton tuon linnun kanssa. Käskystä pidetään nätisti ja haalin vaikka remmillä luokse mutta linnun kanssa ei suoriteta mitään ylimääräisiä performansseja eikä linnun nouto ole monivalintatehtävä. Saa nähdä miten käy. Nyt tuntuu, että ihan kivasti noutaa.

Avatar
Anna Pesonen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 67
Liittynyt: 23.11.2005 12:37
Paikkakunta: Ruokolahti
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Anna Pesonen » 23.2.2007 10:24

Siinäpä se ongelma onkin, että lintua voittanutta on hieman vaikeampi keksiä, ainakin alkuun :roll: Omasta koirasta olen havainnut, että pikkuhiljaa The Saalis menettää hohtoaan ja koiraa alkaa oikeasti enemmän kiinnostaa, mitä saa onnistuneen noudon jälkeen. Harjoituksissa tuota riekkumista ja metsällä oman osuuden linnusta. Ja kai siihen tarvitaan myös ”hieman” palvontaa ohjaajaa kohtaan = sellaista mikä tulee yhteistyön myötä ja mihin ainakin meillä on vielä piiiitkä matka :wink:

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

jos

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 23.2.2007 12:40

Miksiköhän se riekkuminen sen linnun kanssa on paljon mukavampaa kuin sen linnun tuominen isännälle? Voisko dilemmaa lähestyä vaikka tuon kysymyksen kautta?
Jos koitit Petteri vihjata tuolla koiran palkitsemiseen, niin olen sitä harjoittanut. Namua, nakkia, kehua, leikkiä ja riehua...ja niin se vain meinaa ensimmäisillä kerroilla karata mopo käsistä. Parilla ensimmäisellä suorituksella toiminta tuntuu olevan vain "liikaa". Uskoisin että tuosta saisi esimerkillisen paukkunoutajan helposti. Koira kun on kuin vieteri kun odottaa komentoa, ja onhan se esimerkillisen paukkunoudon ainoassa kokeessamme jo suorittnutkin 8) . Nyt mie olen sitten harrastanut tuota ammuskelua muutenkin kuin noudon yhteydessä. Toiveena jotta tuo pauke tulisi arkipäiväisemmäksi, eikä aina edellä toimintaa.

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 23.2.2007 14:49

Oiskohan se Petteri tarkoittanut, että palkkio on se isäntä/emäntä itse eli SINÄ eikä mikään muu. Jos koira pennusta asti ohjataan tekemään kaikki asiat ohjaajan kautta ja luvalla, ei sille muuta tule mieleenkään.
Tuon nipponin kirjoituksesta heräsi ajatus, että koiran ja isännän suhde on hyvässä mallissa, mutta onko auktoriteetissa vielä sanomista!?
Jos seisojat on tosiaan noin herkkiä kuin susihukkasen kirjoituksesta vois päätellä, niin täytyy vielä harkita sen ekan seisojan ottamista... :wink: :lol:

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 23.2.2007 14:52

Ei härtsyykkeli kannata minun tämän koiran kokemusten perusteella tehdä mitään johtopäätöksiä. Tämä koira josta puhuin oli 5-vuotias täysin kouluttamaton ADHD minulle tullessaan :lol: Eli ihan eri juttu kuin että pääsee pennusta asti tekemään hiljaa ja huolella! Eikun vaan rohkeasti tutustumaan rotuun!
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 23.2.2007 14:55

Joo. Tilauksessa on jo...
En niin vakavissani miettinytkään :wink: :wink:

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 23.2.2007 15:07

hiljaa ja huolella?? :shock: miten se tapahtuu ja mitä se sisältää ja mitä se missään nimessä EI sisällä?? :shock:

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 23.2.2007 15:37

Kuva

Pennulla on nyt ikää 4 kk. ja noutohommat on aika tavalla kondiksessa. Sekä linnuilla että dameilla (+kengillä, kaukosäätimillä, rahapusseilla, kynillä yms irtaimella omaisuudella) :D

Kivasti pysyy heitettäessä paikoillaan, lähtee käskystä ja palauttaa suoraviivaisesti eteen istuen.
Kohta varmaa pitäis liittää ampuminen noutamiseen ja lisätä pikkuhiljaa muitakin häiriöitä.

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 23.2.2007 17:43

Hilulla on noutohommat noutajien kautta hanskassa.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 23.2.2007 18:24

tomppav kirjoitti:hiljaa ja huolella?? :shock: miten se tapahtuu ja mitä se sisältää ja mitä se missään nimessä EI sisällä?? :shock:
Ai ja mistä sitä saa??? :lol: En tiiä, ei ainakaan ole meille vielä tullu, onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa lätkiä itteesä opuksilla otsaan :?
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Vastaa Viestiin