Juttua noudosta - kaipailen kommentteja

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

meillä

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 24.2.2007 11:46

Meillä on ollu tämä pikksen reipas 1.5 vuotta soutamista ja huopaamista. Onnellista tässä hetkessä on, se että ollaan "pitemmällä" kuin koskaan. Vaikka suorituksista puuttuu ns. rutiinia ja muutenkin paikoin hapararoivaa, niin koiraa voi rajoittaa vverbaalisesti. Aiemmin piti aina ruveta fyysiseksi ja omaan makuuni vielä aika kovakouraisesti. Itse kun en ole noissa pystykorvaisissa tottunut kuin pahimmillaan poskista pitelemään ja hieman ärähtämään. Tämän ja isännän nykyisen koiran kanssa on ollut paikoin melkoista painia. Pieni niskasta pujautus ja ärähdys eikun lisää vain vauhtia.
Oiskohan se Petteri tarkoittanut, että palkkio on se isäntä/emäntä itse eli SINÄ eikä mikään muu. Jos koira pennusta asti ohjataan tekemään kaikki asiat ohjaajan kautta ja luvalla, ei sille muuta tule mieleenkään.
Eletäänköhän me ihan samalla planeetalla :shock: olen aivan varma siitä, että enemmin tai myöhemmin koira kyllä keksii tehdä jotain mihin ei lupaa ole heltynyt. Sen kerran kun se on irti ja päättää alkaa omiin puuhiin niin minkäs teet?

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 24.2.2007 16:47

Planeetoista en tiedä, vähän oudompi aihe mulle...
Tuohon irti päästämiseen ja sen aikana tapahtuvaan luvattomaan tekemiseen . Toki kaikki koirat keksivät omia temppujaan , siinä olen kanssasi samaa mieltä. Ja vieläpä aina silloin kun sitä vähiten odottaa. Jos koira pennusta asti on oppinut pitämään kontaktin isäntään ja ikäänkuin "pyytämään" luvan tekemisiinsä, niin aina harvemmin tälläistä sattuu. Ja kun sattuu, ota se pilli ja puhalla siihen. Koira istuu tai menee maahan, kuten opetettu on. Sen jälkeen se on sinusta kiinni miten jatketaan.
Mutta keskusteluahan käydään noudosta. Jos ja kun koira on puolentoista vuoden ja se noutaessaan, ja nimenomaan riistaa noutaessaan,(jos oikein ymmärsin)alkaa leikkimisen ja riehaantuu, minä viheltäisin pilliin ja kävelisin sen jälkeen koiran viereen ja ottaisin riistan sen suusta ja kiittäisin koiraa.
Mun mielestä ongelma tulee siinä, että koira innostuu riistasta ja tykkää siitä niin paljon, ettei isännän tahto ja miellyttäminen enää ole se tärkein asia. Koira haluaa omia riistan.(Tämä on niin hyvä saalis,että tämän pidän itse, kangaspussit voin kyllä tuoda) Miksi? Mun mielestä siksi, ettei isäntä ole ehdoton auktoriteetti, jonka eteen oltaisiin valmiit tekemään mitä vain. Eikä sitä auktoriteettia saada koiraa kurittamalla, siinä olen kanssasi täysin samaa mieltä, siihen kasvetaan pennusta alkaen.
Tarkoitukseni ei ollut arvostella kenenkään tekemisiä.
Jos siltä vaikutti, pyydän nöyrimmästi anteeksi.
Niinkuin aiemmasta viestistäni näkyy, en ole koskaan omistanut seisojaa, joten sikäli en pysty kantaa ottamaan.(siis seisojan kouluttamiseen) Mutta noutavien koirien kanssa olen takunnut, useammankin. Omat koirat ovat hakiessaan aina näkyvillä, joten niiden väärään toimintaan on helppo puuttua. Seisoja ei näin kuitenkaan ole, joten "pahantekemiseen" näkymättömissä en voi ottaa kantaa, ei ole kokemusta.

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 24.2.2007 20:32

No kyllä mie planeetoistakin :lol: vaan tuon koiran kanssa on joskus miettimistä. Minun tekemisiä saa ja kannattaa arvostella, niissä on varmasti paljon huomauttamista. Ei niiden takia kannata yöunia menettää :wink: . Et vain tainnut oikein oivaltaa sitä ongelmaa. Se ei niinkään ole se että koira hyvänä päivänä hieman eekeilis, ei valitettavasti. Vaan se on se että kun se kontrolli karkaa niin tuo elukka vetää aivottomana rinkiä joko noudettavan kanssa tai ilman sitä, siis ei kuule, ei näe, ei tajua mitään seuraavaan viiteentoista sekuntiin(on muuten taivaan pitkä aika). Viimein kun saan tilanteen rauhoittumaan niin voidaan homma hoitaa loppuun. Kyllä tuo pikku hiljaa tuntuisi jäävän vähemmälle, mutta kun sattuu niin vasta se keljuttaa.

Ensi sulilla olisi tarkoitus alkaa hakemaan tuohon noutoon lisää sitkeyttä. Kasvattaa noutomatkaa ja käyttää enemmän heinikkoa ja rantakaislikkoa. Pitänee siis hommata joku toinen aina kaveriksi heittämään. Paukutella useammin. Sitten käydään mallin vuoksi ottamassa avoimen vesityöstä täydet bojot. Sen verran jäi harmittaan junnussa kun rupes puisteleen ja dami lipes suusta. Pitäisi hellästi huomautella ja vauhdilla kannustaa se puistelu pois, kun tuo pitelee siksikin hellästi että meinaa lopsahtaa rantaveteen heti jos ravistaapi.

Off topic: Aika erikoista minulle, että tuollaisia suunnittelen. Vuosi sitten olin vielä täysin sitä mieltä, ettei mitään tyhjän värkkäystä kuin korpeen vaan ja rääppänää reppuun. Jotenkin mie vain sorruin yhteisten reenien kautta vesityöhön ja vielä junkkariinkin. Mukavasti jää hampaankoloon kutkuttamaan kun kläy kuus-nolla ottamassa turpiin toisilta 8)

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 24.2.2007 22:44

No eipä sitä yöunet noin vähästä :lol:
Voi olla, etten tajua ongelman ydintä. Jos koiralle on opetettu(ja se on oppinut) pillistä maahanmenon/istumisen, ei mun mielestä pitäisi olla mitään ongelmaa. Kun hurlumhei alkaa, pilli soi ja hurlumhei loppuu!! Jos ei toimi, mietitään , onko se pillistä maahanmeno opittu??
Muuten mun mielestä sulla on oikea ote koiraan ja koiran kanssa pelaamiseen. Ei se saa olla liian tiukkapipoista. Itse vaadin tietyissä asioissa ehdottomuutta, mutta koska sen aika on , sitä kannattaa harkita.
Kun puhut paukuttelusta, tarkoittanee se varmaan sitä, että aina kun pamahtaa, koira maahan/istumaan?? Muutenhan se on turha paukutella!
Tuohon noutoon vielä. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että viet ennakkoon ne noudettavat sinne heinikkoon/rantakaislikkoon ja panet koiran sitten hakuun!? Ei tarvita kaveria ja jos koira ei tuo riistaa, ei se ainakaan ole jättänyt käskyä noudattamatta eikä sun tarvitse olla pahana.
Jos koira on kovin helläsuinen, olen itse leikkinyt sellaisen kanssa vetoleikkejä, vaikka kaikki siitä varoittaa. Dominoivan koiran et anna voittaa, pehmeän ja "aran" kanssa päinvastoin. Aika pian ote noudettavaan tiukkenee.
Jos taipumusta pudotteluun, ota alkuun luovutus aivan vesirajassa. Kun varmuus kasvaa, pidennä matkaa. Pian käsittää juonen ja tuo perille ravistamatta. Näin ainakin omat kokemukset kertoo.
Noutohan on periaatteessa olemassa jokaisella koiranpennulla luonnostaan, enemmän tai vähemmän. Me "viisaat" kaksijalkaiset vain joko vahvistamme tai tuhoamme sen. Pennusta asti kun hommaa vahvistaa ja innostaa oikeassa kohdassa niin nouto tulee sieltä kuin itsestään.
Juice sanoi asian aikanaan aika hyvin: "Se joka osaa, se tekee mitä vaan. Se joka ei, se rupee opettamaan." :wink:

Mogvai

Juttua noudosta - kaipailen kommentteja

Viesti Kirjoittaja Mogvai » 27.2.2007 02:18

Halusin antaa kommenttini keskusteluun, vaikkei niissä ehkä mitään uutta olekaan. Ekan seisojani koulutin leikkien noutajaksi ja aika nuorena siihen tuli pakote mukaan, koska kapula tms. tuli purematta käteen ja iloisesti, mutta kun erehdyin? sitomaan linnun siiven kapulan ympärille niin ote oli tosi raisu ja pyrki leikkimään sillä. Pakotteella 'pidä' sekin tuli purematta käteen ja lopulta oikea riista myös(koulutustilanne). Riistan kanssa kun enemmän alettiin pelaamaan siis metsästämään niin myös jonkin asteinen omimistaipumus tuli esiin. Onneksi oli tottiskoulutus siinä vaiheessa, että luoksetulokäskyllä koira tuli välittömästi luokse. Se on nykyään idioottivarma noutaja ja ottaa suuhunsa mitä riistaa vaan, mutta varjopuolena on liian tiukka ote etenkin lämpimällä riistalla. Näkläämisestä pääsin eroon, mutta koira painaa väliin leukoja liialla voimalla päinyhteen (lämmin vasta tiputettu lintu), kylmällä linnulla ei niinkään ongelmia. Joskus tulee purtuna joskus taas ei. Riippuu onko lintu pitänyt tappaa. Luulen että petopyynti ei ainakaan ole edesauttanut noudon oppimisessa eikä nuorena varisten pyynti. Eka haavikko nappasikin kiinni, mutta sen jälkeen varikset ollu aika lättyjä. Onneksi koira ottaa melkein aina riistalintuja selästä kiinni ja rintalihat useimmiten ehjät.

Nuoremmalla en ole havainnut omimistaipumusta ja se onkin luonteeltaan paljon herkempi. Kantaa riistaakin tosi hellästi. Aivan ohimennen olen noutoa ottanut sillä. Alkuun vaan kehunut, kun ottaa jotain suuhunsa ja kantaa sitä. 'Tuuhan näyttään äijälle mitä sulla on' jne. Koira on ihan sulaa vahaa ja mielissään kun kehutaan ja tulee näyttämään 'saalistaan'. Alkuun munasin, kun palkitsin ruualla. Koira on ahmatti ja sillä oli kiire sylkästä noudettava jalkoihini ennen istumistaan, koska piti saada palkinto. Erehdyin sitten laittaan linnun väkisin suuhun ja komensin 'pidä'. Koira heitti siitä lähtien noutohommat lekkeriksi, eikä ottanut välttämättä edes esinettä suuhun, jos kehoitti hakemaan. Silloin ei nouto-käskyä käytetty ja vasta tulevana kesänä on aika lopulliseen kouluun. Lämpimällä riistallakin on noutoa kokeiltu ja onnistui niinä kertoina tosi hyvin. Myös lyhyen jäljen päästä kylmällä linnulla ja lähti tuomaan. Saas nähdä. Ajattelin edetä tämän nuorikon kanssa hitaasti ja niin, että se toisi saaliinsa ilolla isännälle ja luovutus olisi ylväänä pää pystyssä melkein kiinni isännän pultussa.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 27.2.2007 15:06

Aika tavalla herkkä laji tuntuu nouto olevan myös seisojille.
Melkoista säätämistähän se on, pitää tietää mitä tekee ja milloin.
Liika lepsuilu näkyy riekkumisena, kovat otteet taas kiristää nouto-otetta ja hiertää yhteistyötä ja vauhtia.

Hannu Kyllönen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 65
Liittynyt: 14.2.2006 21:03
Paikkakunta: Kiiminki

Viesti Kirjoittaja Hannu Kyllönen » 27.2.2007 19:52

Taitaa olla niin, että yhtä ainoaa toimivaa tapaa ei ole, kun noita luonteita on niin erilaisia. Se mikä toimii toisella, ei suoraan toimi toisella. Ja sama, kun on tehty virheitä ja niitä korjaillaan.

Siksikin on varmaan hyvä olla avoin monille menetelmille ja pikku vinkeille sekä ennenkaikkea yrittää kehittää koiran lukutaitoa.

Vastaa Viestiin