Kylmän linnun nouto

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 9.5.2008 09:54

Mä oon kyllä kans käyttänyt pakkoa mutta arvelisin, että se on jossain määrin koirakohtaista. Tuo harmaa herra on vähän semmoinen, että sille ei kerta kaikkiaan voi antaa vaihtoehtoja sillä se riistäytyy kyllä sitten käsistä. Tämän takia päädyin siihen noudossa, että vaihtoehtoja ei ikinä ole. Tuo on vielä välillä ittepäinen ku muuli niin että ei se ihan heti antanut periksi vaikka väkisin sitä lintua sille suuhun työnsin. Aina kuitenkin olen sitä suuresti kehunut sitten kun on oikein tehnyt. Ja meillä oli nimenomaan tuo sama ongelma, että nouti kyllä kaikkea muuta dummysta kaljatölkkeihin mutta riistan kanssa saattoi sitten pelleillä. En koe, että koiran ja minun suhde olisi mennyt huonoksi vaikka olen sitä aika monessakin asiassa kovistellut. Ja ennen kaikkea se nouto tuli lopulta kuntoon ja siitä on tullut luotettava noutaja.
Tärkeintä on olla reilu ja antaa koiralle mahdollisuus toimia oikein, kehua kun koira tekee oikein eikä vatvoa asioita liian pitkään kerralla.

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 9.5.2008 12:17

Petri_ kirjoitti:
Ilma koulutusta pentu kahmaisi linnun aina suuhun. Dami koulutuksen jälkeen olin saanut tuon luonnollisen kyvyn katoamaan. :( Virheitä tulee tehtyä liukuhihnalta, mutta kyl tää tästä. Junkkarissa tavataan.
Oisko se yleisin vika tuossa...

Ja jos se pentu ei luonnostaan ammu kiinni siihen lintuun, niin kannattaako sen kanssa metsästystä aatella.
Voimakkaan riistavietin omaava pentu ottaa sen ensimmäisenkin linnun suuhunsa heti, luonteesta riippumatta, arkakin koira pienellä kehumisella ja innostamisella.
Linnunhan (tai riistan yleensä) pitäisi olla nimenomaan se kiihoke eikä "iljetys"
Itse en ensimmäistä riistanoutoa koskaan "tarjoile" pennulle, vaan vien sen "löydettäväksi" maastoon. Siina vaiheessa pentu jo osaa noutaa. Ja sitten koira hakuun. Löytäessään yleensä tuo, joko heti tai viimeistään kehuttaessa. Jos ei suostu ottamaan suuhunsa, vika löytyy joko peilistä tai koiran perimästä.
Ensimmäinen vaiva korjattavissa, toisen kanssa kannattaa jo istua miettimään...


Ja jos tämä on jonkun mielestä liian jyrkkä mielipide, niin kannattaa hetki miettiä, mihin näitä koiria on tarkoitus käyttää ja jalostaa.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 9.5.2008 12:57

MK05 kirjoitti:Ja jos se pentu ei luonnostaan ammu kiinni siihen lintuun, niin kannattaako sen kanssa metsästystä aatella.
Voimakkaan riistavietin omaava pentu ottaa sen ensimmäisenkin linnun suuhunsa heti, luonteesta riippumatta, arkakin koira pienellä kehumisella ja innostamisella.
Linnunhan (tai riistan yleensä) pitäisi olla nimenomaan se kiihoke eikä "iljetys"...
Vähän OT:ksi menee, koskapa kuvan (7 viikkoinen) typykkä ampuu kiinni haaleaan lintuun... :)
Kuva

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 9.5.2008 13:12

Oispa se elämä helppoa kun kaikki olisi niin mustavalkoista ;)
En tiedä muitten koirista mutta omani oli ainaki heti pentulaatikossa kiinnostunut siivistä ja katteli myös heti lintuja "sillä silmällä". Kun sille sitten tarjoili pakkasesta otettua, hieman sulatettua fasaania (käytännössä siis raato) niin oishan se sitä heti raahannut jonnekin ja varmaan pyörinyt sen päällä mutta ei sitä voinut noudoksi sanoa :lol:
Kun tuota asiaa sitten rupesin korjaamaan niin herra oli sitä mieltä, että pidä raatos prkl. Siitä sitten päästiin eteenpäin pakkonoudolla. Lämpimät linnut on ihan eri asia kun nuo pakastetut tirpat. Tästä esimerkkinä kun koira on saanut linnun vahingossa kiinni avanssista niin sitä on kannettu tosi ylpeästi ja tuotu mun eteen. Jos nyt ajattelee puhtaasti metsästystä niin paskaako sitä oikeasti harjoittelee noilla raadoilla. Esim. MK05 väitteen mukaisesti koiralle pitäisi tiputtaa ja jos koira on "oikea metsästyskoira" niin sen pitäisi innokkaasti hakea lämmin lintu ja tuoda se omistajalle 8) Voidaanko siis päätellä, että kaikki tämä harjoittelu kylmällä linnulla on kikkailua kokeita varten ;)

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 9.5.2008 13:20

Ei pidä unohtaa, että koiran on tuotava innokkaasti myös maastosta tapaamansa kylmä lintu!
Kuva

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 9.5.2008 13:24

Tästä on vissiin kerran keskusteltu jo täällä...
Jos joku sen raadon sieltä haluaa niin hyvä on. Henk.kohtaisesti toivon että mun koira käyttää senkin ajan elävien lintujen etsimiseen. Kukin taaplatkoon tyylillään. Mutta siis, jos koiraa käsketään tuoda kylmä lintu niin totta kai se sen tekee kun se on siihen opetettu. Mutta kuvaako kylmän linnun nouto luontaisia metsästysominaisuuksia? Jaa-a.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 9.5.2008 13:28

Hmm... asennevamma, sanoisin mie... :?
Kuva

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 9.5.2008 13:44

Katsos, näin mie sen ajattelen. Minun mielestä se, että koira ei ole innokas kantamaan raatoa ei vielä kerro sen metsästysominaisuuksista mitään. Jos koira selvästi hakee ja löytää riistaa tuottoisalla tavalla niin se on metsästyskoira. Kaikki muu on luontaisten ominaisuuksien muokkaamista. Totta kai nouto on tärkeä mutta sitäkin voi muokata ja ennen kaikkea sen voi muokata pieleen :D Mutta jos koira ei halua hakea riistaa niin sitä sille tuskin voi opettaa?

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 9.5.2008 13:52

Emma Pirilä kirjoitti:...Minun mielestä se, että koira ei ole innokas kantamaan raatoa ei vielä kerro sen metsästysominaisuuksista mitään. Jos koira selvästi hakee ja löytää riistaa tuottoisalla tavalla niin se on metsästyskoira...
:o Et sitten ole tainnut olla sorsametällä toisten tappamia kerräämässä, etkä saloilla latvalinnustajien jälkiä korjailemassa.
Aika iso prosentti omasta ja koirieni saaliista tulee syksyn mittaan kylminä, eikä ne yleensä ole mitään "raatoja", vaan usein jopa vielä kuolonkankeita. Tuottoisaa metsästystä!
Kuva

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 9.5.2008 14:02

Kuten sanottu: hakeehan se koira ne raadot jos sille on näin opetettu. Kyllä minäkin tiedän milloin mun koira on jotain löytänyt maasta, se tulee kertomaan mulle. Minä saan sitten päättää, otetaanko se madonsyömä oravanraato mukaan vai jätetäänkö muille. Jos sieltä löytyy kelpo lintu niin poimin sen sieltä mukaan. Ja totta kai se hakee niitä sorsia kun sille on niin opetettu (vrt. vesityö).
Mutta edelleen: Mittaako se raatojen kantelu koiran metsästysominaisuuksia niin kuin tuolla edellä väitettiin? Ei mun mielestä.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 9.5.2008 14:13

Ensinnäkin, jätä jo ne "madonsyömät raadot" rauhaan - ja sitten, kyllä se kuuluu olennaisesti metsästyskoiran ominaisuuksiin, että koira tuo omat ja vieraat saaliit, oli ne hengissä eli ei! Koirakon yhteistyön eräs ilmentymistä on se, kun koira hoitaa hommansa halukkaasti, ilman eri komentoa. Yhteistyöalttius on myös yksilön luontainen ominaisuus, jota voidaan vahvistaa (tai väheksyä).
Kuva

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 9.5.2008 14:21

Eli olet sitten opettanut koirasi erottamaan ne madonsyömät raadot ja hieman kylmenneet linnut?
Kuten sanoit, asioita voidaan vahvistaa tai vähentää. Mun koirani toisi mulle kaikki mitä se maastosta löytää, eli skaala on kuollut poro - kuollut pikkulintu ja mädänneisyysaste on äsken kuollut - matoja täynnä. En ole vahvistanut tuota. Sen sijan olen opettanut sille kunnollisen noudon käskystä. Tämä on ollut minun valintani. Se kyllä tiedottaa löydöt - metsästysominaisuus sekin ;)
Olen silti sitä mieltä, että jos koira ei hae riistaa hyvin mutta noutaa hyvin niin se ei ole seisoja. Toisin päin taasen asia on sentään korjattavissa.
Tästä on ihan turha riidellä sillä kuten sanoin, kukin taaplaa tyylillään.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 9.5.2008 14:30

Emma Pirilä kirjoitti:Eli olet sitten opettanut koirasi erottamaan ne madonsyömät raadot ja hieman kylmenneet linnut?.
Olen aina pitänyt saksanseisojia(ni) viisaina koirina, mutta jopa minä itsekin erotan mädän raadon ja eräkeittiöön sopivan riistasaaliin! :wink:
Olen silti sitä mieltä, että jos koira ei hae riistaa hyvin mutta noutaa hyvin niin se ei ole seisoja.
Ja tämä liittyi asiaan...?
Mitä riitelyyn tulee, siihen ei tässä iässä enää tunne suurempaa hinkua. :)
(edit: kirotusvire korjatu)
Kuva

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 9.5.2008 14:49

Sä taidat erakko olla Jääräpäisten Kanakoiraukkojen Klubin puheenjohtaja ;) 8)
erakko kirjoitti:
Emma Pirilä kirjoitti:Eli olet sitten opettanut koirasi erottamaan ne madonsyömät raadot ja hieman kylmenneet linnut?.
Olen aina pitänyt saksanseisojia(ni) viisaina koirina, mutta jopa minä itsekin erotan mädän raadon ja eräkeittiöön sopivan riistasaaliin! :wink:
Mä meinasinki kysyä, että onko sun koirat niin fiksuja että tietävät mitä sä haluat syötäväksi ;) Ymmärränkö nyt oikein, että ne sun koiras noutavat sulle kaiken mitä maastosta löytävät ja sä sit otat mukaasi sen mitä haluat? Minä en ole tuota vahvistanut koska se kuolleen poron raahaaminen on tuntunut hiukan koiran ajan haaskuulta. Ja toisaalta en ole ihastunut siihen (ehkä hieman naisellista) että koira kantaa madonsyömiä oravia suussaan. Varsinkin kun se sitten kuitenkin antaa emännällekin niitä pusuja sitten ;) Jos mun koira olisi niin wiisas, että osaisi tuoda vain niitä hieman kankeita syömäkelpoisia lintuja niin hyvä on. Mulle riittää kun tiedottaa raadot ja noutaa käskystä. Piste.
erakko kirjoitti:
Emma Pirilä kirjoitti:Olen silti sitä mieltä, että jos koira ei hae riistaa hyvin mutta noutaa hyvin niin se ei ole seisoja.
Ja tämä liittyi asiaan...?


No siihen, että tuolla yllä oltiin sitä mieltä, että jos koira ei tartu kaikkeen tai nouda niin se ei ole metsästyskoira.
Jos koira hakee riistaa mutta on heikko noutaja niin on se silti minun mielestä metsästyskoira. Nouto-ominaisuutta voi kuitenkin vahvistaa. Sen sijan jos koira noutaa mutta ei hae riistaa niin se on "hilu-koira" :lol: (toivottavasti Hilulla riittää huumori...)

Hauskaa viikonloppua kaikille seisoja/noutajaihmisille ;)

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 9.5.2008 14:58

Emma Pirilä kirjoitti:Sä taidat erakko olla Jääräpäisten Kanakoiraukkojen Klubin puheenjohtaja
Hyvä sentäs etten Kanakoi Raukkojen! 8)
Mä meinasinki kysyä, että onko sun koirat niin fiksuja että tietävät mitä sä haluat syötäväksi ;) Ymmärränkö nyt oikein, että ne sun koiras noutavat sulle kaiken mitä maastosta löytävät ja sä sit otat mukaasi sen mitä haluat?
Ovat. Et.
Hauskaa viikonloppua kaikille seisoja/noutajaihmisille ;)
Tästä olen just samaa mieltä! :wink:
Kuva

Vastaa Viestiin