vanhat viestit

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Jyrki

vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 20.5.2002 07:52

Koulutusvinkkejä - NOUTO

--------------------------------------------------------------------------------
Saksanseisojakerhon keskustelualue: Keskustelualue: Koulutusvinkkejä - NOUTO
--------------------------------------------------------------------------------
Lisääjä sisu Maanantai, 02.Huhtikuu, 2001 - klo 19.00:

mitään tartte kouluttaa, hyvä esimerkki nukkuu tossa jaloissa, ikää 8 viikkoa ja kun parvekkeen oven avaa niin salamana säntää sinne ja nappaa kurpan suuhunsa ja puppy puppy houkuttelulla tulee luokse ja nouto on valmis.

ps.ja on vielä noutamatonta rotua oleva pointteri

Lisääjä jorma Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 08.32:


oiskos kellään vinkkejä siitä miten saisin koirani, joka noutaa haluttomasti noutamaan iloisesti ja määrätietoisesti. syynä noutokoulutuksen epäonnistumiseen lienee turhan kovakourainen koulutus. kyseessä on meidän ensimmäinen seisoja, joten kokemusta ei ole muuta kuin lukemani koulutusoppaat, joiden neuvoja olemme pyrkineet käytännössä toteuttamaan

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 08.59:


sori vaan mutta ei oikeen millään, tuttu tapaus, hiipii kohti maansa myyneenä, kantaa päätänsä alhaalla, uskokaa nyt ettei joka koiralle sovi joku tietty tapa kouluttaa, vaan on tiedettävä koiran päävärkin sietokyky.
olen usen sanonut siitä, miksi tarttee komentaa koiraa noudossa, kun pelkkä pentuna suoritettu karkuunjuokseminen tuo toivotun tuloksen, ja se istuttaminen, joka on kaiken pahan alku ja juuri, kun en vielä taaskaan ole nähnyt koiraa joka käskemättä ei osaisi istua.
no älä enään ikinä komenna koiraa noudossa vaan kehu ja yritä innostaa sitä joka kerta kun se tuo linnun, ja se noudon hierominen on loputtava, mua sitten kyrsii katsella sellaisia tyyppejä jotka prässäävät kerta toisensa jälkeen jotain palikkaa noudettavaksi, aivan älytöntä touhua.

niin toivottavasti ymmärsit etkä mene ulos ja noudata koiraa heti luettuasi tämän, etkä ainakaan sano sille sen tuodessa lintua,ISTU.

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 09.41:


tästä noudosta vois kirjottaa, tai ihmisten tekemistä virheistä siinä kokonaisen kirjan, otetaan taas yksi esimerkki, nuori koira seisoo lintua ja avanssista nappaa sen suuhun, no ohjaaja ryntää samassa sitä kohti ja huutaa naama punaisena EI, IRTI, ÄLÄ PURE, AAARG SAATANA IRTI, ja koira pelästyy lähtee lintu suussa karkuun tai pudottaa sen maahan, kiinni jäätyään saa pahimmassa tapauksessa pikusen koulutusta.
ainoa mitä olisi tarvinnut tehdä on kehua hyvästä suorituksesta ja innostaen sitä tuomaan lintu, ottaa muutamia juoksusakelia taakseppäin ja koira olisi tuonut linnun isännälle.
tärkein homma muuten kun pentu tulee kotiin on se ettei se saa kiellettyja tavaroita suuhunsa, eli illlalla istutaan olohuoneessa katsomassa telkkaria ja pentu tulee eteisestä vaimon lakerikenkä suussa, no koko porukka ryntää sitä kohti taas naama punaisena huutaen (RUMA SANA) IRTI, ja pentu saa kunnon löylytyksen, noin oppiihan oleen koskematta tavaroihin, eikä ainakaan ikinä enään uskalla tuoda saalistansa vilpittömästi isännälle.
aina kun pentu kantaa jotain suussaan voi sen houkutella luokseen ja pyytää sen luovuttaan tavaran isännälle, ja sitten se saa sen takaisin, luvattomat esineet voi vaivihkaa ottaa sen suusta ja kiinnittää sen huomion johonkin sille tarkoitettuun leluun, siis täysin huomaamattta.

koko noutohomma tapahtuu tässä perheessä ensimmäisenä, eli heti pennun tullessa taloon on sille pakastimesta otettuna tuore lintu parvekkeella (kurppa, pyy tms sopivan pieni)ja sen jokainen pentu nappaa suuhunsa, takuulla, jolloin nouto on ainostaan pienellä luoksehoukuttelulla valmis, eli pentu tottuu kantelemaan lintuja heti pienestä pitäen, ja seuraava nouto tapahtuu pennulla elokuun kymmenes kyyhky-aloituksessa, ja metsästys menee siksi aikaa poikki ja yhdessä mennään pudonneelle linnulle jonka se näkee putoovan, houkutellaan se tuomaan takaisin passipaikalle juosten lintu,valtavat kehut ja ylistysvuodatukset ja homma on valmis,ja jollei tuo niin vanha koira hakee näytiksi linnun, jossakin vaiheessa kun se lähtee vanhemman kanssa kilpaa linnulle tulee sille pintaan saalistusvietti ja se nappaa linnun maasta ja tuo sen isännälle, jollei ensimmäista niin lähipäivinä takuulla jossakin vaiheessa ottaa ja tuo linnun, eli sitä ei pakoteta pentuna noutoon vaan annetaan itse valita ajankohta. sitten pentu autoon ja metsästys jatkuu, siellä se puhkuu intoa ja oppii että noutamalla lintuja toi vanhakin pääsee suosioon ja metsästään.

jossakin vaiheessa teen koiralle jos se sitä vaatii, nopean pakkonoudon, ja sillai ettei koira kerkiä sitä tajuaan, vaikea homma selittää, enkä selitäkkään, koska pakkonouto taitamattomissa käsissä on paras keino pilata nouto, varmistan sillä ainostaan sen että koira sanan APPORT kuullessaan tietää että ilman lintua ei ole isännän tykö tulemista jos pudotus on mennyt pitkäksi, eli koira ei lopeta etsimistä jollei se heti löydä lintua, joten houkutelkaa ja innostakaa koiraanne noutamaan, kyllä se on paras keino siltikin, ja unohtakaa ne istuttamiset ja jos lintu putoo jalkoihin, älkää nyt missään tapauksessa tumpakko sitä koiralle suuhun takaisin, vaan hoitakaa se luovutus sillai ettei koira kerkiä pudottaa lintua.

ps. nää hommat on helpompia kun on useampi koira, eli ei tuu sitä pakonomaistatarvetta saada nyt ja heti koira toimimaan, ja onhan sillä aikaa puolitoista vuotta opetella, vasta silloin sen tarvitsee osata kaikki mahdollinen ja kyllä se silloin kaiken osaakin, jollei, niin isännän vika, on se silti niin pitkä aika.

Lisääjä erkki Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 11.14:


Jorma, kuulostaa tutulta. Itse sain seisojalta noudon kokonaan lukkoon juuri sopivasti Junkkarin edellä. Koira ei koskenutkaan lintuun kylmänlinnunnoudossa. Tilanteeni oli siis huonompi kuin sinulla.

Syynä olivat selkeästi ojennustoimet, joihin ryhdyin kun koira otti ohjat omiin käsiinsä yhden palautuksen yhteydessä. Olin opettanut sille noudon leikkimenetelmällä kun se kävi niin helposti.

Rakensin noudon uudelleen "koulutusnoutomenetelmällä", jota jotkut kutsuvat virheellisesti myös pakkonoudoksi.

Eli palasin 1v 8kk ikäisen koiran kanssa perusteisiin ja aloitimme komennosta "ota". Harjoitusesineeksi ostin koiran suussa niin epämiellyttävän dummyn kuin löysin.

Aluksi koiran leuat piti vääntää auki väkisin jotta sain dummyn sen suuhun.

Teimme varmasti tuhat toistoa dummylla ja vähitellen kaikella muulla, mitä käteen sattui - avainnipuista alkaen. Aina kun homma toimi kehuin koiraa hillittömästi. Toisaalta vaadin kerta kerralta parempia suorituksia kehujen vastineeksi. Käytin jopa makkaraa erityispalkintona.

Pidensin matkaa "ota" komennon yhteydessä ja koira oppi ottamaan esineen maasta ja vähitellen ottamaan muutaman askeleenkin sen suuhun poimiakseen.

Kannatin koiralla noutoesineitä ja lintuja käskystä pitkiäkin matkoja ihan vain totuttaakseni sen hommaan. Harakat ja varikset herättivät naapurustossa ansaittua huomiota varsinkin vanhempien rouvashenkilöiden suunnalla.

Sitten siirryimme vaiheeseen kaksi. Panin koiran istumaan käskystä lintu tai noutoesine suussaan ja kytkettynä koulutusnaruun. Annoin noutokomennon ja kiritin koiraa narulla vaatien enemmän vauhtia. Näin pystyin kontrolloimaan suoritusta ja koira oppi, että komento "tuo" tarkoittaa sitä, että silloin tullaan isännän luo niin, että hippulat vinkuvat noudettava objekti suussa luovutusta varten. Annoin hillittömät kehut joka kerta kun homma toimi.

Kun koira toimi kytkettynä, kokeilin samaa vapaana eli koira istumaan käskystä j.n.e. Homma toimi mutta vauhti ei tyydyttänyt ja palasin takaisin koulutusnaruun ja näytin mallia miten lujaa koiran pitää tulla.

Tässä vaiheessa otin taas käyttöön makkaranpalat ja silloin alkoi tulla vauhtia myös vapaana ollessa. Teimme toistoja varovaisemmin ettei homma päässyt tuntumaan liian arkiselta eli 2-3 kertaa per ulkolenkki.

Ennenkuin lähetin koiran noutoon viereltäni tein vielä semmoisen välivaiheen, että sijoittelin variksia pellolle useisiin paikkoihin ja ohjasin koiran vuoron perään kuhunkin, annoin komennon "ota" ja perään "tuo". Ja kas - kaikki toimi, ei tarvittu kuin parikymmentä toistoa kun kokeillessani komentoa "tuo" jo koiran istuessa sivulla kaikki meni putkeen.

Se miten minä ole analysoinut tilanteen kokonaisuudessaan on seuraava: Koira ei leikkimenetelmällä noutoa oppiessaan koskaan tiennyt, mitä siltä odotetaan. Siksi se ei kestänyt ojennusta.

Koulutusmenetelmällä kaikki palat rakennettiin kunnolla ja koira oppi rajansa ja tiesi mitä siltä odotetaan.

Koirani noutaa nyt paremmin kuin koskaan. Noutohaluihin tämä jälkimmäinen tapa ei ole vaikuttanut mitenkään. Olen erinomaisen tyytyväinen lopputulokseen.

Voisiko tästä olla sinulle apua?

P.S. Saksanseisojan koulutusopas on monilta osin hauska jäänne menneiltä ajoilta - juuri niiltä, jolloin moniin ihmisten sairauksiinkin käytettiin yleensä elohopeaa ja arsenikkiä...

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 12.33:


no siinä se sitten tule heti, heh mutta hyvin kirjoitettu, kun vielä sen muistaa että sitä ei saa pinnan palaa ja aikaa on varattava tuohon, ei saa luulla että viikossa tai kahdessa tulee valmiiksi.

kovapäinen ja koulutusta kestävä koira erkillä, suurin osa lukossa olevista koirista olisi ollut hermoraunio ja koulutuksen tuoma vaikutus olisi näkynyt koko koirassa luikkimisena, eikä koko metsästys olisi ollut vapautunutta, vai onko?

tarkoitan tällä sitä jotta koko tilanteeseen ei tarvitse tulla kun homman hoitaa pentuna ja nätisti, ja ennenkaikkea, noudon tulisi olla luontainen juttu koiralle, siitä uskallan olla erimieltä ettei koira tiedä mitä siltä vaaditaan, sillä laumanjohtajalle tuo hyvillä suhteilla oleva koira taatusti saaliin.
olemme ennenkin keskustelleet tästä asiasta jos koiralla ei ole luontaista noutoviettiä on siinä heti valmiiksi vikaa, toinen on sitten se jos omistaja väärällä tavalla yrittää harjaannuttaa koiraa noutoon, ja pakkonouto on paras keino siihen.

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 12.51:


heh tää on hyvä, heti perään joku kyselee pakkonoutoneuvoja Vesan sivuilla, kun koko homma on alusta lähtenyt väärin käyntiin, tuo dummyillä sun muilla kepeillä noudattelu on vaan mielestäni turhaa, kun en siellä metsässä ammuskele dummyjä enkä keppejä, lintua ja kettua ja rusakkoo ja supia koiran tulee noutaa, siis seisojan, siitä vaan pakkonuotomenetelmällä yrittää saada tuomaan koiran 10 kilosen tappamansa supin metsästä.

Lisääjä erkki Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 13.36:


Totta puhut Sisu, hermostua ei saa - eikä pidä edetä liian nopeasti.

Minä treenaan noutoa jatkuvasti milloin milläkin esineillä. Ehkäpä sen vuoksi koirani on kaksi kertaa löytänyt pudonneen kännykkäni! Nykyisin osaan jo pitää sen vetoketjullisessa taskussa.

Yllättävät nouto- ja hakutehtävät tuntuvat olevan koiralle hyvin mieluisia ja pitävät sen virkeänä.

Samalla tavalla koira tuo myös haavakot ja kuolleet linnut ja tuntuu hoituvan myös supin "nouto".

Kieltämättä koirallani on korvienväli kunnossa. Voimakastahtoiseksi sitä on yksi tuomari kuvannut mutta toisaalta se ottaa hyvin koulutusta vastaan kaikilla osa-alueilla: SSK Toko-mestari v 2000, KAER AVO1 94 pist.

Näkisin että suurin haaste koiran koulutuksessa on oppia lukemaan sitä kaikilla tasoilla ja tilanteissa aloittaen siitä, millaisia koulutusmetodeja se kestää. Ja vielä kerran - maltti pitää säilyttää.

Tämän palstan ideana on jakaa kokemuksia. Toivottavasti mahdollisimman moni osaa välttää minun tekemäni virheet.

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 14.29:


virheitä jos jonkinmoisia tekee kaikki joskus, osa tiedostamattomasti osa tietämättömyyttään ja osa tahallaan kun pinna palaa, semmosta se on.

jos vielä palataan tuohon jorman juttuun niin koirahan noutaa, mutta hiipparoiden ja erkillä meni lukkoon, mutta nopean tilanteen saattelemana, eli rangaistuksesta huonosta noudosta, tilanne on eri kun pitkään johtuneesta prässäämisestä noudossa, luulisin että tuossa jorman tilanteessa jos vielä noutoa aletaan prässäämään lisää, niin tulee kolmannen asteen totaaliplokki.
minä ainakin yrittäisin innostaa koiraa noutoon, ja kävisin ostamassa lintuja tarhalta, niitä kyllä löytyy ja tekisi tilanteen niin aidoksi kuin vain voi lämpimällä linnulla.
mutta tosiasia on että vaikea on saada koiraa enään iloisesti noutamaan, sillä näitä hiippareita on niin paljon ja jos joku apu olisi tuosta vaan saatavilla niin homma ei esiintyisi tässä määrin.

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 14.31:


juu ja METSÄSTYS autaa tuohonkin vaivaan pitkällä juoksulla, kunhan ei prässää tilanteissa koiraa.

Lisääjä Antti Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 15.01:


No eli jatketaa ihmettelyä sitten täällä:
Ikuna en oo koiralle kimpaantunu, jos se jotain kantaa (tästä on mua varotettu). Ongelma on se, että kun se ottaa jotain suuhunsa, niin kun yritän sitä saada luokse se monesti tiputtaa esineen siihen ja tulee luokse. Joskus kyllä homma toimiikin, mutta se tuntuu enemmän vahingolta kuin tietoiselta toiminnalta. Toinen variaatio on, että esine tippuu siihen ja koira rupee etutassuillaan leikkimään sillä ja houkuttelemaan leikkiin. (=>onkelma).
Mulla on pari telkkää kyllä pakkasessa, mutta aattelin säästää ne sitten kunnes koira "tajuaa" noudon tarkotuksen. Pitäskö mun siirtyä sitten niihin?
Varmasti ois koirasta kivempi, jos se oppis noudon tuolleen "vahingossa", mutta oppisko se pitämään paremmin suussa jos sen ottas koulutusnoudolla.
Toistojen määrällä en hommaa pilaa, tosi varovasti oon liikenteessä (koira on jo 11kk). Purkaapa tätä...

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 19.25:


no spärkkele, sehän on ihan pentu vielä, ei mihnään nimessä pakkonoutoa, tuo on ihan normaalia tuo leikkiminen, saat takuulla noin nuorelta noudon lukkoon jos alat sille tunkemaan lintua suuhun, tai mitä vaan esinettä.
telkkä ei ole paras mahdollinen lintu nuorelle, ei niin himonoutajalle koiralle, vaan pikemminkin tarvitsisi olla fasaani tai jokin muu kanalintu, joita saa niinkuin sanoin tarhoilta.

tuo pudotus on normaalia niinkuin sanoin, ja tässävaiheessa tekisin tuon karkuunjuoksun kun koira menee linnulle, ja jos se lähtee ilman lintua perään, palaisin takaisin ja nappaisin lintua siivestä ja heittäisin pikkusen etäämmälle ja innostaisin ottamaan ja taas karkuun, katos kun sinun tarvitsisi saada koira ymmärtämään että se saa kantaa lintua sinun läsnäollessasi, sitten tuo jalkoihin pudottaminen on osoitus nöyryydestä ja antaa saaliin sinulle, arvaas koskeeko kukaan susilaumassa saaliiseen ennen johtajaa, paitsi tietysti lauman tappaja joka ei välttämättä ole johtaja.
elikkä koirasi on ihan normaali ja tekee samoja temppuja kuin muutkin nuoret koirat, joten huoli ja murhe pois, koita saada tosiaan koira ymmärtämään että linnun suussapito on sallittua, äläkä missään nimessä istuta sitä ennen heittoa jos haluat heitellä sille, parempi on että se löytää piilottamasi linnun, tee siitä leikki, äläkä välitä vaikka se lähtee ja se saakin lähteä ilman lupaa noutoon, vasta kun nouto tulee käteen on paikallapysymisen vuoro ja viimeisenä luovutuksessa istuminen.

Lisääjä sisu Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 20.45:


sellaiset ohjeet muuten että laitoin koiran näin, on arveluttavia, koska koko koiran koulutus tulee perustua siihen että tuntee koiran päävärkin sisällön ennekuin voi alkaa sitä koulimaan, jotakin koiraa on tarvinnut vedellä koivuhalolla noudossa päähän ettei se olisi syönyt jokaista lintua eikä nouto ole mennyt ollenkaan lukkoon, toiselle taas on riittänyt se että koira on huomannut tai haistanut omistajan hermostuneisuuden ja lukko on ollut valmis.
otetaan joku herkkä setterinarttu ja rinnalle kunnon villisikasukuja oleva seisojauros, siittä vaan ohjeella tunkemaan noutoa kaaliin niin lopputulos ei takuullakaan ole se että molemmat toimivat kuin unelma.

Lisääjä LL Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 23.20:


Joo koira kun ei ole kone. Oma lkss uros on oppinut noutamaan variksia ja joutavaa sälää, enkä nin vimosen päälle ole vielä rissannut tota istu eteen/luovuta käteen. Sorsalla viime syksynä koira oli päivää vaille vuoden kun alotettiin yli 30 tipusella, ja kaikki tuli käteen. Yllätti sitten emäntänsäkin kuten koko seurueen, kun tiesivät koiran iän. Junkkarissa meni ihan ranttaliksi kylmänouto, tosin ei mittää väliä kun ei ollut onnea meidän ryhmässä, ei noudolla palkita... Kuten jo sisu on maininnut moneen otteeseen, aikaa on annettava nuorelle koiralle, tauot paikallaan. Isäntä/koira suhde kuntoon, koiran tulee olla kiistatta kuuliainen, ei välttämäti nöyristelevä, ja lopuksi tärkein: tottelevaisuus kuntoon, älä koskaan kouluta koiraasi samalla tottelevaiseksi ja noutoa. Jollei perustottelevaisuus ole priimaa, suotta tuhlaat aikaa vaikeampaan asiaan. Oma koirani on edelleen vaiheessa, mutta "käsissä". Kesän aikana tarkoitus hioa hommat kohdilleen pikkuhiljaa, elikkä tehdään hommista rutiinia: minä sanon, koira tekee.

Lisääjä Antti Keskiviikko, 04.Huhtikuu, 2001 - klo 10.56:


Jaahans...no tota vois kokeilla. Tolleen niinku Sisu neuvo vois koirallakin ilosuus säilyä hommassa. Kokeilin eilen kotosalla nakata fasaanin siipeä lattialle ja se tarttu jo suuhun eri tavalla kun dami.
Saas nähdä miten tuo onnistuu tuo karkuun juoksu homma, kun tuo epeli on niin isännän perrään, että hätä tullee, kun ukko lähtee juoksemaan. No, täytyy kokeilla kuiteskin..

Lisääjä Antti Keskiviikko, 04.Huhtikuu, 2001 - klo 12.20:


Missäs vaiheessa tota Nouda -komentoa pitää ruveta käyttään?

Lisääjä raxi Keskiviikko, 04.Huhtikuu, 2001 - klo 14.05:


Minulla on nyt 11kk KKSSN ja en ole ennen kouluttanut seisojia, pystykorvia on kyllä ollut aiemmin. Onnistuin saamaan noudon koiran 'kaaliin' todella vähällä vaivalla. Koiran ollessa noin 10vko ammuin räkätin pihaan ja hain koiran touhuamaan pihaan ja kun se löysi linnun, se otti sen suuhunsa ja juoksi räkätti suussa karkuun, ilmeisesti ettei vaan kukaan muu pääse saaliin jaolle. Annoin koiran touhuta linnun kanssa rauhassa. Sitten parin päivän päästä ammuin uuden räkätin ja laitoin pennun naruun. Koira istuun ja paikka, otin räkätin taskusta ja heitin sen n.5m päähän. Käskin koiran noutaan ja se meni räkätin luo otti suuhunsa, vedin sen narulla luokse, käskin istuun, sanoin irti, otin linnun suusta, annoin jotain herkkuja, kehuin niin pirusti, pistin räkätin taskuun ja aloin touhuaan pennun kanssa jotain muuta. Sitten parin päivän päästä kokeilin samaa ilman narua ja sehän toi räkätin istui eteen ilman käskyä ja antoi linnun irti komennosta. Tämän jälkeen koira on tuonut kaikki sille heitetyt esineet/linnut. Istumisen ja paikalla olon, olin opettanut tätä ennen ruoka kupin kanssa. Ainakaan tässä tapauksessa ei ollut mitään haittaa tuosta istumisen ja paikallaan olon kouluttamisesta noudon yhteydessä, voisiko olla että kun se oli selvää heti alusta asti niin koira käsitti että täähän kuuluu osana tähän hauskaan hommaan ? Tosin ei se vieläkään ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tota noutoa tee, tahtoo ruveta välillä leikkiin noudettavan esineen/linnun kanssa, heittelee sitä ensin vähän aikaa ja tiputtelee välillä kun tuo sitä luokse. Kannattaisiko noihin 'kauneus' virheisiin ruveta puuttuun jotenkin ja miten ? Kesällä pitäisi sitten ruveta opettaan vedestä noutoa, kuinkas se kannattaisi aloittaa ? Minkälaisia virheitä kannattaa välttää kun alkaa tota vesityöskentelyä harjoittaan ?

Lisääjä Tepa Keskiviikko, 04.Huhtikuu, 2001 - klo 14.12:


Itsellä tuli tehtyä juuri se virhe, että rupesin pakottamaan koiraa noutoon ja tunkemaan kapulaa suuhun, (tuli vissiin luettua liikaa niitä koulutus oppaita.. ) koira oli silloin vielä alle vuoden. Sitten luin jostain, että varsinainen noutokoulutus kannattaa aloittaa vasta yli vuoden ikäisellä koiralla, lopetin pakotuksen enkä ole sitä enää pahemmin sen jälkeen käyttänyt (paitsi jos koira tahallaan heittäytyy tyhmäksi asiassa jonka tiedän sen osaavan..). Mutta mitenkäs nyt, kun on siivillä noutoa harjoiteltu ja jos koira on viittä metriä kauempana, niin rouske vaan kuuluu ja siivestä on jäljellä muutama höyhen...

Lisääjä sisu Keskiviikko, 04.Huhtikuu, 2001 - klo 21.50:


raxilla on juuri oikea ote minun mielestäni tähän hommaan, ei mitään sääntöä ole että näi ja näin, homma pelaa, katsos et juuri hieronut sitä istu, paikalla, nouda, irti, hommaa vaan teit sen juuri niinkuin pitää.
tuolla ei istuttamisela ja komentamisella tarkoitan sellaisille koirille jotka tuntevat homman epämiellyttäväksi, toivottavasti kaikki ymmärtää.
määrättömiä aikoja ei missään nimessä saa koiran antaa touhut niinkuin sitä huvittaa, vaan lempeän rajusti ja kovalla kädellä sille on tehtävä selväksi miten ja milloin.

tepalle senverra jotta siipi on kuivalihaa eikä se ole muiden kuin pikkupentujen harjoitusväline, painavampi lintu ja koira ei pysty eikä alakkaan sitä mälväämään noutotilanteessa ja jos alkaa niin minä edelleen yrittäisin ensiksi sitä pikkusen karkuun lähtemistä, koko homma tarttis saada niin nopeatempoiseksi ettei koira kerkiä tajuaan mitä tapahtuu vaan ottaa linnun suuhunsa, voisin ajatella vaikke juoksevani fasaani kädessä pitkin peltoa niin että se heiluu ja nakkaisin linnun pikkusen etäämmälle ja karkuun, kun koira ottaa linnun suuhensa ja lähtee kohti painelisin koiraa vastaan nopeasti ja ja ottaisin kädellä leuanalta kiinni niin että lintu ei putoa ja kehuisin ja samatien lintu suusta, jollei tämä auta on muitakin keinoja saada koira olemaan purematta, mutta ensiksi se tarvitsee saada takuuvarmasti ottamaan noudettava suuhunsa.
ette muuten ole nähneetkään minkälaisen tuhon terrieri saa muutamassa sekunnissa aikaan linnulle ja senkin saaa noutamaan nätisti
palataan asiaan myöhemmin, olkaa kilttejä mutta ehdottomia koirillenne, menen nuolemaan terrierin haavoja

Lisääjä Tomppa Torstai, 05.Huhtikuu, 2001 - klo 09.12:


Noutoahan se paukkunoutoki...elikkä eikö se oo koira oppinu laukauksen ikäänkuin noutokäskyksi silloin ku se paukkunoutaa ja siitä en kyllä äkkiseltään hokase muuta haitta olevan kuin se että koira on sillon vaarassa ku aletaan putket punasena paikkolaukauksia veteleen ja koira painelee sataa etumaastossa...!?

Lisääjä SISU Torstai, 05.Huhtikuu, 2001 - klo 11.22:


niin koira ei lähde mihinkään paikkolaukauksen aikana vaan ainostaan kun se näkee linnun putoovan, se on paukkunouto, paukusta peräänmeno on kanssa eri asia, jolloin koira lähtee kun pamahtaa, no älä välitä kyllä asiat pikkuhiljaa selviää

Lisääjä SISU Torstai, 05.Huhtikuu, 2001 - klo 11.23:


the end

Lisääjä Antti Maanantai, 09.Huhtikuu, 2001 - klo 09.17:


Nin, että missä vaiheessa sitä nouda -komentoa pitä ruveta käyttään?

Lisääjä sisu Maanantai, 09.Huhtikuu, 2001 - klo 17.43:


no tietty aina kun otat siltä suusta jotain, siis pikkupentuna ja kehut tai haluat sen ottavan jotain tuotavaksi, koko nouda sanan tulee käsittää koko homma, joten kaikki muut höpinät suorituksessa ovat turhia, eikä sitä tarvitse hokea koiralle.ne sellaiset käden pitämiset leuan alla vain odottaen sadistinen ilme naamaala jotta irrotappas ennen kuin käsken on sairaan mielikuvituksen tulosta, joten ei mitään naurettavia luovutuksen pitkityksiä pennulle.

Lisääjä Kokenut Sunnuntai, 06.Toukokuu, 2001 - klo 17.51:


On se kyllä ihmeellistä, että aina ne, joilla ei tunnu olevan aavistusta, yrittääväät kertoa toisille mitä pitäisi tehdä. Olisipas se kiva nähdä nouto-näyttöä SISUN koiralta. Epäilen todella että noutaako koira jokaisessa tilanteessa vai onko kysymys "sunnuntai noutajasta". Mikä sitten muka tämmöinen pakkonouto on olevinaan, jota koira ei edes huomais????? Onkohan sulla SISU edes aavistusta siitä mitä pakkonouto todella tarkoittaa? OIKEIN suoritettu pakkonouto koiralle on omien kokemuksien perusteella ainoa tosi varma keino saada koirasta luotettava noutaja. Se on helppoa karjua ja hakat koiralta nouto intoa pois pakkonoudolla, mutta tosi asiantuntijat osaavat motivoida koiraa samalla niin, että siitä tulee pakkonoudosta huolimatta (tai juuri sen ansiosta!), innokas ja iloinen noutaja joka mielellään palvelee isäntää. Tottakai ne, jotka eivät tähän koulutusmenetelmään pysty, parjaavat pakkonoutoa ja ovat kateellisia niille jotka onnistuuvat.
P.S. Koira on laumaeläin, eikä laumanjohtajakaan ainoastaan käsittele muita laumanjäseniä nätisti!! Muitten on toteltava ja jopa tietyn määrin alistuttava, muuten lauma ei pelaa. Think about this!!

Lisääjä sisu Maanantai, 07.Toukokuu, 2001 - klo 18.53:


EHEHEH HEH HEH HEH HEEEEEEEEEEEEEEE

kyllä ihminen osaa olla pösilö kun oman typeryytensä oikeen kirjoittaa kaikkien luettavaksi.
oli tulla puhetta että osaamattomissa käsissä tehty pakkonouto pilaa ja saa koiran noudon säälittäväksi katsella, jota esiintyy hyvin paljon.
ihan muuten hyvä kommentti joka käy vitsistä LOL LOL

Lisääjä jorma Maanantai, 07.Toukokuu, 2001 - klo 19.40:


tietäisikö joku tarhuria, jolta voisi ostaa fasaaneita tms. noutolinnuiksi loimaa-tampere-jyväskylä välitä?

Lisääjä jarmoka Sunnuntai, 03.Kesäkuu, 2001 - klo 12.07:


Sisu kirjottaa täyttä asiaa, allekirjoitan täysin joka sanan. Itse olen yhdelle koiristani (joka todellakin täyttää voimakasluonteisen määritelmät) käynyt läpi tämän "gurujen" kehuman pakkonoutoharharetken. Sen jälkeen kolme viimeistä on koulutettu suurinpiirtein "sisumenetelmillä". Ja joka on ollut sorsajahdissa meidän koirien mukana, tietää että takuulla ovat pitkäjännitteisiä ja linnut tulevat käteen (ei tarvi komennella "ota-pidä-saatana-
NOUDA-eipudota-eipure"). Kyllä "sisumenetelmillä" iloisesti noutamaan kannustetullekin koiralle saa osoitettua että homma tehdään loppuun (esimerkkinä kollega joka AVO-luokan vesikokeessa innokkaan pennun lähtiessä palaamaan noutoalueelta ilman lintua, hyppäsi itse uimaan ja nappasi koiran puolivälissä kainaloon tarinoiden "eihän me sitä lintua tuonne jätetä". Pakkonoutomenetelmällä koulutetuilla koirilla käytännön jahdissa tulee seinä vastaan jos ei lintua löydykään "noudakäskyistä" huolimatta, tovin haettuaan ja kuunneltuaan isännän kannustavia käskyjä, valuu kuin räkä kasaan eikä monasti uskalla enää edes tulla "kouluttajansa" luokse. Kun taas "sisumenetelmällä" esiin saatu luontainen noutaja tietää että lintu täällä on kun "mestarini" on niin sanonut ja tekee innokkaasti töitä ilman paineita riistaintonsa kannustamana.

Lisääjä sisu Sunnuntai, 03.Kesäkuu, 2001 - klo 19.09:


kiitän

ps. otetaan muutamat tuolle kun nähdään thu.. thu.. thunthurikylässä

Lisääjä Antti Maanantai, 04.Kesäkuu, 2001 - klo 12.41:


Täytyy myöntää, että Sisun neuvot toimivat myös meillä retonkin kanssa. Tällä hetkellä kärsii jo komentaa koira paikalleen ennen heittoa. esine tulee käteen asti, mutta vielä ei istuteta luovutuksessa. Koira on koko ajan inossaan ja ilonen kun SAA noutaa ja vauhtia riittää. Tulee itellekkin hyvä mieli.
Mutta ei jotain hyvää jos ei jotain huonoa. Ei oo kerennä vielä kylmällä linnulla kokeilemaan, kun ei oo niitä kylmiä lintuja...

Lisääjä Peikko Maanantai, 04.Kesäkuu, 2001 - klo 15.12:


Jarmon ja Sisyn jutuissa lienee jokunen peräkin, mutta kun Roomaan mennee monta tietä. Ei sillä etteikö Jampin koirat noutas, varmasti noutavat, mutta kyllä se on monasti koittanu tuota pakkonoutokammoräkää koittanu mulle esittää. Koirissa on eroja ja esim. mynsesterin ja pointterin noutovietissä keskimäärin suuriakin. Vaikka se koira saattaa mennä lukkoon hetkeksi pakkonoutopohjalta, kyllä solmukin aukeaa, kun jaksaa touhuta ja sen jälkeen homma pikkuhiljaa "ilostuu". Vai liekkö amerikan ihmeen noutoinnostus kärsinyt pakkonoudosta? -Ei pätkääkään. Nyt on tosin menossa seuraava, ja pääasiassa Jarmon opein, ja viimeksi tänään se meni muurin viereen istumaan, että eikös jo noudettais. Välillä tämänkin kanssa kyllä keskusteltiin, että noudetaanko riekko vaiko ei, mutta nouto on ilomme!

Lisääjä slurps! Maanantai, 04.Kesäkuu, 2001 - klo 15.26:


slurpsis!

Lisääjä Antti Maanantai, 04.Kesäkuu, 2001 - klo 15.53:


Perkeleen vatipää, tässä tarvii olla mitään slurpsista. Kyllä sen koirasta huomas mikä tyyli sille soveltu ja mikä ei. Meille sopi tämä ja oon sitä Sisulle kiitollinen. Laita mailia, jos on vielä jotain kommentoitavaa....

Lisääjä sisu Maanantai, 04.Kesäkuu, 2001 - klo 17.59:


lol no mikäs nyt tuli, heh
vois muuten Ilkka pistellä enempi juttuja tänne kun sulla on tuota käytännän kokemusta kuumista.


setteriä ei ole ollu ikinä, eikä tu
ei maar käsittäkseni setterillä on voimakkaampi noutovietti, tarkoittaa tuota halua noudella sorsia ja tuskin montaa pointteria löytyy joka halusta päästelee marraskuussa hileisiin sorsaa hakemaan, näin ainakin luulen.
lol arvakkaa minkänäköstä on kun kaksi potteria juoksee kolmiossa kilpaa, tartee rauhotella, palailen.......

Lisääjä Seppo Lehtovirta Maanantai, 04.Kesäkuu, 2001 - klo 19.02:


Jokainen käyttäköön itselleen parhaaksi katsomaansa menetelmää, ei ole mitään järkeä ruveta niistä sanasotaa käymään, varsinkaan julkisesti, ja pilata sillä asiallisia ja hyviä sivuja. Nämä sivut on tarkoitettu nimenomaan asialliseen keskusteluun ja myös kokemuksien ja ohjeiden välitykseen.

Solvauksen ja herjauksen tunnusmerkistö näin julkisessa keskustelussa täyttyy helposti, pelkkä oikeudenkäynti maksaa vähintään kymmenen tuhatta ja siihen korvaukset päälle, kannattaa siis huolellisesti valita sanansa ettei niistä tule kallita maksaa, ja vaikka kirjoittaisi nimettömänä tai pelkällä nimimerkillä niin viestien alkuperän jäljittäminen on näissä välineissä melko helppoa. Ei siis pidä provosoitua, kannattaa jättää asiattomuudet tai omituisuudet omaan arvoonsa.

Punnitaan ne koirat sitten kokeissa ja metsällä.
Metsällä tosin riittää kun ohjaaja on koiraansa tyytyväinen, kokeissa vielä tuomarinkin täytyy olla koiraan tyytyväinen, ennen kuin paras palkinto eli ykkönen irtoaa.

Sen mitä eilen lueskelin Sisun neuvoja tämän otsikon alla niin kyllä niissä on järki, ajatus ja kanakoiramiehen kokemus mukana, ainakaan minulla ei ollut mitään paikattavaa, ja silloin kun koira saadaan innostaen tekemään työnsä on tulos aina parempi kuin pakottaen, koska pakottaen ja prssäten me aina pilaamme koirasta jotain luonnollista ja aitoa ja se yleensä myös näkyy. Se mihin kukin koiransa kanssa "tähtää", sekin on jokaisen oma asia.

Jokaisella on oikeus kouluttaa koiransa niinkuin parhaaksi näkee. Ja niinkuin olen sanonut, jokainen tyyli jolla saadaan hyviä ja toimivia kanakoiria aikaiseksi, on oikea tyyli, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tyyliä. Jos jollekin kelpaa joku tyyli joka taas ei kelpaa toiselle se on heidän molempien oma asia. Asiallisuutta keskusteluun hyvät harrastajat.

Kantapään kautta opittu tuo ohjaajalle parhaan opin, mutta kanakoira harrastuksessa se vain vie yleensä koiran iän, ellei kahta tai useampaa, siksi kannattaisi pitää nämä sivut asiallisina jotta näiden lukemiseen ja näille kirjoittamiseen ei kyllästyttäisi kun ei oikein vielä ole kunnolla innostuttukaan.

Olen itsekin "kouluttanut" koiran jota ei saanut vedestä pois ennen kuin lintu tai haavakko löytyi ja hyväkuntoisen haavakon perässä mentiin haukkuen, siinäkin oli oma jekkunsa, sillä saatii sorsa sukeltamaan nopeammin eli hapensaantia rajoitettiin ja lintu väsytettiin nopeammin ja lopussa se koukattiin vielä veden alta tarpeen niin vaatiessa. Se oli ensimmäinen koirani Malla nimeltään, sille tuli koulutettua paljon muutakin joten annoin sen työkaverilleni joka oli erittäin tytyväinen saadessaan metsäkaverikseen sorsa- ja rusakko spesialistin se oli myös ns. omatoiminen noutaja joka ei lupia odotellut mutta ei myöskään lähtenyt paukusta, eikä juossut hyvin lentävän linnun perään, mutta jos lintuun osui tai se putosi, niin silloin mentiin. Jotta siltäkin saralta on kokemusta kertynyt. Sen jälkeen minulla ei ole ollut yhtään koiraa joka ei olisi ykköseen yltänyt, ja olisin ollut todella tyytyväinen jos silloin olisi aloittelevalle kanakoiramiehen alulle ollut tällainen tiedon levitys foorumi käytettävissä mistä olisi voinut saada tietoa ja varsinkin vaihtoehtoja joiden perusteluja olisi voinut itse punnita ja harkita, olisi kenties siitä ensimmäisestäkin koirasta jotain tullut.
Joten älkää pilatko sivuja asiattomuuksilla, joillekin näistä vielä saattaa olla apuakin koiran kasvatuksessa. On paljon mielekkäämpää opiskella siistin pöydän ääressä kuin yleisessä vessassa.

Lisääjä Antti Tiistai, 05.Kesäkuu, 2001 - klo 09.28:


Sori vaan aiempi kimpaantumiseni. Oli huono päivä töissä. Kuten koulutuksessa niin myös täällä pitäs näköjään välttää touhuamista suuressa v...ssa.
Pahoittelen.

Lisääjä sisu Tiistai, 05.Kesäkuu, 2001 - klo 11.00:


kyllä välillä ja mun mielestä aina tarttee sanoo niinkuin haluaa.
jos joku aukoo päätään niin kyllä tana saa sanoo takasin.
no hyvä kun koiran nouto pelaa.
nyt lähden lapsellisten brankkarikavereiden kanssa särkänniemeen ja sitten jalkapalloo ja lentopalloo ja saunaa ja juomaa, nääs
aamulla tosin pikkukoiralle kävin näyttämässä fasukukkoja, palaillaan.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 05.Kesäkuu, 2001 - klo 13.18:


Sanoa voi fiksustikin ja asiallisesti, tehoaakin muuten paremmin.
Mielestäni oli Antilta miehen teko esittää pahoittelunsa keskustelusivulla. Se oli Hatun noston arvoinen asia. Kiitos.

En tiedä kenen etuja palvelisi epäasiallisen kielen käyttö, mutta ei se ainakaan kanakoiraharrastajien imagoa nosta, ja on myös omiaan karkoittamaan osan kirjoittajista ja lukijoista, kunnioittakaamme muitakin harrastajia jotka sivuilla vierailevat tai niitä lukevat.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Lauantai, 30.Kesäkuu, 2001 - klo 10.42:


Tuonne vesityön alle kun en ainakaan minä kykene tällä kidekoneellani kirjoittamaan, niin pannaan asia tähän kun se lähinnä noutoa liippaa, vaikka vedessä suoritetaankin.

Ne koiran omistajat joilla on ainainen ongelma koiran korvien ravistelu uidessa tai vedestä maalle noustessa, ja joka myös turhaan pudottaa pisteitä vesityöstä. Koettakaapa putsata koiranne korvat edellisenä iltana tai aamulla ennen veteen menoa parafiiniöljyllä, hätätapauksessa ruokaöljykin käy. Rasvaisesta korvakäytävästä vesi lähtee melko liukkaasti eikä se kokemukseni mukaan sinne myöskään kovin helposti mene, varsinkin kun ulkokorvan karvoitus jää rasvaiseksi.

Itse teen sen niin että laitan koiran kyljelleen makaamaan ja kaadan korvakäytävään reilusti öljyä ja hieman hieron varovasti korvakäytävää ulkopuolelta jolloin mahdollinen lika irtoaa ja tulee öljyn mukana pois koiran ravistaessa päätään, on varottava aiheuttamasta painetta korvakäytävään jottei tärykalvo vaurioidu, korvakäytävään jää puhdistuksen seurauksena öljyinen kalvo joka säilyy siellä jonkin aikaa. Tämä ei poista kokonaan ravistelu ongelmaa mutta vähentää sitä huomattavasti ja auttaa koiraa keskittymään paremmin itse vedestä tapahtuvaan noutoon tai kuntouintiin.

Tulehdusta tämä ei poista, se on hoidettava lääkityksellä, mutta riittävän usein suoritettuna vähentää korvien tulehdusriskiä niinkuin korvien putsaaminen yleensäkin, ja rasvaputsaus myös puhdistaa korvakäytävän tärykalvoa myöden.
Se on syytä tehdä ulkona tai pesuhuoneessa jottei tapetteihin tule uutta kuviota.

Tässä on myös hyvä testi siitä kuinka hyvin koira on hallinnassa, jos se makaa paikallaan liikkumatta toimituksen ajan on homma aika hyvin hanskassa ja koira luottaa ohjaajaansa.

Jalostusuros katselmuksessa Peltosen Martti hieman hymyillen kuunteli kun Tammelinin Raija kertoi että koira tuppaa ravistelemaan noustessaan vedestä lintu suussa, ja minä sanoin että ruuttaa parafiini öljyä korviin niin suurin ongelma katoaa. Martti tietenkin katsoo ongelmaa eläinlääkärin kannalta, mutta tällä rasvauksella pyritäänkin hoitamaan terveitä korvia ja tulehdukset ovatkin sitten eläinlääkärin hoidettavia.

Lisääjä sisu Sunnuntai, 01.Heinäkuu, 2001 - klo 11.57:


heitämpä tähän oman mielipiteeni tuosta ravistelusta, mikä perkuleen virhe se sitten taas on, yks hemmetin ravistelu, aatellaan taas kunnon marraskuun sorsastusta, olet pelloilla ja yli lentää sorsa jota räjäytät, huono osuma ja sorsa liitää parinsadan metrin päähän lammelle, koira perään, tietysti vain käskystä eihän se saa noutaa vaikka itse huomaisi osuman vaikkei isätä sitä tajua, luulee ampuvansa ohi, koira etsii vartin sorsaa ja ei viddu takuulla 0 kelissä tule tuota parinsadan metrin matkaa jääkylmässä viimassa ravistamatta isompia vesiä turkistaan, niin sanon vaan että kyllä naurettava sääntö on tämäkin, keksinyt on satavarmasti henkilö joka ei sorsastanut ja vaalii tuomarijoukko joka ei sorsasta....piste

Lisääjä Seppo Lehtovirta Sunnuntai, 01.Heinäkuu, 2001 - klo 19.02:


Noh.. Ei kai se nyt aivan noinkaan ole mitä tuomarijoukkoon tulee, ymmärtääkseni sääntömuutosesitykset käsitellään vuosikokouksessa ja siellä tuomareilla on aivan sama äänivalta kuin muillakin kerhon jäsenillä, eli 1 ääni/sierainpari. Muutosesityksiä voi tehdä kuka kerhon jäsen tahansa, sääntöjen ja yhdistyslain määrittelemissä puitteissa.
Olettaisin että sääntömalli on perua rodun alkuperämaasta, en tosin tiedä mutta oletan, ja korjata saa, ja pitää, jos olen väärässä. Toisaalta tietääkseni sääntöjämme pyritään pitämään sillä tasolla että ne olisivat jollainlailla vertalukelpoisia, ainakin pohjoismaiden kesken, kuitenkin omat metsästysolosuhteemme ensisijaisesti huomioon ottaen.

Tuomarillahan on oma harkintavaltansa tapauskohtaisesti, koska tilanteet ja olosuhteetkaan eivät aina ole identtisiä keskenään, ja se mitä minä harkintavallan käytöstä olen havainnut sitä pyritään yleensä soveltamaan harkiten koiran eduksi jos mahdollista, ainakin niissä kokeissa joissa olen seurannut ohjaajien ja koirien toimintaa, jalostuksen eteenhän koehommassakin pelataan.

Jos joissakin osasuorituksissa tai osa-alueilla on selviä arvostelupoikkeamia tuomarien kesken, ne asiat pitäisi korjata tuomaripäivillä. Sinne pitää vain silloin lähettää esimerkiksi hallituksen kautta terveisiä, ja tietenkin jos viestissä on useamman ohjaajan nimi, niin silloin sitä varmemmin ei oteta katkeroituneen kilpailijan valitukseksi.

Esittämäsi tilannehan ei ole aivan vesityömme kaltainen, koska vesityössä luovutus otetaan muutaman metrin päästä rannasta, ja jos koira nousee esim. lammella vastarannalle ja tulee maita myöden, niin kyllä ainakin minun koirani tulevat suoraan luovutuspaikalle ja ravistavat vasta luovutuksen jälkeen, tosin se on malli johon olen ne ohjannut. Se mitä tapahtuu esim. kaislikossa tai sen takana, ja jota tuomari ei näe, sitä hän ei myöskään arvostele.

Kuvaamassasi ampumatilanteessa, jos itse olen tapauksesta epävarma ja koira katsoo "lupaa kysyvästi", sanon koiralle vapaa ja katson mitä tapahtuu. Eihän tule tehtyä suuria virheitä koirankaan kannalta. Tai jos haluan, että tilanne tarkistetaan kaikesta huolimatta niin annan suunnan ja komennon etsi, tätä käytän aina kun olen epävarma osumasta. Mutta omatoimiseen noutoon en koiraani laske, eikä se sellaiseen lähde.

Koira muuten oppii ajan myötä, milloin ollaan tilanteessa, jossa voi toimia hieman fiksumminkin. Omistakin koiristani kaksi oppi sorsastuksessa, kun itse seison noin 20 metriä rannasta ja polvia myöden vedessä, koira tietenkin kuivalla maalla pensaan alla paikallaan, niin ajan myötä noudosta jäi luovutus pois ja koira kasaa linnut makuupaikkansa viereen. Mitä sitä äijälle viemään veteen, kun kuitenkin itse pitää mennä puskanjuurelle omalle paikalle, eikä minulta kulu aikaa hukkaan lyhyestä ltalennosta "turhiin" luovutuksiin. Mutta jos siirrymme toiseen paikkaan ja toisenlaiseen tilanteeseen toimii homma niin kuin ennenkin luovutuksineen. Ei mitään tyhmiä otuksia, ja toimintamalli on hyväksytty kehujen kanssa.

En itsekään pidä suurena virheenä turkin ravistelua esittämässäsi tapauksessa, eikä se vesityössäkään hylkäävä virhe ole. Tuossa omassa ohjeessani puhuinkin korvien ravistelusta ja siinä kyllä paisti saa kyytiä jos koira kuivaa korvansa ravistelemalla lintu suussa ja "kakkokirveet" lihassa kiinni.

Toisaalta olen joskus ollut mukana, kun koira on jouduttu ottamaan kesken kuntouinnin veneeseen juuri korvien ravistelun takia, kun pelättiin että se hukkuu, kun kuono painui pari kertaa pinnan alle, ko. tapauksessa auttoi korvien puhdistus parafiini öljyllä.

Lisääjä Antti Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 10.54:


Onpa aika taasen kysyä kysymyksiä "viisaammilta". Eli tuon penikan kanssa ollaan sitä noutoo reenattu (valitettavasti linnulla päästään reenaamaan kun loma alkaa). Hommahan toimii, kaikella epämääräisellä roinalla mm. damilla, seuraavasti: pysyy nätisti paikallaan ja lähtee komenolla noutamaan hirveellä innolla (jota on muuten kiva kattoo) ja samalla vauhdilla takasin. Silloin tällöin tullaan niin vauhdilla, että tulee ihan käteen asti, mutta välillä nakataan ukon jalkoihin. Istumista tuskin tulen vaatimaankaan, kun me ei kokeisiin voida osallistua, mutta käteen se olis kiva saada eli miten sais tajuamaan, että tuoda ihan käteen asti eikä nakata metrin-puolentoista päähän maahan?

Ja toinen homma on tuo vedestä nouto. Veteen koira on jo tottunu hyvin ja kaiken maailman kapulat ja sandaalit tulee rannalle, mutta annappas kun nakkaan damin, niin itelle tulee uinti reissu. mitenkä tästä eteenpäin? Niin ja penikkahan on tällä hetkellä 1v2kk bretoni.

Lisääjä Anselmi Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 12.16:


Kaikenlaiset "vippaskonstit" pois kokeista ja näyttelyistä!!!
Koirat voidaan tietysti esittää ja ohjata niin lumoavasti kuin kukin osaa ja taitaa!

Lisääjä Veijo Toimela Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 12.35:


Joku on joskus neuvonut, että noitten kapuloitten ja "kaiken maailman" roinan kanssa pitäisi olla varovainen...tällä kokemuksella en tiiä muuta sanoa kuin sen, että ainaki omalla kkss (1v 3kk) on tuo noutovietti kohilhan ja linnut tullee kässiin. Ja jopa tämä yksi ja ainoa noutokapula. Jota kyllä käytethän tosi harvoin, lähinnä uimareissuilla, kun ei viitti kovin yleisillä paikoilla sotkanraatoa nakella tai piilotella.

Eli kuvittelisin, että mikäli maalta nouto on kohilhan, niin vesiltä tullee haluamallaan tavalla myös. Oma (nyt sitten kehutaan ;) ) tuo nätisti kaikkien taiteen sääntöjen mukasesti. Toissa viikolla vielä tiputti rannalle tullessa ja ravisteli ittensä, kunnes muistin vanhan hyvän tempun ja kun koira oli liki rannalla, lähin milijoonaa (tai ainaki melekein) juoksemhan poispäin ja koira laukkas perrään ja kun käännyin kohti, istahti ja luovutti ja ravisteli sitten luvasta.

Vielä tuosta "roinasta"; joku sanoi, että mikäli koiralla on noutovietti vimosen päälle, niin se tuo kaiken heitetyn kässiin. Meillä ei ole. Kun nakkaan sen lekentaarisen avainnipun niin paskat se koskaan sitä tuo!

Lisääjä Antti Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 13.53:


Juu kapuloitahan ei pitäs käyttää vissiin kun opppii puremaan. Tuntuu vissiin hirmu hyvältä hampaissa. Aina tullee välillä lipsuttua...

Lisääjä Susanna Puttonen Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 13.58:


Saksan koesäännöissä vesityön yhteydessä ravistelua ei pidetä virheenä jos noudettava riista pysyy suussa! Ja sekös on muuten fiksu juttu. Asian voi kaikki halukkaat tarkistaa tuolta suomennoksesta mikä löytyy näiltä sivuilta. Sikäläisissä koesäännöissä on monta muutakin huomion arvoista seikkaa, joissa voisi olla kopioitavaa meidän sääntöihimme.

Lisääjä hohhoijaa Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 15.38:


Mikä ihmeen "sisumenetelmä" ??
Noi jututhan on ikivanhoja jotka jokainen vähääkään koiria tunteva kouluttaja osaa.
Vai oliko noissa jotakin uutta??

Lisääjä Veijo Toimela Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 15.53:


Mutta entäs met, jotka emmä ole näitä koiria tuntevia kouluttajia...tai yritämmä semmosiksi tulla? Entäs henkilöt, jotka miettivät koiran hankkimista ja kattelevat näitäki sivuja sillä silimällä, että olisko noista koirista siksi omaksi mettäkaveriksi? Uskosin, että ainaki meille, jotka emmä ole syntyny vähääkään koiria tuntevaksi kouluttajaksi, näistä ittestäänselvyyksistä on hyötyä...kertaushan on opintojen äiti. Ja "hohhoijaajalta" mielelhän vasthanotethan neuvoja, koiraguruja ei käsittääkseni ole koskhan liikaa.

Lisääjä sisu Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 16.35:


hienoa, on saatu uusi oppejaan jakava ryhmään, hohhoijaa kertoo varmaan mielellään kaikille seuraavat pari vuotta miten koiria treenaillaan, ja jos ei kerro niin vetää vitun syvälle päähänsä tai itsensä vessanpöntöstä alas tai nähdessään minut seuraavan kerran kertoo reilusti kuka on ,lupaan kätellä reilusti ja pitkään.

Lisääjä vikke nilo Maanantai, 02.Heinäkuu, 2001 - klo 23.49:


anteeks lehtovirta kum määoon nii pöljä,nii käytänkö mää tota täyssynteettistä vai käykö ihan tavallinen kakstahtiöljy,mullako ois tossa tunskassa sitä,nii siihe ravisteluun ja käykö semyös siihe ettei se tessu ravistele kissaakaan?nim.merkki epätietoinen.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 03.Heinäkuu, 2001 - klo 02.48:


Olen Veijon kanssa samaa mieltä tuosta "roinan" noudattamisesta, noutovietin pitää kohdistua riistaan. Jos noutoa hiulataan koiralla paljon nuorena ennen kuin riistatyölle on edes kunnolla päästy, saadaan siitä varmasti todella hyvä noutaja, mutta siinä kylkiäisenä saadaan myös hyvin helposti omatoiminen nouto, jota kokeissa myös paukkunoudoksi kutsutaan. Siksi minä olen jättänyt nykyään noudon huomattavasti vähemmälle pennun kanssa. Se me vain käymme läpi mutta sitä ei vahvisteta liikaa ennen kuin riistatyö on kunnossa. Meillä ei myöskään koirat kanniskele kenkiä ja sukkia ym. asiaan kuulumattomia esineitä vaan ne pysyvät paikallaan siellä missä niiden kuuluukin. Avaimien noudot minä lasken jo tuonne temppujen puolelle, minäkin joskus sen ensimmäiselle koiralleni opetin, mutta koskaan minulle siitä ei ollut mitään vastaavaa hyötyä.

Hohhoijaalle sanoisin että täällä toiset kirjoittavat nimellään tai tunnistettavalla nimimerkillä, toivoisimme sinunkin tekevän samoin, myöskin sanomasi saa toisenlaisen painoarvon kun oma historiasi koirien kanssa tulee esiin, ja oman tekstisi alla on heti täyttä asiaa. Tietenkin koirien kanssa lähes kaikki on kokeiltu ja koettu jossakin ja jonkun toimesta ja joku löytää yhteneväisyyksiä omaan toimintaansa nähden, mutta tässä tapauksessa onkin kyse siitä että tietoa on jaettu myös eteenpäin, ja jos joku nimeää tyylisuunnan "oppi-isänsä" mukaan se mielestäni on kaunis kiitos, enkä ainakaan minä olisi katkera vaikka olisin aiemmin kouluttanut omat koirani aivan samalla tavalla. Keskustellaan mieluummin rakentavassa hengessä.

Susannalle kiitos korjauksesta, itse olen kuitenkin sitä mieltä että meidän olisi aika tiukentaa koesääntöjämme enemmän jalostusta palvelevaksi, tiedotus myöskin avoimeen luokkaan kuitenkin niin että myös ilman tiedotusta voi avo 1:seen yltää, jäljestäminen virheeksi riistatyössä eli ilmavainun käyttö ja riistan käsittely kunniaan. Voitaja luokassa oma-aloitteinen tiedotus kunniaan, jälkityössä turhat talutukset pois koiran olisi lähdettävä omatoimisesti liikkeele "tappo" paikalta. Tässä muutamia mutta näistä ei pidä provosoitua niitä ei ole sitä varten lueteltu, nämä ovat vain minun omia ajatuksiani. Kaikki parannukset mitkä vievät jalostusta ja kanakoiraharrastusta eteenpäin ovat varmasti tervetulleita, vuosikokous on niiden käsittelypaikka.

Ennenkuin lähtee arvostelemaan jotakin koesääntöihin kirjattua osasuoritusta tai suorituksen osaa, kannattaa tarkkaan harkita miksiköhän se sinne on aikanaan kirjattu ja onko se jotenkin vanhentunut tai käynyt tarpeettomaksi vai onko kehitys ja jalostus ajanut siitä ohi, eikä arvosteluperusteena saa olla se että minun koirani ei noin toimi.

Sisulla karkasi mopo pahasti käsistä, pääsetköhän tämän viikon aikana pois pupelikosta. Toivon edelleen että voimme säilyttää nämä sivut asiallisina. Ne jotka ovat jotenkin esillä ja näkyvästi toimivat, ovat myös arvostelun ja kritiikin kohteena, se on vain kestettävä ja yritettävä vastata kritiikkiin ja arvosteluun kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun sitä kerran on. Ja vähän niinkuin koirankin kanssa, ei nyrkillä vaan ohjaten ja opastaen.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 03.Heinäkuu, 2001 - klo 02.56:


vikke nilolle suosittelen kaksitahti bensaa ja tulta perään, sitten ei ravistele enää kissaakaan.
Älä loukkaannu, toivottavasti ymmärrät huumorin.

Lisääjä heikki mäkelä Tiistai, 03.Heinäkuu, 2001 - klo 09.45:


Sepolle lisäkysymys.Miten ja minkä tyypppisillä koirilla liiallinen noudon harjoittelu nuorena voi aiheuttaa paukkunoutoa.onko tähän asiaan vaikutusta menetelmillä pakko/vapaaehtoinen?Voisi kuvitella, että jos näin on, niin eikö kylmällä riistalla tehty harjoittelu(ja kenties vielä laukaus päälle) vaikuta vielä provosoivammin paukunoutoon, kuin keppi?

Lisääjä Seppo Lehtovirta Keskiviikko, 04.Heinäkuu, 2001 - klo 00.04:


Vastauksen tapainen Heikille.

Ihan minkä tyyppisellä koiralla tahansa joka on saatu nuorena innokkaasti noutamaan, myöskin menetelmästä riippumatta. Tämän ongelman kehittymiseen ei ole myöskään vaikutusta noutokohteella tai sillä ammutaanko "koulutus" tilanteessa.
Niin kuin sanoin kyse on omatoimisesta noudosta joka kuitenkin kokeissa tulkitaan paukkunoudoksi koska termistömme ei tunne omatoimista noutoa.

Omatoiminen nouto on sellainen jossa koira lähtee luvattomaan noutoon, ei laukauksesta vaikka perä jo yleensä nouseekin ylös valmiusasentoon, vaan koiran havaitessa linnun saaneen osuman tai linnun pudotessa. Jos vain ammutaan ilmaan, koira pysyy suhteellisen rauhallisena paikallaan.

Paukkunouto taas muodostuu koiralle laukauksen jälkeen liian hätäisesti annettujen noutolupien seurauksena, jolloin koira oppii yhdistämään annetun noutoluvan ja laukauksen.

Minulla on kantapään kautta saatua oppia noudon aikaisen ja liiallisen vahvistamisen seurauksena tulleesta "paukkunoudosta". Olen jo aiemminkin kirjoittanut koiran päätyöstä, ja koirahan ottaa päätyökseen sen toiminnon jota sen kanssa eniten ja useimmin suoritetaan ja jolle laumassa annetaan suurin painoarvo. Ja jos nuoren koiran kanssa hiotaan vesityö ja nouto huipuunsa ennen kuin riistatyötä on päästy kunnolla aloittamaan, on se sen jälkeen koiran päätyö ja muut toiminnot ovat silloin vähän niinkuin sivutoimisia. Toimivat kuitenkin.

Jotta asia olisi helpompi ymmärtää, kerron esimerkin omalta kohdaltani. Ensimmäinen koirani Malla jolle olin saattanut vesityön ja noudon täysin valmiiksi ennen riistatyön lopullista läpikäymistä, sen kanssa en voinut metsästää parina ensimmäisenä avoimen luokan syksynä vesistöjen lähellä, koska se välittömästi lopetti haun ja jäi odottamaan että, hei täällä on vettä, nyt ruvetaan töihin. Jouduin jättämään vesityön harjoittelun pois kokonaan kahdeksi vuodeksi ennen kuin pääsimme eroon tästä ongelmasta.

Se oli ottanut päätyökseen vesityön ja noudon. Olin vahvistanut sen kykyä ratkaista ongelmia vesityössä ja noudossa, joten se luotti täysin omiin aisteihinsa ja vaistoihinsa sekä kykyihinsä ratkaista kadonneen linnun arvoitus.

Esimerkiksi haavakko sorsa siltä ei karannut, se kaivettiin ylös varmasti, jos haavakko sukelsi vedenpinnassa olleiden esteiden ali,(esim veden pinnalle kaatuneet isot oksat) sukelsi koira perässä, ja jos haavakko oli hyväkuntoinen, annettiin ääntä, jotta saatiin se sukeltamaan nopeammin jolloin sen happivarannot hiljalleen hupenivat, kunnes sukelluksista tuli lyhyitä pulauksia jolloin lintu koukattiin sen yrittäessä vielä epätoivoisesti päästä pinnan alle.

Koska se hallitsi noudon ja vesityön erittäin hyvin se katsoi sen omaksi osa-alueekseen, johon se ei minun apuani tai neuvojani enää tarvinnut. Nuorempana sen sai pysymään paikallaan komentamalla pudotus tilanteessa, mutta ampumiseen ei voinut kunnolla keskittyä jos halusi sen pysyvän paikallaan, paitsi tietenkin jos ampui ohi.
"Paukkunoutotaipumus" on myös yleensä iän myötä vahvistuva taipumus joten vanhempana sitä ei pidätellyt mikään linnun saadessa osuman, myös rusakolla homma toimi niin että se ei mennyt suoraan ylösotosta jussin perään, mutta kun jussi kaatui se koukattiin heti pois turhaan maasta makoilemasta.

Eli lyhyesti, kun sen omatoimisuutta noudossa ja vesityössä vahvistetaan "liikaa ja liian nuorena" vahvistuu samalla myös automaattisesti omatoiminen nouto.

Kun havaitsin ensimmäisen avoimenluokan syksynä, että vesistöjen läheisyydessä tapahtuva metsästys oli ongelmallista, vedin mietintämyssyn syvälle päähäni, ( en kuitenkaan tätä v mallista) tajusin tekemäni virheen ja otin opikseni, sen jälkeen ei minulla ole ollut ongelmia saada koiraa pysymään käskyttä paikalla pudotustilanteessa, silti vesityö ja nouto hoidetaan niin kuin kuuluu. Tilanteeseen on tietenkin myös poikkeuksia mutta niiden painoarvo on lähes nolla luokkaa koska ruotuun palaaminen tapahtuu todella helposti.

Tämä on ääritapaus, mutta toivottavasti sen kautta on helpompi ymmärtää ongelmaa.

Enpä tiedä osasinko taas ilmaista itseäni ja ajatuksiani kyllin ymmärrettävästi ja selkeästi, mutta kysy jos jäi epäselvyyttä.

Vielä tuohon lopuksi että omatoimiseen noutoon koiraa provosoi kuuma lintu, ei niinkään kylmä lintu tai keppi.

Lisääjä heikki mäkelä Keskiviikko, 04.Heinäkuu, 2001 - klo 08.21:


Hyvä vastaus.Kyse olikin noutovietin liiallisesta vahvistamisesta.Ajattelin taas liian yksenkertaisesti, niin kun tavallista.t:hessu

Lisääjä Seppo Lehtovirta Keskiviikko, 04.Heinäkuu, 2001 - klo 09.06:


Aivan. Oikea työjärjestys riistalla, eli ensin riistan käsittely eli seisonta ja painaminen kuntoon ja vasta sen jälkeen sivutyöt eli nouto ja vesityö lopulliseen kuntoon. Liiallinen omatoimisuuden ja ongelmien ratkaisun opettaminen noudossa ja vedessä liian aikaisin ja liian nuorelle koiralle on se josta ongelmavyyhti saa alkunsa.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 04.Heinäkuu, 2001 - klo 13.16:


mitenkä selität miksi KVA koira jolle pudotukset ovat oleen niin minnimissä kuin olla ja voi tekee paukkunoudon sekä sorsastuksessa se tuskin koskaan mukana, vesityö siis on ollut vain tutulla paikalla tapahtuva rutiini.
entä mitenkä selität koiran jolle pennusta lähtien saattoi huoletta pudotella lintuja muttei se edes yrittänyt paukkunoutoa ikinä, vaikka rinnalta toinen ampuu täysillä, ja täysin samalla tavalla treenatut koirat.
tai koiran jolla ei ikinä ammuttu riistatyössä mutta ensimmäisestä pudotuksesta lähtien on ollut paukkunoutaja vaikka toinen samassa tiimissä ja yhtäaikaa samalle linnulle seisova koira ei edes yritä paukkunoutoa, täysin siis samalla tavalla treenattu koira.
yhdessä tiimisä on kolme koiraa kerralla irti ja vain yksi ei edes yritä paukkunoutoa, kaikki samalla tavalla treenattu.

minun selitys on se että toiset koirat tekee paukkunoutoja ja toiset vaan ei.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 04.Heinäkuu, 2001 - klo 13.45:


kuumien puolelta esimerkkejä, toinen menee paukusta linnulle muttei koskekkaan, toinen suree niin kuollutta lintua että nähdessään putoavan ei edes yritä sinne ja ohjattuna väkisin putoomispaikaalle sivuuttelee tyylikkäästi raatoa.

ei takuulla ole mistään vesitöiden treenaamisesta paukkunouto kiinni, mutta noutoa treenaamattomilla sensijaan on kamala metsästää saatikka noutamattomilla.

Lisääjä Lassi Hed Keskiviikko, 04.Heinäkuu, 2001 - klo 21.05:


Seppo tuolla aiemmin ehdottelit jälkeämistä virheeksi riistatyössä,et kuitenkaan tarkentanut sanomaasi missä tilanteessa se olisi virhe. Totta mooses se on virhe jos koira hyvässä vastatuulessa möyryää nokka maassa linnuille,sen kai sanoo jo nykyisetkin koesäännöt. Jos sen sijaan tarkoitit tilannetta jossa koira jälkeää linnuille myötätuulessa ja saa ne seisontaansa siten että siitä on mahdollisuus tehdä tiputus on mielestäni pelkästään hyvä asia. Omistan itse sellaisen koiran joka myötätuuleen jouduttuaan ja tavattuaan linnun jäljen (metsälinnuilla ja riekoilla) pistää nenänsä maahan ja etenee pätkän kerrallaan kunnes toteaa jäljestä että lintu on nyt hollilla ja jää seisomaan. Pidän tätä ominaisuutta erittäin hienona ja onpa tällaisista jälkeämisistä pistetty lähes poikkeuksetta lintu reppuun. Totta kai seisojan pitää pääsääntöisesti hakea linnut ilmavainulla,mutta kun metsästyksessä tulee aina tilanteita että joutuu palaamaan myötätuuleen,niin silloin mielestäni koiralle on kaikki sallittua kunhan vain linnut saadaan seisonnalle ja tiputushollille.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 04.Heinäkuu, 2001 - klo 21.27:


eikä niitä supejakaan eikä kolaripeuroja ilman jälkeä löydy, nimittäin seisojat joilla tuota työtä poliisin pyynnöstä tehdään lähtevät jäljelle nenä maassa.
pesälle illalla viety seisoja lähtee nenä maassa etsimään ulostullutta supia aivan takuulla joka on hommaan treenattu.
seisoja on osaksi maajälkeä käyttävä koira, ainakin kaikki mitä minä olen nähnyt, karkko rusakkokin otetaan siksak luoveilla ylös ajoon mutta luovit ovat vain muutaman metrin jäljen yli, hauskan näköinen tapahtuma.
saksanseisoja on monitoimikoira jolle kaikenmoinen noutaminen ja jäljestäminen on kovalla jalostuksella saatu aikaiseksi, myös täällä, ja noudoista piittaamattomuus saa takaisin lyhytkarvaisille niiden lempinimen "piipertäjät" kun aikoinaan eivät pystyneet kunnon vesityöskentelyynkään, ja sanon vaan että tässä maassa on liian paljon vesityöstä ja sorsastuksesta piittamattomia saksanseisoja kasvattajia ja se on väärin rotua kohtaan, kovemmat ja vaikeammat noudot ilmanmuuta jalostuskriteereihin.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Torstai, 05.Heinäkuu, 2001 - klo 02.29:


Ensinnä Lassille.
Mielestäni ei tarvinnut koska haku päättyy seisontaan josta alkaa riistatyö. Olen tuolla toisen otsikon alla jo aiemmin sivunnut koiria jotka tekevät jälkityötä riistatyönään. Eli tarkoitin koiria jotka avans komennon jälkeen lähtevät jäljittämään lintua jota ei ole painettu saati sitten naulittu ja jossa seisonta hyvistä tuuliolosuhteista huolimatta ei yleensä kohdistu tuuleen vaan tapahtuu jäljeltä. Näitä koiria löytyy jopa voittajaluokastakin.

Ja jälleen, korkein ja arvostetuin kriteeri on tuloksellisuus.

Tämän jälkeen voimme keskustella koirasta jota minä kutsun totaaliseksi kontaktiseisojaksi, se on koira joka ei seiso lintua tai riistaa missään vaiheessa jäljeltä, vaan seisonta tapahtuu aina tismalleen tuulen alta ja kuono osoittaa aina suoraan kohti riistaa, eli tarkalleen tuuleen ja myöskin lintu on seisonnalla juuri niin lähellä kuin se suinkin kestää, eli sen seisontakynnys on korkea niinkuin se yleensä tällaisella koiralla on. Myötätuulihaussa törmätessään maa jälkeen jonka se tietenkin löytää ilmavainulla, se koukkaa riittävästi tuulten alle ja naulitsee linnun sieltä. Tällaista koiraa pitäisi ehdottomasti suosia jalostuksessa ja mikä vielä tärkeämpää, tarkastella minkälaisesta yhdistelmästä sellainen on saatu aikaiseksi.

Olen itsekin metsästänyt kertomasi tyylisellä koiralla nimeltään Rakunamäen Molli, tämän koiran työskentely oli se, joka sai minut ottamaan oman koiran, vaikkakin silloinen tyttöystäväni sanoikin ettei hän asu päivääkään koiran kanssa saman katon alla, väliä hällä, minulla ainakin on ollut hyvin antoisaa koirieni kanssa ja nykyinen vaimoni metsästää itsekin joten hän ymmärtää myös koiria. Mollin kanssa oli tehty kaikki mahdolliset virheet jotka omistaja myönsikin tehneensä kokemattomuuttaan, koska Molli oli hänen ensimmäinen koiransa. Mollista oli tehty paukkunoutaja ja jälki seisoja mutta sen korkeaa seisontakynnystä ei oltu tuhottu vaikka jopa noutokomentoa oli jouduttu vaihtamaan. Sillä oli myös ilmiömäinen kyky löytää riistaa vaikka muut koirat hakivat tyhjää, ja avans oli muutama sik´sak´ tuikkaus jossa ei tarvinnut paljon muuta kuin rintamasuuntaa kääntää. Ristinkin sen aikanaan taikuriksi sen kykyjen perusteella.

Yksi jota minä en hyväksy on se että ohjaaja joutuu juoksemaan mukana avanssissa, silloinhan lintua ei ole painettu saati naulittu.

Myötätuuli haussa ei tietenkään voida kaikkea laskea koiran syyksi, ei edes törmäystä, koska silloinhan me tieten tahtoen ohjaamme sen tilanteeseen jossa sen on toistuvasti kuljettava alueella jota se ei ole voinut hajuaistillaan todeta riistattomaksi.

Minulla on ollut onni omistaa yhtäaikaa totaalinen kontaktiseisoja sekä kouluttamani jälkiseisoja ja "paukkunoutaja", jotenka olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan koirien eroja, sekä näkemään niiden samanaikaista työskentelyä ja vielä samalla linnulla. Lopullisen varmuuden tekemistäni hölmöilyistä minulle varmisti vanha kanakoiramies ja ylituomari Erkki Kurvinen joka arvosteli molemmat koirat samassa kokeessa.

Jos Sisu et tykkää pahaa niin vastaan sinulle huomenna, koska tällaisen päivän jälkeen hartioita hieman aristaa ja otin lääkkeksi pari kylmää olutta ja nyt nukuttaa niin vietävästi.

Lisääjä sisu Torstai, 05.Heinäkuu, 2001 - klo 08.34:


juu kyllä käy ja pikku asiana vielä haluaisin tuohon kohtaan "jälkiseisoja mutta silti samalla koiralla on korkea seisontakynnys" joka käsittääkseni ei ole mahdollista, korkean seisontakynnyksen omaava koira ei seiso hajuja vaan lähellä riistaa, joten tuotakaan en ymmärrä.

paukkunoutajaksi ei opeteta, se on mielipiteeni, sillä on noita koiria mullakin läjä ollut ja vain yksi on paukkunoutaja, vaikka samanlailla putoilee lintuja ja on putoillut, kyllä kuule asia on niin että tuliset koirat vaan ovat herkempiä paukusta noutamaan .

Lisääjä sisu Torstai, 05.Heinäkuu, 2001 - klo 08.41:


senverran pakkia, että jos helikopterikurppia vetelee rääseikössä pystyyn ja lintu putoo suoraan koiran päähän ja lähtee juoksemaan siipi poikki niin jo on totaalisen kiihkoton koira joka odottaa isännän lupaa ottaa se kiinni.
jos tuo nyt tarkoittaa sitten paukkunoutajaksi opettamista mielestäsi, minä kutsun sitä metsästykseksi.
tai kun kettu lähtee ladon alta ja ammut sitä, kettukun on välillä sitkas niin taas on täysin fleku koira joka odotta isännän käskyä käydä kiinni, ai niin sinun koirasihan ei tapa petoja.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Perjantai, 06.Heinäkuu, 2001 - klo 01.47:


Sisulle
No niin, vastaan siinä järjestyksessä kun olet mielipiteitä ja asioita esittänyt.

4.heinäkuuta klo.13.16
En ole väittänyt, että noudossa ja vedessä omatoimisuuden vahvistaminen liian nuorena olisi ainoa seikka, joka vahvistaa luvatonta omatoimista noutohalukkuutta, mutta yksi kuitenkin.
Olemme myös aikaisemmin keskustelleet siitä, että toisilla koirilla on lähes valmis "kortti umpiluussaan" tai kuupassaan, kuinka vain, joka saattaa pitää sisällään jopa lähes valmiin noutomallin.
Koirathan ovat yksilöitä, joten eri yksilöön pitää suhtautua yleensä hieman eri tavalla, myöskin noutoon ja metsästykseen sopeutuksessa.
Se, montaako koiraa kukin pitää yleensä kerralla irti, on jokaisen oma asia, itse metsästän yleensä yhdellä koiralla kerrallaan.
Loppukommentissasi jätät huomiotta ohjaajan vaikutuksen koiran kehitykseen, kun sanot, että toiset koirat paukkunoutoja vain tekevät, toiset ei. Tähän minä en yhdy, paremminkin sanoisin, että toisten koirat paukkunoutoja tekevät, toisten ei.
Tällä esittämälläsi logiikalla voisimme vain viedä koiran metsään ja katsoa toimiiko se vai ei, se olisi vähän liian helppoa, menisi mielenkiinto pois koko koira hommasta.

4.heinäkuuta klo. 13.34
Ns. "kuumat" koirat taas ovat jalostettu hieman eri tavalla ja niiden noutohaluttomuus ja vesityön tekemättömyys ovat aika yleisiä, tosin poikkeuksiakin on johtuen varmasti myös ohjaajasta.
Toisaalta, moniko "kuuma" koira on menestynyt meidän KAER-kokeissamme, heillähän on täysi oikeus osallistua myös meidän kokeisiimme. Sen sijaan ainakin joku mannermainen on osallistunut heidän kokeisiinsa ja myös menestyntyt siellä. Tietääkseni ainakin Ami ja kuulemani mukaan myös eräs Amin jälkeläinen, mutta nehän ovatkin tätä kotimaista linjaa.
Muistan, kun Perttelin Riistakoirassa -95, joku kysyi Laitisen Villeltä, että kumpi nyt sitten on parempi linnulla, seisoja vai pointteri. Ville sanoi, että "kuulkaa pojat, jos metsästää pitää, niin kyllä silloin lähdetään seisojan kanssa, pointteri on paremminkin sellainen metsästysurheilukoira". Se kuumista koirista.

4.heinäkuuta klo.21.27
Kolaripeurojen jäljestämiseen poliisin toimesta käytettävät koirat luultavasti ovat suorittaneet verijäljen, joka suoritetaan eri tavalla kuin oman jälkityömme, ja joka myös oikeuttaa koiran verovapaaksi. Ne myös oletettavasti viedään jäljelle kytkettyinä, jolloinka ne automaattisesti seuraavat maajälkeä tarkemmin. Oman koirani, jota olen käyttänyt seuran jäsenten ampumien peurojen etsintään, lasken irti, jolloin jälki mennään tuhatta ja sataa ja jos peura löytyy kuolleena, haetaan äijä paikalle.Jos peura on hengissä, otetaan tarvittaessa seisontahaukku ja yritetään pysäyttää otus kuitenkaan kiinni käymättä. Homma on huomattavasti nopeampi kuin narun kanssa. Jos minä laitan koiralleni narun kaulaan, silloin ollaan lenkillä, meillä kun ei metsästetä naru kaulassa.
Supi ja pienpetohomma on tällainen arvokas sivutoimi, jota koirissamme voidaan hyödyntää tarvittaessa ja se arvostellaankin vain kohdalle sattuessa ja näin sen pitääkin olla. Luola- ja ajokoirat ovat erikseen ja omat rotunsa.
Kertomasi karkko rusakon ylösotto on ilmavainukoiran tapa seurata maajälkeä ilmavainulla myötätuuleen.
Jalostuksesta monitoimisuudessa olen kanssasi samaa mieltä niillä varauksilla, joista olen jo aiemmin kirjoittanut näillä sivuilla.
Minua on jo pitkään ihmetyttänyt, kun kerrot noutamattomista tai huonosti noutoon treenatuista koirista.Voittajaluokan kokeissahan putoaa pois koira, joka ei nouda ja avoimessa se ei yllä kakkosta paremmalle sijalle, sitä tietenkin voisi tiukentaa, nuortenluokassa sitä ei vielä katsota kuolemansynniksi, mikä mielestäni on ymmärrettävääkin, koska kaikki nuortenluokkaan osallistuvat ohjaajat eivät välttämättä ole kovin kokeneita.
Luimistelu noudosta palatessa on yleensä ohjaajan aikaa

Jyrki

Re: vanhat viestit 2

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 20.5.2002 07:53

4.heinäkuuta klo.21.27
Kolaripeurojen jäljestämiseen poliisin toimesta käytettävät koirat luultavasti ovat suorittaneet verijäljen, joka suoritetaan eri tavalla kuin oman jälkityömme, ja joka myös oikeuttaa koiran verovapaaksi. Ne myös oletettavasti viedään jäljelle kytkettyinä, jolloinka ne automaattisesti seuraavat maajälkeä tarkemmin. Oman koirani, jota olen käyttänyt seuran jäsenten ampumien peurojen etsintään, lasken irti, jolloin jälki mennään tuhatta ja sataa ja jos peura löytyy kuolleena, haetaan äijä paikalle.Jos peura on hengissä, otetaan tarvittaessa seisontahaukku ja yritetään pysäyttää otus kuitenkaan kiinni käymättä. Homma on huomattavasti nopeampi kuin narun kanssa. Jos minä laitan koiralleni narun kaulaan, silloin ollaan lenkillä, meillä kun ei metsästetä naru kaulassa.
Supi ja pienpetohomma on tällainen arvokas sivutoimi, jota koirissamme voidaan hyödyntää tarvittaessa ja se arvostellaankin vain kohdalle sattuessa ja näin sen pitääkin olla. Luola- ja ajokoirat ovat erikseen ja omat rotunsa.
Kertomasi karkko rusakon ylösotto on ilmavainukoiran tapa seurata maajälkeä ilmavainulla myötätuuleen.
Jalostuksesta monitoimisuudessa olen kanssasi samaa mieltä niillä varauksilla, joista olen jo aiemmin kirjoittanut näillä sivuilla.
Minua on jo pitkään ihmetyttänyt, kun kerrot noutamattomista tai huonosti noutoon treenatuista koirista.Voittajaluokan kokeissahan putoaa pois koira, joka ei nouda ja avoimessa se ei yllä kakkosta paremmalle sijalle, sitä tietenkin voisi tiukentaa, nuortenluokassa sitä ei vielä katsota kuolemansynniksi, mikä mielestäni on ymmärrettävääkin, koska kaikki nuortenluokkaan osallistuvat ohjaajat eivät välttämättä ole kovin kokeneita.
Luimistelu noudosta palatessa on yleensä ohjaajan aikaansaannosta, ei perimän mukana tullutta.
Ei tämä noutohomma nyt näin suuri ongelma voi olla, noudon kuntoon saattaminen on niitä helpoimpia hommia seisojan kanssa kun vain muistaa työjärjestyksen eli riistatyö ensin kuntoon, sitten muut osasuoritukset.
Monille tietenkin riittä kokeissa vaadittava noudon ja vesityön taso ja se on heidän oikeutensa.
Jos jossakin tarvitaan ja vaaditaan parempia, pidempiä ja vaativampia noutosuorituksia se on mielestäni paremminkin noutajaporukan ongelma, meillehän riittää kun koira noutaa ammutun linnun tai riistan ja kykenee omatoimisesti ottamaan talteen haavakot, minkä yleensä koira kuin koira tekee erikseen treenaamatta.
Joku myös joskun lehden sivuilla ehdotti, että lintujen paimentamista eli parven kiertämistä pitäisi arvostaa seisojalla, paimenkoirat ovat erikseen. Koirahan voi sen tehdä, kun tuloksellisuus ei kärsi,mutta siitä ei pidä ainakaan pisteitä antaa.
Miksi sorsastuksen ja vesityön pitäisi olla jotenkin kasvattajien asia? Eikö se ole koiran ohjaajan asia? Niin kuin jo sanoin, ei näiden läpiviminen ole seisojalle kovinkaan suuri ongelma, joillekin ohjaajille se voi tietenkin sitäkin olla, en tiedä. Kysehän yleensä on auktoriteetin puutteesta, jos koiraa ei saada toimimaan halutulla tavalla ja sitähän ei voida myydä koiran mukana, se pitää löytyää ohjaajalta. Jos jalostuksellisesti on aiheellista tiukentaa nouto- ja vesityöskentelyä, se on vuosikokouksen asia. Se asia pitää ratkaista siellä. Kerhon jäsenistöhän näistä asioista päättää ja siellä meillä jokaisella on yksi ääni käytettävissä.
Minä olisin valmis monessakin kohtaa kiristämään jalostusvaatimuksia, mutta tiedän että kokouksessa ne eivät mene läpi ja porukassa on kunnioitettava muidenkin mielipidettä kuin pelkästään omaansa.

5.heinäkuuta klo. 8.34
Kyllä riittävän kovalla riistavietillä ja röyhkeydellä varustetulla koiralla seisontakynnys saattaa säilyä riittävän korkeana myös jäljellä ja Lassi Hedin kuvailema tilanne vain vahvistaa tätä käsitystäni, "etenee pätkän kerrallaan kunnes toteaa jäljestä, että lintu on nyt hollilla ja jää seisomaan". Niin kuin sanoin, minulla on Mollista aivan samanlaisia kokemuksia. Eihän se voi samalla tavalla tietenkään tulkita jäljestä linnun mielialoja kuin suorasta kontaktihajusta, mutta moni koira tänä päivänä toimii kuitenkin melko tuloksellisesti käyttäen molempia tyylejä saumattomasti. Siihen vain ei kiinnitetä yleensä suurempaa huomiota, pääasia, että lintu on lähellä eikä avanssissa tavitse äijän juosta.
Totaalisia kontaktiseisojia meillä on luultavasti vain muutama, silti kontaktiseisonta ominaisuutta pitää koirassa vahvistaa, jos se vahvistettavissa on.
Paukkunoutajaksi kukaan ei varmaan tieten tahtoen koiraa opeta, mutta kyllä ohjaajan kokeneisuudella ja auktoriteetillä, tai sen puutteella, on suuri merkitys "paukkunoudon" kehitykseen ja tietenkin myös koiran luonteella ja perimällä. Joku hallitsee lähes kaikki koirat, joku suurimman osan ja joku ei ensimmäistäkään. Jos tulisuudella tarkoitat avanssia, riistalle pyrkimystä tai saaliin tavoittelua niin ei pidä paikkaansa. Jos joku on herkempi paukusta noutamaan, niin takana pitää olla vain riittävän auktoriteettinen ohjaaja jotta ei ongelmaa pääse syntymään.
Jokaisen koiran takana on ohjaaja.

5.heinäkuuta klo.8.41
Helikopterikurpista puheen ollen,minulla on hermoja olla ampumatta niin, että lintu putoaa koiran päähän, sen voi laskea vähän kauemmas pari kolme metriä riittää. Olen kuitenkin lähes vastaavankin tilanteen nähnyt ja vielä Ukkh:n kilpailussa, kun Harjun Manu ohjaajana ja Laition Pena ampujana tekivät riistatyön Taralle,: avanssista fasaani nousi lähes pystysuoraan koivun runkoa vasten ylös, laukaus, ja lintu putosi suoraan koiran kuonon eteen ja löi siipeä niin kuin kuoleva lintu tekee. Hiljaisuuden vallitessa koira tuijotti lintua herkeämättä, mahtavaa katsottavaa muuten kun koira on hallinnassa ja vielä käskyttä, noutolupa annettiin, perä ylös, kuono alas, perä alas kuono ylös ja luovutus. Laitisen Ville sanoi Manulle kritiikissä, että vaikka hän kuinka luottaisi koiraansa, ei hän sille tuollaista vääryyttä meinisi tekemään, että pudottaa linnun ihan koiran kuonon eteen. Tähän Manu vastasi, että en muuten tehnyt minäkään. Laition Penan suupielessä kareili hymyn poikanen.
Kyseessä oli voittajaluokan koira ja hyvä sellainen. Omalle koiralleni olen ampunut kilpailussa parin metrin päähän kuonon eteen, ja pysyy, mutta se nyt saattaakin olla sellainen rupu koira.
Hyvä koira tekee paukkunoudon ainakin kerran elämässään, sanovat kokeneemmat, ja näinhän se on, mutta kun se huomaa, mitä tuli tehtyä, se selvästi häpeää eikä tilanne hevillä toistu, ja tämä ilman suurempia torumisia.
Noista pienpedoista ei sen enempää kuin tuli jo aiemmin kirjoitettua eli kiinni ei käydä ellei peto yritä karkuun. Silloin se tapetaan ja sen minä hyväksyn. Muussa tapauksessa minä olen laumamme pyöveli eikä meillä muita pyöveleitä suvaita, ellei niillä ole haulikko pykälässä.

Lisääjä vääräleuka Maanantai, 09.Heinäkuu, 2001 - klo 00.37:


Jees kyllä Sisu on ihan oikeessa, toiset koirat vaan on hanakampia paukkunoutoon kuin toiset.
Enpä oikeen tiedä missä iässä esim. noutajat pitäisi ottaa sorsanmetsälle mukaan, ne kun on niin kovasti siihen noutoon koulattuja jo nuorella iällä ???. Saattaapi olla koiran perusluonteesta kiinni se homma enämpi, kiihkeän koiran voisi siten ottaa jo kymmenvuotiaana sorsalle, rauhallisen jo vähän ennen. Kouluttakaa hyvät veljet koiraanne siten, että putoava esine( keppi,dami tai lintu) merkitsee aina joko istumista tai maahan menoa ja tarpeeksi pitkä tauko ennen noutokomentoa, eihän se ole sen kummempaa. Ja tärkein eka pudotuksista ei noutoa ollenkaan, kai me kaikki joilla on joskus ollut paukkunoutaja tiedetään se perimmäinen syy, se löytyy peilistä, ei sen takaa. Eka pudotus hirveä hätä, että lintu häviää ja hätäinen käsky ja päälle kovat kehut noudosta, that's it. Tai sitten se hirveä into pudotella lintuja ja koiran tarkkailun unohtaminen. Eli kouluttakaa vaan koiranne innokkaaksi noutajaksi, mutta vain käskystä toimivaksi.

Lisääjä sisu Maanantai, 09.Heinäkuu, 2001 - klo 08.35:


nii-in, kyllä kaikki jotka kilpailevat tekevät kaikkensa takuulla ettei koira noutelisi luvatta, sitten jossakin vaiheessa koiralla vaan tulee noutovimma niin kovaksi että luvattomat alkaa yleistymään, kovalla komenteeraamisella koira pysyy, mutta kuka sitä nyt viitsii kitarisat pitkällä jahdissa karjua, kun loppuviimeksi paukkunouto ei metsästystä haittaa.

kaikella kunnioituksella vanhempia kohtaan, Alit ja Amit on kuopattu ja jos pari koiraa on ollut yli muiden niin silti meillä on yli 2000 koiraa edelleen, ja ennekaikkea meille on siunaantunut uutta verta koiriin, osa uusista ominaisuuksista on niin hienoja etten vanhoihin linjoihin ikinä palaisi.
takaan että koirasta se on kiinni, ei miehestä, kysy vaikka Eerolta itteltään osaako Leo notaa paukusta, vaikkei Ami kaiketi ollut mikään totaalipaukkunoutaja.
saatikka se että miksiköhän tiettyjen linjojen paukkunoutamattomia koiria sanottiin aikoinaan piipertäjiksi, kyllä toteltiin, eikä noudettu paukusta mutta ei sitten paljoa muutakaan tehty, kun ei veteen edes uskallettu mennä., vanha totuus myös pitää paikkansa, aika vaan kuultaa muistot.

Lisääjä elwood Maanantai, 09.Heinäkuu, 2001 - klo 10.10:


Vääräleuka,noutajat otetaan heti metsälle,kun luovutus ja riistankäsittely on OK,Yleensä noutajille ei itse noutamista tarvitse opettaa,aivan kuin seisojalle seisomista=on siis ohjelmoitu pääkoppaan(pitäisi olla).

Lisääjä Seppo Lehtovirta Maanantai, 09.Heinäkuu, 2001 - klo 15.48:


No niin. Vääräleuan loppupuolen teksti oli ihan täyttä asiaa. Alkutekstiin sanoisin että mitä vahvemmalla luonteella varustettu koira sitä vahvemmat tulee olla ohjaajan henkiset ominaisuudet. Minä en kouluta koiraani itumaan tai maahan laukauksesta, paikallaan pysyminen riittää, mutta se on paljolti maku asia.

Sisun alkutekstiin ei uutta kommentoitavaa, käsittelin ko. ongelmaa tämän otsikon alla jo keskiviikkona 4. heinäkuuta 2001 klo 0.04
Amin paukkunoudosta tai sen puuteesta, en ole koskaan kirjoittanut mitään, käsittelin vain sen osallistumista "kuumien koirien" kokeisiin ja menestystä siellä.
Ko. koirat ovat jo autuaammilla metsästysmailla tekemässä taivaallisia riistatöitä, mutta jälkikasvu elää ja voi hyvin.
Lyhyellä aikavälillä ei koirille suuria radikaaleja muutoksia saada aikaiseksi perimässä. Sanoisinkin että ohjaajien koiran käsittelyssä sen sijaan on tapahtunut muutoksia, mitkä itsekin tavallaan myönnät kun olet sanonut Saksanseisojan koulutusopasta jäänteeksi entisiltä ajoilta (muistaakseni), korjaa jos muistan väärin.
Ko. opas käy edelleenkin pohjaksi, kun sitä osaa lukea "oikein". Myönnänkin että sitä ehkä olisi aika uudistaa.
Näistä entisajan piipertäjistä en osaa sanoa kun en ole niitä nähnyt, enkä tiedä niiden aikaisia koulutusmetodeita. Viherpiipertäjistä sen sijaan tiedän, niitä syntyy kivikylissä neljän seinän sisällä ja kaukana luonnosta.
Paukkunoudosta sanoisin että, monikohan metsästäjä on ampunut, tai ollut ampua koiransa, perään menon tai paukkunoudon seurauksena, ja koiralta joka on hallinnassa, voidaan parvesta monasti tehdä riistatyö useammalle linnulle seisontoineen, paukkunoutajalle sen sijaan ei. Eli kyllä minä pidän paukkunoutoa myös metsästyksellisesti suurena virheenä.

Lisääjä sisu Maanantai, 09.Heinäkuu, 2001 - klo 16.58:


höpö höpö, jos ampumisesta puhutaan niin täältä paukkuu kolme lintua puoliautomaatilla niin hätäseen ketoon ettei koira kerkiä mihinkään, sillä paukusta lähtö on aivan eri kuin maahan putoovalle lähtö.
tai kun on kolme rinnan niin se on yksi iso pamaus ja jokaisen lintu on kedossa ja sitten vasta lähtee koira noutoon, ja kun oikeen tapetaan niin silloin mennään koiran ohi jotta saadaan paras mahdollinen ampumaholli, varsinkin koiran seistessä rinteessä, jos niinkuin ampumisesta aletaan puhuun.

tässä tullaan nyt siihen mikä huvitti kun puhuit nähneesi pointterin joskus, kun nääs ajat on muuttuneet ja pointterit suomessa ovat jalostuneet viimeaikoina jopa paremmiksi linnunkäsittelijöiksi kuin seisojat, niistä entisajan hurjista valtavista hakukoneista jotka todellakin vain juoksivat ja kovaa vauhtia ja hakua ihannoitiin, nyt ei enään asia ole niin.
kasos kun itselläkin on pari ja oppia on ammenettu kasvattajalta joka on koirilla pelannut 35 vuotta, tarttee tietää mikä on nykyajan ja menneisyyden ero, on meinaan kokeiltu useita kertoja seisoja vastaan huippu pointteri, ja alkaa ärsyttään tuo tietämättömyys, kysy vaikka Karsikkaalta millaista on metsästää huippu pointterilla, hänellä sentään on ollut molemmissa roduissa jokseenkin sanottuna helveti hyviä koiria, maailma kehittyy, niin myös koirat ja hyvin nopealla ajalla saadaan jalostuksella tiettyja ominaisuuksia esille, ja sen huomaa jos ei vain muistele vanhoja vaan katselee uusia koiria ja ottaa asioista selvää.

sitäpaitsi seisojat on hemmetin paljon herkempiä paukkunoutajia kuin pointterit, ja pointteri herkempänä koirana tottelee helpommin kieltoa noutaa paukusta vaikka senkin mieli tekee, jos omistaa sellaisen koiran joka on hyvä noutaja.

Lisääjä vääräleuka Maanantai, 09.Heinäkuu, 2001 - klo 23.18:


Seppo ei ymmärtännä oikein tuota juttuva, ei ollutkaan kyse istumisesta ammuttaessa, eihän ainaskaan meillä koira tekis muuta kuin istuis päivät pitkät mettätien reunalla, jos pelkästä paukuttelusta olis kyse, on aivan eri jutska
yhdistää paikalleen jäänti putoavaan kohteeseen ja aivan rutiiniksi asti.. ja sille elwoodin pojalle tää, että opettele lukeen rivien välistä
eläkä riveiltä, sillä Savolaesten kysseessä ollen, vastuu siirtyy lukijalle!

Lisääjä elwood Tiistai, 10.Heinäkuu, 2001 - klo 07.47:


Vuan ku,rivviin välissä on vuan tyhjöö.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 10.Heinäkuu, 2001 - klo 17.04:


Vääräleuka. Pieni epähuomio todella tuossa pudotuksen ja paukun kanssa, niin kuin omankin koirani kanssa. Meillä koiran osuus riistatyöstä päättyy linnun ensimmäisiin siiven iskuihin, ei putoamiseen eikä paukkuun, linnun siivittäessä alkaa ohjaajan osuus, eikö. Kuitenkin, pääasia on että koira pysyy paikalla ja rauhallisena tilanteessa, sekä odottaa noutolupaa.

Sisu. Aivan niinkuin olen jo aiemmin sanonut, termistömme ei tunne omatoimista noutajaa, vaan siinäkin tapauksessa puhutaan paukkunoutajasta. olet itsekin paukkunoutajalle antanut määritelmän näillä sivuilla.
Mutta ei se koiran virhettä poista vaikka olisi kuinka nopea ampuja, ja mitä minä olen havannoinut esim. riekoista, niin koko parvi ei lähde aina samaan aikaan, vaan monasti laukauksesta siivittää loppuosa parvesta, tietenkin vain silloin jos koira pysähtyy kun lintu siivittää, selvemmin se tulee esiin fasaanilla. Läheskään kaikki eivät ole niin nopeita ja tarkkoja ampujia kuin sinä, ainakin itse olen nähnyt muutamia tällaisia läheltä piti tilanteita.

Pointtereista meidän ei kannata sen enempää keskustella, heillä oletettavasti on omat sivunsa, emmehän me näillä sivuilla keskustele muistakaan kerhomme ulkopuolisista roduista. keskustellaan niistä sitten kun niitä on meidän kokeissamme käynyt, ja ne on toimiviksi myös meidän koesääntöjemme puitteissa havaittu. En silti epäile etteikö sellaisiakin olisi jotka meidänkin kokeissamme pärjäisivät, paljonhan se on ohjaajasta kiinni niinkuin tiedät.

Esittämäsi kokeilumuoto, seisoja vastaan huippu pointteri kuulostaa ainakin minun korvaani hieman puolueelliselta, voitaisiinhan sitä kokeilla toisinkin päin, mutta et varmaan tarkoittanutkaan asiaa Ihan kirjoittamassasi muodossa. Mutta kuitenkin, jätetään keskustelu pointtereista kun ei se ainakaan minua niin kovasti kiinnosta, ja enemmistö porukastammekin on ehdottomasti seisojaporukkaa.

On hedelmätöntä käydä keskustelua kun se saa kinan luonteen, niin kuin tässä tuntuu hiljalleen käyvän. Jos meillä on koirien kasvattamisesta ja ohjaamisesta eriävät mielipiteet eli ns. oppiriitoja, niin jätettäköön ne sellaisiksi. Tiedon ja neuvojen jakaminen kuitenkin on se perimmäinen syy miksi nämä sivut on avattu.

Kunnioitan kokeneita ohjaajia siitäkin huolimatta vaikka olisin heidän kanssaan eri mieltä koirien ohjaamisesta ja opastamisesta, tuloksellisuus koesääntöjemme puitteissa on minun kriteerini koiran kanssa toimittaessa.

Lisääjä sisu Tiistai, 10.Heinäkuu, 2001 - klo 22.34:


koesääntöjen mukaan lähden koska vaan ja kenenkä vaan huippu-seisojan kanssa omalla pointterillani kisaamaan ja tuo kun ei ole kokeiden mukaan "vielä" huippu, kun kuumien puolella on paljon vaikeampaa saada kokeen luonteesta johtuen ykkönen joten se puoli on päinvastaisessa tilanteessa kasassa, takaan että ensimmäiseen puoleenpäivään ei vastapeluri kerkiä kuin säestämään jos ei mennä kanatarhaan jossa libntuja on siellä mihin koira juoksee, vaan ne tarvii hakea, siis koska ja missä vaan.

no joo ei kinata enään, mutta edelleen sanon kun tunnen sitten jonkunverta seisojia ja kaikkien koirat tekevät paukkunoutoja, niin huiput kun vähän huonommat ja tällä halua sanoa ettei paukkunouto tee koirasta sen huonompaa kuin toisesta.
tällä en halua puolustella paukkunoutajia mitenkään, enhän anna oman pointterinikaan noutaa paukusta koska sillä on vielä koevaihe edessä koska se on vain 2 vuotias, osaa tosin paukkunoutamisen taidon, mutta herkempänä koirana ei uskalla sitä tehdä kunhan muistan vaan komentaa, mättövaiheeseen kun päästään, niin aivan sama mulle miten noutaa.

ps. hyvä koira pysähtyy salamana seisomaan kesken paukkunoudon lintuja jos niitä parvesta on maahan jäänyt, ainakin mun paukkunoutajani tekee niin, nenällä se koira pelittää, ei kouluttamalla.

Lisääjä sisu Tiistai, 10.Heinäkuu, 2001 - klo 22.43:


jaa niin, ja on aika moni kokenut seisojamies hommannut joko toiseksi tai pelkästään ainoaksi koirakseen englantilaisen, joten virtausta kuumiin on havaittavissa ja kokoajan on uusia seisojaihmisiä ilmoitellut tulevaisuudessa samoin tekevänsä, meinaan kai tänne saa kirjoitta jos pitää molenpia, lintuja molemmat seisoo ja harjaannuttaminen tuolta osin on samanlaista.

Lisääjä vääräleuka Tiistai, 10.Heinäkuu, 2001 - klo 23.18:


Sori Seppo, tarkoitinkin kyllä sorsastus tilanteen noutoja, siitä kun oli edellä kirjoiteltu. Meilläkin kyllä koiria käytetään nostamaan kaislikosta sorsia ammuttavaksi, ja sitten vasta alakaa se varsinainen homma ja siihen on tuo puttoovasta pysähtyminen kelepo juttu. Ei siinä monestikkaan pääse varsinaista riistatyötä sorsiloilla tekemään paitsi pelto ojista, vaan ei oo meillä niitä ojia . Kyllä Saksanseisojan pittää olla monipuolisuuskoira, pelekkiin lintuhommiin on parempiakin vaihtoehtoja, kuten Sisu joskus aikaisemmin totesi, pidetään se sellaisena offroad-koirana ja harrastellaan kaikenlaisia erästelyjä koiriemme kanssa, eikä kuljeksita tietyn väriset lasit silmillä.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 11.Heinäkuu, 2001 - klo 06.48:


olipas hieno lukea metsästävän tuomarin loppukirjoitus koearvosteluiden lopussa paukkunoudosta ja ennenkaikkea rohkeudesta sanoa ääneen tosiasia.

hienoa Ilkka,... Salute

Lisääjä sisu Keskiviikko, 11.Heinäkuu, 2001 - klo 17.00:


ja vettä myllyyn, keskustelin asiasta miehen kanssa joka on pelannut seisovilla roduilla kaiketi 50 vuotta, koskaan milloinkaan missään ei ollut nähnyt metsästykseen käytettyä seisojaa joka ei olisi noutanut paukusta, nimiä ja koiria en sano, mutta vaahvistuksen ajatuksilleni sain, myöskin siitä jos sanon että riistainnon puutetta jos haavakko lähtee juoksemaan ja koira odottaa tyhmänä aina isännän lupaa päästä noutamaan, kyllähän koevaiheessa olevan nuoren koiran saa käskemällä hetken pidättään sillai että silmät pullistuu päästä niin että takaakinpäin näkee, mutta lopulta lähtee jos on joutunut tuollaisen naurettavuuden takia isännän toimesta etsimään haavakkoa pitkän aikaa, koira oppii ja toteuttaa vaistonsa sanelemia ohjeita päästäkseen helpommalla.

Lisääjä ei kai?? Torstai, 12.Heinäkuu, 2001 - klo 07.17:


minäki keskustelin äitin veljen kaiman kummin tutun kanssa joka on kuullu jostakin, että nykyiset koesäännöt pelaa hyvin.
jostain ne piste-erot on saatava.

sisuhan vois laatia koesäännöt uudestaan ja vaikeuksia ei varmaan olis, säännöt menis like omat koirat

Lisääjä sisu Torstai, 12.Heinäkuu, 2001 - klo 11.49:


voi hellan lutuna, voit olla satavarma etten ole lähellekkään yksin mielipiteideni kanssa, meitä metsästäjiä ja samalla tavalla ajattelevia on nykyään hyvin paljon ja kaikki läheskään eivät ole uuden sukupoalven kanakoiramiehiä vaan ajatusmaailmaansa on korjannut hyvin moni vanhempikikin.

ennenkaikkea tuollaiset munattomat mikkihiiret jotka vittuilevat nimettöminä ovat huvittavia, luultavasti saappaani sopivat kahluuhousuiksi sinulle ja se selittää mikset uskalla nimellä rääpiä säälittän rumaa turpaasi.

Lisääjä hari Perjantai, 13.Heinäkuu, 2001 - klo 13.14:


Kuule Kari painaako virtsarakko tunne-elämän keskusta ? Vai mikä vaivaa kun et osaa asiallisesti kirjoitella.

Lisääjä sisu Perjantai, 13.Heinäkuu, 2001 - klo 13.39:


ai jotkut saa rääpiä päätänsä ihan niinkuin huvittaa ja jos vastaa niin painaa virtsarakko ??
älä kuule ala sinäkään ärsyttämään tahallasi tai vastaan ihan takuulla samalla mitalla.
annan tällä erää olla, vaikka käsittääkseni en ikinä ole sinulle naljaillut.

Lisääjä Neitokainen Perjantai, 13.Heinäkuu, 2001 - klo 21.40:


Aika huvittavaa ja lapsellista luettavaa, kun aikamiehet kinastelee kuin uhmaikäiset kakarat... Nähdäkseni tuosta ***tuilusta ei ole mitään hyötyä. Aikuistukaa jo hyvänen aika sentään! Onhan se aina ollut (ainakin saksanseisoja piireissä) niin, että haukutaan toisten koirat maanrakoon ja kehutaan omia koiria. Syy? Sillä tavallako jalostetaan koiria? Ei minun mielestäni. Korjatkaa arvon herrat toki jos olen väärässä!

Lisääjä Seppo Lehtovirta Lauantai, 14.Heinäkuu, 2001 - klo 19.52:


2.7 klo 16.35 ja 12.7 klo 11.49 tämän otsikon alla kirjoitetut jutut ovat sitä luokkaa, että niihin olisi jonkun instanssin jo aika puuttua. Vaikka tekstit, joihin ko. kyseenalaiset vastaukset liittyvät, ovatkin nimimerkeillä kirjoitettuja, niin ne kuitenkin sisältävät asiaa ja ovat esittäjänsä mielipiteitä, jotka moni muu on valmis täysin hyväksymään. Itse nimimerkit ovat hieman provosoivia, mutta niin hienohipiäinen ei saa olla, että niistä suuttuu.

Olen jo aiemmin kertonut, että tälläiset mielen purkaukset saattavat käydä kalliiksi esittäjälleen, tiedän että juuri koira asioista keskustelusivuilla esitettyjen asiattomuuksien seurauksena on käyty oikeutta muiden rotujen kohdalla, ja niistä on myös tuomiot luettu. Myös jokainen keskustelusivuille jätetty viesti kyetään jäljittämään.
Tällainen kielenkäyttö myös on omiaan karkoittamaan sivuilta osan harrastajista.

Toivoisin Sisu, että vetäisit mietintä myssyn nyt päähäsi ja harkitset kirjoituksiasi, sekä esität reilun anteeksi pyynnön ko. nimimerkeille ja muille harrastajille, jotka sivuja lukevat, sillä purkauksesi ovat olleet aiheettomia.

Edelleenkin vetoan sivuille kirjoittaviin, pidetään sivut siisteinä ja tekstit asiapainotteisina, ja mieluimmin kirjoittakaa omalla nimellänne tai tunnistettavalla nimimerkillä, se on reilua muita kohtaan.

Asialliset kysymykset tietenkin voi esittää ilman nimeäkin, jos ujostuttaa, ja mikäli ne eivät liity henkilöön.

Lisääjä sisu Lauantai, 14.Heinäkuu, 2001 - klo 22.15:


pienessä on sinunkin murheet, olisit ollut vaikka viimeyönä Tampereen katukuvaa katsomassa ihan vaikka virkani puolesta, ei tuntuisi niin järkyttävältä joku kirjoitus jonka heittää vastaan jollekkin joka tahallaan suomeksi sanottuna vittuilee.
joten pyydän anteeksi kaikilta joiden sielunrauhaa olen järkyttänyt, eikä enään näillä sivuilla tarvitse nähdä unettomia öitä kirjoitusteni vuoksi.

Lisääjä H.Kerppinen Sunnuntai, 15.Heinäkuu, 2001 - klo 20.24:


Voisikos Sisu kertoa myös kuka oikeasti on??
Tunnut moittivan muita nimimerkin taakse piiloutumisesta mutta entäs itse? Sisu???
Mikä hiton Sisu, vai pitäisikö lopussa olla ..ton.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Maanantai, 16.Heinäkuu, 2001 - klo 12.17:


Sisu on kyllä tunnettu kanakoiramies, ja suurin osa sivuja lukevista tuntee hänet myös oikealta nimeltään, eli ei hän siinä mielessä piiloudu nimimerkin taakse.
Jätetään tämä henkilöön kohdistuva arvostelu ja piikittely pois ja keskitytään mieluummin itse asiaan, eli kanakoiriin.

Lisääjä tieva Maanantai, 16.Heinäkuu, 2001 - klo 14.32:


Kyselin jo aiemminkin että miksei täällä sivuilla toimi samat profiilitiedot kun Vesan sivuilla? Eli sieltä löytyy Sisunkin tiedot. Nimimerkki Tieva alias Susanna Puttonen

Lisääjä webmaster Maanantai, 16.Heinäkuu, 2001 - klo 14.58:


Tekniikkaan liittyvään kysymykseen liittyen seuraavaa:
- tämä on SSK:n oma keskustelupalsta ei siis Vesan metsästyssivujen alainen palsta -> eri profiilit käyttäjillä
- käytössä oleva versio keskustelupalstasta on ns. ilmaisversio, jossa ominaisuudet ovat huomattavan paljon 'köyhemmät' kuin mitä Vesan metästyssivuilla olevassa versiossa
- kaupallinen versio maksaa jotakin satoja dollareita ja sen hankkimiseen tarvitaan tahtoa seuran johdolta

Terveisin - webmaster - jyrki leskinen - 307

Lisääjä tieva Maanantai, 16.Heinäkuu, 2001 - klo 15.06:


Oukei, dänks ja kiitos nopeasta vastauksesta!
Luulin vaan että toimii samoilla profiilitiedoilla kun tuo osotekin on Vesan sivujen 'alla'.

Lisääjä Kieppi Keskiviikko, 18.Heinäkuu, 2001 - klo 09.49:


Nouto, paukkunouto ja peräänmeno, näitä mielestäni tulisi tarkastella tarkemmin mitä mitäkin merkitsee. Nouto, noutoon annetaan tapauksesta riippuen lupa tai käsky, jonka tarkoituksena on saada pudotettu riista ohjaajalle, ja silloin kun se tapahtuu siten, että siinä on VAIN yksi käsky "nouda" ja homma hoituu alusta loppuun istumisineen ja luovutuksineen on erinomainen suoritus. Paukkunoutajan ja peräänmenijän välillä on ero, jota meistä ei kaikki tiedä mikä se ero on. Paukkunoutajalle voidaan ampua "kunnialaukauksia" vaikka kuinka monesti ja monessa tilanteessa niin koira ei yritäkkään noutaa tai mennä perään. Kun ammutaan kohti ja linnun saatua osuman niin paukkunouto on lähes sataprosenttisen varma tapaus, varsinkin jos pudotus tapahtuu avoimessa maastossa. Tyylipuhtaimmillaan paukkunouto tapahtuu siten, että noston jälkeen koira pysähtyy, ammutaan ja pudotetaan, koira lähtee luvatta noutoon. Peräänmenijä menee laukauksen jälkeen "noutamaan" olettamaansa "pudotettua" lintua tai saattelemaan lintua. Elikkä noston jälkeen eteneminen jatkuu pysähtymättä pudotetulle linnulle tai lentävän linnun perään yli linnun lähtöpaikan. Mielestäni suurin osa paukkunodoksi "tuomituista" tilanteista on peräänmenoja ja nämä peräänmenijät ovat vaarassa tulla ammutuksi kiihkeässä metsästystilanteessa. Peräänmeno on mielestäni pahempi virhe kuin paukkunouto. Jatketaan pohdiskelua niin mielenkiintoisen aiheen parissa kuin mitä kanakoirametsästys on omine osa-alueineen.

Ps. ei peräänmenijäkään tule ammutuksi kun muistetaan lähestyä seisontaa ase noin neljänkymmenenviiden asteen kulmassa ja ammutaan maltilla.

Lisääjä Kuusamon pöljä Keskiviikko, 18.Heinäkuu, 2001 - klo 10.27:


On tuolla Vesan sivujen puolella ollut hiljaista ja ajattelin piipahtaa kerhon puolella. Ja mitä silmäni näkivätkään... pitkästä aikaa kunnon meininkiä. Kyllä meidän iskä teidän iskän voittaa. Tätä on kaivattu, alkaa tuo työpäivä paljon mukavammissa merkeissä.

Sen verran täytyy ottaa kantaa, että kun tuolla aiempana oli juttua tumpata koiran korvat parafiiniöljyllä, kuulostaa se epäämääräisemmältä kuin sivujen "huono" kielenkäyttö. Joskus aikoinaan perhonsidontakisoissa (joka ei liity tähän aiheeseen pätkääkään), tuli muotiin teipin ja liiman käyttö, kunnes tuomarit heräsi. Haiskahtaa samalta.

Eilen aamulla istahdin silmät ristissä aamusavuilla (tämä ei ole yllytys tupakan käyttöön... tarvii olla varovainen jotta ei joudu leivättömän pöydän ääreen) koiran kanssa, kun pupuperkele hyppäsi nurkan takaa irvistelemään koiralle. Piippu meni väärään kurkkuun ja käsi haroi turhaan koiran kohdalla, koira meni jo naapurin tontilla. Paluu tapahtui kolmenvartin päästä. Tuli paukkunouto ilman paukkua, mutta ei sitä osannut olla vihainenkaan, kun koira palattuaan ulvoi sydäntäsärkevästi ulko-oven takana. Olisikohan parafiini silmissä ja kuonossa auttanut ;-)

PS. Olen nähnyt Sisun koiran noutavan. Vaikka oikeuteen vetäisitte. Heh.

Lisääjä Kuusamon pöljä Keskiviikko, 18.Heinäkuu, 2001 - klo 10.33:


PS. PS. Edellistä viestiä ei voi jäljittää, koska se on lähetetty hakkeroidun Kanakoirakerhon koneen kautta.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 18.Heinäkuu, 2001 - klo 13.24:


EHEHEH HEH HEEEEEEEEE ja LOL

Lisääjä sisu Tiistai, 31.Heinäkuu, 2001 - klo 16.41:


joka julmetun elokuu tulee kyselyjä miten tuota sais niinkuin noudon takaisin kun tarttis sinne junkariin mennä ja koira kyllä nouti ihan hyvin niin maalta kuin vedestä mutta sitten oli pakko kokeilla pakkonoutoa ettei vaan jäis mitään sattuman varaan ja nyt ei sitten koira nouda, ei itseasiassa mene edes veteen enään.

aika inhottava homma näin kauden alussa ja ihan omaa syytä, noutavalle koiralle kokeillaan pakkonoutoa ???????

onneksi METSÄSTYS auttaa asiaan ja se ettei treenailla sitä noutoa ollenkaan, tai sitten mennään se pakkonoutotie loppuun saakka, mikä ei ole kivaa kummallekkaan.

olkaa kilttejä koirillenne ja antakaa niiden nauttia verisestä linnusta suussa hyvän riistatyön päätteeksi.

Lisääjä kaaleppi Tiistai, 31.Heinäkuu, 2001 - klo 22.00:


Sain nuorten luokan vesityökokeesta 3 pistettä: Tuomarin mielestä veteenmenhalukkuus oli erinomaista joskin tavinrääpäle putosi ohjaajan jalkoihin,josta syystä nuo pisteet.Vesityökoulutus jatkuu seuraavan kerran ensi kesänä,jolloin "saalis" tulee perille asti nätisti istuen noutohalukkuuden säilyessä toivottavasti samanlaisena.

Lisääjä sisu Tiistai, 31.Heinäkuu, 2001 - klo 23.14:


eikös olekkin kumma kun pienenä pentuna saa vääntää apinan raivolla leukoja auki kun koiralla on tipi suussa, sitten myöhemmin se putookin jo isännän eteen.

itseasiassa mnkätakia vesityökoulutus jatkuu vasta ensi kesänä ??????
tänä syksynä pulujahtien ja sorsastusken jälkeen marraskuussa koira noutaa kuin unelma ja ennekaikkea osaa ensi vuonna jo heti kättelysä vaikeat haavakkojen noudot.
uskokaa nyt ihnmeessä ei seisovan lintukoiran seisonnat mihinkään häivy jos sillä noudattaa lintuja.
se on eri asia jos se ei vielä syksyn aikana opi käsitteleen kunnolla sesottavia lintuja ja niitä sille tiputtelee, silloin se ei ikuna opettelekkaan käsitteleen lintuja koska niitä saa helpomminkin isännän toimesta.

ps. pyydä lintu koiralta suht nopeasti, niin ettei se kerkiä sitä pudottaa, turha siinä on odottaa linnun putoomista kädet munissa.

Lisääjä kaaleppi Keskiviikko, 01.Elokuu, 2001 - klo 22.00:


Älä Kauhanen lue rivien välistä!Tarkoitin ensi kesänä avo-luokan vesityötä.Tottakai noutoharjoittelu jatkuu koko aika.

Lisääjä Väisänen T Torstai, 02.Elokuu, 2001 - klo 21.33:


Ja tosiaanki kirjaimellisesti apinan raivolla...

Lisääjä sisu Torstai, 02.Elokuu, 2001 - klo 21.50:


aattelin kokeilla ihan tosissaan uuden pennun kanssa sellaista kun ja jos se hoitelee korrektisti tipun ylös vasta käskystä tänä syksynä jo, eikä höntyile perään, niin pistän alas ja katson riittävätkö nämä pienet harjoitukset joilla olen testannut ottaako se linnun maasta ja kantelee sitä siihen että se tuo oma-aloitteisesti sille pudotetun tipin käteen.
jos sitten paikka merkataan ja todetaan, kuollut on ja jatketaan elävien etsimistä, niin pieni muistutus tulee kuvioon mitä löydetylle linnulle tulee tehdä.

Lisääjä Antti Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 10.03:


Jaahas...täällähän on ollu kiihkeetä lomien aikaan. Aattelin kuitenkin ilmotella (lähinnä Sisulle) kiitokseni hyvistä nouto vinkeistä. Loman aikaan reenailtua nouto toimii mistä vaan (vedestä ja pöpeliköstä),vauhdilla ja kauheella innolla. Tähän varmaan syynä se, että koira ei koskaan alussa pitänyt hommaa pahana (kuten meinas koulutusnoudon kanssa käydä). Viikonloppuna päästään sitten kyyhkyjahtiin kokeilemaan teoriaa käytännössä, jos yhtään saan alas . Kiitos

Lisääjä sisu Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 10.45:




Lisääjä Petri Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 11.59:


On tullut usein vastaan koiria jotka lähtevät noutoon mielellään, mutta eivät halua palauttaa. Oppi on mennyt perille kun tehdään kylmällä linnulla noutoja jossa koiran sijasta ohjaaja hakee linnut pois - lopulta kun koira päästetään noutoon on ollut selvä että tuodaan ohjaajalle ja usein melko iloisesti. Sopinee myös harjoitteluun jossa koira ei meinaa malttaa pysyä paikallaan tai lähtee aina paukkunoutoon!

Lisääjä erkki Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 15.45:


Jopa noutajapuolen kouluttajat, siis leikkinoudon perimmäiset puolesta puhujat, sanovat että Petrin kuvaama ongelma on puhtaasti tottelevaisuuden puutetta. Eilen kuulemaani suoraan lainaten: "Koira näyttää ohjaajalle keskisormea". Ongelmia on tuolloin todennäköisesti myös luoksetulossa.

Heiluvat ne hännät pakkonoutajillakin mutta suoritusvarmuus näyttää olevan merkittävästi korkeampi.

Lisääjä sisu Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 17.33:


no kun ei ole, mutta se on tuhannen varma että väärin tehty pakkonoutokoulutus on pilannut noudon jopa lopullisesti useilta koirilta.

vielä kerran, jos suhteet ja etenkin metsästys on kunnossa koiran ja isännän välillä tulee jokainen maahanammuttu lintu talteen.
en viitsisi aina tätä toistella mutta kaikki noutamattomat koirat joita olen seurannut 8 vuoden aikana junkkarissa on saatu pakkonoudolla aikaan ja niitä on paljon, kun sen näkee heti mistä homma kiikastaa.
jos joku pääsee haluamaansa lopputulokseen pakottamalla, niin siittä vaan, ihan hyvä, mutta niinkuin sanoin, tässä kuussa on jo kolmelta omistajalta tullut pyyntö neuvoon millä lukkoon menneen noudon saisi puretuksi ja pakkonouto on ollut syynä ja koira on noutanut ennen tuota järkytystä.

en kiellä pakkonoutoa ja jossakin vaiheessa jos tilanne niin vaatii on tietty ruotuun palauttaminen paikallaan, mutta varovaisuutta.

ps. tänään keskustellut sakutkin saa noutamaan ihan helposti, ja ilman pakkoa.

Lisääjä vääräleuka Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 21.11:


"Pakko"noutohan on vain keino osoittaa koiralle kuka on laumanjohtaja, mutta siihen on kyllä parempiakin keinoja. Olen kokeillut kummatkin tavat noutokoulutuksessa ja olen aivan varma kumpi on parempi. Koulutusoppaan kyseiset sivut pitäisi repiä, jotta ensimmäistä koiraansa kouluttavat eivät ainakaan em. koulutuksella pilaisi koiriaan. Vaikka eihän tästä tyylipisteitä jaeta, niin mukavampi on vastaanottaa, pää pystyssä häntäänsä heiluttava koira, kuin molemmat päät riipuksissa tuleva.
Ja on muuten satavarma, että noutaa, mitä vain...

Lisääjä Petri Tiistai, 07.Elokuu, 2001 - klo 09.00:


Erkki, on eri asia jos koira karkaa pakkonoutoon tai on haluton noutaja eli täytyy tehdä pakkonoutokoulutus. Esittämäni tempun tarkoitus on tehdä nuorelle koiralle asteittaisesti selväksi mitä noudossa vaaditaan. Aloitetaan osin leikin varjolla, harjoitetaan onnistuneita suorituksia mutta aina vaaditaan että tehtävä tehdään niinkuin ohjaaja haluaa. Ko. menetelmän tarkoitus on saattaa koiralle ärsyke (nouto) mutta osoitetaan myös koiralle ettei asian kanssa ole vaihtoehtoja - ohjaajakin osaa noutaa. Kyllä seisojastakin löytyy "palveluhalukkutta".
Noutajille annetaan koulutuksessa nouto aina onnistuneeseen suoritukseen palkkioksi!
Viittasin että peräänmenon kynnystä voidaan myös harjoitella näin. Pidän tottelevaisuuskoulutuksen, harjoittelun sekä metsästyksen visusti erossa toisistaan. Tottelevaisuuskoulutuksella viettien ärsykkeet on hyvä pitää erossa riistasta, jos tottelevaisuuskoulutus yhdistetään noutoon saadaan helposti haku- tai noutohaluttomia koiria ja nähdään myös murskauksia ja pudottelua.

Lisääjä vääräleuka Tiistai, 07.Elokuu, 2001 - klo 21.02:


Voipi olla että ymmärsin tuon edellisen kirjoituksen vähän väärin, mutta ei meidän koirat karkaa pakkonoutoon!!No tosiasiassa on kyllä varmempi suorittaa noutokoulutus siten, että mennään yhdessä linnulle ja laitetaan tipi nätisti hauvalle suuhun ja palataan taas yhdessä lähtöpaikalle, koira taluttimessa tietty. Seisoja on nääs senverran viksu, että antaa ohjaajan suorittaa noudot jos siihen mallia näytetään. Muutenkin koiralle ei saa koskaan jäädä kuvaa, että joskus voi jättää noutamatta, siitä voi tulla ikävä tapa. Pakkokoulutuksen paikka ei ole silloin jos koira on haluton noutamaan, on aiheellista ryhtyä motivoimaan koiraa, pakolla siitä tulee entistä haluttomampi.Ei nää hommat ole ollenkaan vaikeita, ellei niistä sellaisia tehdä.

Lisääjä Petri Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 14.47:


...joo kirotuvire, paukkunoutoon jep.
Oikeassa olet ja olen samaa mieltä, tapoja on vain niin monia ja yksi sopii toiselle jne...mitä enemmän tapoja kerrotaan, voivat uudet kouluttajat poimia kaikista jotakin jne...
Olen kyllä eri mieltä siitä että koira ymmärtäisi ohjaajan hakeman riistan noin, oma kokemus on että noutoon tulee vauhtia ja nimen omaan palauttamiseen. Tällöin "palkkio" on noutaa...

Tuntuu ne joskus joillekin olevan vaikeita, kun katselee vesikokeita ja koiria mettällä, asiaan ei oo panostettu, osin siksi kun ei tiedetä mitä pitäisi tehdä kun noudakaan luontaisesti. Helppoa kun tietää mitä tekee jo pentuna, mutta ensi koiran omistajat tekevät niinkuin neuvotaan, eleivät pääse tosiaan lukemaan tota oppaan noutamis-kohtaa.

Lisääjä vikke nilo Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 17.44:


pakkonouto:opetetaan koira noutamaan tietty esine tai eläin ohjaajan käskystä.opetuss lähtee siitä että yritetään saada eläin olipa se sitten koira tai vaikka ylivuotinen hieho ottamaan esine ohjaajan kädestä käskystä jaa jos ei ota niin runnotaan se naapurilaitumen sonni sen eläimen suuhun jolle pakkonoutoa opetetaan tässä vaaditaan äärimmäistä kärsivällisyyttä sillä jompikumpi eläin voi mennä lukkoon mutta jos niin iloisesti käy että lukkoon meneekin se sonni niin ei muutako väkipakolla kantamaan sitä paistia.-

Lisääjä vikke nilo Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 17.52:


hyvä keino saada lukkoon menny koira vapautumaan noutokäskyn saatuaan on pistää muita koiria rinnakkain lukkiintuneenkoiran kanssa ja nakella vaikkapa maalaislimppua noudettavaksi, nämä kun pistelevät limppua syvämmenkyllyyestä niin kateus aalkaa tehä tehtävänsä.

Lisääjä vikke Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 17.59:


se noudettavan kohteen syönti, siitä kannattaa nevotella koiran kanssa,.lisäys edelliseen.

Lisääjä peku Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 21.49:


jos ny oikein, ymmärsin!!! niin äijät heittää koirilleen noudettavaa, jonka ne samalla vetää kuonoonsa. on varmaan huippu konsti. entäs sitten kun koira käsketään noutoon ja takaisin tullessa ei linnusta ole enää mitään jälellä, kuin koiran suupielistä roikkuvat suolen pätkät. tarttis vissiin vähä ajatella.....VAI??????????

Lisääjä vääräleuka Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 22.15:


Vikeltä vähän lipsahti, nouto käskyn jälkeen ei limppua poskeen pistellä! Muutenkin ei tuo homma pollaa, jos koiralla ei ole nälkä tai se ei pidä limpun mausta. Parasta vaihtaa koko käsky ja tehdä homma pehmeemmän kaavan mukaan, menee kyllä aikaa ja palaa tupakkia, vaan onpahan noita onnistumisia nähty, aikaakin on ,Junkkariin asti ainakin. Mutta miksi hankkia itselleen ikävyyksiä moisesta asiasta, kun sen lukkiutumisen tulon voi koirasta nähdä, eli jos on silimät päässä ja himppu järkeä niiden takana.
Yleensäkkin innokas ja samalla kunnianhimoinen kouluttaja saa helposti pennun pilalle, järkivähä kun kulkee innon takana. Koulutus tulee aina päättää helppoon, onnistuneeseen suoritukseen, ja on muistettava lopettaa ajoissa, silloin kun koulutus olisi koirankin mielestä hauskinta, sillä silloin jää hommaan nk. nälkä. Epätoivoinen yritys saada koira kerrasta noutamaan on alkuunsa tuhoontuomittu ja saa koiralta innostuksen noutoon lopahtamaan ja edessä on hitaat palautukset, pudottelut, puremiset ja sellaset. Laatu ratkaisee, ei määrä!! ja laatua ei tehdä hetkessä.

Lisääjä petri Torstai, 09.Elokuu, 2001 - klo 12.55:


...joo, syötyä limppua on huono pistää pataan tai pannulle, ohhohhoijaaaa!

Lisääjä peku Torstai, 09.Elokuu, 2001 - klo 15.11:


tuossa asiassa kyllä VÄÄRÄLEUKA on ihan oikeessa, vaikka kouluttajalla intoo riittäs, mut koira ei jaksa niin sillo pitää lopettaa.....

Lisääjä Antti Maanantai, 13.Elokuu, 2001 - klo 11.10:


Vinkkejä kaivataan. Eli kyyhkyjahdin tapahtumia. Koira ei nähny, että kyyhky tippu lennosta (en tiedä vaikuttiko asiaan). Mentiin koiran kanssa kyyhkylle kahdestaan, siinä toivossa että noudetaan lintu. Lintu löyty haisteltiin kovasti ja tökättiin kuonolla, mutta mutta...suuhun ei ota sitten millään, vaikka kuinka yrittää leikkiä ja härnätä linnulla. Koira vaan kattoo ukkoo sen näkösenä, että mitähän tälle pitäs tehdä. Yritin varovasti pistää linnun suuhun => koira pitää lintua hienoosti suussa ja saa hirveet kehut, MUTTA menee tän jälkeen lukkoon. Ei hyvä lopetettiin se homma heti alkuunsa. Mökillä sitastiin sitten damin ympärille kyyhkyn siivet ja ei muutakun kokeilemaan. Taas sama homma ei ota enää damia suuhun. Siivet irti ja pelkällä siivellä...ei oikein silläkään. No päätetään päivä sitten parilla onnistuneella noudolla pelkällä damilla. Mitähän tässä pitäs tehdä vai olenko jo tehnyt jotain väärin?

Ja jotain positiivistä. 50 metrin hiipiminen ja välillä seisoskelu, joka päättyi hienoon seisontaan metsopoikueelle (tosin pikkasen liian lähelle pyrki vieläkin). Linnut ilmaan ja koira komennosta paikallaan. Tuli hyvä mieli.

Lisääjä kaaleppi Maanantai, 13.Elokuu, 2001 - klo 11.21:


Unohda noutohommat joksikin aikaa.Koira alkaa selvästi kipsaantua.Kun tottelevaisuutta tulee lisää alkaa noutokin onnistua.

Lisääjä sisu Maanantai, 13.Elokuu, 2001 - klo 15.05:


juu ja pulu on kamalin noudettava pennun mielestä, monet koirat eivät edes syö pulua, kokeilin molemmille pointtereille eikä mennyt, seisoja syö, myöskään terrieri ei syö, ja seisoja on ainut joka halusta noutaa niitä, josta nokkela vetäsee heti johtopäätökset.
sain pikkupointterin kerran noutamaan pulun mutta kun oli vartin räkinyt höyheniä suustaan otti enään etuhampailla siivestä kinni, heh.

juu pidä koira mukana ja jos noutaa niin noutaa, syksyllä kun saa muita lintuja hakeakseen, sille tulee noutohimo ja ensisyksynä sitten ottaa pulutkin suuhunsa, älä pakota sitä nyt, se alkaa blinkkaamaan pudonnutta pulua, niinkuin ei löytäisi muka sitä.

Lisääjä Antti Maanantai, 13.Elokuu, 2001 - klo 15.14:


Joo tosiaan ei kelvannu pulun liha vaikka pikkuköntin nakkasin kuppiin. Ihmetelin tätäkin hiukan, mutta jos kerta muillakin koirilla on tämmösiä onkelmia, niin enpä panikoi sitten vielä.
Hymyilytti aika runsaasti velipojan kanssa, kun yhdelle tippuneelle pululle mentiin ja koira koukkas tuulen alle ja otti tiukan seisonnan suoraan kohti minua. Ei voinu penikkaa oikeen moittiakkaan, kun ei ottanu suuhun. '

Mutta roikotellaan penikkaa matkassa ja katellaan miten kehittyy.

Lisääjä sisu Maanantai, 13.Elokuu, 2001 - klo 22.04:


tein äsken sillai kun tulin pulustamata, jotta pistin oikein siistit pulut parvekkeelle ja oven auki, pikkukoira tietty haisto jotain mukavaa ja paineli sinne, aikansa tökki nenällään puluja ja annoin vain olla, sitten vinkkasin koiralle ja sehän ilmesty pulu suussa viereen, jälleen puolivuotiaalle, ei niin himo noutajarodulle kuuluvalle pennulle täysin vapaaehtoinen nouto josta on takuulla parempi jatkaa pulun-noutajaksi kuin sellaisen jolle olisi heti tungettu pulu höyhenineen kitaan.

ps. arvaas minkänäköinen tapahtuma on kun opettaa saksanmetsästysterrieriä noutamaan puluja, niinkuin olis tyyny räjäytetty, varsinkin jos putoo raanakkona maahan, heh

Lisääjä sisu Torstai, 16.Elokuu, 2001 - klo 08.10:


pysy Antti linjassa vaan, olin illalla pelkästään 2v potteri uroksen kanssa pulustamassa ja linnut tulee käteen istumisen kanssa ja väitän että tässä maassa ei ole montaa 2v pointteria joka hakee viljapellosta puluja ja istuu passissa vieressä kuin seisoja konsanaan, mitä nyt välillä vetäsee taivaanrantaan pikku spurtilla, eikä sekään häiritse kun tärinästä voi päätellä milloinka antaa sen lähteä jotta pysyy mielenkiinto passimetsästykseen.

Lisääjä enklantilainenko Sunnuntai, 19.Elokuu, 2001 - klo 09.32:


terve
vihdoin ja viimein löysin nämä sivut . täytyy sanoa että nyt paripäivää intohimoisesti luettuani etsiminen kannatti . täällähän lyödään miestä surutta ainakin sanalla . ei muuta kuin sekaan vaan eli muutamia korjauksia , mielipiteitä ja kannanottoja . ensinnäkin: vertailu/kilpailu mannermaisten ja englantilaisten kanakoirien välillä on aivan turhaa . tai jos nyt puhutaan vaikka lkss ja pointterista kun ei muista ole kokemusta . mannermaisilla kanakoirilla koe arvostelussakin painotus on tehokkudella eli tyyliin keinolla millä hyvänsä tulokseen . englantilaisilla painotus on muissa asioissa mutta kyllä niidenkin pitää samoilla ehdoilla riistaa hoitaa reppuun . molemmat rodut seisovat riistaa mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuvatkin (MELKEIN) .SEPPO LEHTOVIRRALLE: sen lisäksi että omistat ja kasvatat hienoja lk saksanseisojia osaat myös kirjoittaa aiheesta siitä onnittelut . minulle oli yllätys kun kuitenkin haksahdit ja aika pahasti 4. heinäkuuta kirjoitteleen aiheesta joka on ilmeisesti sinulle hiukan outo .eli näistä (kuumista).pari faktaa .ensinnäkin esim pointterilta ei ole alkujaan edes vaadittu noutoa vaan sen tekivät erikseen takajoukoissa kulkevat noutajat eli raadon kerääjät pointteri on ennenkaikkia elävän linnun etsijä eli koira ennen laukausta . sitten tämä vesityön tekemättömyys . mikä on vesityö??????sorsastuksen ymmärrän mutta ei siellä mielestäni mitään tiukkoja kriteereitä vedestä noutoon ole . mitä sitten tulee esim vesityö kokeeseen. niin onko mieleesi tullut että ehkä esim pointterin omistajia ei kiinnosta kaer koe muoto ?? kun kerran molemmilla (mannermaisille ja englantilaisille ) on kehitetty omat mittaamaan molempien erikois osaamista . miksi ihmeessä esim omat pointterini pitäi saada noutamaan vedestä kun omistan saksanseisojankin?? joka on takuulla siinä hommassa pätevämpi . nyt varmaan joku kirjoittaa että jos ja kun jahtireisulla jne. se on sitten sen ajan murhe .mitä sitten tulee esim pointtereiden menestykseen kaer kokeissa . tai päinvastoin ja mihin se raja vedetään . kyllähän se amikin voittajaluokkaan nousi ja nimenomaan metsäkokeissa mutta ei yltänyt lähellekään sille tasolle mitä kaer puolella . amia en valitettavasti koskaan ole "livenä" nähnyt mutta on varmaan ollut upea koira . tohdin silti väittää että kyllä kyyti olisi ollut kylmää kenttä kokeissa . tiedätkö mikä tai kuka oli nokkalan ralli ???en piruuttanikaan anna vastausta vaan jota kiinnostaa niin tutkikoon tapausta ..tiesitkö seppo muuten että kanakoirat voivat tulla kva:ksi kummalla koemuodolla hyvänsä eli saksanseisoja englantilaisten puolelta ja päinvastoin niin ja kennelliiton säännöt eivät edellytä esim saksanseisojilta mitään pudotuksia käyttövalion arvoon . jos et usko niin lueppas kennelliiton valionarvo säännöt . englantilaiset kanakoirat eivät voi saada esim avo1. kenttäkokeissa ilman pudotusta . yksi asia on kuitenkin varmaa . oli koira sitten englantilainen tai mannermainen kysymyksessä on kuitenkin mahtava metsästys toveri ja lajina siis esim kaer kokeet ovat koirien kymmenottelu . vai missä muussa koemuodossa testataan koiralta samalla aikaa niin monia eri ominaisuuksia . tässähän tätä vuodatusta nyt olikin toivottavasti kukaan ei nyt hirveesti vetänyt puruja nenäänsä . huomenna alkaa sorsastus että ei muutakuin putket kuumiksi .

Lisääjä sisu Sunnuntai, 19.Elokuu, 2001 - klo 14.46:


ne putket on ollut kuumina kymmenennestä alkaen ja viimeiksi tänään, ja noudosta puheenollen puolivuotias potteri toi taas pulun käteen, sekä alkoi seisomaan kiinteästi lintuja niin että viimeiset kolme seisontaa sain jo antaa avanssin, no kohta uuelleen pellolle ja varustus on tälläkertaa seisoja + metsästysterrieri, jottei kukaan pääsisi mainitsemaan minua roturasistiksi.

kerron illalla mitä on puuhailtu potteripenun kanssa ja miten tuohon kiinteään suoran linnulle päätyvään seisontaan on päästy, senverran ettei ainakaan hokemalla "jatka", mutta illemmalla sitten, pulut oottaa noukkiaansa rantakoivikoissa ;)

ps. kiva saada uusia kirjoittajia tänne, ja jollei nimimerkki ole tuttu niin nimi on Kauhanen Kari, kun meillä on tapana täällä olla tunnettuja, eikä piilotella nimimerkkien takana.

Lisääjä sisu Sunnuntai, 19.Elokuu, 2001 - klo 21.12:


no niin, kädet taas kyynerpäitä myöden veressä, muttei omassa.

viime höpinöistä on jo jonkin aikaa ja semmosta on ollut että pentu hakee ja löytää aina irti päästettynä lintuja, siittä huomaa hyvissä ajoin nenän noustessa korkealle ja luovien tihentyessä ihan muutamiin metriin että kohta löytyy, hetken seisonta sitten hännän tärinä ja koira vaipuu matalemmas ja hiipii ja tarkentaa niin että nenä edellä pakettien sisään ja sitten pörrrrrr lintu lentoon, välillä saan pysähtyyn ja toisinaan msaatellaan, muttei pitkään ja koira palaa lähtöpaikalle, siis perään mennään joitakin kymmeniä metrejä, enkä ole puhunut sille mitään kun se on halunnut lähteä katsomaan missä lintu tai linnut ovat, päinvastoin kehunut kun on löytänyt, siis haluan sen jatkossakin uskaltavan mennä niin kiinni lintuihin kuin pystyy ja tänään sitten oli se päivä kun ei enään seisonta purkautunutkaan hiipparoinniksi ja menin taakse ja annoin avanssin, ja koira kuin tykin suusta linnun kimppuun, tai lintujen, viimeinen hommeli oli niin vaikea että lintu sankassa kasvillisuudessa ei lähtenytkään lentoon vaan heinät heiluen paineli maata pitkin, lopulta koira sai sen ylös ja silloin ei jarruja löytynyt, mutta samanlainen muutaman kymmenen metrin jälkeen takaisin.
eli en ole puuttunut mitenkään sen haluun mennä katsomaan lintua ja nyt se uskaltaa mennä kiinni lintuun seisomaan, eikä jatka komentoja tarvita, mitä tuolla ylempänä kirjoittelinkin, korkea seisontakynnys ja röyhkeys on hieno asia jos koira oppii käsitteleen lintuja.

nyt sitten pistän pennun naftaliiniin ja päästän vasta 3 vuotiaana linnuille ja pudotan korkeintaan 6,5 vuotiaana enkä missään nimessä anna noutaa ennen 8,5 vuotiaana ettei siittä tule paukkunoutaja.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Sunnuntai, 19.Elokuu, 2001 - klo 22.34:


Tervepä terve Enklantilainen;ko

Yhdyn sataprosenttisesti toteamukseesi, että vertailu ja kilpailu mannermaisten ja englantilaisten kesken ja välillä on aivan turhaa. Juuri siksi tuo kirjoitukseni, johon luultavasti viittasit, ja joka oli vastaus toiselle nimimerkille, oli kirjoitettu. Jos luit kaikki keskustelupalstan kirjoitukset, varmaan huomasit myös jossakin minun sanoneen, että pointtereilla on varmaan omat sivunsa, joilla pitäisi käsitellä niiden asioita ja toimintaa. Nämä ovat Saksanseisojakerhon alaiset sivut, käsiteltäköön täällä vain sen alla toimivien rotujen asioita ja toimintaa. Jos minä vaikka hurahtaisin pystykorviin, lintukoiria nekin, niin en minä niiden toimintaa alkaisi repostella näillä sivuilla. Tuosta mannermaisten puolella, tulokseen keinolla millä hyvänsä, olen kanssasi hieman eri mieltä, sen sinäkin varmaan olet valmis korjaamaan kunhan hieman olet asiaa miettinyt ja ajatellut ajan kanssa.

Kuumat koirat todellakin ovat minulle melkeinpä vieraita, ja syy siihen on se, että minä en ole niistä suuremmin kiinnostunut, osittain siitä syystä että minulla ei ole käytettävissäni sellaisia maastoja, joissa pointterilla voisi täysipainoisesti metsästää. Toinen syy on se, että se on jalostettu erimuotoiseen metsästykseen kuin seisoja, ( asioita sen kummemmin erittelemättä ).

Tiedän että "kuumilta koirilta" ei vaadita noutoa tai vesityötä kokeiden yhteydessä, se pitäisi kyllä tulla selväksi, kun lukee kirjoituksiani, jotka jollakin tapaa sivuavat kuumia, vaikka sitä suoraan sinne ei olekkaan kirjoitettu. Se pitäisi tulla selväksi myöskin tästä toiselle nimimerkille antamastani vastauksesta. "NS. kuumat koirat taas ovat jalostettu hieman eri tavalla ja niiden noutohaluttomuus ja vesityön tekemättömyys ovat aika yleisiä, tosin poikkeuksiakin on johtuen varmasti myös ohjaajasta". Tämä on hieman tiiviissä muodossa mutta maaininnan "tosin poikkeuksiakin on" pitäisi jo kertoa että ko. toimintamalli ei kuulu kuumille koirille tai heidän koesääntöihinsä, sillä silloinhan heidän kokeissaan kävisi kato, eikö. Ja maininta "johtuen varmasti myös ohjaajasta" kertoo sen, että joistakin kuumista yksilöistä sellainenkin ominaisuus on löydettävissä, jos ohjaaja haluaa tai osaa sen sieltä kaivaa esiin, siis ei mitään noutopakkoa kuumille, ei ainakaan minun taholtani. Seisojia jalostettakoon edelleen omaan suuntaansa ja kuumia omaansa. Mutta jos joku kuuma koira osallistuu kaer. kokeeseemme ja menestyy siellä, silloin sen toimintaa voidaan käsitellä näilläkin sivuilla, jos aihetta on, sen minä hyväksyn.

Ymmärrän myös sen, että jos jotakin kuuman koiran omistajaa kiinnostaa meidän kaer muotomme, niin hän luultavasti hommaa seisojan, aivan kuin muutamat joita on kiinnostanut kuumien toimintamalli, ovat hommanneet Englantilaisen, ei tässä pitäisi olla epäselvää. Mutta miksi sekoittaa nämä kaksi erillaista koiraa näille samoille sivuille, en minäkään mene, vaikka omistaisin pointterin, höpisemään seisojasta "kuumien sivuille, minut luultavasti naurettaisiin sieltä ulos.

Mitä tulee Amiin joka oli KVA, niin osa tekstistäsi meni minulta ohi, mutta näinhän meille joskus käy käy käy. Ami, minulle kerrotun mukaan, haki juuri yhden ykkösistään kuumien puolelta, joten sekin seikka on ymmärretty, eli voimme osallistua "ristiin".Ko. Ami myös on tietääkseni periyttänyt hyvin liikkuvia jälkeläisiä.
Voihan näitä Ameja olla muitakin, en tiedä.

Kennelliiton säänöistä en tiedä, mutta koesääntömme, ainakin ennen, ellei ole muutettu, vaati pudotuksen vähintään AVO II tuloksella KVA:n arvoon.
Mikäli luit muutkin tekstit huomasit varmaan, että olisin iloinen jos pudotuksia lisättäisiin ja se olisi suotavaa jopa koiran toiminnan kannalta. Pudotusten lisääntymisen seurauksena tietenkin koemaksut sattaisivat nousta, mutta minä olisin senkin valmis osaltani maksamaan, tiedä sitten muista. Käytännössä kyllä, kokemukseni mukaan, yleensä ykköseen vaaditaan pudotus, joskus useampikin. Onko meillä kenties montakin KVA koiraa jolla pudotus kokeissa puuttuu.

Sorsastuksessa on aivan sama, mikä koira noutaa tai miten, kunhan tuo saalliin etäisyydelle, josta se on otettavissa talteen, käytetään siihen tehtävään jopa monirotuisiakin koiria menestyksekkäästi ja olen kuullut ajokoirankin joskus ko. toimintaan osallistuneen.
Meidän vesityömme on, niinkuin tiedät, eri luokissa eri tasoinen ja niin pitääkin, voittajaluokassa nouto suoritetaan myös jälkityön muodossa, joka jäljittelee omatoimista, käskyttä tapahtuvaa haavakon noutoa, joka mielestäni on koiralla arvokas ominaisuus.

Kirjoitustaidoistani minun täytyy olla kanssasi eri mieltä, jos olet asian näin ymmärtänyt, koska silloinhan en ole osannut tuoda asiaani ymmärrettävästi esille, olen vastaavan seikan huomannut kyllä aikaisemminkin tulleista palautteista, ajattelin ensin että jonkun kristallipallo on hieman pölyinen, mutta ilmeisesti se kuitenkin johtuu asiani esilletuonnin vajavuudesta. Mutta räpellellään kuitenkin, saadaanhan keskustelua aikaiseksi vaikkapa tyylillä, jos ajatus katkeaa niin, juttu jatkuu.

Kyllä tuon tekstin olisi voinut kirjoittaa vaikka omalla nimelläänkin, ei siitä kukaan herneitä nenäänsä vedä, ainakin minä ensi yön hengitän snorkkelini kautta.

Ja huomenna sorsalle, noutakoon vaikka kissa, jos homman hallitsee.

Lisääjä sisu Maanantai, 20.Elokuu, 2001 - klo 10.43:


miksi sitten käytät mannermaisia koiriasi kuin englantilaisia, koirasi ei aja, koirasi ei tapa, jos kerran haluat käyttää mannermaisia kuin englantilaisia niin toimintamallin vertailu on silloin hyväksi, ja sitä paitsi miksi luulet ettei englantilaisilta vaadita noutoa?? kyllä maar vaditaan ja ykköseen kuumalla linnulla.

Lisääjä Veijo Toimela Keskiviikko, 22.Elokuu, 2001 - klo 21.48:


Alotuspäivänä, siis sorsastuksen, tuli ensimmäinen tilanne, jossa koira (kkssn, 1v 4kk)löysi kovan ettimisen jälkhen toisen tiputtaman raanakkosorsan (tämähän pittää aina mainita, methän emmä ammu raanakoita...). Sorsa tappeli vasthan meleko rajusti, ja pääsiki koiralta karkhun. Ei onneksi kovin pitkäksi ajaksi. Pääsin lopettamhan linnun, onneksi oli tyventä illalla.

Koira lie otti tuosta heti opiksi, koskapa sitten seuraavana päivänä kaksi muutaki tuli kohtuuvoimishan kässiin. Ja varmat noudot kaikille kerralla tippunheilla.

Onko tuo yleinen tilanne, että ensimmäinen "elävä" saattaa karata, noitahan ei oikhein voi reenata mitenkhän? Ja ottaako koira tuosta tosihhanki heti opiksi, eli käsittelee näitä sitten ehkä "kovemmin", jotta ei varmasti karkaa toista kertaa?

Mutta muuten alotus oli mielenkiintonen, eka kertaa koira oikein tuntu tottelevaisuuen kans kokkeilevan rajoja, eli käyttäytyminen venneessä oli kyllä meleko mielenkiintosta. Laitan tuonne kotisivuille http://kotisivu.mtv3.fi/oma.toimeve juttua, jahka tästä sulukien pölinästä joutaa... ;)

Lisääjä Veijo Toimela Keskiviikko, 22.Elokuu, 2001 - klo 21.55:


...siis tuossa linkissä osote väärin, piti olla http://kotisivu.mtv3.fi/oma/toimeve .

Lisääjä Peikko Torstai, 23.Elokuu, 2001 - klo 15.03:


Ainakaan minun tietojen ja muistelusten mukaan, tein joskus taulukonkin aiheesta kanakoirien metsäkoe (KAME) ei Amilla ole ykköstä kuumien puolelta. Voi3 ja Voi2:kin taisi kyllä olla, jos en ihan päin prinkkalaa muista.

Lisääjä sisu Torstai, 23.Elokuu, 2001 - klo 16.47:


kyllä niin on veke niinkuin itsekkin aattelit.
sellaisen nuoren vuotisen , ei niin hurjan pennun kanssa kun ollaan ensimmäisiä kertoja variksia ampumassa niin variksia roikkuu välillä korvassa tai huulessa, mutta pian koiruus oppii ottamaan heti kunnolla ja nopiaan otteensa, ja kevyt puristus jottei hakaa silmään nokalla.

Lisääjä Eka lintukoira Tiistai, 16.Lokakuu, 2001 - klo 08.45:


Hei, miten edetä noudon opettelussa...nouto on opeteltu kapulalla ja sujuu hienosti. Eilen sitten kokeilimme ensimmäistä kertaa kylmällä linnulla; koira pureskeli ihan mahdottomasti! Miten opettaa pureskelu pois?

Lisääjä Eka lintukoira Tiistai, 16.Lokakuu, 2001 - klo 08.46:


Kyseessä lkssu 5kk.

Lisääjä Antti Tiistai, 16.Lokakuu, 2001 - klo 09.27:


Ravistele 1-kalja tölkki räjähdys pisteeseen (voi olla vaarana, että kalja menee parempaan suuhun). Toinen keino tyhjennä kananmuna ja pistä noutaan se. Kokeneemmat saa antaa muita keinoja.

Lisääjä Petri Tiistai, 16.Lokakuu, 2001 - klo 09.31:


Ota kylmä lintu ja koira naruun, laita koiralle lintu suuhun ja käske:pidä. voit pitää kättä koiran leuan alla ja kun suu rupeaa käymään läppäset alaleukaan ja kiellät ja kun kätesi on leuan alla ei sitten pudotakaan. Kiellät aina kovaa kun alkaa leikkiä ja rankaiset tarpeen mukaan jos ei kielto pelitä.

Lisääjä sisu Tiistai, 16.Lokakuu, 2001 - klo 17.06:


älä ekalintukoira huoli, tuon ikäiset pennut tuppaavat kaikki purskelen ja iso osa syömään linnun, maltilla, ö..ö...ö kielloilla pikku hiljaa ja puhuttelulla, älä nyt saatana sitä syö, keleen talipää, varo kovia otteitä pennun kanssa, se kun helposti väärinymmärtää mistä huutia tulee.

Lisääjä Janne Keskiviikko, 17.Lokakuu, 2001 - klo 07.05:


Olen samaa mieltä kuin Sisu, älä missään tapauksessa käytä tämänikäiselle koiranalulle kovia otteita. Saattaa noutohalukkuus kadota kokonaan. Muutkin räväkät keinot saattavat hämmentää koiran ja se ei uskalla enää tarttua lintuun "räjähdysten" yms. pelossa.
Henkilökohtaisesti en edes ajattelisi noudon opettamista 5 kuukauden ikäiselle koiralle, ehkä opetuksen aloittaminen olisi käsillä. Mikä kiire sillä sitäpaitsi tässä vaiheessa vuotta on? Tosin tuntuu olevan vallalla käsitys, että koira pitää saada toimimaan niin kuin 3-vuotias "valmis" koira jo alta vuoden ikäisenä. Ota rauhallisesti ja anna koiran elää pentuvaihetta, sillä on kuitenkin vähintään 10 vuotta käyttöaikaa edessä.

Lisääjä Eka lintukoira Keskiviikko, 17.Lokakuu, 2001 - klo 10.15:


Kiitos neuvoista. Kiirettä ei ole, ihan mielenkiinnolla kokeiltiin, kuinka ottaa linnun suuhunsa ja kuinka suostuu siitä luopumaan. Käskystä kyllä luovutti, mutta jos koira olisi ollut irti, ei se olisi sitä tykö kyllä tuonut. Minkäänlaista prässäämistä ei ole tarkoitus aloittaa.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 17.Lokakuu, 2001 - klo 22.16:


teit ihan oikeen kun noudatit narussa, turhaan ottaa harmeja antamalla pennun juosta karkuun linnun kanssa.
jos helpottaa, niin oma pentu, vaikkei tällä saisi kuumista puhua, käsittelee aikas kovasti lintua, tuo tosin, mutta hermeettisellä houkuttelulla, enkä ole lainkaan huolissani, pääasia että ottaa suuhunsa, ja on innostunut linnuista, kamalampi vaihtoehto olisi ettei lintu kiinnostaisi niin paljoa jotta viitsisi suuhunsa ottaa, niitäkin löytyy rutkasti.
pikkuhiljaa, on vuosi aikaa hioa, ja periaatteessa parikin koska kolmannella vuodella vasta ollaan avoimessa missä lintu tulee noutaa, tosin kyllä puolitoistavuotiaalla täytyy pystyä metsästämään ihan kunnolla, siis mun mielestä, jos siinä on pelimiehen ainekset.

jorma

Re: vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja jorma » 26.8.2002 10:37

no niin nyt tarvitsisin taas neuvoja noutoon ja lähinnä vesitöihin liittyen eli koirani on nyt kaksi vuotias ja nuorten luokan vesityöt menivät aivan nappiin ja nyt avoimen luokan vesitöissä on ilmennyt hieman jo itseäkin ihmetyttävä juttu elikkäs koirani kanssa olen kotona treenannut erittäin paljon avoimen luokan vesitöitä ja kaikki tapahtuu suurella innolla (harjoittelen näin: pyydän jotain tuttavaani heittämään linnun kaislikkoon ja itse ammun koiran vieressä ja se noutaa lisäksi olen treenannut myös niin että soudan itse veneellä vastarannalle uintimatkaa koiralle tulee noin 100m suuntaansa piilotan linnun maalle ja palaan takaisin koirani luokse ammun ja käsken noutaa eikä ole ongelmia lisäksi olen pyrkinyt vaihtamaan uimapaikkoja mahdollisimman usein, käyn koirani kanssa myös sorsalla eikä siinäkään ole ongelmia) mutta kokeissa kun annan koiralleni paikka käskyn ja tuomari antaa luvan lähettää koiran mitään ei tapahdu ja se menee suorastaan aivan lukkoon eilenkin vaimoni oli käyttänyt sitä kokeissa niin se meni ampujan taakse piiloon ja antoi yleisölle todellakin sen kuvan että pelkää vaimoani (samoin tekee myös minulle) kuin jotain monsteria ja monelle saattaa jäädä myös se kuva että koira on saanut kunnolla isännän kädestä mutta kun ei ole. eli nyt kaipaan vinkkeleitä mitä voisin vielä kokeilla vai täytyykö koetoiminta jättää vain haaveeksi hamaan tulevaisuuteen, koska en todellakaan aio kokeisiin mennä jos vesityötkin antavat jo niin turvallisen pohjan eli pyöreät 0.

Seppo Lehtovirta

Re: vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 26.8.2002 16:09

Ensimmäisenä mieleen tulee sellainen seikka, että oletko koskaan käyttänyt omissa vesityöharjoituksissasi vierasta ampujaa.
Koira yleensä merkkaa tarkkaan ampujan, ainakin omat koirani sen joskus tekevät ja pyrkivätkin luovuttamaan linnun sille joka sen on ampunut alas.
Voi olla että koirasi ei ole halukas metsästämään vieraalle, tämä on yksi mahdollisuus joskin mielestäni harvinainen.
Joka tapauksessa ongelma liittyy tähän uuteen tilanteseen, eli koe tilanteeseen. Sinun on tilanteita tarkkailemalla ja vertailemalla selvitettävä itsellesi tämä solmukohta, ja sen selvittyä on sitten toinen homma sen solmun aukaiseminen. Koiraa ja tilanteita näkemättä on hieman vaikea ratkaisua tarjota, mutta pyritään karsimaan vaihtoehto kerrallaan pois.

Aalto Jere

Re: vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja Aalto Jere » 28.8.2002 08:59

Jormalle!
Painiskelin muutama vuosi sitten samanlaisen ongelman kanssa. Ehdottaisinkin asian pohtimista omalta kannalta... Onko sinulle tärkeää saada se tulos? Onko sinulla kovemmat suorituspaineet kuin koiralla? Jännittääkö sinua enemmän kuin koiraa? Onko äänensävyssä kireä vivahde kun käsket koiraa istumaan, olemaan paikallaan ja noutamaan koe tilanteessa? Itse jouduin pohtimaan asiaa tältä kantilta kohdatessani saman ongelman harjoitus/koetilanteen suhteen. Joten kertasin koiran kanssa asian kesällä kerran ja ajattelin käydä kokeilemassa vesityötä ilman omia paineita, ja käyttäytyen samalla tavalla rauhallisesti kuin onnistuneissa reeneissä!! Ja niinhän siinä sitten kävi, että koira teki minkä se oli aikoja sitten oppinut ja osannut... Ja vesityö täysillä pisteillä läpi. En tarkoita sitä, että tämä olisi ainoa keino, mutta se oli solmukohta tässä tapauksessa. Uskon kyllä, jotta koirasi osaa kyseisen asian vallan hyvin, mutta on todellakin jostain muusta kyse. Empä tiedä kannattaako sinun stressata koiraa kauhealla reenaamisella asian suhteen??

xD

Re: vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja xD » 12.1.2005 17:53

xD

Vastaa Viestiin