Lintukoiran noudon opettamisesta?

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

-Päivi-

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja -Päivi- » 6.11.2003 10:16

Tiedoksi Teille, jotka vaivauduitte vaihtamaan ajatuksianne ja mielipiteitänne kanssani! Annoitte minulle uutta puhtia ja hiipumassa ollut motivaationi palasi, kiitos!

Olen nyt selannut "vanhat viestit" ja vähän kaikenlaista sieltä sun täältä (yl.koskien eläinten kouuluttamista)...ja kuinkas ollakkaan...silmäni avautuivat monen muunkin kuin noudon suhteen!

Toivottavasti tästä nyt "noustaan" ja voin lumien tultua/mentyä viesteillä Teille edistymisestämme (mikäli se Teitä kiinnostaakaan).

Sen verran vielä, että mielestäni tämä keskustelupalsta on hyvä juttu, joskus vaan nousee ihokarvat pystyyn, kun "aloittelijat" kyselevät asioita, mitkä joistakin "konkareista t. "muuten vaan osaajista" ovat ehkä huvittavia ja sen vuoksi vastaukset suorastaan alentavia. Myöskään pelkät "heitot" t. toteamukset eivät auta ketään (paitsi ehkä vastaaja saa jotain milihyvää???) vaan päinvastoin voi lannistaa kysyjän ja kohta hänen käsissään on saattaa olla "moniongelma", mikä ei ole meille kenellekkään eduksi. Eri asia on sitten mielipiteiden vaihto, mitä juttuja minäkin hymysuin lueskelen ja monesti on ollut tosi hauskaa. Pidetään siis palsta korkeassa arvossa ja kysymysten kohdalla vastauksia kirjoitettaessa harjoitetaan korkeaa itsekritiikkiä. Kiitän kuitenkin vielä, omalla kohdallani, saamastani asiallisesta ajatustenvaihdosta!

Seisojan hömppä

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja Seisojan hömppä » 29.9.2004 14:53

Oma koirani oppi noutamaan "puoliksi" jo n. 4kk ikäisenä pallojen avulla. (kukapa siinä iässä vielä tädellinen olisi)Mitään en tavallaan vaatinut, mutta että pallo tulisi mahdollisesti takaisin, jotta voin heittää uudestaan. Jos ei tullut, lähdin pois ja leikki loppui. No piankos koira oppi että kun vie pallon vähintään metrin päähän omistajasta, niin sehän heittää sen ja vikkelään. Tuota leikkiä sitten jatkui, ja 6kk iässä otettiin sivulla pysymistä heiton aikana, mutta muuten samoin kuin ennen. Lopuksi lisättiin vielä luovutus ja nyt koira noutaa. Tuo systeemi on ns. vaiheittain oppimista, eli asiat opitaan pikkuhiljaa.

Ps. Kyseinen tyyli ei sovi koirille, joilla ei ole suuri tarttumisrefleksi tai leikkkimisvietti. Kun pallo ei kiinnosta, miksi se toisi sen takaisinkaan.

[%sig%]

Viestiä muokattu (01.10.04 13:29)

sisu

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja sisu » 26.11.2004 15:00

piti kirjoittaa juttu noutamattomasta koirasta, joka ei halunnut edes merkata pudonnutta lintua ja miten se rupesi noutamaan, mutta kun se on kele pointteri ja niistähän täällä ei saa puhua,,,,,.....roturasistit.

jussi järvinen

Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja jussi järvinen » 27.11.2004 02:02

Anna mennä vain Kari juttujen,saa puhua tai ei. Sekin tarina olisi opiksi monelle meille, se nouto ja herääminen kunnolla,on koira sitten mikä vain.

Marko Koivula

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja Marko Koivula » 27.11.2004 17:33

Älä hätäile !

Noudon opettamissen menee korkeintaan viikko. Sen voi kouluttaa myös kahdessa päivässä jos KOIRALLA ON LUONTOA.( jos on hyvä koira sen opettaa kahdessa tunissa ).

Enkä tarkoita aina pakkonoutoa mutta siltä väliltä.
Ohjaajan pitää olla vaan periksiantamaton, sata töppiä yksi onnistunut ja
harjoitus päättyy AINA onnistuneeseen suoritukseen.
On vain jätettävä koiralle "polte päälle ".
(Saalistusviettiä on hyvä käyttää tässä vaiheessa avuksi. Kun lopetat hajoituksen heitä "dami" metikköön etkä päästä koiraa hakemaan vaan viet pois samalla koiraa yllyttäen "notta minne tipu meni".)

Koirille on kakarat heitelly kaikkia mitä ne saa vain kannettua eikä ole tainneet mennä pilalle siitä. Pikemminkin päinvastoin !

[%sig%]

heisarvi

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja heisarvi » 27.11.2004 20:06

Kari Kari, ei saa mennä SISU kaulaan! Sanallinen potterimiekkailuhan oli taas pitkästä aikaa hauskaa! Kunhan ei mene överiksi, eikä se minusta vielä mennyt. Kaikki eivät vain näytä ymmärtävän sitä pikkupirullista silmänvälkettä miekkailijoiden silmäkulmassa.
Kerro hiikkarissa tuo kokemuksesi, kaikki se on eteenpäin tällä kuitenkin YHTEISELLÄ kanakoirasaralla!

Pekka Hautamäki

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 27.11.2004 23:55

Omille koirilleni (ja ohjaajalle) nouto on ollut "mörkö", mistä on tullut parit painajaiset nähtyä...
Edesmenneeseen urokseen menetin hermot noutoa kouluttaessa koiran ollessa puoli vuotias (älkää tehkö samaa virhettä!). Nouti seuraavan kerran 2-vuotiaana. Juniorin opetin noutamaan 4kk vanhaa ajavalinjaista karkeakarvaista mäyräkoiraa törkeästi hyväksi käyttäen: Heitin linnun, koira noutoon ja kun jäi vaan haistelemaan, niin päästin mäyräkoiran irti. Kateudesta juniori otti linnun suuhun välittömästi. Ei tarvinut käyttää "pakkonoutoa", eikä mitään muitakaan köppäsaaren konsteja.
Tässä mallissa tavallaan asetutaan koiran puolelle, jossa sitää saa vaan kehua, ku tuo linnun pois "viholliselta"...

[%sig%]

hehe

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja hehe » 29.11.2004 14:34

..Juniorin opetin noutamaan 4kk vanhaa ajavalinjaista karkeakarvaista mäyräkoiraa...

Olisko noutanut näyttelylinjaista yhtä hyvin?

[%sig%]

kauhanen

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja kauhanen » 30.11.2004 09:02

yleensä Marko seisojilla on luontainen tarve ottaa riistaa suuhunsa, silloin ei tosissaan siihen, puremisen, kiertelemisen, paikallaanpysymisen koulumiseen mene kuin hetki, mutta nyt tarttis ymmärtää eri koirarotujen historia ja luonne ja tapa miten niillä on metsästetty tollaset 200 vuotta.
siankin saa noutamaan, se on varma, muttei mutamassa tunnissa, eikä viikossa, sekin on varma.
onneksi herkkiä seisojia on vähemmän joten harva joutuu tekemisiin noudossa "totaalikieltäytyjän" kanssa, mutta englantilaispuolella niitä onkin enemmän, eikä se ole koiran vika, niiltähän ei ole vaadittu aikoinaan noutoa, sanonta kuuluu, on erikseen ruumiitten tekijät ja kerääjät, palvelijoilla oli spanielit jotka keräsivät herrojen perässä poittereiden seisomant ja ukkojen tappamat linnut, hyvää metsästysaikaa ei tuhlattu kun ukkolauma oli tykittänyt parven kenturalle, pointterit jatkoivat nummilla matkaa etsien uusia kohteita.
vaikkei nouto kiinnostaisikaan, niin kovaluontoisen pointterinkin saa hetkessä noutamaan, pakkohan sen on, muuten lähtee käsittelyssä henki, mutta mitäs sitten kun koira on herkkä, tulee takuulla ongelmia, ja se henki meinaan lähtee ennemmin kuin se suostuu ottamaan kuollutta lintua suuhunsa, sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta kuollut lintu, se ei sitä enään pidä riistana, ei halua edes mennä lähelle vaikka se sen haistaa,näin se on.
aivan turha on hyvällä tai pahalla yrittää, ei nouda.

kauhanen

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja kauhanen » 30.11.2004 16:32

no niin, nyt on parempi hetki.
siis koira tuli melkein vuotisena mulle, marraskuussa, ja ensimmäisenä kysyin noutaako, ja vastaukseksi sain että kyllä se noita fasaaneita on kiinni ottanu ja tuonu, joten aattelin että ei tässä sitten mitään kiirettä kun silloinen musta oli alle parivuotta, kovassa tikissä ja odotin siltä suuria ja seuraavaa suurta koiraani, joten satsasin siihen loppukautta ja suunnilleen kaikki mahdolliset linnunpudotustilanteet tarjosin sille, aatellen jo seuraavan syksyn kovia kisoja joten uuden koiran lintutyöt päättyivät kunnialaukaukseen vähien lintuvarojen säästämiseksi ja noutoa pidin luonnollisena juttuna enkä sitä hölmöyksissäni koittanut ja minähän en raatoja koirille piruuttani nakkele, se oli virhe.
siis koira oli noutanut eläviä kiinniottamiaan lintuja, eli sitä riistaa mistä edellisessä mainitsin, enkä hokannu ja mistä sen nyt tajuaisikaan mitä tuleman piti.
linnuotot oli mallillaan ja koira oli kuin nakutettu paikallaan tulisen avanssin jälkeen.
sitten tapahtui se minkä moni tietääkin, joulun alla musta hyökkäsi nuorimmaiseni kimppuun ja pikkusen homma kärsi inflaatiota ja siirryin täysin peurametsästäjäksi mäyräkoiran kera, ei siinä mitään, hienoa oli, mutta nuori potteri jäi täysin kotikoiraksi.
no seuraava syksy tuli ja pääsihän se potterikin riistalle ja heti vaan tipi avanssista ketoon, koira meni linnulle ja hämmästyksekseni haistoi ja lähti jatkamaan matkaa, mitä v....a attelin ja komensin koiran takaisin, otin linnun käteen ja heitin pari metriä ja sanoin jotta ota nyt toi lintu, paskat, eri suuntaan ja hakuun.
no sitten meni hermot ja tein ensimmäisen virheen, eli komensin koiran vihaisena takaisin ja tein sen hellimmän väkisinsuuhunlaiton, en siis laittanut lintua suuhun, vaan vanhojen poitterimiesten neuvon mukaan avasin koiran suun ja painoin päätä alas kohti lintua ja leuat linnun ympärille kokoajan maanitellen ja kehuen, heti kun löysäsin otteen lintu suoraansanoen räkäistiin pihalle.
ja mullehan ei kenkkuilla ja reteyksissäni aattelin että pannaan hetkessä nouto kuntoon, pakkonouto kehiin, sainkin sen noutamaan damin suht vähässä ajassa ja sitten tein toisen täydellisen virheen ja siirryin liian nopeasti lintuun tietämättäni että siinä lähtee AVANSSI, voihan nenä.
seuraava lintutilanne ja koira ei etene, ei senttiäkään, ei ole sitäkään tilannetta vielä ollut omilla koirillani, siinä sitten esitin tiputanssia itsekseni ja mieleen tuli kuvat näkemistäni touhuista mitä ihmiset ovatkaan tehneet saadakseen koiransa avanseeraamaan, nauruhan siinä pääsi ja istuin koiran taa tupakille, no potkaisin linnun liikkeelle ja pudotin, perkele, siinä samassa koira lähti eri suuntaa hakuun, eikä tullut lähellekkään, vaikka sitä kutsuin.
mikä hassuinta, menee kuin oppikirjasta, pudotin seuraavasta lintutilanteesta linnut joka jäi raanaan ja lähti juoksemaan, koira nousi 10 senttiä varpaanpäilleen ylemmäksi ja pyysin noutamaan, salamana lintu kiinni vauhdista ja täysillä lintu suussa mua kohti, eteen istumaan häntä heiluen, oli hämmästys suuri.
sitten alkoi soitteleminen, oppi-isä koivula tunnisti heti tapauksen, nyt sulla on sellainen perinteinen pointteri joka ei pidä missään arvossa muita kun eläviä lintuja.
ihan turha kenekään ajatella että noutaahan se jos koulutetaan, ei sitten varmaan nouda.
olin joskus lukenut erään ruåttalaisen koirakouluttajan jutun jossa käskettiin olemaan kiinnittämättä huomiota siihen että koira ei nouda, ja niin olisi pitänyt heti alusta tehdä, ei olisi lähtenyt avanssit, herra kertoi että sadannen tai kahden jälkeen koira ottaa pudotetun linnun suuhunsa ja tuo, siihenasti itse vaan ottaa linnun talteen tilanteessa, koira kyllä merkaa pudonneen, mutta se taktiikka meni ohi, kun olin hölmöillyt pakotteilla koiran siihen tilaan ettei se suostunut menemään linnulle.
sitä tilannetta oli hyödynnettävä että koira siis ottaa elävän linnun kiinni ja saatava se tilanne sekaisin kuolleitten lintujen kanssa sen päässä, ja missäs muualla pystyt esteettömässä maastossa saamaan lintuja putoilemaan koiran eteen niin raanakkoina kuin kuolleina kun tunturissa.
tänä syksynä kävi sitten hyvä tuuri että ensimmäinen pudottamani riekko lähti koiran näkemänä juoksemaan, täydellinen nouto siittä, seuraava uskokaa täi älkää hakkasi enään siipeä ja sekin riitti siihen että koira otti sen suuhunsa ja toi, ja pari lisää vastaavia siivenhakkaajia, riekoilla se kun tapana on.
sitten tuli kuolleena pudonnut ja koira luultavasti vahingossa otti sen suuhunsa, koska huomatessaan ettei se eläkkään nopeasti pudotti sen pois, oli jännät paikat kun pyysin sitä ottamaan sen ja tuomaan minulle, koska koirahan kyllä tiesi mitä nouda sana tarkoittaa, hetken se katseli minua ja vuoroin kuollutta lintua, häntä alkoi heilumaan ja se ottikin kuin otti linnun suuhunsa ja tuli luokseni.
siittä hetkestä lähtien se on noutanut kaiken ampumani, jopa sen ketun.
nyt ollaan siinä tilanteessa että koira etenee linnulle, onneksi, aluksi se ei sitä tehnyt mutta nyt tosiaan se lukko on auki ja koira etenee, ei tosin niinkuin aluksi, mutta etenee kuitenkin, uskon senkin paranevan.
sen olen oppinut, että en ikinä pakoita koiraa noutamaan, se on varma se.
kaiken paras keino saada koira noutamaan on METSÄSTYS, VAI MITÄ LASSI, kylä ruåttalaiset tietää, lintuja ketoon, siittä se lähtee nouto sujumaan pikku hiljaa.

nyt ei sitten saa sekoittaa asiaan sellaiseen nuoreen koiraan joka ottaa kyllä linnun suuhunsa, yrittää syödä sen, tai juoksee karkuun tuomatta sitä isännälle, sellaista voi vetäistä halolla päähän :-)

veijo toimela

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 30.11.2004 22:45

...että son yksinkertasta tuo noutaminen ja sen harjaannuttaminen ellei sitten ole luontasta pennusta saakka ;o)

Olen kyllä sitä mieltä, että kun pilasin pakastesorsalla tuon nuoremman noutohalut männä talavena, niin en ole sen jälkhen sitä ns. reenannu. Tiputellu lintuja ja tähän saakka päästy siihen, että raanakot käy rouhasemassa hengiltä. Kun räpistely loppuu, niin lintu siihen ja isäntää hakemhan "kaavolle". No, ens kevväänä Utsjoen maisemissa tuo tiputetut riekot isännälle "oikiaoppisesti", luulen ma.

Eli paskanko hätä vaijaan parivuotiihan kans on, vaikka nouto ei kunnossa olekhan, kun senthän isännälle tilantheja ja tiputuspaikkoja luo riittävästi.

Mutta kun met itte luomma ittellemme kauhiat painhet koe- ja muitten sellaisten hommien kans. Ehtiihän tuota myöhemmälläki iällä...ellei koira ole jo mettästetty pilalle siihen mennessä :oD

Mutta kyllä mie ihan oikiasti olin/olen ihmeishän...vanhemmalle koiralle homma/noutovietti satakunnossa (eka syksynä vaijaa 5 kk iästä vesilintuja kymmeniä kässiin sen kummemmin käskemättä), joten on se hienoa, että koirat on erilaisia ja isäntä vielä pillaa sopivasti tyhyjää hosumalla.

plaplaa

Re: Lintukoiran noudon opettamisesta?

Viesti Kirjoittaja plaplaa » 25.3.2005 17:36

Voi, ja kannattaa

Vastaa Viestiin