Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Intsi02

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 14.2.2005 08:57

Heh, mietin kyllä että pitäiskö vaan tehdä vanhanaikaiset eli molskauttaa se sinne. Sillä tavalla olisin vaan saanut sen karttamaan vettä ylipäänsä. Nyt se sentään vielä noutaa, jos ranta on tarpeeksi matala. Ei haittaa vaikka olis vähän lällilettoakin. :)

Edit: niin ei se LIUKAS RANTA vaan KIPEÄT KORVAT. Comprendo? ;)

[%sig%]

Viestiä muokattu (14.02.05 08:59)

veijo toimela

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 14.2.2005 09:08

Koira joko toimii kuten pyyethän tai sitten se asettaa muut asiat isännän/emännän nätin pyynnön eelle. Oli sitten kyse kipiästä korvasta tai liukhasta rannasta tai mistä muusta tahansa asiasta.

Nämä on asioita, joita ei käsitä, ennenku saat työskennellä "noutokonhen", varsinki oikeissa riistatilanheissa, kans. Sellasta on ilo seurata, kun minkhän asian ei anna häiritä varsinaista toimintaa. Enkä tarkota tässä nyt siis omia koiria. Pelekästhän ;o)

Mutta tuohan kertoo sen, että koira ei ole tyhymä, se ossaa vettää kivun ja mahollisen aiheuttajan välisen yhteyen.

Intsi02

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 14.2.2005 09:38

No juu, onhan se noinkin. Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka herkkä tuo muuten niin karski otus on juuri korvistaan. Ei haittaa vaikka nikamat vähän rutisevat, jos tulee kissan tai vaikka supin haju nenuun, niin sitä mennään vaikka kahdella jalalla!

Vaan toista se on tuossa korvajutussa...Olenkin ohjaistanut 9-vuotiastani, että jos elukka joskus rupeaa mahdottomaksi kun olen poissa kotoa, niin sen saa helposti häipymään kun pitää kädessään korvanpuhdistusainetta. Se on vähän kuin valkosipuli vampyyrille!

SamiG

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja SamiG » 14.2.2005 09:41

Kosu kirjoitti: "Vaara että tulee ns. käpykoira. Kantaa keppiä, kivee, käpyä, mitä milloinkin jalkoihin ja haukkuu jollei heitetä. Pakkonouto ja hyvä tulee."

Hän ei tiedä mistä puhuu. Jälleen kerran sanahirviö "leikkinouto" aiheuttaa täysin vääriä mielikuvia. Valitettavasti.

Kinaamaan en ala, pelaava nouto on pääasia. Mutta kaikki riista on tullut käteen ilman pakkonoutoakin.

[%sig%]

mauri harju

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 14.2.2005 10:45

Täsmennän vähän kannanottoani Kosulle; on kaksi eri asiaa, joita ei pidä
sotkea leikki ja NOUTO. Kun harjoitellaan NOUTOA, niin silloin sitten noudetaan. Leikki leikkinä on eri asia. Leikkihommilla saa pilattua noudon
melko helposti. "käpykoiriakin" olen nähnyt, varsin hyvin kokeissakin pärjänneitä, eikä niille noutoa ole opetetu välttämättä leikkimenetelmällä.
Samoin joku kaveri heitteli omaa hattuaan porukassa ja näytti miten koira
noutaa. Kun oltiin vähän "siiderissä" koira pudotti jalkoihin. Teki saman
fasaanille seuraavana lauantaina kokeissa (eka kerta). Tarkkana saa olla
kuten Veijokin toteaa. Käsittääkseni koiran luonne ratkaisee paljon mm.
noutoa opetettaessa; jos on pehmeä koira niin "pehmo" malli noudossakin
saattaa olla parempi. Pakolla kun yrittää, niin saattaa mennä lukkoon totaalisesti ja käy kuten ellekirjoittaneen koiralle eli jää yksi kausi noutamatta kokonaan nuorena. Ei noutanut mitään hyvällä eikä pahalla.
Korvatulehduksen lisäksi mm. anaalirauhasten tukkiutuminen vie vesityöhalut herkästi. Kun pakolla käskee veteen niin saa katua ja katsella
peiliin. Taas tulee pakkia koulutuksessa reippaasti. Koira ei tahdo tajuta,
että "perä" on kunnossa vaan aristelee veteen menoa luonteesta riippuen
enemmän tai vähemmän.
JOUKO jos koira tuon ikäisenä noutaa hyvin niin se on silloin HYVÄ.

Gia

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Gia » 14.2.2005 11:27

Missä menee pakkonoudon raja eli mikä luokitellaan pakkonoudoksi?

veijo toimela

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 14.2.2005 11:45

Vertaus, opetat lasta syömhän itte:

vaihtoehto 1)
Laitat lusikan lapsen käthen ja siitä käestä pitäen viet lusikan lautaselle, siihen ruokaa ja nätisti kohti suuta. Lusikka suuhun ja lusikka tyhyjänä pois suusta. Herkullinen ruoka alas ja eiku lusikka taas kohti lautasta. Jos/kun pientä vasthanpanoa huomaat, piät käestä lempeästi mutta vähän lujemmin ja viet sen lusikan sinne lautaselle ja sitten ruoka suuhun. Homma vörkkii ja vatta tullee täythen. Jos alethan rimpuilemhan tarpheksi, niin lautanen pois ajatuksella, että kun näläkä tullee, niin kyllä sitä syyhän. Mutta vasta kun on seuraava ruoka-aika.

vaihtoehto 2)
Yrität saaha sen lusikan menemhän suuhun lapsen itte syömällä. Pärryyttelemällä kuvitellen sen olevan lentokone tai mikä lie :o) ja toivot, että suu aukiaa...no suu aukiaa ja saattaapi joskus mennä alaski, tai sitten pärryytys tapahtuu myös toiselta puolelta ja suusta lentelee vähinthän puolet takasin. Huonommalla sihillä vain. Sinnikhästi met vanhemmat kuitenki sitä toistamma ja toivomma, että lapsi ois hyvällä päällä ja söis. Lautasella ruokaki ehtii jäähtyä ja vasta se on vaikia syyä. Sitten voivottelemma vierhaille, että kyllä se ylleensä syö, mutta mikäs siihen nyt meni...?

Molemmilla tavoilla homma toimii niin kauan kun on hauskaa ja mukavaa. Mutta ehkä ensimmäisellä tyylillä tajuthan nopiampaa, että ellei nyt toimita, niin voi olla että ruoka lähtee eestä ja seuraavhan kerthan on tuttu ja turvallinen tuntimäärä...joten parempi pistellä lautanen tyhyjäksi ja tehä homma helepoksi molemmille osapuolille.

Ai, että ei auennu? Ei haittaa =o) Ei aina itellekhän.

Gia

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Gia » 14.2.2005 11:58

Veijo, todella hyvät vertaukset =D Mutta siinähän se kuiteskin villakoiran ydin tulikin = jokaisella on erilainen käsitys pakkonoudosta...siks minä sitä kysäsinkin (piruttani ; ) )
Jos ajatellaan että pakkonouto on sitä että joudutaan "usuttamaan" noutoon niin se voi olla jo jonkun mielestä pakottamista. Sitten toisessa ääripäässä on "meikäläiset" joiden mielestä pakkonouto on sitten todella pakkoa ja helvetti jäätyy ennen kuin sen koulun käynyt koira jättää noutamatta. Eli sillä iki-ihanalla teoriakielellä ; ) sanottuna koira viedään passiivisesta väistämisestä aktiiviseen väistämiseen...

Höh jäi sitten äsken laittamatta tähän ettei kukaan luule että ihannoin pakkonoutoa kommentiksi että : "luoja varjele minua siltä päivältä että joutuisin tekemään pakkonoudon"

[%sig%]

Viestiä muokattu (14.02.05 13:05)

JoukoB

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja JoukoB » 14.2.2005 12:14

Ongelmia mitä olen kohdannut koirallani.
-Piti opettaa niputtamaan lintu.
Nouto oli raju, ensimmäisestä kohdasti lintua kiinni ja lintu saattoi tippua kesken palautuksen, pikkasen pinnallisen otteen ja kovan palautusvauhdin takia.Ongelmaa hoidin isoilla lokeilla, siivet teipattuna runkoon kiinni = koiran on pakko haalia kunnon ote.
Linnulla nyt suht'kohta OK (tiukalla skaalalla).

Kova palautusvauhti vieläkin "ongelmana", ei meinaa keritä jarruttaa eteen luovuttamaan.pitää ruveta stoppaamaan koiraa hyvissä ajoin, tai ottaa taka-askelia, tai sietää koiran tehdä takaa laajahko lenkki.


Näin tapahtui.
Aivan alkuun pentu sai juosta syliin saaliinsa kanssa.
Luovutuksen tein alkuun "vain koiran seistessä", kunhan käteen tuli.Sitten istuminen peliin ja tässä otin raa'an linjan, jos ei pysynyt suussa, pakkonouto peliin, eli pakkoluovutus, mutta ilman nipistelyjä tms, koiran suu vain auki, esine suuhun, sen jälkeen poskista, kaulan alta vain silittelyä ja kehumista.Tämä siis vain tukena, kun koira OLI JO tehnyt istueltaan luovutuksia.

Noutaa annoin lintua hyvin nuorena, siivellä aloittaen.
Ensimmäin noudettava taisi olla lintu varis, sitten korppi, pahimmasta päästä ;), uskoen sanontaan:Jos koira noutaa ko linnut, se noutaa mitä vain.
Lintuja en viskellyt, tai härnännyt ottamaan.Vein ainostaan toiseen huoneeseen ja koira sai tuoda ne sieltä oma-aloitteisesti ja homma toimi.
Seuraavaksi pari noutoa siivellä ulkona ja taas koiralle ei mitään käskyjä, siipi vain tuuleen, pentu sai omalla vainullaan paikantaa kohteen.

Sitten siirryttiinkin suoraan vesityöhön (uimaan meni vapaaehtoisesti noutajan perässä), koira kolme kuukautinen.Pari kertaa siivellä, sitten suoraan vesilintuihin.
Alkuun vesimatka lyhyt, mutta maamatka pitkähkö, siten että kun koira meni uimaan katosin viimeistään näkyvistä.
Siinä samalla tuli treenattua vesitöitä ja maanoutoa.
Koira siis teki ALO-melkein AVO-luokan vesitöitä 3-4 kk ikäisenä.
Minusta ko asiassa ei ole mitään kummallista, näin olen tottunut tekemään noutajien kanssa ja noissa ikäkuukausina ja näkyy pelaavan seisojankin kanssa.
Takapakkia, taantumusta jne on ollut ja tullut välillä, tavallista siltä osin, eli ei pelkkää päivän paistetta.

Mitä tässä on eroa pakkonoutoon?Ainut ero:Koiran suuhun ei ole työnnetty mitään väkisin ns opetusvaiheessa, koira on saanut noutoon-ohjausta 7viikoisesta asti.

Pekka Hautamäki

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 14.2.2005 14:30

Itselle on tuo noudon opettaminen ollut sellanen "mörkö" molempien seisojien kohdalla. Ensimmäiselle urokselle annoin vähä isoa kovaa noutoa opettaessa koiran ollessa 6kk vanha. Lopputulos: koira nouti seuraavan kerran ollessaan 2 vuotias ja silloinkin sen noutosuoritus oli aika "säälittävä".
Nykyiselle nartulle koulutus tehtiin pitkän kaavan mukaan, ilman kiirettä. Koira oli luontaisesti himouimari ja päätinkin lähteä noudon opettamisen vedestä. Siinä oli rannalle pudottaminen aluksi ongelmana, sen sain pois aika helpolla. Toisena ongelmana oli, että koira ei noutanut kuivalta maalta eikä vedestä, jos jalat pohjasivat. Siinä heittelin damia aina vaan lähemmäksi rantaa, kunnes rupes ottamaan kapulaa suuhun, vaikka jalat pohjasivatkin. Kolmantena ongelmana oli, että se ei ottanut lintua suuhun kuivalta maalta, vedestä toi kyllä täydellisesti. Siinä otin mäyräkoiran pennun avuksi. Seisoja noutoon ja jos ei ottanut, niin mäyräkoira irti. Sen verran se karehti pientä pirulaista, että lokki oli hyvin nopeasti leukojen välissä.
Nartun kanssa ei olla otettu "pakkopakkoa" missään vaiheessa ja aika pehmosesti sitä on koulittu koko ajan. Ja ihan kohtalainen noutaja siitä tuli, mitä nyt joskus saattaa matkalla korjata vähä otetta.

zeihoo

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja zeihoo » 14.2.2005 16:06

Oman urani aloitin labbiksella, jolle noutamisen opettamisen teoriaan ei tarvinnut paljon ajatuksia uhrata. Tulin nuoruuttani ja tyhmyyttäni pilanneeksi kaiken ilon pehmeän koirani tekemisistä, mutta kaiken se toi aina, mitä alas saatiin ja sitten ne muiden raanakot kaupan päälle.

Kun olin antanut itselleni kertoa, että pystykorvathan ne on vasta kaiken viljan koiria, opetin pennulleni leikkien noutoa koko kesän linnun siiven kanssa ja hyvin meni kuivalla maalla. Veteen ei sitten millään. Kun syksy sai, ajattelin, että kyllä se kuuma tilanne tämänkin opettaa - ei muuta kuin pari telkkää lampeen ja koiraa asialle. Komiasti haukkui rannalla. No osaanhan minä uida. Kohti rantaa kun tulin kaksi telkkää jaloista suussa komiasti pään molemmilla puolilla, alkoi homma jo kiinnostaa pystykorvaa niin paljon, että tuli vierelle uimaan pää kallellaan. Ajattelin, että olis nyt Pystykorva -lehden kuvaaja rannalla katsomassa kuinka koiraa opetetaan havainnollisesti. Kun pääsin rantavitikköön oli koira vastassa, otti rannalle ojentamani telkän ja meni sitä metsään viemään, mutta siinä vaiheessa vaihtui leikkinouto pakkonoudoksi ja koira sai kuulla perkeleitä. E i tullut siitä pystykorvasta noutajaa leikki eikä muulla konstilla eikä vielä seuraavastakaan joten katsotaan nyt miten homma toimii seisojalla.

VM

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja VM » 14.2.2005 20:49

Meillä noutaja noutaa ihan luonnostaan, seisoja koulutusnoudon saaneena ja ajokoira vedestä itsestään sen takia, kun muutkin noutavat.

Jukka Rouhiainen

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Jukka Rouhiainen » 15.2.2005 09:13


Seppo Lehtovirta

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 15.2.2005 09:46

Koiran nouto on luontainen ominaisuus jota me olemme hieman ”jatkojalostaneet”.
Olen samaa mieltä näiden kanssa jotka sanovat että leikki ja nouto kannattaa pitää erillään. Kyse on luontaisen noudon vahvistamisesta tai lähinnä hiomisesta, ei leikkimisestä. Vahvistamisesta siinä mielessä että sen täytyy monasti toistamiseenkin hakea myös noita pakkasesta esiin kaivettuja ötököitä ja hiomisesta siinä mielessä että me vaadimme noudon päätteeksi istumisen ja luvalla luovuttamisen.(tässä tapauksessa me osoitamme koiran hallintaa mikä kanakoira harrastuksessa on tärkeää)
Jos mietimme missä tilanteessa koira laumaeläimenä luonnossa suorittaa ”noudon”, olemme hieman lähempänä tuota noudon ymmärtämistä.
Tuo esineiden kanniskelu on lähinnä huomion herättämistä, siinä mennään ”köökin” kautta huomion saannissa muiden edelle, kannattaako tuota sitten vahvistaa? Meillä koirat eivät kanniskele mitään ylimääräistä, koska siitä ei toivotunlaista huomiota heru, mutta riista kyllä tulee käteen.

JoukoB

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja JoukoB » 15.2.2005 10:25

Pullikoin taas vastaan ja pistä Seppo voodoo nukke pois.

Vaikka ns luontaisesti lintuihin, 95% noutoharjoittelu tapahtuu dameilla, koska tiedän, ettei riistojen kanssa ole ongelmia.

Mitä minulle on opetuttu noudosta:Koira tuo saaliinsa laumanjohtajalle, jos tämä suhde on OK se tapahtuu (hyvin) vapaaehtoisesti, jos ei ole kunnossa, ääritapauksissa saaliinpiilottaminen, tai miedommin esim vetkutteluna ohjaajan luona, saaliin särkemisenä tms, kun koira saa katsekontaktin ohjaajaan.

Vaikka olen vahvistanut "Köökin kautta" ja ohjannut käyttäytymisen lintuihin tms, ylimääräistä huomion herättämistä ei ole, senkö takia juuri kun taipumus on ohjattu pois kivoista tavaroista ja "oikeaa" kohdetta ei ole, eli käänteisesti.?

Vastaa Viestiin