Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

mauri harju

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 15.2.2005 10:31

Seppo sanoi sen sanatarkasti. Sen verran vielä, että koira, jolla on se
"kantogeeni" kantelee tavaroita koko elämänsä kannustettiinpa sitä tai ei.
Mielistelystä lienee kyse isännän (emännän) tullessa kotiin. Innostaa ei kannata muuten koira riehaantuu aivan hurjasti. Mutta vaikka ei huomi-
oitaisi lainkaan, tulee ovelle jotain suussaan koko ikänsä kunhan vaan
ovi aukeaa ja oikea kohde tulee sisään. Vieraille ei kanneta. Uma oli jopa
niin hurja, ettei päästänyt vieraita sisään, jos ketään omista ei ollut sisällä.
Sama koski tarhaan menoa. Olipa paikalla muita talon koiria tai ei.

Seppo Lehtovirta

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 15.2.2005 11:40

Tuo ei ole Jouko reilua, ensin kysyt ja sitten vastaat itse :-( Mutta mihin tarvitset damia, eikö lokki/ alli/ varis käy?
Jos olisit vahvistanut tuon esineiden kanniskelun etkä ohjannut sitä muuhun toimintaan, olisit saattanut ääritapauksessa päätyä tilanteeseen, jossa koira yölläkin herättää sinut sukka suussa luovutusta ottamaan. Näin kävi kaverille ja nimenomaan vahvistamisen seurauksena.

Kyllä tuo laumanjohtajan asema toimii suurin piirtein juuri noin.

Itse en käytä enää nykyään noudon vahvistamisessa ja hiomisessa kuin saaliseläintä tai lokkia/varista. Hirveästi en noutoa "hiulaa".
Metsästystilanteessakin käymme noudon osalta ensin alkuun läpi sen että, minä päätän kuka noutaa ja milloin noutaa. Joka tapauksessa saalis käsitellään aina koiran kuonon edessä ja se saa oman osansa, nouti sen kuka tahansa.

En kaiva Jouko voodoo nukkea esiin, ei ole aihetta ;-)

Niin kuin Mauri toi julki, koiralla on tiettyjä ominaisuuksia jotka ovat periytyviä (muitakin kuin tarpeellisia). Meillä tuo nuorin peri emältään kielen sijaan tiskirätin. Vaikka tuo ”nuolemisgeeni :-)" on jo melko hyvin hallinnassa, niin saattaa vieläkin joissakin tilanteissa joutua silmälasipyykille.
Nykyään pystyy tuon ”vahingon” jälkeen suunnistamaan hyvin näköhavaintojen perusteella pesualtaalle, ennen oli lasit niin räässä että sinne oli edettävä käsikopelolla :-).

JoukoB

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja JoukoB » 15.2.2005 12:24

Käy ne, mutta dameja ei tarvitse sulattaa, linnut ovat sitten tietyissä tilanteissa.

Vähällä pääset jos vain nuolemisgeeni, kun sattuu olemaan nenästäpureskelugeenikin olemassa edelle mainitun lisäksi.

Gia

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Gia » 15.2.2005 14:16

...ja hellyys-syndrooman iskiessä pahimmassa tapauksessa liittoutuvat sierainten ja korvakäytävien hoonausgeenit. Nuorikilla tosin tavattu myös pahanlaatuinen minäpienikoirasyliintahtoopomppugeeni....

veijo toimela

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 15.2.2005 15:07

...ja mie kyllä lotasin koiraa othan, jos yrittää minua tulla naamasta nuolemhan! Joskin muuten kyllä hyvitelhän, vaikkei aina aihettakhan olis. Mutta tuossa raja.

Tuo naaman/turvan/kuonon nuoleminen taitaa olla meleko luontanen tapa ja laumanjäsenet niin tekevät, kait arvojärjestystäki piethän kohilhan tuolla tavalla?

Mutta että h*****tti on mulle vastenmielinen tapa, tuo nuoleminen. Naaman.

Intsi02

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 15.2.2005 16:10

"Mutta että h*****tti on mulle vastenmielinen tapa, tuo nuoleminen. Naaman.
"

Sama rahikaisella. Varsinkin kun hurtta on ensin syönyt lumesta paikkakunnan jokaikisen nartun pissat ja parhaat urostenkin. Ja partakin on aina NIIN puhdas...

AP

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja AP » 15.2.2005 16:25

Toisella koirallani on tuo voimakas "kantogeeni", kun isäntä tulee kotiin. Kanniskelu on ollut pennusta pitäen, vaikkei koiraa ole siihen lainkaan kannustettu eikä edes naureskeltu, vaikka koira ovella vastassa oma patjansa komiasti suussa ja ilmassa. Koirasta nimittäin on mahtavampaa, mitä raskaampi suuntäyte. En tykkää, että koira koskee tavaroihin tai kantaa mitään vaatteita tms. Joten neuvoin koiran kantamaan ainoastaan omia tavaroitaan. Koirat ovat aikuisia, eivätkä välitä leluista, joten niitä ei turhaan ole. Kantotavaraksi on siten sovittu koiran tyyny omalta paikalta eteisessä.

Muutoin koira ei ole erityisen hellyyden- tai huomionkipeää sorttia: ei nuole liikoja, kiipeä syliin jne. Seurallinen kyllä, mutta normaalit rapsuttelut isännän jaloissa maaten riittää.

kaaleppi

Re: Keillä toiminut: leikkien noutajaksi?

Viesti Kirjoittaja kaaleppi » 16.2.2005 12:36

Joo pitkälle sama kuin edellisellä, mutta kai tuo henki haisee meikäläisellä niin pahalle. että ei ole nuoremmalla koiralla nuolemishaluja.

[%sig%]

Vastaa Viestiin