Pureminen

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Jussi

Pureminen

Viesti Kirjoittaja Jussi » 2.3.2005 17:57

Kertokaahan vinkkejä miten saada koiralta pois noudettavan linnun pureskelu. Koira on vuoden ikäinen kkss narttu. Noudon opetus sujui hyvin niin kauan kuin noutoesineenä oli kapula, luovutti nätisti istualtaan. No vaihoin sitten jäiseen telkkään ja pureskelu alkoi. Eli nyt koira tuo linnun eteen ja alkaa siinä keskittymään lähinnä linnun syömiseen. Kieltäessä pudottaa linnun maahan. Olen yrittänyt opettaa laittamalla linnun koiralle suuhun ja pitämällä sitä leuan alta että ei pysty pudottamaan ja kieltänyt kun rutina alkaa käydä, onnistuu jotenkin mutta yleensä kohta taas leuat jauhaa.

Jos jollakin on ollut saman suuntaisia ongelmia niin olisipa mielenkiintoista kuulla miten ne on ratkaistu.

Pekka Hautamäki

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 2.3.2005 19:01

Olen nähnyt erään henkilön koiralla olevan samaa ongelmaa. Kääri sitten linnun piikkilankaan ja pureminen loppui.

Jussi

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Jussi » 2.3.2005 19:10

No kovat on konstit. Vieläkö se koira uskaltaa lintuhin koskea? Tuo lienee vähän sellainen viimeinen keino, vai..?

[%sig%]

Pekka Hautamäki

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 3.3.2005 06:48

Ko. koira on tällä hetkellä käyttövalio. Tää koira rupes pureskelemaan lintua aina matkalla isännälle, eli se otti linnun aluksi ihan nätisti suuhun.Hyvä konsti leukojen rauhottamiseen.En tohtisi kyllä kokeilla koiralle, joka suoraan "ampuu" lintuun kiinni.
Ilmeisesti koirasi ei heti paukauta leukoja kiinni, että vois toimia ihan hyvin.

Intsi02

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 3.3.2005 10:56

Eikä pidä unohtaa myöskään sähköpantaa, lasinsirpaleita ja räjähteitä.

Heikki Pöllänen

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 3.3.2005 11:15

Piikkilanka kuulostaa kyllä kovin yksioikoiselta yleisohjeelta nouto-ongelmiin. Jos koira on luonteeltaan edes lähes normaali, sen tulee ohjaajan lähituntumassa kyllä toimia toiveiden mukaan ilman piikkilankaakin. Noutokoulutuksessa (kuten muussakin) on erityisen tärkeää koiran oikea-aikainen palkitseminen ja oikeiden suoritusten vahvistaminen. Kaikista kouluttajista ei tähän ole, jotkut eivät opi elinikänään, vaikka omistaisivat useita koiria. Ilmeisesti toistavat samat virheet tietämättään. Jo eräs tärkeä perusasia, eli äänen käyttö voi olla pielessä. Moite ja kiitos kuulostavat aivan samalta! Jos luettujen ohjeiden ymmärtäminen ei riitä, on syytä hakeutua kokeneen ja menestyneen kouluttajan pakeille kysymään, missä MINÄ teen väärin (ei siis koira).

(Ylläolevalla ei ole tarkoitus mollata kysyjää, toteanpahan vain noin yleisesti).

Itse yhdistän noutokohteen kovan puremisen suoritusstressiin, jota koira purkaa leukojaan käyttämällä. Paineet koiralle aiheuttaa väärin rakennettu koulutus. Mielestäni kysyjän kannattaa jättää linnut toistaiseksi pois koulutuksesta ja palata noudon perusteisiin. Hyvin koulutettu koira tuo vaikka pullanpalan ohjaajalle. Samoin vanha konsti on laittaa oma käsivarsi koiran suuhun, pitävä ote noutokäskyllä, luovutus ja riemuisa palkitseminen.
Aikaa ensi syksyyn, jolloin noudon linnullakin pitäisi jo toimia, on runsaasti.

[%sig%]

Jussi

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Jussi » 3.3.2005 12:47

Kiitoksia neuvoista. Kyllä koira minusta ihan tervepäinen on, on kylläkin minun ensimmäinen seisoja joten neuvot on tervetulleita. Samoja ajatuksia kuin Heikillä tuli itsellekkin, pitänee palata takaisin kapulan kanssa harjoitteluun ja jättää linnut myöhemmäksi, aikaahan tässä on. No leipäpala tuli kyllä eilen pikku opettelun jälkeen toistuvasti ehjänä käteen niin että jospa se siitä vielä. Kumpaa muuten yleensä koirat tykkäävät enempi purra, jäistä vai sulaa lintua? Entäpä onko noudettavan linnun koolla yleensä merkitystä?

[%sig%]

VM

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja VM » 3.3.2005 14:34

Jos ne koiran leuat alkaa kylmästä täristä jäisen linnun kanssa.....:)

SUORITUKSEN KAUTTA TYYPP

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja SUORITUKSEN KAUTTA TYYPP » 3.3.2005 15:41

Joo ja nimen omaan se puukapla on yksi pahan alku ja juuri siihen puremiseen.
Jätä se pois ja tilalle jokin oikea noutoesine.

[%sig%]

Jussi

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Jussi » 3.3.2005 15:57

Tarkennuksena omaan tekstiin, käyttämäni noutoesine on tuollainen keskeltä ohuempi ja reunoista paksumpi pölkynpätkä. En ole kyllä huomannut että koira olisi tätä pahemmin pureskellut noudon aikana. Mitään keppejä tai karahkoita en ole käyttänyt, niitä se ulkona vapaana ollessa pureskelee usein omia aikojaan. Olisiko kuitenkin parempi jos hommaisi sellaisen kaupan kangaspäällisen noutoesineen? Tottuisi kantelemaan vähän pehmeämpiäkin esineitä?

[%sig%]

Arse

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Arse » 3.3.2005 18:49

Ekaa seisojaa viedään itsekkin eteenpäin, noutajia aikaisemmin ollut. Karkean kaavan mukaanhan koira noutaa vaikka, kaljapullon autosta, jos siihen halutaan mennä.

Itse olen käyttänyt ns. kangasdamia, mihin on köytetty pari siipeä, tai sitten ehdalla linnulla.

Kokeile, jos sun mielestäsi koirallesi sopii, meinaan että jos on mahdollisuus onnistua.

Sulata se telkkä kunnolla, pyydä joku laittamaan lintu tiettyyn paikkaan vähän ennen kuin tulette paikalle, lenkitä / juoksuta koira puhki, tule linnun luo niin että koira löytää sen ja itse näet tilanteen, kun koira linnulla KÄSKE "nouda", ja jos nouto onnistuu, kehut niin perkeleesti. Etuna myös sekin että hurtta oppii, että kaikki löydetyt tuodaan myöhemmin ilman erillistä käskyä.

Älä kiirehdi luovutusta, mutta toimi kuitenkin nopeasti. Istumisen voit opettaa sitten myöhemmin, sitten kun koira on oppinut kantamaan lintua.

Ajattele ensin, mitä meinaat tehdä, ja mihin luulet koirasi kykenevän. Auttaa paljon.

Petteri_N

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 3.3.2005 22:32

Luepa Jussi tuolta alempaa tuo "Riistan pureminen" -keskustelu. En halua masentaa, mutta voi olla pitkä tie vastassa...

P.S. Pulla, kananmuna ja lenkkimakkara tulevat ehjänä kouraan.

kaaleppi

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja kaaleppi » 4.3.2005 10:34

Otappa pyöreä noin ranteenvahvuinen 40 senttinen koivuhalko. Päällystä se sillä kivasti napsahtelevalla pakkausmuovilla erkkaria apunakäyttäen,ja sitten koko komeus tennissukan sisään nippusiteellä kinni.Tietenkin voi vielä päällystää siivillä yms.Lentää kauas pysyy veden pinnalla, eikä maksa paljoa.

[%sig%]

JoukoB

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja JoukoB » 4.3.2005 11:29

Jussi, kantaako koirasi siististi, jos seuruutat koiraa irti tai hihnassa?
Jos kantaa:Annappa koiran kannella, palkitset siitä koiraa esim sanallisesti tai vähän rapsuttamalla (myös kieltää), älä ota suusta pois alkuun, jos menee ok, alat ottaa luovutuksen koiran kävellessä rinnalla vauhdista ja annat sen takaisin, sitten seuraavaan askeleeseen, istumisen kautta.

Kun koira alkaa tehdä mutustelua vasta ohjaajan edessä, on mielestäni kyse pelkästään isännän & koiran välinen juttu, eli "koulutuksella", kanto-otteen korjausyrityksillä (eteenkään jollain H****N piikkilangoilla ja koirahan kantaa kirjoituksesta päätellen hyvin) asia ei välttämättä mene eteen päin, vaan yhteistyön parantamisella.

Heikki Sarvikivi

Re: Pureminen

Viesti Kirjoittaja Heikki Sarvikivi » 12.3.2005 07:59

Enpä sinänsä ota kantaa, kerronpa vain pari esimerkkiä omistani (paitsi tuo piikkilanka kuulostaa kyllä hurjalta).
Oli joskus -80-luvulla glatthaar, jolle olin päättänyt opettaa pakkonoudon todella viimeisen päälle ja täysin väärin ymmärrettynä. Panin kolme viikkoa kapulaa suuhun väkisin. Piittaamatta siitä, että koira jopa pelkäsikin sitä. Alkoi toimia, ja toimi koiran elämän loppuun asti!
Totuus on, että koira olisi toiminut vähemmälläkin väkivallalla kuin silloin tein. Minun onneni oli, että koira oli suvusta, joka kesti tuonkin isännän tyhmyyven! Sen jälkeen koira oli idioottivarma noutaja. Elämänsä ainoa missi sillä tuli yhdeksänvuotiaana noutaessaan sorsaa. Se oli n parikymmenen metrin päässä minusta, kun kävi mälli ja kuului loiskaus. Lintu putosi, ja koira oli menossa uuteen noutoon, kun kajahti ilmoille eläimellinen karjahdus: LINTU TÄNNE, sitten vasta uutta noutamaan! Tapahtui, kuten olin käskenyt, molemmat tulivat, ja säädetyssä järjestyksessä.

Toinen, päinvastainen tapaus tästä elämästä. Ihminen kun tulee vanhaksi, se laiskistuu. Nykyiselle nuoremmalle nartulleni heittelin pienestä pitäen äidille ammuttuja phasaaneja peltoon. Annoin tytön itsensä löytää, ja kas kummaa, kaikki tuotiin äijälle! Kolme-nelikuinen kakara!
No sain sitten vuosi takaperin iilin opetta Jempsylle pakkonoudon. Tein hienon käärön aiakakauslehdestä ja aloin pukkaamaan sitä Jennyn huuliin.
Kaksi viikkoa tytti sanoi minulle, että kannan kyllä tätä kääröä vaikka maailman ääriin, jos haluat, mutta OTA MINÄ SITÄ EN! Kyllästyin, hain hasaanin pakkasesta, heitin ja kysyin Jennyltä: KELEPAAKO TÄMÄ! Ihmettelevä mulkaus minuun ja phasaani kouraan: oleksiä noudolla tarkottanu tätä?
Jolloin oppitunti minulle oli päättynyt: ÄLÄ KOSKAAN TEETÄ KOIRALLA SELLAISTA, MINKÄ SE OSAA!
Se oli Jennyn opetus minulle, mielestäni vanhalle kanakoiraihmiselle! Mitähän helvettiä nää koirat VIELÄ keksii opettaakaan minulle!

Vastaa Viestiin