vesityö

Keskustelua noudon opettamisesta. Pohjana vanhat viestit.

Valvoja: Maarit Seppänen

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 19.7.2010 12:35

HYVÄ MKO5, täyttä asiaa, joku järjen puhuja täälläkin!

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 19.7.2010 13:07

Lähinnä seuraamis/saalistus- ja noutovaistoa hyödynnetään noudon koulutuksessa. Seuraamisvaisto ärsyttää koiraa lähtemään saaliin perään ja noutovaisto saa koiran viemään saaliin turvalliseen, varmaan paikkaan (joka pitäisi olla ohjaaja)

Esim käyttölinjaisten labradorien jalostuksessa on pyritty vahvistamaan juurikin tuota vietin loppuosan kantamisvaihetta monen sukupolven ajan. Ei haluta voimistaa saalistusvietin alkuosaa, vaan koirat voivat seurata hiljaa ja äänettöminä riistan tiputuksia, eikä myöskään toivota että koira kohtelee riistaa kaltoin: puree tai tapporavistelee sitä. Oikeilla jalostusvalinnoilla voidaan saalisviettiketjun painotuksiin ilmeisesti vaikuttaa.

Luulen että suurin osalla seisojilla työskentelyvire on korkealla jo saalisvietin alkuosassa, joka saa koirat kiihtymään ja ehkäpä ääntelemään jo liikkuvasta/ tippuvasta saaliista. Koirat saattavat odottaa noutolupaa jännittyneinä lihakset täristen ja ladaten suoritusvoimaa. Vastaavasti labradori voi vastaavassa tilanteessa odottaa noutolupaa rauhallisena, rennoin lihaksin, ja kummiskin lähteä noutoluvan saatuaan liikkeelle voimakkaasti.

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 19.7.2010 13:21

Älä älä hilu puhu noutajista, gurut hermostuvat :wink:

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 19.7.2010 13:39

Noutamisestahan mä vaan... :wink:

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 19.7.2010 14:47

MK05 kirjoitti: Tästä olen kanssasi päinvastaista mieltä.
Kaikki koiran kantaminen, jota me ihmiset noutamiseksi sanomme, perustuu koiran luontaiseen kantamistarpeeseen. Kaikki luonnonvaraiset koiraeläimet kantavat luonnostaan. Pentunsa uuteen pesäkoloon, pennuilleen ruokaa, pennut taistelun jälkeen osansa saaliista jne. Koko noudon opetus perustuu tälle luontaiselle taipumukselle.

Ja sellaisen pennun kohdalla, jolla ei tätä tapaa ole, se pitää opettaa. Ja siihen käy lokki aivan yhtä hyvin kuin sorsa tai riekko. Siihen käy jopa se kauhea dami. Jos kerran asia pitää opettaa, niin silloin se pitää opettaa, vaikka avainnipulla.

Eikä millään pahalla, mutta jos puhutaan pelkästä noudosta, niin kyllä seisojan omistajilla olisi syytä ottaa neuvoja vastaan ja muutenkin opikseen noutoon perehtyneiden rotujen harrastajilta.

Mauri Koivuporras
Jokaisella saa olla, ja oikeastaan pitää olla omat mielipiteet, sillä ihminen, joka ei kyseenalaista näissä koirahommissa asioita, ei luultavasti ohjaajana kehity. Jos hyväksyy kaiken sen, mitä joku ”kokeneempi” kertoo, niin silloinhan sitä luottaa siihen kertovaan kaveriin ja hänen taitoihinsa. Eli silloin muovattavaksi tuleekin se koira ohjaajan sijaan. Tässä on iso osa ongelmaa kanakoiran kanssa toimittaessa.

Minäkin olen kanssasi erimieltä tuosta mainitsemastasi kantamistarpeesta/vietistä. Minun mielestäni koiralla ei ole kantamistarvetta/viettiä, vaan se kantaa, kun tulee tarve, ja se on vähän eri asia. Kun sinulla mökki talvella jäähtyy ja sinun täytyy hakea vajasta puita takkaan lämmittääksesi tupaa, niin en minä lähtisi väittämään että sinulla on kantamisvietti, tai että sinulla vain on tapa kanniskella puita.

En mielelläni lähtisi näissä keskusteluissa tuollaisella alentuvalle linjalle. Minä en ole koskaan pitänyt itseäni minään ”guruna” saati suurena sellaisena, Enemminkin pidän itseäni enemmän pohdiskelevana harrastajana, jolla on varaa ottaa oppia jopa koirilta.

Minun mielestäni varsinkin noutajan ja seisojan kohdalla noudossa on isojakin eroja, ja näin siksi, että seisojat kuitenkin vielä ovat huomattavasti selkeämmin metsästäviä koiria kuin noutajat.
Minun mielestäni meillä ei ole kyse noudossa niinkään palvelualttiudesta kuin saaliin tuomisesta ”oman lauman” käyttöön (=lauman huollon tarve koska siitä riippuu yksilönkin tulevaisuus ja hyvinvointi). Jos kyse on palvelualttiudesta niin silloin tuodaan mitä tahansa, jopa niitä dameja. Toki koiriltamme löytyy sitä palvelualttiuttakin vaadittaessa, eli ne ottavat oppia vastaan, opetetut osuudet vain eivät perimään vaikuta mitenkään. Kokeitahan järjestetään perinnäisten taitojen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi, eikö? Ohjaajan kyky kouluttaa koiraa ei mitenkään periydy koiran perimän kautta.

90% nouto-ongelmista on ohjaajan aiheuttamia. Olen samaa mieltä.

Kyllä seisoja on koira siinä kuin kaikki muutkin koirat, mutta seisovana metsästyskoirana se on kyllä ”kunkku” omassa lajissaan (olkoon noutaja sitä omassa lajissaan). Oli sitten kyse ”kuumista” tai kylmistä ”seisojista”. Noutakoon noutajat minun puolestani vaikka auton kampiakseleita, mutta pitäydytään me seisojien kanssa vain riistassa. Seisojan ei mielestäni tarvitse olla noudossa niin monipuolinen kuin noutajan, riista pitää kuitenkin hoitaa talteen. Olenkin joskus jo mielipiteenäni tuonut esiin, että jos noutoa pitää monipuolistaa nykyisestään, niin jätettäköön se noutajien tehtäväksi.

Seisojallakin noudossa on koemuodossamme osia, jotka sille pitää opettaa. Mutta mietippä pitäisikö pennulla jo olla tuollainen nouto-ominaisuus. Yleensähän lauman koko toiminta perustuu suvunjatkamiseen ja sen turvaamiseen, eli työtä tehdään pentujen eteen, niiden hyvinvoinnin ja ravinnontarpeen tyydyttämiseksi. Metsästääkö pentu? Mistä se saisi noudettavaa saalista, kenelle se sen veisi, kun kuitenkin pentujen ravinnonsaannin turvaaminen on emokoirien päätehtävä? Minun mielestäni nuortenluokka voitaisiin mennä jopa ilman nouto ja vesityöosuuksia, mistä sitä todellista noudettavaa nuortenluokan koiralle muodostuu, kun sille ei kuitenkaan mitään pudoteta? Tuossa koiran kehityskaaressa pitää tietenkin muistaa, että meillä on metsästysajat, villillä koirilla ei sitä ole rajattu.
Tuo vanhojen harrastajien sanoma, että jos se ei ennen nouda, niin kyllä se ensimmäisen pudotetun linnun noutaa, pitää aika usein paikkansa, koska se on lähempänä koiran normaalia kehityskulkua metsästyksen osalta (jos ohjaajalla on malttia odottaa).

Tuosta luontaisuudesta, Monesti (ainakin aikanaan) nuorten vesityön kanssa saattoi olla ongelmia kapulalla tai damilla, mutta samassa kokeessa kun samalle koiralle suoritettiin avoimen vesityö riistalinnulla, se monasti onnistui ilman mitään ongelmia täysin pistein. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa joudutaan erottelemaan opetettuja ja luontaisia taipumuksia juuri tuon noutokohteen valintamahdollisuudella, mene ja tiedä.

Tuossa noudossa kun tuo koulutus näyttelee usein melko suurta osuutta (riippuen tapauksesta ja ohjaajasta) niin juuri siksi mielestäni olisi hyvä että riittäisi kun koira on vesityön suorittanut hyväksyttävästi, ja saanut siitä passin joka oikeutta osallistumaan varsinaiseen kaer-kokeeseen. Voittajaluokan jälki riistalinnulla suoritettuna tietenkin tulee säilyttää (mielellään pienin muutoksin) Voittajaluokan vesityöhön en tässä ota kantaa.

Tämä kirjoitukseni tarkoitus ei ole ottaa kantaa siihen etteikö lokkia voisi käyttää noudon ”vahvistamiseen”. Siihen sen tarkoitus on ottaa kantaa, onko lokki tai varis luonnollinen noutokohde seisojalle. Yleensä kun otetaan askel johonkin suuntaan, niin myös toinen askel aikanaan otetaan samaan suuntaan ja se ei ehkä tässä tapauksessa olisi jalostuksen kannalta mielestäni perusteltua.

Älä ystävä hermostu, mutta jos kirjoitukseni kaikesta huolimatta loukkaa vaikka se ei ole tarkoitukseni, niin se luultavasti johtuu tavastani kirjoittaa ja esiintuoda asioita, ja siitä että nimeni on Seppo Lehtovirta ja olen kaukana ”Gurusta”.
Mielipiteitä saa ja täytyy olla, ajatteli valtavirta (tai Lehtovirta) mitä tahansa. Mutta kehityksen ohjaajien suhteen kannata antaa pysähtyä, päinvastoin siihen pitäisi satsata ja nimenomaan laatuun. Eli ohjaajien kouluttajiksi pitäisi saada enemmän sellaisia joilla on enemmän taitoa kuin tahtoa ymmärtää koiran perinnäisiä taipumuksia, sillä jos asetelma on päinvastainen niin silloin mennään väistämättä perä edellä puuhun, eikö?
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 19.7.2010 15:58

Luonnollisuuden tai epäluonnollisen noudettavan määrittää ihminen tässä tapauksesssa ajatuksissaan, jolloin tämä keskustelu saa hupaisen luonteen.

Puhut emän ja lauman työstä pennun hyväksi, OK, mutta sitten lopetat ajatuksen, puuttuen "pennun metsästykseen", siinä menee väärin.
Pentu ei metsästä, se vasta harjoittelee :idea:, tuosta on hyvä jatkaa teoriointia.
Parhaat kouluttajat ovat henkilöitä, joilla on koiranlukutaito ja sitä mukaa muokata koulutusta, ei mitään teoriitikkoja perinnäisistä taipumuksista, tai tietyn koulutuskaavan oppineita.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 19.7.2010 17:03

Seppo Lehtovirta kirjoitti: Metsästääkö pentu? Mistä se saisi noudettavaa saalista, kenelle se sen veisi, kun kuitenkin pentujen ravinnonsaannin turvaaminen on emokoirien päätehtävä? Minun mielestäni nuortenluokka voitaisiin mennä jopa ilman nouto ja vesityöosuuksia, mistä sitä todellista noudettavaa nuortenluokan koiralle muodostuu, kun sille ei kuitenkaan mitään pudoteta?
JoukoB kirjoitti:sitten lopetat ajatuksen, puuttuen "pennun metsästykseen", siinä menee väärin.
:?: :?: :?: Noinko tuo ylläoleva kirjoitukseni on ymmärrettävissä? Jos näin on, minun on ilmeisesti oltava huomattavasti tarkempi ennen tekstieni esilleasettamista. :roll:
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 19.7.2010 21:52

En nyt oikein saa otetta tuohon kirjoitukseesi, Seppo.
Mutta jos mennään ihan käytännön asioihin, niin....
Käsittääkseni tässä keskustelussa on puhuttu noudosta ja siinä lokin käytöstä.
Koirahan noutaa joko luontaisesti tai sitten se on siihen opetettu. Missä vaiheessa se noutamisen=tavaroiden kantelun aloittaa, riippuu koiran perimästä. Toiset aloittaa sen heti pikku pentuna, toiset vasta pakkonoutona opetettuna, karrikoidusti sanottuna. Siihen väliin mahtuu monta variaatiota.
Mitenkä tämä taipumus tai tapa sitten eroaa rotuna noutavilla koirilla (en puhu nyt noutaja-roduista) ja seisovilla koirilla. Minun kokemukseni mukaan ei mitenkään. Kolmekuinen springeri tuo harmaalokkia täyttä päätä omaehtoisesti, vaikka lokki on isompi. Samoin tuo seisoja samaa lintua, vaikka sitä ei ole koskaan sille suuhun pistetty. Molemmissa tapauksissa lintu on viety pennun tietämättä maastoon piiloon ja pentu on sen hakuun pistettynä "vahingossa" löytänyt.
Mitenkä tähän tosiasiaan sitten liittyy / sopii tämä kirjoituksesi, niin sitä en saa päähäni.
Minun mielestäni varsinkin noutajan ja seisojan kohdalla noudossa on isojakin eroja, ja näin siksi, että seisojat kuitenkin vielä ovat huomattavasti selkeämmin metsästäviä koiria kuin noutajat.
Minun mielestäni meillä ei ole kyse noudossa niinkään palvelualttiudesta kuin saaliin tuomisesta ”oman lauman” käyttöön (=lauman huollon tarve koska siitä riippuu yksilönkin tulevaisuus ja hyvinvointi). Jos kyse on palvelualttiudesta niin silloin tuodaan mitä tahansa, jopa niitä dameja. Toki koiriltamme löytyy sitä palvelualttiuttakin vaadittaessa, eli ne ottavat oppia vastaan, opetetut osuudet vain eivät perimään vaikuta mitenkään. Kokeitahan järjestetään perinnäisten taitojen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi, eikö? Ohjaajan kyky kouluttaa koiraa ei mitenkään periydy koiran perimän kautta.
Siinä olemme yhtä mieltä, että kouluttajan taidot eivät periydy.
Mistä se tuomari sitten erottaa puolitoista vuotiaan nuortenluokan koiran työskentelystä vesityössä sen, kummastako on ko. yksilön kohdalla kyse, perinnäisistä taidoista vai opetetusta asiasta?
Minun mielestäni ei mistään. Niin tarkkasilmäistä tuomaria ei olekaan.
Kyllä seisoja on koira siinä kuin kaikki muutkin koirat, mutta seisovana metsästyskoirana se on kyllä ”kunkku” omassa lajissaan
No tämä nyt lienee sanomattakin selvää. Siihenhän se on jalostettu.Mutta onko se kunkku jäniksen ajossa tai linnun haukkujana? Meinaan vaan, että jokainen koirarotuhan on "kunkku" siinä työssä mihin se on jalostettu.
Mutta kun me nyt puhumme noudosta, niin onko seisoja siinäkin mielestäsi kunkku?
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei seisojan tarvitsekaan olla spesialisti noutajana, siihen on jalostettu muita rotuja. Mutta kyllä se lintu pitää tulla ukolle käteen ilman helvetinmoista "pidä, pidä, pidä" -mantraa vesikokeen viiden metrin matkalla, jonka se joutuu kuivalla maalla sitä raatoa kantamaan. Vai oletko eri mieltä?

Mitä noihin viittauksiisi alentuvalle linjalle lähtemisestä ja minun hermostumisestani tulee, niin äläpä huoli. En ole vielä aikonutkaan hermostua enkä kyllä kokenut kovin alentuvakaan olleeni. Seisojan kouluttamisesta yleensä olen vielä montaa neuvoa vailla, mutta koiran noutamaan saamisesta en usko täältä apuja saavani. Ei sillä, että olisin siinä kaiken oppinut, mutta kyllä minä siihen haen neuvoja aivan muualta.

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 20.7.2010 13:04

Missä vaiheessa pentu aloittaa tavaroitten kantamisen, perimästä kiinni?
Mielestäni kaikki koirarodut leikkivät tavaroilla pentuna ja kyse on vain mahdollisuudesta ja vahvistamisesta.
Kunkuista en tiedä, mutta näillä meidän monenkarvaisilla ystävillämme on valtava kapasiteetti myös toimia loistavina noutajina, eikä vesityössä käytettäväksi tullut lokki horjuta sitä suuntaan tai toiseen, eikä horjuta ns arvoriistannoutoa :lol: tai metsästystä, joittenkin mielenrauhaa vain horjuttaa.

Mauri Koivuporras
REPPUKOIRA!
Viestit: 110
Liittynyt: 21.2.2007 13:34

Viesti Kirjoittaja Mauri Koivuporras » 20.7.2010 14:09

Missä vaiheessa pentu aloittaa tavaroitten kantamisen, perimästä kiinni?
Niin, ehkä pitäisi sanoa jalostuksesta.(Vaikka perimäänhän se jalostus pyrkii vaikuttamaan)
Kaikkien koirien en ole nähnyt yhtä innolla tavaroita kantavan. Esim. suomen pystykorva ja suomen ajokoira ovat olleet rotuja (mitä itselläni on ollut), jotka eivät pentuina kauheasti kannelleet, jos vertaan noihin noutamiseenkin jalostettuihin rotuihin.
Kaikki pennuthan toki leikkii tavaroilla, mutta erojakin roturyhmittäin näkyy.
Tuosta seisojien kapasiteetista olen Joukon kanssa aivan samaa mieltä. Jos se nouto jostakin tökkii, niin ohjaajasta, kuten tuolla jo aiemmin totesin.

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 21.7.2010 08:30

MK05 kirjoitti:
Missä vaiheessa pentu aloittaa tavaroitten kantamisen, perimästä kiinni?
Niin, ehkä pitäisi sanoa jalostuksesta.(Vaikka perimäänhän se jalostus pyrkii vaikuttamaan)
Kaikkien koirien en ole nähnyt yhtä innolla tavaroita kantavan. Esim. suomen pystykorva ja suomen ajokoira ovat olleet rotuja (mitä itselläni on ollut), jotka eivät pentuina kauheasti kannelleet, jos vertaan noihin noutamiseenkin jalostettuihin rotuihin.
Kaikki pennuthan toki leikkii tavaroilla, mutta erojakin roturyhmittäin näkyy.
Tuosta seisojien kapasiteetista olen Joukon kanssa aivan samaa mieltä. Jos se nouto jostakin tökkii, niin ohjaajasta, kuten tuolla jo aiemmin totesin.
Olen kyllä samaa mieltä. Katsellut muutamien seisojien ja suomenpystykorvan ja beaglen kasvua ja ero on silmiin pistävä. Pystis ja beagle lähinnä pureskeli kaikkea pentuna mutta eivät olleet innokkaita kantajia eivätkä oikein innokkaasti halunneet "jakaa noutokokemusta" ihmisen kanssa.
Seisojat sen sijan kanniskelevat koko ajan kamppeita ja tuovat ne mielellään omistajalle.
Tuosta lokin noutamisesta tulee mieleen että ehkä me ihmiset tehdään siitä koirille ongelma kuvittelemalla että lokki on koiralle vastenmielinen ja että koira toisi mieluiten vain arvolintuja jos saisi valita. Niinköhän meidän koirat osaavat tehdä niin jyrkkää rajaa että tietävät mikä on "arvolintu" ja mikä on "haaskalintu", eiköhän se ole niille opetettua siinä tapauksessa. :)

Mika Harju
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 46
Liittynyt: 24.12.2006 13:46

Viesti Kirjoittaja Mika Harju » 21.7.2010 11:14

Olen kyllä samaa mieltä. Katsellut muutamien seisojien ja suomenpystykorvan ja beaglen kasvua ja ero on silmiin pistävä. Pystis ja beagle lähinnä pureskeli kaikkea pentuna mutta eivät olleet innokkaita kantajia eivätkä oikein innokkaasti halunneet "jakaa noutokokemusta" ihmisen kanssa.
Seisojat sen sijan kanniskelevat koko ajan kamppeita ja tuovat ne mielellään omistajalle.
Tuosta lokin noutamisesta tulee mieleen että ehkä me ihmiset tehdään siitä koirille ongelma kuvittelemalla että lokki on koiralle vastenmielinen ja että koira toisi mieluiten vain arvolintuja jos saisi valita. Niinköhän meidän koirat osaavat tehdä niin jyrkkää rajaa että tietävät mikä on "arvolintu" ja mikä on "haaskalintu", eiköhän se ole niille opetettua siinä tapauksessa. Smile.
+1. Ja onko se mätänevä raato joita koirat niin mielellään isännälleen kantelevat jotenkin paremman makuinen kuin paljon parjattu lokki??

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 21.7.2010 13:32

Minullakin on tuossa ajokki, joka vie ohjaajan kaadolle ellei jänis muuten löydy ja sekin on toiminut täysin opettamatta ja oma-aloitteisesti. Tuota hommaa ei koskaan ole mitenkään edes yritetty vahvistaa, silti se edelleenkin toimii. Eli saalis talteen, siitähän noudossakin on kyse.
Myös eräs vanha kokenut (+ merkkistä kokemusta omaava) kanakoiraharrastaja kertoi, miten hänen ajokoiransa eräässä tapauksessa toi hänelle kaatamansa jäniksen, jota hän itse ei löytänyt. Hän syystäkin ylpeänä kertoi siltä seisomalta myöntäneensä koiralle tapauksen johdosta ”ritarin arvon”.

Eli olisikohan asia kuitenkin niin, että noiden tiettyjen koirarotujen kanssa yleensä toimitaan aivan eri tavalla kuin seisojien kanssa. Yleensähän nuo ovat pitkälti tarhakoiria. Meillä ja tuolla kertomallani kaverilla myös ajokit ovat samassa asemassa kuin seisojatkin, paitsi että niille ei opeteta mitään erityisiä vinkeitä, vaan mahdollisuudet luodaan kehityksen mukaan ja eteenpäin mennään koiran ehdoilla eikä ohjaajan pakonomaisen tarpeen mukaan..

Lähes kaikki eläimet suorittavat tuon noudon, eli ruokkivat pentunsa ja tarvittaessa huolehtivat lauman ruokahuollosta. Mutta en tiedä rotua, jossa pennut ruokkisivat aikuisia, se ei mielestäni kuulu minkään rodun kehityskaareen. Monen rodun pennut kyllä leikkivät ja siirtelevät jotain hyödytöntä, mutta täytyyhän niillä jotain toimintaa olla, että aika kuluu. Mistään noudosta ei kuitenkaan mielestäni ole kyse.

Oikein kun kaivelen muistilokeroitani niin muistaisin nähneeni jopa muutaman kissankin, joka on kantanut kotiin hiiriä, joita ei ole itse jaksanut syödä. Tänäkin päivänä meillä tytön kissat joskus tuovat ”ylimääräisen murkinan” sisälle tarjolle. Mutta eivät ne tuo mitään kapuloita tai eläimiä, joita ne eivät itse syö. Eli kaikilla eläimillä nouto perustuu tarpeeseen ja lauman huoltoon, ei siihen mitään viettiä tarvita. Jos se perustuisi viettiin, niin silloinhan ne kuljettelisivat tavaroita vaikka siihen ei tarvetta olisi. Usein tuo tavaroita kanniskelemalla tapahtuva huomion kerjääminen jo tulkitaan noudoksi. Lähes kaikki ”sohvakoiratkin” leikkivät palloleikkejä, eivätkä siitä huolimatta koskaan suorita todellista noutoa, vaikka siihen mahdollisuus annettaisiinkin.

Ei se lokki nyt niin paha ole, mutta ei se kyllä mielestäni luonnollinen noutokohdekaan ole, mutta kyllä se silti damin voittaa.
Niin kuin jo sanoin, ja edellä olevista kirjoituksistakin on nähtävissä, niin vesityössä ei kovinkaan usein ole enää mitään jalostuksellista, vaan se alkaa olla puhtaasti opetettu osuus, samaan viittaisi tuo lokin hyväksyminenkin vesityössä. Eli vesityöpassilla varsinaisiin kokeisiin, jotka kuitenkin suurimmalta osalta vielä voidaan ajatella toimivan jalostuksellisuuden mittarina.

Mikä todellinen ongelma noudon haluttomuus voisi olla roduilla, joista iso osa joudutaan pudottamaan alemmalle laatuarvostelusijalle yli-innokkaan noutotaipumuksen takia todellisessa riistatilanteessa?

Meillä ei muuten Mika koirat kantele mitään ylimääräisiä, ensimmäinen koira kantoi, mutta se tulikin opetettua ja vahvistettua sille. Eli olisikohan se tuosta kiinni?
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 21.7.2010 13:49

Seppo Lehtovirta kirjoitti:


Ei se lokki nyt niin paha ole, mutta ei se kyllä mielestäni luonnollinen noutokohdekaan ole, mutta kyllä se silti damin voittaa.
Mitäs pahaa siinä damissa sitten on?
En tiedä muistanko oikein mutta tehtiinkö ennen muinoin nuortenluokan vesityö jollakin puukapulalla. Taidan muistaa väärin !
Damilla on helppo opettaa koiralle nouto. On aina saatavilla, eikä tarvitse pakastaa ja sulattaa. Jos koiralla ei ole riistan kanssa ongelmia niin koulutukseen riittää aivan hyvin dami.

Meillä oli aikoinaan Suomen pystykorva, joka tuli opetettua myös noutajaksi. Muuten toimi hyvin, mutta ote oli liian kova. Tahtoi olla teeren täkkälihat aina pilalla.
Muutaman kerran olen ollut noutajan kanssa etsimässä appi-ukolla hänen ampumaansa jänistä, jonka ajokoira on "noutanut" ja laittanut piiloon. Ei saanut ritarin arvoa se ajokki.

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 21.7.2010 14:07

Seppo Lehtovirta kirjoitti:
Eli olisikohan asia kuitenkin niin, että noiden tiettyjen koirarotujen kanssa yleensä toimitaan aivan eri tavalla kuin seisojien kanssa. Yleensähän nuo ovat pitkälti tarhakoiria.
Mä arvasin että joku heittää ton argumentin :) Mä oon huvikseni opettanut meidän pystikselle sitä sun tätä ja kyllä se on ihan erilainen kun nuo seisojat. Ja se asui koko nuoruusajan sisällä, kunnon häkin/tarhan se sai vasta vuoden ikäisenä. Kyse on tietenkin hyvin pitkälle myös halusta palvella omistajaa, ei pelkästään noutotaipumuksesta. Mutta ei meidän (eikä monen tutunkaan) pystis silti ole mikään innokas "kantelija", verrattuna meidän seisojiin. Kantamista olisi voinut pystikselläkin vahvistaa mutta kun sitä esiintyy niin vähän niin ei ole mitä vahvistaa. Eikä sitä kiinnostanut pentuna noutaa saalisleikkien tahi pitoharjoitusten kautta, toisin kun seisojat jotka on helposti innostettavia. Mutta toki, tiedän esim. hirvikoiria jotka noutavat vaikka mitä :D
Seppo Lehtovirta kirjoitti:
Ei se lokki nyt niin paha ole, mutta ei se kyllä mielestäni luonnollinen noutokohdekaan ole, mutta kyllä se silti damin voittaa.
Mua kiinnostaa kauheasti tuo että mikä on luonnollinen noutokohde? Siis kuka on määrittänyt ja millä tavalla määrittänyt, että mikä on koiralle "luonnollinen" noutokohde? Kirjoitit Seppo että koira noutaa tarpeesta mutta jos koiralla on nälkä ja se löytää lokin niin eikö se silloin voisi "noutaa" sen ja syödä se? Vai onko koirat jo niin pitkälle jalostettuja että ne muka tietää mikä niille on "luonnollinen" noutokohde riippuen siitä onko ne seisojia, hirvikoiria tai jäniskoiria? Jos mun koira siis noutaa lokin niin onko se "luonnoton"? Mä kyllä luulen että tässä taas meidän ihmisten taholta määritellään vähän liikaa ;) Hauskempaa niitä on vain seurata ja yllättyä :)

Vastaa Viestiin