se on mettäkoira..

[markoa]

pohjustuksena aiheelle pari kommenttia tuolta kva keskustelusta:

Niin harrastajien kuin varmaan tuomareidenkin näkemykset haun riittävästä laajuudesta ja vauhdistakin vaihtelevat käsittääkseni enemmän kuin minkään muun osasuorituksen kohdalla

Puskanuohooja vai mikä se oli. Laajasti viilettelevä koira, jota ei näe kuin pitemmillä suorilla on ilmeisesti se mitä halutaan.
Haun laajuus on nimenomaan se kysymys mikä metsäsuomessa metsästävää metsämiestä askarruttaa.

Hyvää metsäkoiraa ei tarvitse seisonnalta etsiä, mutta se kuitenkin löytää linnut. Miten tämä on mahdollista maastossa, missä näkyvyys on huono ja linnut harvassa? Miten on mahdollista että tiheiden riistakantojen pelloilla koira tarvitseekin laajempaa hakua, kuin harvan riistatiheyden metsässä?

Vai onko tuo kuiten, että haussa pitää pystyä arvioimaan muutakin kuin vauhtia ja laajuutta?

[Petteri Nissinen]

Yksi tärkeimpiä (haun) ominaisuuksia peitteisessä maastossa on yhteydenpito ja haun säännöllisyys. Yhteydenpidon merkitys korostuu nimenomaan peitteisessä maastossa. En tarkoita säännöllisyydellä sitä, että koira hakee äksiisi siksakkia vaan, että ohjaaja tietää miten koiralla on tapana liikkua. Se ei tee "ikäviä yllätyksiä" haussa. Laajuus ei mielestäni ole ongelma, vaan haun epämääräisyys.

Metsä on maasto, jossa ohjaaja ja koira ovat ehkä lähimpänä sitä kanakoirametsästyksessä usein puhuttua "metsästävää paria". Kun koira on suurimman osan ajasta näkymättömissä, niin koiran ja isännän yhteistyön on oltava saumatonta ja luottamus molemminpuoleista.

[markoa]

Olen samaa miltä Petterin kanssa ettei haun laajuus ole metsässä ongelma, ellei se ole kohtuuttomalla tolalla. Kyllähän metsässäkin koiran tulee kulkea että sillä on mahdollisuus löytää lintuja. Enemmän mie olen nähnyt pellolla koulutettuja koiria joilla ei kulku metsämaastoon riitä (varsinkaan puskiin), kuin toisinpäin. Tosin häätyy myäntää ettei tuolla pelloilla ole tullu niin hirvittävästi hiippailtua.

[mauri harju]

Mielestäni avoimen luokan koiran haku metsässä on sopivan laajaa kun ohjaaja kävelee suoraan ja koira hakee etumaastossa niin ohjaaja tietää kummalla puolella "keskiviivaa" koira on. Voittajaluokan haku voi olla paljon laajempaakin, koska koiran tulee tiedottaa löydöistään. Muutamilla voittajaluokan ohjaajilla on kumma tapa pyrkiä etsimään koiraansa, jos sitä ei ala kuulua. Tuomarina en ole tätä suvainnut, koska sehän eliminoi tiedotuksen jalon ajatuksen kokonaan. Nuortenluokan koirien kanssa saa olla tarkkana metsässä, ettei koira ala pelata "omaan piikkiin" ohjaajan näkymättömissä. Todettakoon vielä, että suurin moka ohjaajalta on vihellellä nuorta tiedottamatonta koiraa kun se on "varmaan linnulla". On suuri vaara, että koira tökkää linnun ilmaan seisonnalta pillityksen seurauksena ja palaa ohjaajan luo muina miehinä.