Hyvä haku

[Markku Viitala]

Heikki Pölläsen "nimihaussa" mainitsema "pystykorvahaku" särähtää, koska perinteisesti pystykorvamies on saanut kävellä omaan tahtiin haluamaansa suuntaan ilman pilliä(!), koira haki linnut ja huolehti, että isäntä pysyy haukun kuuluman päässä. Näin, koska tiedottaminen ei kuulu suomenpystykorvalle, kun lintu on haukussa.
Mutta asiallisesti kuvaat haun eri muotoja niin, että tällainen tököttäjärookiekin ymmärtää.
Koesäännöt (niin kanakoira- kuin erityisesti pystykorvapuolella) edellyttävät, että koira löytää linnut eikä ns. ryhmän karkoituksia saa tulla, jos aikoo kokeessa tai kisassa pärjätä. Tuulet ja maastot ovat myös usein kaikkea muuta kuin suotuisat. Tämä johtaa helposti kuvaamaasi hakutapaan. Ryhmä ei uskalla karkoitusten pelossa liikkua.
Käytännön metsästyksen kannalta joku karkkolintu silloin tällöin ei ole niin vaarallista, kun koira hakee aktiivisesti ja haku etenee. Jos koira vielä osaa erityisesti metsämaastossa sovittaa hakulaajuuden isännän mieleisksi niin mikäs on metsässä kävellessä.

Puskien ja erilliskohteiden haku ohjeen mukaan on sitten oma juttunsa.

Aikanaan Favorinin kuuluisa karhukoira Roopenpoika Piki haki "aluehakua" kun autosta noustiin. Isäntä viittasi kädellä suunnan ja koira haki noin puolen tunnin lenkin, jos ei hirveä löytynyt isäntä vinkkasi vastakkaisen suunnan. Jos vieläkään ei haukkua alkanut kuulua (useimmiten alkoi) niin todettiin, ettei aluella ole hirviä ja vaihdettiin paikkaa.

[kauhanen]

ompa täällä hiljaista nykyään, edes kunnon kinoja ei synny
tuli mieleen tässä keskustella hausta, nimittäin musta tuntuu että se mukava yhteinen kävelyretki ja koiran työskentelyn katselu, joka mielestäni on homman ydin, alkaa nykyään unohtua, toisaalta sitten on koiria jotka eivät hae pätkääkään, samaan lopputulokseen pääsee pomppulintuja ampumalla.
elikkä kokeissa lasketaan koira irti, joka häipyy johonkin ja omistaja sekä tuomari seisoo paikalla odottaen 15 minuuttia koiraa tiedotukseen, on muuten pitkä aika, eikä isäntä taatusti määrää suuntaa eikä vauhtia niinkuin Jan tuolla kertoili, samaa rataa mennään koko päivä.
muistan kuinka aikoinaan Maljasen Paavo moitti koiraa joka haki missä haki ja kovaa, minä purnasin vastaan, kun Paavo sanoi sivulla olevan hyvän pakettipellon olevan oiva kohta näyttää hänelle ns "kouluhaku", sittemmin silmäni aukesivat ja onhan se hienoa katsella kun koira ensin käskystä rajaa hakunsa tiettyyn paikkaan ja myöhemmin pikku vinkistä tajuaa sen itse tehdä.
tällä hetkellä en ole enään siellä metsässä/pellolla/tunturissa pelkästään ampumassa lintuja joka varmasti hoituu hyvin alussa kertomallani koiralla, ihan takuulla toimii, mutta haluan nykyään seurata koirani toimia ja taivastella luontokappaleen hienoa liikkumista ja vainun saatuaan linnulle menoa,............. tai olisko mulla tällä hetkellä pikkusen suppeasti hakeva koira?

kari

[Jan Kankkonen]

Kyllähän asia juuri näin on, eli kyllä koiran hakua pitää pystyä jotenkin seuraamaan on kyseessä sitten minkä luokan tai rotuinen koira tahansa. Onhan se tosiaankin mukavaa seurata kun koira saa linnun hajun nokkaansa ja miten se linnulle sieltä nousee. Koira jota joutuu jatkuvasti odottamaan ja etsimään aiheuttaa lähinnä stressiä eikä rentouta niin kun metsällä kulkemisen pitäisi.
Avomaastossa koira saa toki kulkea laajastikin, kuitenkin niin, että kiikareita ei tarvitse kuljettaa sen takia mukana.

[Heikki Sarvikivi]

[Seppo Koivula]

Haku

WCH Sharon de Saboya

http://www.youtube.com/watch?v=LBYhpEzMYCM

Kastor DB. Braco Aleman Kurzhaar De Rio Seco

http://www.youtube.com/watch?v=er-csxLJ11s&NR=1

De Rio Seco. Bracos Alemanes - Kurzhaar

http://www.youtube.com/user/derioseco