sileäkarvainen- vai lyhytkarvainen saksanseisoja?

Keskustelua erästyksestä yleensä. Täällä voisi käydä keskusteluja koira-aiheiden ulkopuolella. Tarinoita ja turinoita harrastukseen liittyen.

Valvoja: Maarit Seppänen

sanaton

sileäkarvainen- vai lyhytkarvainen saksanseisoja?

Viesti Kirjoittaja sanaton »

Ärsyttääkö ketään muuta lk saksanseisojan omistajaa se ku ihmiset puhuvat sileäkarvaisesta saksanseisojasta, mua ärsyttää ja kovasti :evil: ,tosin korjaan kyllä asian heti.
Toisaalta eihän tuo asia ole nyt niin kauhean vakava,mutta kuitenkin :wink:

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen »

vuan annetaan sen olla asiaa tietämättömien luulo,korjataan aina asiaa niin saahaan ihmetteleviä ilmeitä :wink:
kyllä se ihmisten "tietämättömyys" joskus ärsyttää.

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko »

Onkos tuolla niin väliä, sileetähän se karva kuitenkin on... :lol:

Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen »

Karkean vastakohta kun tuppaa olemaan sileä, niin siitä se ajatus sitten lähtee. Harvampi immeinen kun tuntee pitkäkarvaista saksanseisojaa josta saataisiin vastakohta lyhytkarvaiselle.

Mutta kun ajattelee sileäkarvaista noutajaa niin ööö mites nää karvanlaadut sitten meneekään..? Kuka keksii kiharakarvaisen saksanseisojan, tai saksankarvattomanseisojan..? :?
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg »

Meillä oli tässä taannoin oikein väittely siitä onko sileäkarvaista saksanseisojaa olemassa. Näinhän se menee että karkkarin vastakohta olisi mieluusti sileä. :D
Noutajissa se sileäkarvainen on se jolla on pitkää karvaa ja labradori tai chessi olisi sitten karkeampi karvainen. Keltainen labradori mielletään monesti kultaiseksi noutajaksi ja kiharakarvaista ei kukaa tunnista noutajaksi. Paras kommenti mitä olen kuullut liikkuessani kiharan kanssa maailmalla oli kun eräs pikkulikka tokaisi: Katso äiti, PÄSSI ! :P

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Meillä on karkeakarvainen mäyräkoira,joka on turhan sileäkarvainen. :wink:

Eija Rantanen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 63
Liittynyt: 22.11.2005 18:57
Paikkakunta: Toijala

Viesti Kirjoittaja Eija Rantanen »

Hei Hilu, tuo oli päivän paras! Oli pakko nauraa ääneen... :lol:

Heikki Pöllänen
REPPUKOIRA!
Viestit: 151
Liittynyt: 24.11.2005 18:49
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen »

Lyhytkarvaista saksanseisojaa kutsuttiin aikoinaan yleisesti sileäkarvaiseksi saksanseisojaksi. Nimitys löytyy mm. useista vanhoista koirakirjoista. Se tieto ei ole minulle tullut vastaan kuinka ja koska nimitys on muutettu ja kuinka "virallinen " se on ollut, mutta olettaisin että muutos on tapahtunut 1950-1960 luvulla. Eli tuota vanhaa perua lienee nykyisinkin kuultu nimitys. Oikaistahan asian voi sen kuullessan, mutta ei siitä kai kovin suurta murhetta kannata kantaa?

Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen »

Hilu kirjoitti:Paras kommenti mitä olen kuullut liikkuessani kiharan kanssa maailmalla oli kun eräs pikkulikka tokaisi: Katso äiti, PÄSSI ! :P
*reps* :lol: Mulla tää nimimerkkikin juontaa alunalkaen siitä että joku pikkulapsi kirkaisi karkkarin nähdessään, "HUI! SUSI!" Siitä lähti seisojan nimittäminen susihukkaseksi, jota yllättävän moni ventovieraskin on tokaissut että "mitä sushukka" :D
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Lars Lönnström
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 14
Liittynyt: 23.11.2005 08:31
Paikkakunta: Pargas

Viesti Kirjoittaja Lars Lönnström »

Katso äiti, PÄSSI !
Meillä karkkarin kanssa vähän samanlaisia kokemuksia:

Kato äiti, noi kulkee hevosen kanssa!

Eija Maaninka
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 47
Liittynyt: 24.11.2005 07:52
Paikkakunta: Kanta-Häme/Rovaniemi/Kemijärvi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Eija Maaninka »

Tähän on nyt ihan pakko jatkaa, kun meidänkin karkeakarvainen oli muinoin jotain ihan muuta, kuin koira; Kerran rullaluistinlenkillä "taukoiltiin" kiskan terassilla jäätelöllä. Koirallekin vesikuppi kannettiin kuonon eteen..ja siinä tuo autuaan väsähtäneenä köllötteli, kun paikalle tuli äiti pikkumuksunsa kanssa...muksu jähmettyi terassin portaille, ja tokaisi silmät pyöreinä äidilleen, että kato APINA!!! Kiesus, että siinä oli naurussa piteleminen. Siitäpä lähtien Sasan hellittelynimi on ollut apina...
järkevämminkin aikansa voisi käyttää, en vain ole vielä keksinyt miten..

Tero Kumpulainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 59
Liittynyt: 17.1.2006 18:48

Viesti Kirjoittaja Tero Kumpulainen »

Tästä voidaankin hyvin tulla ainakin jonkinmoiseen johtopäätökseen karkkarin kauneudesta. Itsekin olen silloin tällöin kuullut koirani näyttävän rumilukselta ja sekarotuiselta ja ties miltä. Onpahan oma äiteenikin tokaissut: "No kun tuo on tuommoinen nahka" X)

Toisaalta, rakkaalla lapsella on monta nimeä. =)

Mervi Kukkonen
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 6.1.2006 16:21
Paikkakunta: Muhos
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mervi Kukkonen »

Olin oman karkkaripennun (5kk, joka aika neliömäinen ja lyhytkuonoinenkin) kanssa tutustumassa näyttelyyn:

Liikuntasalin, missä näyttely pidettiin, eteisaulassa asiantuntevan näköinen, aikaisemmin samaisessa näyttelyssä lapsi -koira kilpailu kehässä hieman erinnäköistä karkkaria esittänyt punaposkinen ja tomeran oloinen tyttö katsoi minun karkkarin pentua tuumivan näköisenä ja kysyi: "onko te nautteli?"

Ja tämä toinen karkkarini, valkopohjainen, on ehdottomasti kaikkien naapurin lasten mielestä dalmatialainen :-)

Lasten suusta se totuus tulee... Tämmönen tämä meidän perheen koirien ulkomuodon taso on ;-)

Vastarannankiiski

Viesti Kirjoittaja Vastarannankiiski »

Tämä on kyllä "sileäkarvaisesta saksanseisojasta", joka on valkopohjainen. Eräs lapsi totesi:"Peppi Pitkätossun hevonen".

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Mulla on aikas karvanen karkkari narttu sellanen paskasen lumen värinen elikikkä kimo, oltiin hanhi jahdissa ja kaveri toi mukanaan kaverin joka ei ollut moista nähnyt, niin rumanahan se sitä piti. Ainoa joka teki vaikutuksen oli koiran rauhallinen ja vaatimaton käytös kaikissa tilanteissa niin metsällä kuin kämpissäkin ja 2 päivän jälkeen Pasi jo tokaisi, että kyllä tuohon voi silmä tottuakin.

Vastaa Viestiin