. Tänä syksynä koiran haku on hajonnu ihan käsiin. Tämä meikäläisen reppukoira (4,5v bretoni) on vissiin päättäny ruveta mettästään yksikseen. Eli hyviä vinkkejä kaivataan mitä tehdä.
Aikasempina vuosina esittäny hienoa hakua. Myötätuuli on aina ollu pikkasen epävarmempi, mutta ei ole väliinjättöjä tullu => homma toimii. Vastasessa homma on toiminu enemmän kun hyvin ja yhteys on säilyny koko ajan.
No annas olla kun syksy -04 alko. Aivan tajuttomia luoveja ja tulee minun jälkiä pitkin sitten viimein paikalle. Varsinkin aina aamupäivä on pahinta aikaa. Välillä oikeesti alkaa harmittamaan isolla V:llä. Myötätuulihausta ei voi puhuakkaan eli ei mittään järkee. Ja pahinta on tuo yhteydenpito, välillä näyttää, että ei kiinnosta pätkääkään missä ukko kulkee. Tämäkin oli aiemmin ihan toisin. Ja minä kun luulin, että tänä syksynä reenataan tiedotusta
En oo käyttäny pilliä ollenkaan. Ainostaan suunnan muutoksesta vislaan yhden kerran.
Aina välillä on kuitenkin valonpilkahduksia varsinkin kun pahin terä on juostu pois, mutta kovin harvoin. Ajattelin ensin, että tämä on tämmöstä alkusyksyn toilailua, mutta nyt alkaa jo huolettaa. Parin viikon päästä lähetään tunturiin niin josko siellä selviäis mitä se oikeesti tekkee niillä luoveilla.
Antti & Reppukoira
