0.00€

Ostoskori on tyhjä.

0.00€

Ostoskori on tyhjä.

Käyttövalioesittelyssä karkeakarvainen saksanseisoja FI KVA-Kaer FI MVA Vintiläntuuli KQ Nappiotta

Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista.

Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Atte Miettunen

Miten kuvailisit lyhyesti tuoretta KVA-koiraasi?

Nappi on kotona ikuinen pikkupoika, jonka on omat päivittäiset rapsutteluhetkensä saatava. Iltauutisten aikaan se tulee nojatuolini viereen istumaan, pukkaa päänsä syliini ja siinä me Kymmenen uutiset, Päivän sään ja Tulosruudun joka ilta katselemme.

Metsästysominaisuuksiltaan Nappi on erinomainen koira. Nappi on minulla puhtaasti kanalinnustus- ja vesilinnustuskäytössä. Pienpetopintapyyntitouhuihin en ole kanakoiran kanssa innostunut. Täällä Lapin maakunnan etelärajoilla supikoirakanta on niin harva, ettei pintapyynti ilmavainuisella koiralla ole mielekästä (hyvä niin) ja ketunpyyntiin on maailma täynnä petojen pyyntiin varta vasten jalostettuja ja siihen hommaan paljon, paljon parempia rotuja kuin yksikään kanakoirarotu. Villisikoja täällä ei ole kuin eläintarhassa Ranualla.

Nappi on parhaimmillaan metsäkanalinnustuksessa niin tunturissa kuin havumetsässä. Haku sillä kypsyi paremmaksi ja paremmaksi sitä mukaa kun ikää ja kokemusta karttui: aikuistumisen myötä haku on kypsynyt itsenäiseksi ja laajaksi. Riistanlöytö- ja käsittelykyky ovat erinomaiset. Kaiken kruunaa vahva taipumus oma-aloitteiseen tiedottamiseen: Nappi on pomminvarma oma-aloitteinen tiedottaja. Se irtoaa usein jo riittävän kuumaan hajukenttään tultuaan eikä sillä ole yleensä tarvetta käydä piikkailemassa ja siten häiritsemässä lintua ennen tiedottamaan irtoamistaan. Vienti on, kuten niin sanotulla synnynnäisellä oma-aloitteisella tiedottajalla tuppaa olemaan, erinomainen. Sitä ei tarvitse jarrutella viennissä vaan se kyllä huolehtii itse, että pysyn varmasti kyydissä. Näin ollen metsästys on varsin tuloksellista usein myös silloin, kun linnut ovat vähän arkoina.


Käyttövalioksi yltävällä koiralla täytyy olla ominaisuudet kunnossa, mutta myös ohjaajan on onnistuttava sen koulutuksessa. 

Millainen koulutettava koirasi on ollut? Onko ollut haasteita ja kuinka niistä on selvitetty ja mikä puolestaan on ollut helppoa?

Nappi on ollut sanalla sanoen helppo koulutettava. Nappi on koira, joka nauttii kun sen kanssa tehdään oikeastaan mitä tahansa. Sille on pääasia, että se saa tehdä minun kanssani asioita yhdessä. Kaipa se kielii siitä, että meillä on Napin kanssa välit kunnossa. Omistan myös Napin isän FI KVA Kelonevan Kaukaa Kauniin ja näin koulutusvaiheessa isässä ja pojassa paljon samaa. Koitin olla pojan kohdalla toistamatta samoja virheitä, jotta poika jäisi kompastelematta samoihin kompastuskiviin joihin isän kanssa aikoinaan kompastelimme. Varsinaisia koulutuksellisia haasteita ei ole ollut.  

Mitä koulutuksellisia asioita pidät tärkeänä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa?

Uunituoretta Riistakoiravoittajan ohjaajaa Virtasen Saulia taannoin Saksanseisojalehteen haastatellessani Sauli nosti esiin sen, että nykyisin kanakoiran koulutuksesta on jotenkin tekemällä tehty valtavan vaikean ja monimutkaisen tuntuista; koulutusaiheisissa keskusteluissa ja teksteissä vilisee toinen toistaan vaikeammin ymmärrettäviä termejä ja tuntuu, että kanakoiran koulutuksen onnistuminen vaatii vuosien kasvatustieteiden opiskelun yliopistossa. Sauli oli sitä mieltä, että koirankoulutuksessa asiat tulee pitää yksinkertaisina, jotta homma menee eteenpäin ja koulutus tuottaa tulosta. Yhdyn tähän näkemykseen.

Aivan kaikkein tärkeintä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa on mielestäni ohjaajan taito lukea koiraansa. Sen jälkeen tärkeintä mielestäni on johdonmukaisuus kaikessa siinä, mitä koiran kanssa tehdään. Kolmanneksi tärkein seikka on ajoitus: ole aina askel tai mieluummin kaksi koiraasi edellä, älä koskaan myöhässä. Neljäntenä asiana toistot: asiat opetellaan yksi kerrallaan häiriöistä vapaissa olosuhteissa pikkukoiran kanssa ja opetustilanne järjestellään ajatuksen kanssa siten, ettei pennulla ole oikeastaan epäonnistumisen mahdollisuuttakaan, jotta se päästään heti palkkaamaan oikeasta suorituksesta. Silloin ei tarvitse jäädä nyhräämään epäonnistumisten kanssa. Palkkaus on tietysti täytynyt pennulle rakentaa aivan ensiksi, jotta se ylipäänsä palkkautuu ja tietää, milloin meni hyvin. Tässäkin pätee koiranlukutaidon tärkeys: ohjaajan on nähtävä koirastaan, mistä juuri se koira palkkautuu. On aivan turhaa työntää koiralle suuta täyteen nakkia jos se koirayksilö ei ruuasta palkkaudu. Kun uusi asia on opittu, sen jälkeen toistoja, toistoja, toistoja ja toistoja. Toistoja erilaisissa ympäristöissä sekä erilaisien häiriötekijöiden kera. Ei kannata jäädä junnaamaan paikoilleen tekemään loputtomiin juuri samaa suoritusta juuri samassa paikassa juuri samalla tavalla. Kun tuntuu että homma onnistuu hyvin, riko kaava ja seuraa tarkoin, mitä tapahtuu. Summasummarum: kanakoiran koulutus ei ole rakettitiedettä. Homma kannattaa pitää simppelinä ja johdonmukaisena niin asiat etenevät.

Kuinka paljon metsästätte ja mitä?

Meillä metsästyskausi alkaa 20.8 metsähanhen pyynnillä kotipitäjäni Simon jängiltä. Hanhenpyynti oli täällä pitkään jäissä, mutta nythän on jo kahtena syksynä vähän päästy tuota minulle erittäin rakasta metsästysmuotoa taas harjoittamaan. Pelloilta tai mereltä en hanhea ole innostunut koskaan pyytämään. Metsähanhen pyynti pesimäsoilta on sopivasti vaikea ja haastava laji, joka onnettaren suosiessa saattaakin ykskaks jonain päivänä olla naurettavan helppoa, kun se on sitä ennen vuosia ollut äärettömän vaikeaa. Ja todennäköisesti se tulee taas sen yhden helpon päivän jälkeenkin vuosia vaikeaa olemaan.

Metsäkanalinnustuksen alkaessa huomioni kiinnittyy täysin siihen. Ajoitan vuosilomani metsäkanalinnustuksen ajalle ja käytännössä kaikki ne vapaapäiväni, joita en vietä KAER- kokeissa joko omaa koiraani ohjaten tai toisten koiria arvostellen, vietän metsäkanalintuja metsästäen. Metsästän kotiseudullani Simossa, sekä laajalti ympäri Lapin maakuntaa, niin Metsälapissa kuin Ylälapin tuntureilla. Joskus taannoin metsästin lisäksi hirveä, mutta hirvenpyynti ajoittuu pahoin päällekkäin linnustuksen kanssa. En halua makuuttaa omia saksanseisojiani kotona koko syksyä vapaapäivien tuhraantuessa hirvenpyynnissä, joten olen ajat sitten jättäytynyt hirviporukasta pois. Kai sitä pohjimmiltaan sen verran erakkoluonne on, että minun makuuni hyvän saksanseisojan kanssa kahdestaan erällä kulkeminen voittaa seuruejahdit mennen tullen.

Nykyisin on saanut tammikuussakin pätkän aikaa pyytää lintuja ja se on ollut mukavana lisänä, kun keskellä kylmintä ja pimeintä talveakin on päässyt vähän linnunpyyntiin.

Maaliskuulle olen lisäksi pyrkinyt hankkimaan ainakin muutaman vuorokauden riekkoluvat tunturiin.

Miten/mistä olet saanut koulutusoppisi?

Hankin ensimmäisen kanakoirani 2002 Kilpimaan Karilta Vintiläntuulen kennelistä. Tuon jälkeen olen ammentanut koulutusoppeja kuuntelemalla korvat höröllä ja seuraamalla silmä tarkkana, mitä tekevät koiriensa kanssa he, joilla koirat keräävät menestystä koekentillä ja/tai joilla valmistuu seisojista käyttövalioita toinen toisensa perään. Kaikkia niitä tuntemiani kanakoirametsästäjiä, jotka kokeissa menestyneitä kanakoiria ovat omistaneet, on kiittäminen lukuisista ja taas lukuisista keskusteluista, jahdeista ja vaikka mistä tilanteista vuosien varrelta. Kaikista näistä tilaisuuksista olen koittanut sienen lailla tietoa itseeni imeä ja imen edelleen. Tämän tästä tulee edelleen ahaa- elämyksiä jonkun kokeneen kanakoirametsästäjän tekemisiä seuraillessa. Joku viisas on tästäkin lajista joskus sanonut, että Roomaan vie monta tietä. Toisaalta on juuri kuten ystäväni, ylituomari Harri Siivonen taannoin sanoi: ”tämän lajin suola on, että tässä lajissa koirat voivat niin monilla eri tyyleillä tehdä asiat täysin oikein”. Ohjaajan tuleekin tunnistaa juuri sen oman koiransa tyyli tehdä asioita ja viedä koiraansa eteenpäin sen mukaan.

Tässäpä muuten lopuksi vielä mieleen tullut vinkki vasta- alkajille, jotka näinä sosiaalisen median aikoina ensimmäistä koiraansa parasta aikaa kouluttelevat. Lukiessanne sosiaalisesta mediasta kanakoiran koulutusta käsittelevistä keskusteluista ohjeita koirankoulutukseen, kannattaa katsoa tietokannasta kyseisten kirjoittajien omien koirien koetulokset. Siinä saattaa yllättyä. Ja sen jälkeen osaa kenties asettaa neuvot sekä neuvojen antajat omaan arvoonsa.

Miten koulutat noudon?

Napille aloitin noudon kouluttamisen pikkupentuna heti, kun olin saanut sille palkan rakennetuksi. aloitin rauhallisessa tilassa sopivan pienellä esineellä seuraavasti: istuin jalat harallaan kasvot nurkkaan päin pentu siinä jalkojen välissä. Hetsasin ensin pentua noutoesineellä ja heitin sen nurkkaa kohden. Pidin pentua kiinni ettei se pääse vallattomasti omia aikojaan noutoesineen perään. Samalla kun päästin siitä irti, sanoin alusta saakka aina noutokäskyn, jotta käsky ikään kuin tulisi ajettua sisään sille pennulle. Pentuhan säntäsi sinne esineelle ja kun se siihen tarttui ja nosti, otin esineen pois sanoen samalla irroituskäskyn ja palkkasin ruhtinaallisesti heti kun pennulta noutoesineen pois otin. Ennen pitkää istuminen mukaan suoritukseen ennen noutolupaa ja ennen irroitusta. Siitä sitten sitä mukaa vaikeutta ja vaatimusta lisää, kun homma ryhtyi sujumaan. Voisi sanoa, että tein Napille noudon koulutusnoutona siten, että pidin noutamisen koko koulutuksen ajan Napille mukavana ja miellyttävänä tekemisenä. Tämä onnistuu, kun järjestää koulutustilanteen siten, ettei siinä ole koiralla oikeastaan mahdollisuutta epäonnistua, jolloin koulutus ei mene sellaiseksi molemmille epämieluiseksi nuhjaamiseksi. Eikä toisaalta saa jäädä loputtomiin hinkkaamaan jo opittua, etteivät suoritukset ala sen vuoksi huonontumaan ja taas ollaan lopulta epämiellyttävän nuhjaamisen äärellä. Kuten koulutuksessa yleensäkin, myös noudossa asia pitää ensin pikkukoiralle opettaa ennen kuin sitä voi pikkukoiralta alkaa vaatimaan.

Nappi on minun kolmas saksanseisojani ja ylivoimaisesti parhaiten noutokoulutus on sille minun koiristani onnistunut. Ensimmäisen seisojani opetin koulutusnoudolla vanhan keltakantisen koulutusoppaan keinoin. Varma ja helläsuinen noutaja siitä tuli, mutta noutosuoritukset olivat aina haluttomia ja flekmaattisia. Toisen seisojani noudon koulutin ajanpuutteeni vuoksi menemällä sieltä missä aita on matalin ja tein sille noudon puhtaasti leikin kautta. Innokas noutaja se oli, mutta kovasuinen. Riekon täkässä oli poikkeuksetta vähintään kulmahampaan reiät ja usein myös rintalasta oli halki. Napin noudot ovat innokkaita. Se juoksee laukalla linnulle luvan saatuaan ja palaa samantien linnun suuhun kunnolla otettuaan yhtä lujaa takaisin. Jos lintu on raanassa, se tulee poikkeuksetta elävänä käteen saakka istuen luovutettuna. Linnun se kerää kunnolla suuhun perille saakka eikä riepota sitä hyikäillen jostain siipisulan päästä. Napin kanssa metsästettyjä lintuja kokkaillessani saankin nauttia poikkeuksetta priimoista ja virheettömistä lihoista.

Miten avanssin saa säilymään tai parannettua sitä?

En ole tähän paras henkilö vastaamaan – Nappi on ensimmäinen kolmesta saksanseisojastani, jonka etenemistä en ole tukkoon vielä saanut. Silläkin avanssit ovat iän myötä muuttuneet nuoruuden raivoisista saalistushyökkäyksistä varovaisemmiksi, vieviksi vaiheittaisiksi etenemisiksi. Nuorena sain sen etenemään mistä vain, lähempää tai kauempaa, takaa, sivulta, vasten. Nappi lähtee kyllä edelleenkin joka kerta riistatyössä liikkeelle kun pyydän, mutta nykyisin etenemiset on mentävä antamaan koiran takaa. Se liikkuu kertasuhauksella pätkän matkaa ja pysähtyy. Kun suhautan uudelleen, se lähtee taas liikkeelle. Itse saan kävellä Napin perässä näissä tilanteissa sellaista normaalia, reipasta kävelyvauhtia kunnes linnut siivittävät. Yleensä näitä kuvatun kaltaisia riistatöitä edeltää oma- aloitteinen tiedotus, jolloin suoritus kokonaisuutena on sellainen, että Nappi tulee hakemaan minut löytämilleen linnuille ja tavallaan vie, kunnes linnut siivittävät. Fasaanien kanssa pelatessa tilanteen päätteeksi saattaa tulla varsin näyttäväkin saalistussyöksy, jos fasaani ei ole aikoinaan älynnyt lentäen paikalta poistua vaan se on tollouttaan päästänyt Napin siihen aivan iholle.

Napille rakensin pikkukoirana riistatyön mallin kesykyyhkyjen avulla. Olen sitä mieltä, että jos pikkukoiralle tehdään päähän valmiiksi riistatyön toimintamallia vaikkapa kyyhkyillä jo ennen kuin se on niin sanotusti riistalle syttynyt, on se omiaan vähentämään kompurointia riistatyön opiskelussa sitten, kun koiralla palaa silmät päässä ja riistavietti kiehuu suonissa. Mitä vähemmän riistatyössä joutuu nuhjaamaan epämiellyttävien juttujen, kuten peräänmenojen parissa, sitä vähemmän on vaaraa, että tulee pilanneeksi koiraltaan etenemisen siinä riistan käsitttelyä opiskeltaessa.

Mainitsemisen arvoista lie tässä voisi olla, etten ole nyt kohta 5- vuotiaalle Napille ampunut ikinä lintua, ellei tilanteessa ole joko päässyt etenemistä lainkaan antamaan ennen linnun lähtöä tai Nappi ei jostain syystä ole liikkunut kun olen sitä etenemään pyytänyt. Mielestäni eteneminen on sellainen asia, että jos koiralle tarpeeksi paljon ammutaan riistaa ilman etenemistä, ei se kohta enää etene vaikka sitä pyydetään etenemään. Toinen mainitsemisen arvoinen seikka lienee on, että en ammu lainkaan, jos lintu siivittää siten, että joutuisin koiran pään yli ampumaan. Väitän, että kun ampuu paineaallon riittävän monesti koiralle korviin, on se omiaan tappamaan etenemishalut. Jokainen, jonka pään vieressä on kaveri joskus haulikolla ampunut, tietää miltä haulikon piipun suusta purkautuva paineaalto korvissa tuntuu. Siinä voi kukin miettiä, haluaisiko itse kuinka monesti rynnätä vapautuneesti tappilaukkaa linnuille jos lopputulemana joka kerta korvat pyörii ja päässä soi.

Ei näitä aikoinaan varsinkaan ensimmäisen seisojan kohdalla nuorena miehenä tullut ajatelleeksi. Pyytöveret kiehui nuorella miehellä niin vahvana, että se ajoi muun edelle. Ammuttiin kun lintu oli ammuttavissa ja sillä siisti. Iän myötä sitä huomaa tasoittuneensa. Olen kohta 35 vuotta harrastanut metsästystä. Sen on jo pikkuhiljaa oppinut mitä linnulle käy silloin kun jyvä on oikeassa kohtaa ja liipaisinta painaa. Saaliinhimo ei ole aikoihin ollut enää metsästyksessä samanlainen voima, kuten poikasena. Sitä malttaa näille vuosille jo paremmin tilanteissa harkita mitä tekee vai tekeekö mitään. Nykyään on vara antaa linnun lentääkin tilanteen ollessa sellainen, ettei siitä ole hyväksi pudotusta yrittää.

Miten olet kouluttanut koirasi tiedottomaan?

Nappia ei ole varsinaisesti tarvinnut kouluttamalla kouluttaa tiedottamaan. Sen taustoissa kulkee erittäin vahvana taipumus oma-aloitteiseen tiedottamiseen niin isän kuin emänkin puolen sukulinjoissa. Tiedotus puhkesi Napilla melkein omia aikojaan sen jälkeen, kun se älysi että riistatyön tekeminen minun kanssa yhdessä on melko mukavaa hommaa. Sen jälkeen siinä kävi niin, että kerran päätin että enpä menekään sinne seisonnalle kun näin Napin seisomassa ja sieltä se kohta tuli minulle juoruamaan ”minäpä se tiiänki missä on lintuja, haluakkos nähä?” Siitä lähtien sinne seisonnalle ei vain ole tahtonut koskaan keretä ennenkuin se tulee löytämistään linnuista minulle itse kertomaan ja mukaansa hakemaan. Vienneissä pikkuisen suuvihellyksellä jarruttelin aluksi mutta melko pian se hoksasi etten minä pääse yhtä lujaa metsässä kuin se, ja alkoi viedä niin että varmasti pysyn mukana.

Tiedotukseen liittyen en malta olla käyttämättä palstatilaa kertoakseni oman näkemykseni tiedotuksesta, koiranlukutaidosta ja koiratutkan huolimattomasta käytöstä. Itse metsästän paljon metsässä. Niin havumetsässä kuin koivikkovyöhykkeellä. Tietysti myös paljakkatuntureilla. En omista koiratutkaa. En ole koskaan omistanut. Pidän laajasti ja itsenäisesti mutta järkevällä tavalla yhteyttä pitävästi hakevista koirista. Näistä syistä erinomainen tiedotus ja vienti ovat minulle omissa koirissani oleellisen tärkeitä ominaisuuksia.

Väitän, että tutkan herkeämätön seuraaminen seisontahälytyksineen tekee hallaa kanakoirametsästykselle paitsi haun muuttumisena pahimmillaan yli-itsenäiseksi huiteluksi mutta ennen kaikkea ja nimenomaan tiedotukselle. Ohjaaja tietää silloin mielestäni kaksi asiaa liikaa, kun hän koiran ollessa kateissa tietää tutkasta koiran seisovan sekä tietää, missä se seisoo. Silloin ei ole enää väliä sillä, kuinka koira ilmentää tiedotuksen ja oppiiko ohjaaja koskaan koiransa ilmentämistä tulkitsemaan. Silloin ei ole myöskään väliä sillä miten koira tiedotuksillaan vie, koska ainahan voi vain kävellä suoraan tutkan ohjaamana seisonnalle, taikka viheltää koiran seisonnalta käymään luona ja kävellä sitten seisonnalle tutkan avulla kun koira on jo ajat sitten palannut kiitolaukalla takaisin sinne mistä tulikin. Tällaisilla tempuilla ei mielestäni ole mitään tekemistä tiedotuksen kanssa. Tässä on sen sijaan kyseessä tottelevaisuustemppu nimeltä luoksetulo. Aidossa tiedotuksessa (joko vihellyskutsulla tai mieluummin oma-aloitteisesti tapahtuvalla) koira ei tule ohjaajan luo ”pakon edessä” vaan se tulee, koska haluaa ohjaajan mukaan tilanteeseen. Se ilmentää asiansa ja ohjaaja osaa lukea koiraansa tietäen empimättä onko koiralla asiaa vai eikö sillä ole. Aidossa tiedotuksessa koira myös huolehtii itse siitä, että ohjaaja taatusti pysyy matkassa ja vie niin, että linnuille mennään yhdessä. Miksipä se ohjaajansa sinne metsään yksin jättäisi kesken kaiken jos se kerran alun alkaen itse on ohjaajan sinne linnuille paikanpäälle halunnut. Aito tiedotus on upeimmillaan todella hieno ilmentymä metsästyskoiran ja metsästäjän saumattomasta yhteistyöstä. En itse koe tutkan antavan metsästykselleni minkäänlaista lisäarvoa koiran ollessa erinomainen tiedottaja ja itsenäinen mutta yhteyttä pitävä hakija. Enkä erinomaista tiedotusta ja itsenäistä, yhteyttä pitävää hakua missään olosuhteissa suostuisi tutkaruudun tuijottamiseen vaihtamaan. Niinpä en ole periaatteestakaan koskaan tutkaa seisojilleni hankkinut. Kukin toimikoon tavallaan. Tämä on ollut minun tapani.

Mitä koulutukseen liittyvää seikkaa pidät hankalimpana, missä harrastajat yleensä epäonnistuvat?

Peilaan vastauksessani siihen, mitä olen nähnyt kokeissa itse startatessani tai kokeissa oppaana toimiessani, sekä nyt ylituomarin tehtäviä kokeissa hoitaessani kun ylituomarin pätevyyden loppuvuodesta 2022 sain.

Jostain syystä vuodesta toiseen noudot tuntuvat olevan koirien kompastuskivenä. Niin maalta kuin vedestä. Ehkä itse näkemäni perusteella väittäisin nuorien koirien noutojen jopa viime vuosina keskimääräisesti huonontuneen. Epäonnistumisissa on useita variaatioita: ei suostuta tarttumaan noutoeläimeen, noutoeläimeen tarttuminen koetaan vastenmielisenä ja sitä kannetaan kulmahampailla siiven kärjestä ”yökkäillen” samalla, noutoeläintä heitellään tai sitä purraan todella pahoin, pudotellaan noutoeläintä, vesityössä ei mennä uimaan, noutolintu tiputetaan rantaviivalle. Tähtäsipä kokeisiin tai puhtaasti metsästykseen, noudot kannattaa laittaa kuntoon. Kokeissa vesityöstä ja kylmän taikka kuuman linnun noudosta on tarjolla kymmeniä pisteitä. Vieläpä ne helpoimmat pisteet eli ne, joiden keräämistä ei yleensä se kohderiista pysty omalla toiminnallaan hankaloittamaan. Metsästyksessä hyvä nouto on vielä tärkeämpää: jo metsästysetiikka määrää keräämään saaliin talteen vaivoja säästämättä. Ja paitsi talteen, saalis tulee saada ehjänä lautaselle. Koko ketjulta hyvä haku – hyvä tiedotus – hyvä riistatyö – hyvä riistalaukaus katoaa pohja, jos koira lopuksi noudossa raatelee hienon riistasaaliin käyttökelvottomaksi tai saalis joutuu hukkaan koska koira ei suostu sitä noutamaan eikä saalista omin voimin kyetä löytämään.

Riistatöissä on varmasti edelleen ne samat kompastuskivet mitkä niissä varmaankin aina ovat olleet: koira nostelee lintuja omalla luvalla sekä ajattaa niitä vallattomasti tai se ei suostu nostamaan millään ja kun lintu lopulta siivittää, koira painelee pitkälle perään kielloista välittämättä. Tai kaikki menee hyvin siihen saakka kunnes lintu pudotetaan ja muutoin kelpo riistatyötä seuraakin paukkunouto taikka paukkunoudon puolikas. Puolikas siksi, että koira ryntää pudonneelle linnulle mutta se ei loppujen lopuksi sitä nouda lainkaan.

Mitä koirasi ominaisuutta arvostat/mistä nautit eniten?

Oma-aloitteinen tiedotus ja erinomainen vienti. On levollista kulkea Napin kanssa jahdissa koska voin luottaa, että vaikka se hakee laajasti niin se kyllä tulee kertomaan kun sillä on asiaa ja se taatusti vie niin, ettei sen perässä tarvitse juosta.

Kerro jotain muuta käyttövaliostasi, onko hauskoja sattumuksia tai mieleen painunutta metsästyshetkeä, joita haluaisit jakaa?

Hauskoja sattumuksia ja mieleen painuneita tilanteita on Napin kanssa vaikka kuin, mutta tästä haastattelusta on jo nyt tullut niin pitkä että loppuu internetistä rivit pian aikaa kesken jos vielä pidemmäksi tämän kirjoitan.

Jos antaisit vinkkejä tuoreelle kanakoiran kouluttajalle/metsästäjälle, millaisia vinkkejä antaisit?

Olen koittanut tähän haastatteluun tuoda esiin minun mielestäni tärkeitä vinkkejä ja neuvoja tuoreille kanakoiran kouluttajille useassa eri kohdassa jo sen vuoksi, että haastattelupyyntö tuli nimenomaan rotujärjestömme koulutustoimikunnalta. Yhteenvetona voisi todeta, että tässä lajissa piisaa asiantuntijaa ja ”asiantuntijaa”. Kannattaa ammentaa tietoa ja taitoa heiltä, ketkä ovat laittaneet koiran toisensa jälkeen pelaamaan ja joiden koirat ovat myös KAER- kokeissa menestyneet.  Koulutus etenee kivasti, kun pitää asiat yksinkertaisina eikä teoretisoi liiaksi. Koiranlukutaitoa kannattaa opetella. Kaikista koirista ei synnynnäisten ominaisuuksiensakaan vuoksi käyttövalioiksi ole eikä tarvikaan olla. Siitä ei kannata mieltänsä pahoittaa eikä maataan myydä, vaikka koemenestystä ei ensimmäisellä koiralla vielä saavutakaan. Aika useinkin kukin meistä tarvitsee ne yhden – kaksikin harjoituskappaletta alkuun ennen kuin alkaa hommasta jyvälle kunnolla päästä. Kelpo metsästyskoiran näistä kuitenkin saa lähestulkoon kaikista.

Loppukevennyksenä voisin todeta, että kun minäkin olen jo kaksi koiraa onnistunut käyttövalioksi viemään, ei se kanakoiran koulutus silloin voi oikein vaikeaa hommaa olla. Tietysti luontaisten metsästysominaisuuksien on oltava kunnossa. Käyttövalioiksi ei tulla pelkällä koulutuksella, eikä pelkillä luontaisilla ominaisuuksilla.

Vintiläntuuli KQ Nappiotta tietokannassa.

Uusimmat jutut

Vesityöharjoituksen järjestäminen

Harjoitusmalli alueyhditysten koulutustilaisuuksiin ja myös omatoimiseen koulutukseen. Aluekouluttajakurssilla 2004 käsitellystä aineistosta viimeistellyt Heikki Pöllänen. Juttu on julkaistu aiemmin Saksanseisoja-lehdissä 2/2004 ja 2/2009 sekä 3/2023. Pentukoirat...

Hallituksen päätöksiä 2/2024

Hallituksen kokouksessa 21.3.2024 - Päätettiin sähköisen jäsenrekisterijärjestelmän hankkimisesta ja käyttöönottamisesta - Päivitettiin valjakkohiihtokilpailun säännöt - Myönnettiin Ladies Trial kilpailu pidettäväksi Kemiön saarella 19.-20.10.2024 - Vuosikokouksessa palkittavat henkilöt ja...

Saksanseisoja 2/2024 lehti ilmestyy toukokuussa

Lehtitoimikunta on ahkeroinut taas jäsenistölle hienon lukupaketin! Lehden sisältö PääkirjoitusToimituskunnan kuulumisiaVetonarut kireällä Kiimingissä 16.3.2024”Helpompaa tää on ku heinänteko” Järjestävän tahon kisakatsausKokon perhe valjakkohiihtomestaruuskisoissaSorakankaan perheen yhteinen harrastusOnnistumisen...

Saksanseisojakerhon erikoisnäyttely 15.6.2024 Ylivieskassa – Edullisempi ilmoittautuminen päättyy 27.5.

Saksanseisojakerhon erikoisnäyttely järjestetään tänä vuonna Ylivieskassa kesäkuun puolessa välissä. Perinteisesti näyttelyviikonlopun aikana järjestetään myös kerhon tokokisat, ammuntakilpailu, juhlaillainen. Viikonlopun aikana järjestetään myös vesi- ja...

Käyttövalioesittelyssä lyhytkarvainen saksanseisoja FI KVA Helmenpoimijan Asan

Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista. Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Mika Karppinen Miten...

Kaupasta