Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Piia Hautajärvi-Salmela ja Toni Salmela
Miten kuvailisit lyhyesti tuoretta KVA-koiraasi?
Rikurovan Qapo eli Ventti on todella mukavaluontoinen karkkariuros, jolla on hyvä työmoraali. Ventin kanssa elämä on melko mutkatonta ja helppoa, hyvänmielenkoira.
Käyttövalioksi yltävällä koiralla täytyy olla ominaisuudet kunnossa, mutta myös ohjaajan on onnistuttava sen koulutuksessa.
Millainen koulutettava koirasi on ollut? Onko ollut haasteita ja kuinka niistä on selvitty ja mikä puolestaan on ollut helppoa?
Ventti on ollut todella helppo koulutettava. Se tekee mielellään yhteistyötä isännän ja emännän kanssa, vaikkakin toki karkkariin kuuluvaa kovuutta siltä löytyy. Ventin hienoimpia ominaisuuksia on sen valtavan hyvä hermorakenne ja se, että kun jotain on sille opetettu, niin asia on sitten harvinaisen selvä ja Ventillä ei ole tarvetta enää kyseenalaistaa asioita eikä kysellä, että oliko tosi, että näin se homma piti tehdä. Haasteita ei juurikaan ole ollut, toki tähän vaikuttaa myös ohjaajien kokemus, ehkä sitä jotain osaa tehdä itsekin oikein, kun on jo useampien seisojien kanssa touhunnut. Ventti myös ui tosi mielellään, se polskii kesäisin aina omaksi huvikseen pitkin poikin järveä, joten nouto vedestä alkoi nopeasti onnistumaan kuin luonnostaan.
Mitä koulutuksellisia asioita pidät tärkeänä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa?
Ehdottomasti tärkein asia on perustottelevaisuuden rakentaminen ja se alkaa heti kun pentu tulee taloon, mutta toki muistetaan, että pentu saa olla pentu. Tietynlainen ehdottomuus on meillä myös tapana pitää, ensin opetetaan asiat ja käytetään apuna esim. herkkuja ja leikkejä, ja siitä hyvin nopeasti aletaan vaatimaan koiralta tottelevaisuutta. Asiat pidetään yksinkertaisina, hyvä ohjenuora on ”punainen valo – vihreä valo”, eli koiralle selkeästi kerrotaan ja näytetään sallittu ja toivottu käytös versus ei toivottu käytös tai toiminta.
Kuinka paljon metsästätte ja mitä?
Paljon touhuillaan koirien kanssa, alkukausi menee kyyhky- ja hanhihommissa, syksy kuluu Lapissa hirvi- ja kanalintujahdissa, loppusyksystä hypätään peltohommissa ja joskus kevätpyynnissäkin on käyty. Pienpetojen kanssa touhuillaan tässä sivussa ja seisojia käytetään ylösajavana koirana sorkkajahdissa harvakseltaan.
Miten/mistä olet saanut koulutusoppisi?
Kasvattaja on ollut aina tukena ja nuorempana tuli käytyä järjestöjen/kerhojen koulutustilaisuuksissa. Nuorena ja innokkaana oppia ahmittiin myös kirjoista ja eräelokuvista. Kaikenlaisiin kasvattajan järjestämiin tapahtumiin olemme osallistuneet aina ja esim. pentutapahtumat on todella hyvä paikka saada oppia ja neuvoja. Suosittelemme aloittelevia harrastajia ehdottomasti osallistumaan kaikenlaiseen porukalla treenailuun matalalla kynnyksellä, itsekin järjestämme nykyään kennelin nimiin erilaisia pienimuotoisia koulutus-/metsästystapahtumia.
Miten koulutat noudon?
Noudon kouluttamisen suhteen meillä ei ole tapana kiirehtiä. Penikan kanssa harjoitellaan leikin varjolla ohimennen noudon alkeita, mutta kun koira kasvaa reilusti yli puolivuotiaaksi, aletaan noutoa harjoitella järjestelmällisemmin ja noutoa treenataan riistalla. Ennen noutokoulutusta koira hallitsee käskyt istu, paikka ja luoksetulo. Nouto pilkotaan osiin, koiralle opetetaan noutoesineeseen tarttuminen, pitäminen, kantaminen, maasta nostaminen ja luovuttaminen. Tässäkin hyvin pian koiran tajutessa homman juonen, aletaan vaatimaan koiralta asiassa tottelevaisuutta ja ehdottomuutta ja nakkiherkut jää pois. Vaikka koiralta vaaditaan asioita, tehdään se kuitenkin hyvässä yhteistyössä niin, että tekeminen on mielekästä ja koiraa motivoivaa, noudettava asia pitäisi tulla käteen häntä heiluen. 🙂
Miten avanssin saa säilymään tai parannettua sitä?
Koiraa pitäisi tietysti kehua aina, kun se etenee. Toteutus ei tokikaan aina ole helppoa, kun siinä samassa tilanteessa tapahtuu monenlaista asiaa yhtä aikaa ja saattaa se heeperi tulla ohjaajallekin kuumassa tilanteessa. 😄 Koiralle ei myöskään pidä ampua lintua, jos koira ei etene ja toisaalta ohjaajalla olisi hyvä olla malttia varsinkin nuoren koiran kanssa, ei ehkä kannata ampua lintua suoraan koiran nenän eteen, jolloin joudutaan kovasti kieltämään koiraa menemästä riistalle. Meille kaikille taitaa olla aika tuttua se, että avanssi saattaa kokeneella mettästyskoiralla kärsiä. Me olemme tehneet vahvistavia treenejä koiralle esimerkiksi laittamalla toisen koiran seisovan koiran rinnalle, jolloin koiralle tulee röyhkeys ja halu edetä ekana linnulle. Yhdelle meidän koirista toimi sellainen metodi, että se vietiin seisonnalta pois. Siitä kun koiran päästi takaisin linnulle seisomaan, koira tajusi, että jos se ei etene, niin se joutuu uudestaan remmiin ja pois tilanteesta ja alkoi avanssit vahvistumaan ja koira etenemään vauhdikkaasti. Tämä treeni on onnistunut mainiosti peltolinnuilla.
Miten olet kouluttanut koirasi tiedottomaan?
Tiedottamisen alkeita on harjoiteltu ruokakupilla ja siivellä ihan kotipihalla. Sitten kun koiran toiminta linnulla on varmaa, on aloitettu tositoimet tiedottamisen kanssa peltolinnuilla, eli pyydetään koiraa irtoamaan seisonnalta luokse. Ventin kanssa tämäkin on sujunut helposti, koira oppi tiedottamisen nuorena ja hyvin nopeasti alkoi tiedottamaan myös oma-aloitteisesti. Koiralle pyritään opettamaan rauhallinen vienti takaisin linnulle, rauhoitellaan koiran menoa esim. vislaamalla koiralle.
Mitä koulutukseen liittyvää seikkaa pidät hankalimpana, missä harrastajat yleensä epäonnistuvat?
Koira ei ole käsissä.
Mitä koirasi ominaisuutta arvostat / mistä nautit eniten?
Ventin rauhallisuus ja hyvä hermorakenne miellyttää, sillä on hyvä työmoraali ja halu tehdä yhteistyötä. Ja onhan se ihan komeakin!
Kerro jotain muuta käyttövaliostasi, onko hauskoja sattumuksia tai
mieleenpainutta metsästyshetkeä, joita haluaisit jakaa?
Ventti oli jo pentuna tosi rauhallinen ja viilipytty. Se unohtui meiltä vahingossa pihalle Lyyti -terrierin kanssa, Ventti oli tosi pieni silloin, ei varmaan kolmea kuukautta. Yhtäkkiä hoksattiin, että missä koirat on! Siellä se penikka makoili keskellä pihaa täydessä unessa, naapurit ajeli ohi ja olivat pihoillaan, mutta ei se poika hätkähtänyt vaan nautiskeli pienen pojan elämästä. Hyvin kuvastui luonne jo silloin. 😄 Tietysti hienoja muistoja on kaikki nuoren koiran onnistumiset, kun ensimmäiset isot mustat linnut on saatu saaliiksi, kokeissa tulee menestystä tai vaikkapa ensimmäinen petotyöskentely supikoiran kanssa, kyllä ne jää mieleen ikuisiksi ajoiksi.
Ja pitää tietysti mainita Saksanseisojakerhon erikoisnäyttelyn voitto, Ventti oli Ylivieskassa vuonna 2024 Best In Show ja se jos joku on harvinaista herkkua, karkkari ei ole erkkarin BIS-pokaalia kolmenkymmenen vuoden aikana kovin monesti voittanut, se tuntui kyllä uskomattoman hienolta!
Jos antaisit vinkkejä tuoreelle kanakoiran kouluttajalle/metsästäjälle, millaisia vinkkejä antaisit?
Mene tapahtumiin ja yhteistreeneihin, ole aktiivisesti yhteydessä kasvattajaan ja ota neuvoista vaarin. Perustottelevaisuus kun on kunnossa, niin elämä koiran kanssa on mukavaa. Kulkekaa paljon mettässä ja kannattaa myös rohkeasti startata kokeissa, koekäynnit on opettavaisia ja niissä pääsee verkostoitumaan samanhenkisten ihmisten kanssa. Tämä meidän koemaailma ei ole helppo, mutta kannattaa lähteä nöyrästi harjoittelemaan ja opettelemaan, aina ei voi onnistua, mutta lopulta se palkitsee! Niin, ja ollaan tosissaan, mutta ei vakavissaan! 🙂
Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023, mikäli omistaja näin haluaa. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista. Koulutustoimikunta pyrkii olemaan sähköpostitse yhteydessä kaikkiin uusiin käyttövalioiden omistajiin. Mikäli sähköposti ei ole tavoittanut tuoretta käyttövalion omistajaa, ole yhteydessä tiedotus@saksanseisojakerho.fi
