Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Ossi Mykkänen
Miten kuvailisit lyhyesti tuoretta KVA-koiraasi?
Risla on kotona huomaamaton sohvatyynyn jatke ja aivan erinomainen kaveri pienille lapsillemme. Metsällä taasen meno näyttää siltä, että ollaan aivan veitsenterällä sen suhteen, että karkaako homma täysin lapasesta, mutta ikinä se ei karkaa. Rislaan voi luottaa.
Käyttövalioksi yltävällä koiralla täytyy olla ominaisuudet kunnossa, mutta myös ohjaajan on onnistuttava sen koulutuksessa.
Millainen koulutettava koirasi on ollut? Onko ollut haasteita ja kuinka niistä on selvitetty ja mikä puolestaan on ollut helppoa?
Alun haasteista suurin oli varmasti palkan rakentaminen. Rislan sai kyllä palkattua makkaran pätkälläkin, mutta mielestäni se jäi jotenkin vajaaksi kuitenkin ja tämä toi perustottelevaisuuden kouluttamisessa pieniä haasteita. Kun tajusin, että koirani palkkiintuu parhaiten kanssani leikkimisestä ja remuamisesta, alkoi yhteistyö sujua aivan eri malliin. Muitakin haasteita varmasti oli, mutta kun Risla täytti 6kk, syntyi esikoisemme ja seuraava vuosi tuosta eteenpäin meni niin vähillä unilla, etten sen sumun seasta muista juuri mitään.
Yleisesti ottaen haasteista on selvitty siten, että hetkeksi on pysähdytty miettimään mikä mättää ja yritetty lukea koiraa ja arvioida omaa tekemistä sen suhteen. Ehkä kysytty neuvoa kokeneemmilta, aloitettu tarvittaessa alusta ja kun homma on saatu sujumaan, niin sitten on jatkettu eteenpäin haastavampiin harjoitteisiin. Rislan suhteen helppoa koulutuksessa on ollut se, että koira on ollut nopea oppimaan ja innokas tekemään yhteistyötä.
Mitä koulutuksellisia asioita pidät tärkeänä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa?
Perustottelevaisuus. Luoksetulo ja pysähtyminen on varmasti kaiken a ja o. Uskoisin, että kaikille kva-koirille lienee toimintamalli riistatyötilanteeseen iskostettu takaraivoon hyvin vahvaksi jo reippaasti ennen kuin koira on syttynyt riistalle. Kaikki toki perustuu hyvin toimivaan palkkaan ja siihen, että koira on kuulolla ja haluaa miellyttää isäntäänsä. Suhteen koiraan pitää siis olla kunnossa.
Kuinka paljon metsästätte ja mitä?
Aika paljon. Kausi alkaa useimmiten kurpilla, joita jahtaamme niin kauan, kunnes ne ovat muuttaneet pois. Joskus jaksan laittaa kyyhkyille ruokinnan ja käydä aamuisin kuuntelemassa miten naapurit ovat ruokkineet ahkerammin. Sorsapassiin en enää innostu, vaan sorsat ammun yleensä riistatöistä muiden jahtien lomassa. Kanalinnun aloitukseen suuntaamme pohjoiseen ja kanalinnustus jatkuu niin kauan kuin metsästysajat antavat myöten. Välillä käyn myös tammikuussa hiihtelemässä latvalintuja. Erityinen innostukseni on vaellusmetsästys ja Rislan kanssa on keretty käydä telttailemassa riekkojen perässä neljällä erämaa-alueella. Saa nähdä keretäänkö käydä kaikki 12 yhdessä läpi. Toki myös minkinraudat on vireessä ympäri vuoden. Aiemmin metsästin paljon hirviä ja jäniksiä, mutta lasten syntymän myötä olen priorisoinut ajankäytön metsästyksen suhteen Rislalle. Mainittakoon, että ennen kuin päädyimme rotuna lyhytkarvaiseen saksanseisojaan, olin jo tiedustellut kenneleitä, joista löytyisi hirviverisiä pystykorvia haaveena kaiken riistan koira. Vaimoni kuitenkin tuumasi, että kyllä me pysymme seisojataloutena, vaikka rotu vaihtuukin toiseen ja että jos kaiken erinomaisesti pyytävät koirat olisivat todellisia, niin sellainen löytyisi joka pihasta. Tuo päätös ei varsinaisesti ole jälkeenpäin harmittanut. Ajoittain vaan kismittää myöntää, että taloutemme toinen valioyksilö on aina oikeassa.
Miten/mistä olet saanut koulutusoppisi?
Risla on ensimmäinen täysin minun oma ja vain itseni kouluttama koira. Edellinen koirani oli vizsla, jonka omistin äitini kanssa puoliksi, kun täysipäiväiseen koiran pitoon ei opiskeluni antaneet vielä myöten, mutta joku metsästyskaveri oli jo saatava. Tuolloin luin Sten Cristoffersonin Lintukoirat kirjan ja menin ihan siltä pohjalta. Koirasta tuli mielestäni aivan mainio reppukoira. Ajoittain toki noudettiin paukusta ja en paljoa välittänyt tuliko noutolinnut käteen saakka vai jalkoihin. Talteen ne jäivät kuitenkin. Intohimon ja pohjan koirien kanssa metsästyksen ja niiden kouluttamisen suhteen olenkin varmasti perinyt lapsuudenkodistani, missä on aina ollut koiria ja niiden kanssa on saanut touhuta paljon jo ihan pienestä saakka.
Rislaa ottaessa päätin, että tämän koiran koitan kouluttaa siten, että uskaltaudumme koemaailmaakin kokeilemaan. Merkittävin ulkopuolinen apu koulutukseen tuli ehdottomasti kasvattajilta Sari ja Jari Toivaselta. Ensimmäisenä kesänä tuli kahviteltua heillä melkoisen useasti ja jäätelön syönnin lomassa mietittiin missä pentujemme kanssa mennään. He myös järjestivät pari pentuetapaamista Torron Paulalle ja koin hänen opeistaan hyötyneeni merkittävästi. Ajan myötä olen tutustunut muihinkin seisojaihmisiin ja etenkin Tomi Nikulan kanssa tulee rupateltua usein ja näistä keskusteluista on jokunen koulutuksellinen kultahippu tullut myös poimittua.
Miten koulutat noudon?
Ensimmäinen kevät katseltiin pentu kainalossa NHL:n pudotuspelejä. Aina mainoskatkojen aikana kannustin koiran nostamaan tennispalloa edestään lattialta, jonka se sitten tarjosi innoissaan minulle, jotta saa palkan ja leikki jatkuu. Myöhemmin noutoesine siirtyy kauemmaksi ja kauemmaksi ja esine vaihtuu karvadamiin ja lopulta lintuun. Sitten vaan pikkuhiljaa vaihtelua ja haastavuutta lisää, jotta touhu pysyy koiralle mielekkäänä. Välillä otin hihnalenkeille mukaan jonkin noutoesineen tai linnun ja olen laittanut koiraa kantamaan sitä vaihtelevan pituisia matkoja. Istuen luovutukseen sain hyvän vinkin kasvattajalta: jos opettaa koiran heti alusta alkaen joka kerta istuutumaan eteen luokse tulossa, niin istuen luovutus tapahtuu automaattisesti sitten kun koiran tuleekin luokse noutoesine suussaan. Ainakin Rislan kanssa tuo toimi tasan noin.
Miten avanssin saa säilymään tai parannettua sitä?
Ei ole tainnut näissä KVA-esittelyissä vielä kukaan antaa ohjeita siihen, miten täysin hävinneen avanssin saisi koulutettua vapautuneeksi nostoksi ja en osaa tuollaista minäkään kertoa. Mielestäni Atte Miettusen KQ Nappiotan esittelyssä on hyvää pohdintaa avanssista ja monesta muustakin asiasta ja vastaavalla idealla olen pyrkinyt Rislan kanssa toimimaan, eli ilman etenemistä en lintuja yleensä pudottele.
Miten olet kouluttanut koirasi tiedottomaan?
Ensimmäiset tiedotukset tehtiin kurpilla ja alkusyksyn riekoilla. Kun koira seisoo, niin odottelen tovin ja sitten vislaan luokse. Jos ilmentäminen on mielestäni ollut riittämätön, niin olen kutsunut luokse uudestaan ja kun ilmentäminen on hyvä, niin olen lähtenyt koiran matkaan. Rislan vientiä on pitänyt ja ajoittain tiheämmässä metsämaastossa pitää edelleenkin hieman jarrutella vislauksin. Risla tiedottaa myös itsenäisesti ja ajoittain tulee tiedottamaan ilman edeltävää seisontaakin ja nämä ovat erityisen mukavia tilanteita.
Mitä koulutukseen liittyvää seikkaa pidät hankalimpana, missä harrastajat yleensä epäonnistuvat?
Yleisellä tasolla varmaan se, että koiraa inhimillistetään tietyllä tavalla liikaa ja ajatellaan, että koira kykenisi monimutkaisempaan ajatteluun kuin mihin se oikeasti pystyy. Nämä meidän ajoittain lähes yliluonnollisen viisaiksi mieltämämme seisojatkin kuitenkin ovat aivan samoja kellon kilinästä kuolaavia otuksia mitä Pavlovin koiratkin aikanaan. Tällä tarkoitan sitä, että koiraa saatetaan kehua tai torua silloin, kun koiralla ei todellisuudessa ole edes minkäänlaista mahdollisuutta käsittää mistä sitä kehutaan tai torutaan ja sitten ihmetellään miksi koira ei toimi halutulla tavalla.
Noutojen suhteen tuntuu monella olleen haastetta ja niin meilläkin. Sinällään teknisesti noudon koulutus meni mielestäni meillä ihan hyvin, mutta koetilanteissa pakka on saattanut välillä levitä. Todennäköisimmin ongelmanamme oli varmastikin se, että harjoittelimme kylmän linnun noutoja lopulta ihan liian vähän ja liian helppoina suorituksina ja sitten kokeen päätteeksi vireystilan ollessa tapissaan sekä koiralla, että ohjaajalla, homma menee selvästi perustasoa huonommin. Toisaalta nyt kun koiralla on metsästetty ja lintuja pudoteltu ihan jonkun verran, niin lämpimän linnun noudot ovat kokeissakin olleet keskimäärin mainioita. Tästä en jaksa toisaalta itseäni liikaa soimata, kun ruuhkavuosien keskellä on pitänyt koittaa koiratouhujen lomassa pyörittää muutakin arkea ja koittaa välistä jopa nukkuakin… Seuraavan koiran kanssa sitten tietää paremmin.
Mitä koirasi ominaisuutta arvostat / mistä nautit eniten?
Risla on linnunlöytäjä! Aika harvassa on hakuerät kokeissa tai metsällä, etteikö risuli olisi linnuilla. Metsästys Rislan kanssa on nautinto.
Kerro jotain muuta käyttövaliostasi, onko hauskoja sattumuksia tai
mieleenpainutta metsästyshetkeä, joita haluaisit jakaa?
Onhan niitä kertyny.
Rislaa ottaessa minulla oli pieni haave, että jos joskus elämässään voisi sanoa omistavansa voittajaluokan koiran, niin tuo olisi hienoa. Jotenkin voittajaluokka kuulosti niin ihmeelliseltä ja ehkä saavuttamattomaltakin. Mitä se toki osittain onkin. Oltiin sitten koiran kanssa ihan kahdestaan Pöyrisjärven erämaassa. Rinkka oli melkoisen painava, mutta koska maastot oli tutut, tiesin lintuja löytyvän ja taskussa oli tuore AVO1-tulos, oli mieli kuitenkin keveä. Jokunen päivä oltiin metsästelty ja saatu paljon pudotuksia ja hienoja onnistumisia. Yhtenä iltana maittavan illallisen jälkeen maattiin louteen alla nuotion lämmössä irtokarkkia syöden ja xo-konjakkia maistellen. Siinä fiilistelin tunnelmaa ja tajusin, että tuo sylissä tuhiseva luppakorva muuten tosiaan on voittajaluokan koira ja että jos ihmeitä ei tapahdu, niin sen kanssa metsästämisestä saan nauttia vielä vuosia. Tähän hetkeen on tullut mielessä palattua usein ja onneksi siitä on myös liitteenä oleva kuva muistona.
Jos antaisit vinkkejä tuoreelle kanakoiran kouluttajalle/metsästäjälle, millaisia vinkkejä antaisit?
Kiire ei ole, mutta joutua pittää. Eli koulutus on hyvä aloittaa heti kun pentu tulee kotiin, mutta muistaa edetä pennun ehdoilla ja leikinomaisesti. Kyyhkytreenit ovat erittäin passeli keino opettaa kontrolloidussa ympäristössä toimintamalli riistatilanteeseen jo ennen kuin koira on syttynyt riistalle.
Ja ehkä tärkeimpänä mikä saattaa joskus unohtua: jos haluaa saada koiran, joka toimii hyvin metsäkanalinnuilla, niin kyllä sen koiran pitää myös hitto vie päästä metsälinnuille. Mitä enemmän, sitä enemmän. Loppusyksyn teeret on kuitenkin hieman eri vastus, mitä pussifasaani.
Katajaruskan Risla tietokannassa
Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023, mikäli omistaja näin haluaa. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista. Koulutustoimikunta pyrkii olemaan sähköpostitse yhteydessä kaikkiin uusiin käyttövalioiden omistajiin. Mikäli sähköposti ei ole tavoittanut tuoretta käyttövalion omistajaa, ole yhteydessä tiedotus@saksanseisojakerho.fi
