1 Johdanto
Kanakoirat ovat jaloja ja luotettavia metsästyskoiria. Seisovien lintukoirien jalostuksessa
ensimmäisenä edellytyksenä astutukselle on, että koirien metsästysominaisuuksista on
ennen suunniteltua astutusta hankittu riittävä, puolueeton ja julkinen arvostelu
käyttökokeissa.
Ilman kokeista ja näyttelyistä hankittua arvostelua ei voida luottaa siihen, että jalostukseen
käytettävillä koirilla on riittävät metsästysominaisuudet tai ne ovat rakenteensa sekä
luonteensa puolesta koirakannan keskiarvoa parempina metsästyskoirina sopivia rotunsa
suvunjatkajiksi.
Rotujärjestö kantaa erityistä huolta jalostukseen käytettävien koirien terveydestä. Koirien
omistajia kannustetaan avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Jos koiralla havaitaan
periytyväksi tiedetty vika tai sairaus, asia tuodaan julki ilmoittamalla siitä kasvattajalle,
jalostusneuvojalle ja täytetään kerhomme nettisivuilla TERVEYSKYSELY kaavake. Näin
tiedot menevät julkiseksi terveystietokantaan . Sairasta koiraa ei käytetä jalostukseen.
Näin huolehdimme, että rotumme säilyy mahdollisimman terveenä ja pennunostajille
voidaan välittää mahdollisimman oikeaa tietoa koirien terveydestä.
Jalostustoimikunnan tehtävänä on koota ja välittää tietoja kasvattajille, suorittaa neuvontaa
ja kehittää jalostustyötä. Jos harkitset pentujen teettämistä nartullasi, selvitä ensin
pentujen rekisteröintiin liittyvät säännöt, määräykset ja perehdy rotuun. Kasvattajan tulisi
muun muassa tutustua karkeakarvaisten saksanseisojien jalostuksen tavoiteohjelmaan,
JTO, joka löytyy Saksanseisojakerhon kotisivuilta.
Koiranjalostus on valintaa ja pentujen kasvattaja on avainhenkilö, jonka valinnoista riippuu
moni asia. Karkeakarvaisten saksanseisojien jalostusneuvojat antavat jalostusneuvontaa
ja auttavat nartullesi sopivan uroksen löytämisessä.
Kasvattajalla on myös suuri vastuu valita pennuille sopivat uudet omistajat.
Karkeakarvainen saksanseisoja on metsästyskoira ja pennut luovutetaan vain
metsästäville ostajille.
Siitokseen kelpuutettavilla uroksilla on luonnostaan ankara karsinta. Uroksilla, joita ei ole
käytetty näyttelyissä ja kokeissa, on vähäiset mahdollisuudet tulla käytetyiksi siitokseen.
2 Jalostusrekisterivaatimukset
Suomen, Ruotsin ja Norjan saksanseisojakerhot ovat päättäneet pitää jalostusrekisteriä
koirista, joita voidaan suositella käytettäväksi siitokseen.
Vähimmäisvaatimukset jalostusrekisteriin hyväksyttäville koirille ovat:
Koira on saanut näyttelystä laatuarvostelussa AVO- tai KÄY-luokasta hyvän (H) kahdelta
(2) eri tuomarilta tai yhden (1) erittäin hyvän (EH). Koiraa joka on saanut alennetun
palkinnon luonteensa vuoksi, ei kelpuuteta jalostusrekisteriin.
Metsästyskokeessa narttu on palkittu KAER AVO2- ja uros AVO1 -palkinnolla.
Koiran lonkkakuvaustuloksen täytyy olla A tai B ja koiran tulee täyttää muut rotukohtaiset
PEVISA määräykset
Lisäksi jalostusrekisteriin otettavien koirien omistajilta vaaditaan kirjallinen vakuutus siitä,
että:
-koiralla ei ole ollut leikkausta vaativia olka- ja/tai kyynärnivelen vikoja -koiralta ei ole
leikkauksella korjattu tai todettu muita virheitä, esim. silmäluomen
kiertymiä -koiralla ei ole hammaspuutoksia tai jos on, niin mitä?
-koiralla ei ole ollut epileptistyyppisiä kohtauksia
Omistaja ilmoittaa jalostusrekisterivaatimukset täyttävän koiransa tiedot itse
jalostusneuvojalle. Hän vahvistaa allekirjoituksellaan jalostusrekisterikaavakkeessa
antamansa tiedot.
Koiranomistajaa kehotetaan ilmoittamaan mahdollisesta terveydentilan muutoksesta
karkeakarvaisten saksanseisojien terveystietoja keräävälle jalostusneuvojalle ja
täyttämällä TERVEYSKYSELYN.
Koira voidaan poistaa jalostusrekisteristä jalostustoimikunnan päätöksellä esimerkiksi siinä
tapauksessa, että koira on kahdessa eri yhdistelmässä periyttänyt perinnölliseksi havaittua
sairautta tai vikaa.
3 PEVISA-määräykset
PEVISA on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Voimassa olevat
karkeakarvaisen saksanseisojan PEVISA-määräykset:
Pentujen vanhemmista tulee ennen astutusta olla virallinen lonkkakuvauslausunto.
Rekisteröinnin raja-arvo on lonkkaniveldysplasian aste B. BxB yhdistelmää ei suositella.
– Koiran rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla karkeakarvaisella saksanseisojalla
korkeintaan 60 pentua, joista alle 4 vuotiaana enintään 20 pentua. Viimeinen, rajan ylittävä
pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaan.
3.1 Matadoripykälä
Rodun geenikannan kapenemisen estämiseksi on PEVISA:ssa rajoitettu yksilön käyttöä
siitokseen. Kasvattaja on vastuussa matadoripykälän noudattamisesta. Poikkeuslupa on
mahdollinen.
4 Astutus- ja pentueilmoitukset
Saksanseisojakerho julkaisee maksutta listaa jäsentensä koirien astutus- ja
pentueilmoituksista. Tiedot urostiedusteluista, astutuksista ja pentueista toimitetaan
jalostusneuvoja Anna Haapiolle, joka ylläpitää listaa.
Jalostusrekisteriin kuulumattomien vanhempien terveydestä omistaja voi antaa saman
kirjallisen vakuutuksen kuin jalostusrekisterikoirilta. Nartun omistajan on toimitettava samat
vakuutukset uroksen omistajalta, jolloin terveysvakuutus merkitään astutus- ja
pentuelistaan.
Pentue on myytävien listalla kaksi kuukautta pentujen syntymästä, jonka jälkeen se siirtyy
myytyjen joukkoon. Pentueelle saa pyynnöstä jatkoaikaa kuukaudeksi.
”Jalostustoimikunnan hyväksymä yhdistelmä” -merkinnän saadakseen yhdistelmän on
täytettävä seuraavat vaatimukset:
– kasvattaja on ollut yhteydessä jalostusneuvontaan ennen astutusta. Kasvattaja käyttää
ehdottamaansa ja jalostusneuvojan hyväksymää urosta tai jotakin jalostusneuvojan
ehdottamaa urosta.
jalostuskoiran on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:
-KAER- koetulos
– näyttelypalkinto, vähintään AVO tai KÄY H, ei kuitenkaan luonteen takia -terveyden osalta
rotukohtaiset vähimmäisvaatimukset, esim. ei BxB yhdistelmä ja molemmat vanhemmat
ovat vWD-vapaita.
5 Von Willebrand tyyppi II – verenvuototauti
Karkeakarvaisilla saksanseisojilla tunnetaan periytyvä sairaus, joka ilmenee veren
hyytymistekijän puutteellisuutena, eli verenvuodon tyrehtymisen voimakkaana
alenemisena.
Sairailla koirilla on määrällinen ja laadullinen poikkeavuus hyytymistekijässä eli ns. von
Willebrand tekijässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinänsä vähäpätöiset haavat
aiheuttavat hengenvaarallisen verenvuodon, myös sisäisiä verenvuotoja esiintyy.
Sairauden periytyvyys on autosomaalinen ja resessiivinen.
Geeni, joka säätelee vW-tekijää on löydetty ja sairauden tutkiminen onnistuu geenitestillä.
Koira voi olla vWD:n suhteen terve, kantaja tai sairas.Jos kahdella terveeksi todetulla
koiralla teetetään pennut, ovat kaikki syntyvät pennut terveitä ja niitä ei tarvitse enää
testata vaan ne merkitään vWD terveiksi tietokantaamme.
Olemassa oleva testi mahdollistaa sairautta kantavan koiran käytön jalostukseen, kunhan
noudatetaan seuraavia pelisääntöjä:
Kantaja – vapaa -yhdistelmä on perustelluista syistä mahdollinen, mutta
jalostustoimikunnan linjauksen mukaan tällaisesta yhdistelmästä syntyneet pennut tulee
testata ennen luovutusta ja myydä testitiedot omistajille ja jalostustoimikunnalle julkaistuina.
Kantaja – kantaja -yhdistelmä (todennäköisyys sairaisiin yksilöihin suuri) on ehdottomasti
kielletty. Jalostustoimikunta ei anna tällaiselle yhdistelmälle suositusta.
Tautia esiintyy useissa eri koiraroduissa (eri tyyppejä I, II ja III). Karkeakarvaisilla
saksanseisojilla tautia sairastavia ja kantajia on tavattu ainakin rodun kotimaassa
Saksassa ja Tanskassa. Suomessa ei tiedetä tapauksia olleen.
Sairaudesta on erillinen VWD- tiedote kerhon nettisivuilla. Se kannattaa lukea. Tärkeintä
on muistaa, että jos molemmat vanhemmat ovat terveitä – siis vWD vapaita – niin myös
niiden pennut ovat terveitä!
6 Kennelliitto ja kasvattaja
6.1 Pentujen rekisteröinti
Kennelliitto rekisteröi pentueen kasvattajan täyttämän pentueilmoituksen perusteella,
lisäksi tarvitaan pentueen isän omistajan allekirjoittama/vahvistama astutustodistus.
Molempien vanhempien tulee olla rekisteröityjä. Ulkomailta tuotu emä on rekisteröitävä
Kennelliiton rekisteriin viimeistään pentuje rekisteröinnin yhteydessä. Tuontikoiraisät tai
ulkomaalaisomistuksessa olevat, Suomeen jalostuslainaan tuodut urokset on
rekisteröitävä Kennelliiton rekisteriin viimeistään sen jälkeen, kun uroksen ensimmäisen
Suomeen rekisteröidyn pentueen syntymästä on kulunut 12 kk. Ulkomaisen isän on oltava
FCI:n tunnustamassa rekisterissä ja kasvattajan tulee lähettää pentueilmoituksen
yhteydessä rekisteröintiin tarvittavat asiakirjat.
Molempien vanhempien sekä pentujen tulee olla tunnistusmerkittyjä. Tunnistusmerkintöjä
tekevät eläinlääkärit sekä Kennelliiton tunnistusmerkitsijät.
Pentueen isän tulee olla tervekiveksinen. Tieto normaaleista kiveksistä tallentuu urokselle
automaattisesti sen saadessa palkinnon virallisesta näyttelystä tai suorittaessa
Kennelliiton ulkomuodon jalostustarkastuksen. Pentueilmoituksen mukaan liitetään
eläinlääkärin antama kivestodistus, jos urokselle ei ole aiemmin merkitty
jalostustietojärjestelmään tietoa normaaleista kiveksistä.
Nartulla saa olla enintään viisi pentuetta. Pentueiden syntymien välisen ajan tulee olla
vähintään 10 kuukautta, mutta tätä tiheämpi pennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle
yhden kerran ilman poikkeuslupaa. Yli 8-vuotiaan nartun pentujen rekisteröinnin
yhteydessä on toimitettava ennen astutusta annettu eläinlääkärintodistus, jonka mukaan
narttu on terve ja hyväkuntoinen, eikä pennuttamisesta ole haittaa nartun terveydelle.
6.2 Tietoja Kennelliiton kotisivuilta
Rekisteröintiin liittyvät maksut selviävät parhaiten Koiramme-lehdestä tai Kennelliiton
kotisivuilta: http://www.kennelliitto.fi.
6.3 Astutusmaksu
Astutusmaksu on parasta sopia kirjallisesti etukäteen. Eräs tapa määritellä astutusmaksu
on sopia astutuksen perusmaksu ja lisämaksu kustakin pennusta aina kuuteen pentuun
saakka.
6.4 Ohjeita pentujen nimeämiseen
Pennut kannattaa nimetä niin, että saman pentueen kaikkien yksilöiden nimet alkavat
samalla alkukirjaimella. Saman alkukirjaimen käyttö helpottaa koiran tunnistamista ja
pentueen käsittelyä koiraluetteloissa.
6.5 Pentue-ilmoitus
Suomen Kennelliiton ohjeet:
Pentue rekisteröidään kasvattajan tekemän pentueilmoituksen perusteella. Ilmoitus on
tehtävä neljän kuukauden sisällä pentujen syntymästä. Koko pentue on ilmoitettava
rekisteriin samanaikaisesti. Pentueilmoitukseen sisältyy myös astutustodistus, jonka
pentueen isän omistaja vahvistaa allekirjoituksellaan. Kasvattaja on yleensä pentujen
emän omistaja, mutta omistaja voi myös luovuttaa kasvatusoikeuden toiselle henkilölle.
Pennun omistaja ei voi itse ilmoittaa pentuaan rekisteröitäväksi.
Kasvattajan tulee olla 18 vuotta täyttänyt. Kasvattajiksi voidaan merkitä enintään kolme
henkilöä. Jos pentueen vanhemmille on ilmoitettu useampia omistajia, tarvitaan
rekisteröintiin kaikkien omistajien hyväksyntä. Kannattaa varmistaa että sekä nartun, että
uroksen omistajatiedot ovat Kennelliiton rekisterissä ajan tasalla jo etukäteen, jotta
vaadittavat omistajamuutokset eivät viivytä pentujen rekisteröintiä.
Kasvattaja voi tehdä sähköisen pentuerekisteröinnin Kennelliiton Omakoira-jäsenpalvelun
kautta. Sähköisen palvelun käyttö kannattaa, sillä se nopeuttaa rekisteröintiä ja sen avulla
on mahdollista pienentää rekisteröintimaksua. Voit myös tulostaa pentueilmoituksen tämän
sivun alalaidasta ja toimittaa sen Kennelliittoon postitse.
Saatuaan pentueen rekisterikirjat kasvattajan on syytä irrottaa omistajailmoitusosat ja
lähettää ne täytettyinä suoraan Kennelliittoon uusien omistajien puolesta, koska on
osoittautunut, että omistajailmoitukset jäävät usein lähettämättä eikä Saksanseisojakerho
saa omistajatietoja uusista koirista ajoissa.
7 Karkeakarvaisen saksanseisojan värit
Pentuja rekisteröitäessä tulee käyttää rotumäärityksessä mainittuja värinimityksiä. Jos
muita värejä käytetään, jää värin nimitys pois koiran rekisterikirjasta ja Kennelliiton
tiedostosta.
Rotukoodi 98 karkeakarvainen saksanseisoja:
Ruskea: täysruskea, valkoinen merkki rinnassa. Jos jalassa on valkea läikkä, on väri
ruskea päistärikkö.
Ruskea päistärikkö: päistärikkö, jolla on ruskea pää ja ruskeita läiskiä tai pilkkuja.
Karvapeite on ruskean ja valkoisen sekoitusta. Hallitsevana värinä on ruskea.
Musta päistärikkö: päistärikkö, jolla on musta pää ja mustia läiskiä tai pilkkuja. Karvapeite
on mustan ja valkoisen sekoitusta. Hallitsevana värinä on musta.
Vaalea päistärikkö ruskein merkein: ruskea pää ja ruskeita läiskiä ja/tai pilkkuja.
Ruskeita karvoja on vähemmän. Hallitsevana värinä on vaalea karva.
Vaalea päistärikkö mustin merkein: musta pää ja mustia läiskiä ja/tai pilkkuja. Mustia
karvoja on vähemmän. Hallitsevana värinä on vaalea karva.
7.1 Kielletyt väriyhdistelmät
Karkeakarvaisen saksanseisojan osalta kiellettyjä väriyhdistelmiä ovat kahden
mustapäistärikön tai täysruskean ja mustapäistärikön yhdistelmä. Ko. yhdistelmistä
syntyvät pennut Kennelliitto rekisteröi EJ-rekisteriin.
8 Vinkkejä kasvattajalle
8.1 Pennun hinta
Pennun hinta on syytä pitää kohtuullisena riippuen vanhempien saavuttamista palkinnoista.
Huippuvanhempienkaan pennuista ei ole syytä pyytää korkeinta mahdollista hintaa, koska
kasvattaja ei kuitenkaan voi taata, että jälkeläisistä tulee yhtä hyviä tai parempia.
Kennelliiton sääntöjen mukaan kasvattaja maksaa rekisteröintimaksun ja pentujen
sirutuksen.
8.2 Lisäsopimukset
Kaikesta voidaan sopia ja tehdyt sopimukset myös sitovat ottaen huomioon kuitenkin
yleisen kohtuuttomuuskiellon ja sen, että myyty pentu on ostajan omaisuutta.
Monet kasvattajat lupaavat palauttaa esimerkiksi tietyn euromäärän pennun hinnasta
virallisen lonkkakuvaustuloksen tai KAER-koetuloksen perusteella.
8.3 Kasvattajan vastuu
Kauppalaki koskee kaikkea kauppaa. Kasvattaja toimii elinkeinonharjoittajan tapaan, jos
hän on tuottanut kolmen edellisen vuoden aikana vähintään yhden pentueen vuodessa tai
vähintään kaksi samana vuonna. Tällöin häntä koskee myös kuluttajansuojalaki.
Kasvattajan on annettava pennun mukana kirjalliset hoito-ohjeet. On suositeltavaa
sisällyttää pennun hintaan koulutusopas, Junkkarikokeen ilmoittautumismaksu ja
Saksanseisojakerhon jäsenmaksu ensimmäisen vuoden ajaksi. Pentuejäsenyys on
edullisempi kuin perusjäsenen vuosimaksu.
Kerro pennunostajalle jo hyvissä ajoin rodun terveystilanteesta. Jalostuksen
tavoiteohjelmasta löydät hyvin informaatiota.
Kerro pennunostajalle pennun vanhempien ja sukulaisten terveystilanteesta.
Kerro pennussa mahdollisesti havaituista virheistä, kuten purenta-, väri- ja kivesvioista
sekä niiden merkityksestä.
Mikäli urospennun kivekset eivät ole vielä selvästi todettavissa luovutusiässä ja koira
myöhemmin todetaan kivesvikaiseksi, on myyjän palautettava Kennelliiton koiran kauppaa
koskevan sopimuksen mukaisesti kolmasosa kauppahinnasta.
Myyjän on myös korvattava napatyrän hoidosta ja leikkauksesta aiheutuvat kulut.
Tarkasta pennun häntä ennen luovutusta häntämutkan varalta. Myös purenta on syytä
tarkastaa vielä luovutushetkellä.
Vaikka koira luovutetaan siinä kunnossa kuin se on, on kasvattaja vastuussa myös
piilevistä virheistä.
Kasvattajan vastuu jatkuu hyvän kenneltavan mukaan vielä pennun luovuttamisen jälkeen.
Avusta omistajia pentujen hoito- ja koulutuskysymyksissä. Kasvattaja voi tarvittaessa
tarjoutua viemään koiran itse näyttelyyn tai kokeeseen.
Asiasta lisätietoa Kennelliiton sivuilla!
8.4 Astutuksesta
Ihannetapauksessa astutusta suunnitellaan, kun nartun mahdollisesta pentueesta ollaan
oltu kiinnostuneita jo etukäteen käyttökokeissa ja näyttelyissä saavutettujen tulosten
perusteella. Lasten iloksi, nartun kuvitellun sukupuolitarpeen tyydyttämiseksi tai levottoman, luonnevikaisen tai jopa vihaisen nartun rauhoittamiseksi pentujen teettäminen on
tuomittavaa.
Nartun on oltava astutushetkellä vähintään 18 kuukauden ikäinen. Ikä on ehdoton alaraja.
Kennelliiton määräysten mukaan narttua saa käyttää siitokseen enintään kerran
kymmenessä kuukaudessa.
Kasvattajan on syytä lukea astutukseen, tiineyteen, synnytykseen ja pentujen hoitoon
liittyvää kirjallisuutta.
Kirjallisuutta suomeksi: – Parempaan pentutulokseen: koirankasvattajan käsikirja;
Koskentalo, Helena – Koira saa pentuja; Koponen, Auli – Koirani saa pentuja: Kofod, Ester
8.5 Yleistä pentujen hoidosta
Pentujen hännät jätetään typistämättä. Kasvattajan pitää varautua myös tarvittaessa
lopettamaan sairaita tai vajaakehittyneitä pentuja.
Sisäloiset
Narttukoira tulee madottaa ennen astutusta, kantoaikana ja pentujen madotuksen
yhteydessä. Valitse tiineelle nartulle sopiva matolääke ja madota pakkauksen ohjeen
mukaan.
Pennut pitää madottaa 2-3,5, 7 ja 11 -viikon iässä. Suositellut madotusajankohdat
vaihtelevat jonkin verran ohjeista ja käytetystä matolääkkeestä riippuen. Sisäloisten häätö
on todella tärkeää pennun normaalille kehitykselle, jotta se saa tarvitsemansa ravinteet
kasvuun ja kehitykseen. Sisäloiset elävät koiran suolistossa ja häiritsevät ravinteiden
imeytymistä.
Rokotukset
Muista huolehtia nartun rokotukset kuntoon ennen astutusta. Elintarviketurallisuusvirasto
Evira suosittelee vain terveiden ja matolääkittyjen koirien rokottamista.
Pentujen rokottamista penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvoa vastaan Evira
suosittelee 12 viikon iässä ja rabies-rokotetta 16-20 viikon iässä. Ostajat huolehtivat
yleensä pentujen rokotuksista.