Rodunkuvaus
Pienimünsterinseisoja on saksalainen, keskikokoinen pitkäkarvainen seisova lintukoira. Se polveutuu jo keskiajalla haukkametsästäjän apuna toimineista, yläpäisesti hakevista, liikkeelle ajavista pitkäkarvaisista lintukoirista. Niitä kutsuttiin haukkakoiriksi tai karkottaviksi koiriksi tai myöhemmin myös viiriäiskoiriksi ja spioneiksi. Osa tutkijoista arvelee niiden silkkikarvaisten esi-isien tulleen idästä ja Espanjasta Ranskaan, Saksaan ja Englantiin. Maastoa risteilemällä ne etsivät riistaa, osoittivat sen seisomalla ja ajoivat sen liikkeelle, jonka jälkeen haukka päästettiin irti. Rotua on käytetty jonkin verran myös verkkokoirana, jolloin se myös pysähtyi riistan ilmasta vainutessaan.
Tämä koira oli vuosisatojen ajan suosituin metsästyskoira varsinkin Westfalenissa, Saksan luoteisosissa lähellä Hollannin rajaa ja Hollannissa.
1700-luvulla erotettiin pitkäkarvaiset seisojat pieneksi ”spioniksi” ja suuremmaksi ”kanakoiraksi”. Pieniä seisojia kutsuttiin myös tiheikkökoiriksi pääasiallisen käyttömaastonsa mukaan ja rodun kasvatusalueen ulkopuolella sitä kutsuttiin münsteriläiseksi roduksi.
Tuliaseiden kehityttyä pienet valkopohjaiset koirat menettivät suosiotaan vahvempien ja tummempien koirien tieltä. Kun koirille ruvettiin 1800-luvulle tultaessa laatimaan rotumääritelmiä Saksassakin, spionit siirrettiin syrjään monen muun maatiaisrodun lailla, koska ne eivät mahtuneet saksanseisojan perusraameihin. Jalostuspohja hupeni vähiin jo 20 vuodessa. Vain syrjäisimpiin kolkkiin, pieniin luoteissaksalaisiin maalaiskyliin, jäi kasvatusta.
Varsinainen rodun ”keksijä” oli Edmund Löns. Hän löysi melkein unohtuneesta rodusta aivan 1900-luvun alussa kaksi erinomaista metsästyskoirakantaa: opettaja Heitmannin koirat Burgsteinfurtista ja metsänvartija Wolfbergin koirat Dorstenista. Hän ryhtyi risteyttämään kantoja keskenään. Heitmann kutsui kasvattamiaan koiria Heidewachteleiksi, nummiviiriäiskoiriksi, ja tämän nimityksen Lönskin otti käyttöön.
17.3.1912 perustettiin Osnabrückissä rotuyhdistys Verein für Kleine Münsterländer Vorstehhunde (Heidewachtel) ja avattiin rotukirja. Vuonna 1918 muotoili rodun toinen mahtimies, filosofian ja lääketieteen tohtori Friedrich Jungklaus epävirallisen pienimünsterinseisojan rotumääritelmän. Rotu yleistyi nopeasti 20-luvulle tultaessa, kun tieto sen erinomaisista metsästysominaisuuksista levisi. Nimi Heidewachtel painettiin unohduksiin 1930-luvulla ja ruvettiin puhumaan pienimünsterinseisojasta. Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä laadittiin 1936 ja Suomeen ensimmäiset rodun edustajat tuotiin 1959.
Pienimünsterinseisoja on käyttöominaisuuksiltaan monipuoliseen metsästykseen soveltuva seisova lintukoira. Sen tehtävä on etsiä ja paikallistaa riistaa, osoittaa se seisomalla, ajaa se käskystä liikkeelle ja noutaa ammuttu tai jäljittää haavoittunut riista. Pienimünsterinseisoja on hyvävainuinen, kestävä ja yhteistyöhaluinen. Se hakee riistaa maastoon soveltuvalla laajuudella ja hakukuviolla, ensisijaisesti ilmavainulla ja tuulta hyväkseen käyttäen. Sen liikkuminen on kevyttä ja eloisaa ja hyvävauhtista, joskaan sen työskentelyssä tärkeintä ei ole juoksunopeus vaan haun tarkkuus. Se työskentelee halukkaasti myös pensaikoissa ja tiheiköissä. Riistan talteenottotaipumuksiltaan pienimünsterinseisoja on erinomainen. Se noutaa halukkaasti ja sekä maalta että vedestä. Se on innokas uimari ja sen kylmänsietokyky on hyvä. Sen karvapeite suojaa sitä erilaisissa sääolosuhteissa ja vaikeakulkuisissa tiheiköissä.
Pienimünsterinseisoja on hyvin vilkas, tarmokas ja älykäs. Se on luonteeltaan avoin ja leikkisä, valpas ja aina valmis toimintaan. Se on myös mukava perhekoira ja kiintyy voimakkaasti omiin ihmisiinsä, se on kärsivällinen lasten kanssa ja sopeutuvainen erilaisissa olosuhteissa. Pienimünsterinseisoja tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, koska toimettomana se turhautuu ja voi purkaa energiaansa tekemällä tuhoja kotona. Vilkkauden ja voimakkaan riistavietin vuoksi tottelevaisuuskoulutukseen täytyy kiinnittää huomiota, eikä rotua voi suositella pelkästään seurakoiraksi. Toiminnanhaluisen koiran kouluttaminen ei ole vaikeata, joskin sen loputon energisyys voi vaatia kärsivällisyyttä.