Aino Kostamus teki aloitteen. Porin Pihlavassa tuolloin asunut Aino Kostamus kutsui näyttelyn päivän iltapuhteella Porin hotelli Otavaan tusinan verran rodunharrastajia yhteiseen neuvonpitoon, jossa saatiin aikaan päätös järjestää tulevana syksyä Kauhavan peltomailla saksanseisojien metsästyskokeet ja perustaa mahdollisesti jo tuon tapahtuman yhteydessä saksanseisojien harrastajille rotukerho. Metsästykoe pidettiin 2.–3. lokakuuta ja kokeiden yhteydessä pidetyn kokouksen päätösten mukaisesti aloitti ensi askeleitaan nyt maamme neljänneksi vanhin metsästyskoirien rotujärjestö Saksanseisoja-Kerho. Kokouksessa olivat läsnä ainakin Erkki Ahmo Imatralta, Antti Anttila Kauhavalta, Yrjö Ketola Lapualta, Solmu Lapinjoki Vaasasta, Veli Ilmari Mikkonen, joka toimi Kauhavan kokeen tuomarina ja Jaakko Tiiainen, molemmat Helsingistä sekä Paavo Vähämaa Seinäjoelta ja tietenkin puuhanainen itse, Aino Kostamus.

Valmisteluissa ei aikailtu. Jo keväällä oli asioita eteenpäin viemään valittu toimikunta valtuuttanut maisteri Mikkosen tekemään ehdotuksen tulevan yhdistyksen säännöiksi, joka sitten Kauhavan kokouksessa vähäisin muutoksin hyväksyttiin. Toimikunta oli myös ottanut ”ennakkomerkintöjä” jäseniksi ja listannut ensimmäiseen jäsenluetteloon 27 harrastajaa, mutta perustamisvuoden loppuun mennessä jäseniä oli kirjoihin merkitty jo reilusti neljä kymmentyä, joista suurin osa oli karkeakarvaisten saksanseisojien, tuon ajan linnunmetsästäjien lähes muotikoirien harrastajia. Koska saksanseisojaväki oli tuohon ajankohtaan saakka toiminut yhteistuumin englantilaisrotuisten kanakoirien harrastajien kanssa, niin oli luonnollista, että aivan ilman kitkaa uusi yhdistys ei lähtenyt liikkeelle. Peistä yhdistyksen puolesta ja vastaan taitettiin mojovin sanoin jopa parinkin seuraavan vuoden ajan. Kanssaelo ”kuumien” koirien harrastajien eli ruotsin- että suomenkielisen veljisjärjestön ja sittemmin yhdistyneen Kanakoirakerho-Hönshundssektionenin kanssa takelteli aluksi, mutta sujui myöhemmin erinomaisesti, sillä niinhän kanakoiraharrastuksessa kaikkinensa asioiden pitääkin olla.

Kun vielä lukuisat seisovien lintukoirien harrastajat ovat jäseniä molemmissa kanakoirien rotujärjestöissämme, niin valtakunnan kanakoira-asiat ovat nykyisin aivan oikealla mallilla.

Suomen Kennelklubin (SKK) ensimmäiseen rotukirjaan vuodelta 1894 on merkitty kuusi lyhytkarvaista saksanseisojaa ja yksi pitkäkarvainen saksalainen seisova koira (Vorstehhund) sekä yksi tuolloin karkeakarvaiseksi kutsuttu saksalainen lintukoira, joita karkeakarvaisia merkittiin rotukirjaamme jo peräti seitsemän vuonna 1918. Rotujärjestömme vaalii tänään yli kolmeakymmentä mannermaista kanakoirarotua (tai toisilleen läheistä rotumuunnosta), joista viimeksi maahan tuotuja uusia rotuja ovat mm. portugalinseisoja, sininen picardienseisoja, karkeakarvainen slovakianseisoja, bourbonnaisinseisoja sekä tuoreimpana maahantuontina pyrenäistyyppinen ranskanseisoja.