Rodunkuvaus
Käyttötarkoitus
Spinone on monipuolinen metsästyskoira. Suomessa spinonea käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana kanalintumetsästyksessä, noutavana koirana vesilintumetsästyksessä ja kyyhkysjahdissa sekä jonkin verran jänisjahdissa. Haavoittuneen riistan jäljityksessä spinone on erittäin hyvän vainunsa ansiosta erinomainen apulainen.
Spinonelle ominaista on riistaintoinen haku, rotutyypillisenä askellajinaan ravi, joskin se vaihtaa riistaintoisena usein laukalle. Lisäksi spinonella on tarkka hajuaisti, luontainen riistankäsittelytaito ja hyvät nouto-ominaisuudet niin maalta kuin vedestä. Spinone on monipuoliseen metsästykseen soveltuva lintukoira, joka pystyy hakemaan hyvin riistaa niin avoimessa maastossa kuin peitteisissä risukoissa ja metsässäkin. Sen pohjavillaton karkea karvapeite ja paksu nahka suojaavat hyvin raapivia risuja vastaan sekä pitävät sen lämpimänä uidessa ja kylmillä talvikeleillä. Tarkkavainuisena se on erinomainen linnunlöytäjä.
Miellyttämishaluisena spinone on suhteellisen helppo kouluttaa, ja se tulee sosiaalisena hyvin toimeen muiden koirien ja perheen lasten kanssa. Tarvittaessa siitä löytyy kuitenkin omaa tahtoa. Saadessaan riittävästi virikkeitä ja päästessään toteuttamaan luontaisia viettejään, spinone on kotioloissa mitä miellyttävin perheenjäsen. Miellyttämishaluisesta luonteestaan huolimatta spinone vaatii kuitenkin hyvän koti-/tottelevaisuuskoulutuksen. Ihmiseen erittäin kiintyvänä sosiaalisena koirana, spinonea ei suositella pelkästään häkissä asuvaksi koiraksi.
Rodun tausta
Kuten niin monen muunkin vanhan rodun, myös spinonen historia on hämärän peitossa. Muun muassa Senofonte ja Seneca ovat jo noin 500 eKr. maininneet kirjoituksissaan karkeakarvaisen koiran, joka oli fyysisesti kestävä ja seisoi riistaa. Myöhemmin samantyyppisistä karkeakarvaisista koirista löytyy mainintoja ajalta 100 jKr. Flavio ja Oppiano (200 jKr.) lisäsivät omissa rotukuvauksissaan koiran ominaisuuksiin ”koira, joka ei metsästä itselleen vaan isännälleen”, mikä on mainittu useissa nykypäivänkin lähteissä yhtenä spinonen hienoimmista käyttöominaisuuksista.
1400-luvulta lähtien spinonen tyyppisiä koiria on esiintynyt muun muassa Montagnan, Tizianin ja Tiepolon maalauksissa, minkä lisäksi aikakauden kirjallisissa lähteissä kerrotaan arvostetusta metsästyskoirarodusta, jonka ominaisuudet ja ulkonäkö vastasivat nykyistä spinonea. Sana ”spinone” tarkoittaa vapaasti käännettynä piikikästä, minkä on katsottu viittaavan joko koiran karheaan turkkiin tai vaikeakulkuiseen maastoon, mihin rotu on alkujaan luotu.
Toisen maailmansodan jälkeen spinonekanta hupeni lähes olemattomiin. Rodun säilyttämiseksi spinonea risteytettiin mm. korthalsingriffonin kanssa, mistä voi vieläkin nähdä piirteitä etenkin rodun ruskeassa värimuunnoksessa. Italiassa rotua kehittämään perustettiin vuonna 1949 Famiglia dello Spinone, joka nykyisin tunnetaan nimellä Club Italiano Spinoni (C.I.Sp). Suomessa spinonen rotujärjestö on Saksanseisojakerho.
Koko: urokset 60–70 cm, 32–37 kg, nartut 58–65 cm, 28–30 kg