0.00€

Ostoskori on tyhjä.

0.00€

Ostoskori on tyhjä.

Tuore käyttövalio lyhytkarvainen saksanseisoja Satawarman Harald Kaunotukka esittäytyy

Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista.

Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Jyri Hänninen

Miten kuvailisit lyhyesti tuoretta KVA-koiraasi?

Satawarman Harald Kaunotukka ”Ares” on 5-vuotias innokas ja räjähtävä koira. Innokkuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Aresta ei tarvitse erikseen suostutella menemään vaan hakee hyvällä työmoraalilla riistaa riippumatta siitä, kuinka kauan haun tulee kestää. Räjähtävyys tulee esille nopeissa linnun ylösnostoissa ja pienpetotilanteissa esim. supikoirien kanssa

Millainen koulutettava koirasi on ollut? Onko ollut haasteita ja kuinka niistä on selvitty ja mikä puolestaan on ollut helppoa?

Haasteita on ollut lähinnä tuon todella kovan ylösnoston kanssa eli suomeksi sanottuna Ares on ollut helposti halukas liukumaan linnun siivitettyä. Pennusta pitäen olen ruokkinut koiralle vahvaa nostoa, ja siitä olen kiittänyt ja palkinnut koiraa aktiivisesti. Tottelevaisuus ja halu tehdä yhteistyötä ovat olleet sitten ne jarrut koiralle eli riistan siivittäessä koiran tulee kuunnella ohjeita/käskyä tai oppia toimintamalli, jossa ollaan itsenäisesti rauhallisesti paikallaan. Itsenäisesti pysähtyminen on toimintamalli, joka vaatii paljon toistoja, mutta riistatyön tekemisestä tulee rauhallisempi tilanteena.

Helppoa on ollut koiran kanssa metsästäminen. Ares on todella hyvin halunnut ja osannut aina hakeutua linnuille. Etsii ja hakee laajalta ja itsenäisesti. (Itsenäisyys on silloin haaste, jos koiraan ei voi luottaa eli touhuaisi riistalla omiaan.) Itsenäinen koira tekee hyvin töitä ilman, että sitä tarvitsee ohjeistaa tai patistaa riistalle ja tulee hakemaan/tiedottamaan, kun on saanut kohteen eteensä. Tärkeää on tietenkin linnun käsittelykyky eli ei karkota riistaa irrotessaan seisonnasta tiedotukseen. Tiedottamisessa Ares on pärjännyt aina hyvin ja mentäessä viennin jälkeen riistalle ja seisonnalle on siellä kohde ollut pääsääntöisesti uudelleen seisonnassa.

Mitä koulutuksellisia asioita pidät tärkeänä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa?

Yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on mielestäni kaiken avain. Tottelevaisuus tulee käsikädessä yhteistyön kanssa. Heti kotiutumisen jälkeen alkaa yhteistyön luominen ja yhteisen siteen vahvistaminen. Vaatimusta tekemisessä nostetaan iän ja osaamisen mukaan. Koirat ovat yleensä nopeita oppimaan uutta ja siksi yritänkin keksiä koko ajan erilaisia tehtäviä perusasioiden ympärille, ettei koira kyllästy tekemiseen. Saman asian liiallisesta hinkkaamisesta en ole nähnyt muuta kuin haittaa yhteiselle tekemiselle.

Satawarman Harald Kaunotukka ja ensimmäinen saalis.

Kuinka paljon metsästätte ja mitä?

Syksyisin pyrin käyttämään kaikki kertyneet lomat ja liikenevän vapaa- ajan metsästämiseen. Oma mielenkiintoni painottuu metsäkanalintuihin, joten suuntaamme pohjoiseen aina elokuun lopussa, jotta syyskuun 10. olisi oma ja koirien tekeminen hyvällä tasolla.

Miten/mistä olet saanut koulutusoppisi?

Ensimmäinen koirani syntyi 2011 ja kasvattaja oli Mika Harju (Kennel Satawarman). Minulla on ollut yhteensä neljä lyhytkarvaista saksanseisojaa (kaksi jo edesmennyttä) ja kaikki koirani ovat olleet samalta kasvattajalta. Minulla kävi satumainen tuuri, kun tietämättä mistään mitään tuli vastaan tämä herra Harju. Hän aikanaan ensin näytti, miten seisojalla metsästetään ja vasta sen jälkeen kertoi, miten hän koiria kouluttaa. Silmät pyöreinä Kuusamon metsissä ihmetellessäni Mikan ja Alman (FI KVA Syystuiskun Untuva) touhuja, että voiko seisojalla metsästäminen olla tällaista ja näin hienoa niin olin varma, että haluan oman toimivan saksanseisojan. Mikan koulutusopeista olen muokannut itselleni omanlaiseni mallin kouluttaa koiraa metsästykseen. En osaa, enkä kykene siihen, miten Mika koiran koulutuksensa tekee, joten on ollut pakkokin muokata mallia oman osaamisen rajoissa.

 –> Olemassa olevan toimivan koulutusmallin näkeminen ja kokeminen sekä tiedon sopeuttaminen omiin ajatuksiin on mielestäni oikea tapa saada itselle toimiva koira.  

Miten koulutat noudon?

Kouluttaminen on ehkä meillä väärä sana. Heti 8 viikkoisesta (tai kun pentu saapuu kotiin) pennusta asti annan koiran tarttua, kantaa ja tarjota esim. dameja sekä muita pennulle sopivia esineitä minulle. Tämä tapahtuu aluksi sisätiloissa. Sen jälkeen vahvistan noutoa heittämällä, kotona sisällä, lyhyitä matkoja esinettä ja koira saa vapaasti noutaa ilman mitään painetta tai pakkoa eli omasta vapaasta halusta. Alussa käytän ruokapalkkaa aina koiran tuodessa minulle esineen. Pihalla ja ulkoillessa annan pennun kantaa ja noutaa esinettä oman mielensä mukaan eli sellaista leikkimielistä hauskaa puuhastelua yhdessä. Tämä ei tarkoita sitä, että sallin pennun omia, piilottaa tai syödä damin tai linnun!
Pikkuhiljaa voi ulkonakin heittää vaikeampiin paikkoihin dameja tai lintuja ja vaikeuttaa tekemistä. Koiran nauttiessa haasteista se haluaa tehdä melko haastaviakin noutoja jo ihan penikasta asti. Niin sanottua ”koenoutoa” en vaadi pennulta pitkään aikaan – istuen luovutus ja linnun tarjoaminen käteen tulee hyvän luonnollisen linnun suussa pitämisen ja kantamisen seurauksena jossain vaiheessa koiralta itseltään melko luonnollisesti.

Miten avanssin saa säilymään tai parannettua sitä?

Alussa seisonnalta annan koiranpenikan nostaa linnun niin innokkaasti kuin se itse sen tekee. Pentu ei, yleensä, kovin pitkälle linnun siivitettyä juokse perään vaan pysähtyy ja katsoo miten ohjaaja reagoi, vähän kuin kysyäkseen menikö hienosti? Kutsun luokse ja kehun paljon ja palkitsen koiran luokse tulosta. Pennun kanssa lintuja nostellessa vahvistan mallia siitä, että lintu on mahtava nostaa lentoon ja sen jälkeen tullaan ohjaajan luo. En päästä koiraa karkaamaan linnun perään vaan koitan saada sen mielenkiinnon olemaan itseäni kohtaan suurempi kuin pakeneva lintu. Tässä on kyse palkkauksen toimivuudesta eli mielenkiinto on suurempi johonkin muuhun kuin pakenevaan ja pois lentävään lintuun. Se miten ja mistä koira palkkautuu riistatilanteessa onkin sitten jokaisen löydettävä itse. Pentu ei ole vielä varsinaisesti syttynyt riistalle, joten palkkaus ja palkka toimii vielä hyvin esim. ruoalla tai linnulla, mutta sytyttyään riistalle palkan toimiminen onkin jo haastavampaa, jos ei ole oikeasti vahva palkka kuten esim. riistalintu.

Eli en rajoita tai vältän antamasta koiralle ennakoivaa oppimismallia siitä, että linnun kohdatessa koiralle tulee aina epämiellyttävä paine ja pakko olla paikallaan. Monta kertaa käy niin, että ennakoidessaan käskyä pysähtymiselle, linnun siivitettyä, alkaa etenemiseen tulemaan ongelmia ja lopulta koira ei nosta enää lintua ollenkaan.

Nostoluvan annan koiralle erilaisista paikoista ja eri etäisyyksiltä, jotta aina luvan saatuaan koira tietää saavansa nostaa linnun itsenäisesti eikä tarvitse siihen tukemista ohjaajalta. Nostoluvan pyrin antamaan aina metsästykseen sopivimmasta paikasta eli niin että riistan voisi oikeasti tiputtaa. Tarkoittaa myös ohjaajaa päin/ vasten nostamista, josta itse nautin erityisen paljon, kun lintu tulee koppina syliin!

Miten olet kouluttanut koirasi tiedottomaan?

Pennusta asti kutsun koiran irti seisonnalta ja sen jälkeen menemme yhdessä seisonnalle ja nostamaan lintu lentoon.

Mitä koulutukseen liittyvää seikkaa pidät hankalimpana, missä harrastajat yleensä epäonnistuvat?

Nuoren koiran, muutamasta kuukaudesta noin 1,5- vuotiaaksi asti, koira on useimmilla hienosti hanskassa ja tekee upeita riistatöitä ja on aivan rauhallinen linnun siivittäessä. Sitten noin 2- vuotiaasta eteenpäin, kun koira itsenäistyy ja koira ymmärtää ohjaajan rajallisesta kyvystä pysyä perässä ja hallita toimintaa niin tapahtuu odottamaton ”käsistä lipeäminen”. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että koiran ”osatessa” hommansa niin sillä on mukava alkaa metsästelemään ja annetaan joustoa tottelevaisuudessa riistatilanteissa. Tätä toimintamallia sitten toistetaan koko syksy metsästellessä ja annetaan koiran rallatella ihan omiaan kunhan riistaa tulee. Tästä tilanteesta onkin sitten melkoisen haastavaa jumpata taas tekemiselle oikeat rajat. Vähän malttia tilanteisiin niin hyvä tulee.

Mitä koirasi ominaisuutta arvostat/mistä nautit eniten?

Tiedotus ja avanssi. Tiedotus, yhteistyö koiran kanssa metsästäessä mielestäni saavuttaa ihan toisen ulottuvuuden, kun koira tulee hakemaan riistalle. Voi nauttia täydellisesti metsässä liikkumisesta ja koiran työskentelystä, molempien tietäessä roolinsa ja toimiessa hyvin yhteen. Siitä tulee uskomattoman hieno fiilis ja vääjäämättä mieleen hiipii ajatus, että elämä on upeata. Avanssi, antaa ohjaajalle tilaa liikkua metsästäessä parhaaseen tiputuspaikkaan. (Jos koiraa pitää tukea nostamaan lintu niin monesti ajautuu linjaan, josta riistaa ei pääse tiputtamaan)

Jos antaisit vinkkejä tuoreelle kanakoiran kouluttajalle/metsästäjälle, millaisia vinkkejä antaisit?

Ensimmäisen koiran kanssa kannattaa hakeutua kanakoirakerhojen tilaisuuksiin ja koulutuksiin saadakseen kontakteja ja oppeja heiltä, joilla on jo kokemusta lajista. Älkää jääkö yksin kysymyksienne kanssa vaan ottakaa yhteyttä kasvattajaan, kouluttajiin tai kerhoihin. Olkaa avoimin mielin, kysykää ja muistakaa kyseenalaistaa! Jos jokin kerrottu oppi tai menetelmä ei kuulosta järkevältä niin kysykää mihin se perustuu ja miksi näin kannattaa toimia? Jos viisauden jakaja ei teille osaa avata toimintamallia tai sen erinomaisuutta niin ehkä kannattaa vielä harkita ennen kuin menee ohjetta viemään käytäntöön!

Jos asiat menevät vihkoon niin monesti vika ei ole koirassa vaan henkilössä, joka katsoo sinua peilistä!

Metsästämisessä tärkeintä on oppia metsästämään oman koiran kanssa yhdessä ja oppia lukemaan omaa koiraa eri tilanteissa. Koira ilmentää paljon eri asioita, mutta ohjaaja ei ymmärrä, mitä se jahti kumppani on kertomassa.

Nauttikaa koiran kanssa tekemisestä ja metsästämisestä. Hyvän ja toimivan koiran kanssa on mukava metsästää.

Satawarman Harald Kaunotukka tietokannassa

Uusimmat jutut

Vesityöharjoituksen järjestäminen

Harjoitusmalli alueyhditysten koulutustilaisuuksiin ja myös omatoimiseen koulutukseen. Aluekouluttajakurssilla 2004 käsitellystä aineistosta viimeistellyt Heikki Pöllänen. Juttu on julkaistu aiemmin Saksanseisoja-lehdissä 2/2004 ja 2/2009 sekä 3/2023. Pentukoirat...

Hallituksen päätöksiä 2/2024

Hallituksen kokouksessa 21.3.2024 - Päätettiin sähköisen jäsenrekisterijärjestelmän hankkimisesta ja käyttöönottamisesta - Päivitettiin valjakkohiihtokilpailun säännöt - Myönnettiin Ladies Trial kilpailu pidettäväksi Kemiön saarella 19.-20.10.2024 - Vuosikokouksessa palkittavat henkilöt ja...

Saksanseisoja 2/2024 lehti ilmestyy toukokuussa

Lehtitoimikunta on ahkeroinut taas jäsenistölle hienon lukupaketin! Lehden sisältö PääkirjoitusToimituskunnan kuulumisiaVetonarut kireällä Kiimingissä 16.3.2024”Helpompaa tää on ku heinänteko” Järjestävän tahon kisakatsausKokon perhe valjakkohiihtomestaruuskisoissaSorakankaan perheen yhteinen harrastusOnnistumisen...

Saksanseisojakerhon erikoisnäyttely 15.6.2024 Ylivieskassa – Edullisempi ilmoittautuminen päättyy 27.5.

Saksanseisojakerhon erikoisnäyttely järjestetään tänä vuonna Ylivieskassa kesäkuun puolessa välissä. Perinteisesti näyttelyviikonlopun aikana järjestetään myös kerhon tokokisat, ammuntakilpailu, juhlaillainen. Viikonlopun aikana järjestetään myös vesi- ja...

Käyttövalioesittelyssä lyhytkarvainen saksanseisoja FI KVA Helmenpoimijan Asan

Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista. Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Mika Karppinen Miten...

Kaupasta