Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Antti Kokko
Miten kuvailisit lyhyesti tuoretta KVA-koiraasi?
Lutunen Hessu Hopo.
Käyttövalioksi yltävällä koiralla täytyy olla ominaisuudet kunnossa, mutta myös ohjaajan on onnistuttava sen koulutuksessa.
Millainen koulutettava koirasi on ollut? Onko ollut haasteita ja kuinka niistä on selvitetty ja mikä puolestaan on ollut helppoa?
Ihan normaalit haasteet on ollu, kuten muillakin seisojilla tähän asti. Onneksi Ute on ollu varhaissyttönen ja latu on maistunu maastoon ku maastoon, joten silloin ollaan aina hyvällä mallilla, kun ei tarvihe koiraa tuuppia etiäppäin. Suurin haaste oli pitää hermot kurissa, kun Uten seisontakynnys oli ja on edelleen varsin korkea. Vielä tällekkin syksyä menetin useita tilanteita sen takia, että tuuppasi liian lähelle lintua. Pari syksyä purin hammasta ja maltoin oottaa, että koira ite hoksaa homman, mutta nyt puutuin jo kovasanaisesti. Loppusyksystä oli ilo huomata, että arat linnut seisottiin sopivilta etäisyyksiltä, kuten pitää.
Ute on koulutettu metässä. Haasteena on aina mettälinnuilla koulutettaessa myös se, että lintuja ei ole joka nurkan takana. Homma vaatii siis aikaa ja toki koiran, joka hakee ja myös oppii hakemaan tyhjää mehtää. Tällöin koirasta tulee väsymätön jahtikaveri. Kun koira toimii mettälinnuilla, niin sen jälkeen peltolinnut kyllä hoituu myös. Fasaaneilla ollaan käyty treenimielessä joitakin kertoja ja kunnollisilla peltoaukeilla vain kokeissa.
Mitä koulutuksellisia asioita pidät tärkeänä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa?
Olen aina sanonu, että jos minun koirat ei muuta osaa, niin ne osaa seurata. Taannoin Okariina -nimisen koiran kanssa päätin, että tämän jälkeen tulevat koirat on pysyttävä ilman hihnaa seurauksessa missä vain. Se on minulle erittäin tärkeää lenkeillä, metästyksessä ja muutenkin kulkiessa. Seurausta aletaan hieromaan heti ensimmäisistä lenkuroista lähtien. Ehkäpä sen kautta sitten lähtee muodostumaan tottelevaisuus muiden treenien ohessa toki. Karrigoidusti, jos saat koiran pysymään käskystä paikallaan, tulemaan luokse ja se tietää, mitä tarkottaa ei, niin siinä on kaikki, mitä seisoja tarvii.
Kun tottelevaisuus on kunnossa, niin sitten tarvitaan vain mehtää ja taas lisää mehtää. Vaikka fraasi on kulunu, niin kyllä minun motto on se, että mitä enemmän koiran kanssa kulkee, niin sitä parempi siitä tulee – kokemuksia, kokemuksia! Kenkien ja suksien pohjat on siis koetuksella. Onneksi tämä on meillä Pudasjärvellä mahdollista, koska vuodenajasta riippumatta koirien juoksutussenssit alkaa kotiovelta.
En myöskään voi olla korostamatta maltin valttia. Aikasempien koirien kohdalla on itsellä ollut aivan turhan kiire saada valmista aikaseksi. Pitää muistaa antaa koiralle aikaa kehittyä etenkin henkisesti.
Kuinka paljon metsästätte ja mitä?
Käytännössä metsästän kyyhkyjahdista alkaen huhtikuun puoleen väliin asti. Kyyhkyt, vesilinnut, maalinnut, loppukeväästä riekot, jos lupia heltiää ja vielä viimeseksi varislinnut. Joka vuosi käydään myös kylän pinnassa jänismehtyyllä ja käytetään tässä myös seisojia – joko karkottavana tai sitten ihan seisojana. Nyt kirjottaessa kun miettii tätä syksyä, niin ei taida olla montaa päivää, etten metässä olis käyny. Työpäivänäkin voi käydä welness -tunnilla lenkin lintuja ettimässä.
Miten/mistä olet saanut koulutusoppisi?
Aikoinaan kun alotettiin, niin toki piti imiä kaikenlaiset mahdolliset opukset, dvd:t ja myös googlailla internetistä apuja. Isossa arvossa alkutaipaleella oli ja on edelleen kaikki kanssaharrastajat. Suurin apu on ollut aviopuoliso Sanna, jonka koiraharrastus on koko elinikänsä mittainen toisin kuin minulla.
Oppimisprosessi on jatkuva eikä koirakaan ikinä ole valmis. Aina tulee jotain uutta tietoa/keinoa jostakin. KAER -kokeet on loistava paikka seurata muiden koirien/rotujen edesottamuksia ja porista harrastajien kanssa mahdollisista haasteista tai koirien hienoista suorituksista. Kaikista lähteistä kun sitten poimii itselle jotain ja kokeilee. Jos homma ei toimi, niin sitten tehdään jotenkin toisin. Suurin oppi vuosien varrelta on se, ettei asioista kannata tehdä liian monimutkasia.
Miten koulutat noudon?
Pennusta lähetään heti rakentelemaan noutamista karvadamilla ja sen jälkeen melko pian riistalla. Koska en ole oppinut palkkaamista rakentamaan koskaan oikein, niin homma on koulutusnoudon ja makupalojen yhdistelmä. Kun nouto on jossaki kuosissa, niin sitten esitellään kaikenlainen riista ja nostetaan haastetta. Jossakin vaiheessa sitten oletan koiran osaavan ja koitan nostaa vaatimustasoa liikaa. Sitten palataan taas jollekkin tasolle. Homma on jossakin vaiheessa aina levällään. Uten kanssa ongelmat lähti hoitumaan sitä kautta, että tein varmaankin kuukauden ajan niin, että aina piti noutaa riistaa, että saa evästä aamulla ja illalla. Käytännössä siis tarttua ja luovuttaa kunnolla ennen kuin evästä tuli.
Haasteita tulee aina lämpimällä linnulla, vaikka kylmää lintua noutaa ja noutosuoritus on selkärangassa. Mutta siihen auttaa aika ja pudotusten määrä. Homma kyllä palaa uomiinsa, kun vain oottelee eikä ala turhaa painostamaan vaatimalla teknisesti hienoja suoritteita. Aivan vain on noutaja tullu Utestaki, mutta noudon kouluttamisessa on itsellä paljon petrattavaa. Onneksi noudon koulutuksen spesialisti löytyy samasta taloudesta, joten omat virheet on saatu aina paikkailtua.
Miten avanssin saa säilymään tai parannettua sitä?
Tätä on pohdittu varmaankin se viimeiset 15 vuotta useiden jahtipäivien päätteeksi erilaisilla jahtiporukoilla ja vastausta ei vielä ole keksitty. Omilla koirilla on avanssi ollut hyvä ja säilynyt aika pitkään myös hyvänä. Jossakin vaiheessa vanhemmalla koiralla alkaa sitten jumimaan varmaankin johtuen siitä, että tiputuksia tulee, vaikkei avanssia anneta. Viimeisin johtopäätelmä omalla kohdalla on se, että oon sen verran hösynen. Tilanteissa on henkinen kiire ja liekkö se sitten tarttuu koiraanki. Turhaapa sitä siellä seisottaa, vaan reilusti tilanteeseen eikä leikitä hiippailevaa intiaania.
Miten olet kouluttanut koirasi tiedottomaan?
Utelle tosiaan tiedotus on pitäny opettaa, näinhän ei toki monen seisojan kanssa ole. Kouluttaminen meni varsin myöhäiseksi johtuen mainitusta korkeasta seisontakynnyksestä. Kun seisonta vihdoin alkoi kestämään ja ukko malttoi, niin jäin perinteisesti oottelemaan pään kääntymistä. Siitä sitten pillillä irti ja takaisin. Tällä hetkellä kunnioittaa pillikutsua sen verran, että irtoaa tiedottamaan, mutta vie turhan nopeaan. Seuraavat askeleet koulutuksessa ovatkin viennin rauhoittaminen ja kenties oma-alotteinen irtoaminen riistalta. Molemmat vaatinee aikaa ja kokemuksia lisää, mutta siinä on tulevan talven kehityskohteet. Olen itse asiassa kyyhkyillä saanut treenittyä vientiä paremmaksi jo muutamalla kokeilulla ja tämä on kantanut myös jo mehtäänkin, joten uskoisin, että asian kanssa ollaan hyvällä tiellä.
Mitä koulutukseen liittyvää seikkaa pidät hankalimpana, missä harrastajat yleensä epäonnistuvat?
Sanoisin, että se on tottelevaisuus riistatilanteissa. Jos ajattelee metsästystilanteita, niin oli avanssia tai ei, koiran on pysähdyttävä lintujen siivittäessä eikä perään tarvi mennä. Tässä on mukana myös turvallisuuskysymys. Jos sinulla on koira, joka käskystä tai ilman toppaa, kun lintu lähtee, niin homma on hyvällä mallilla. Jos ajattelee esim. KAER -kokeita, niin seisojahan yleensä seisoo ja nostaakin. Kun koira sitten pysyy paikallaan siivityksessä/mahdollisessa pudotustilanteessa ja on kuulolla, niin jovain!
Mitä koirasi ominaisuutta arvostat / mistä nautit eniten?
Silloin kun liivi on päällä, ollaan väsymättömästi hommissa. Silloin kun ei, niin näytetään naamaa, kun ruokakuppia kolistellaan. Nyt kun kerran saa kehua, niin Utessa tykkään erityisesti hakumoottorista ja tekniikasta. Myös riistatyöt on suoraviivaisia ja näyttäviä. Kun koira seisoo, niin siellä on käytännössä aina lintu hyvällä ampumahollilla tarjolla.
Kerro jotain muuta käyttövaliostasi, onko hauskoja sattumuksia tai
mieleenpainutta metsästyshetkeä, joita haluaisit jakaa?
No onhan niitä toki kertyny kaikenlaisia, mutta kerrotaan vaikka seuraava: Ute oli puolikkaan vuojen ikänen. Kuulin paikallisilta hirvijahtaajilta, ettei löydy hirviä seuran mailta ei sitten millään. Lähin työpäivän päätteeksi lintuja ehtimään ja kohta etumaastossa vilkkuikin valkoista. Lähempi tarkastelu paljasti, että nehän oli hirven jalat ja koira tietenkin perässä eikä ees haukkunu. Ei kuunnellu ei pätkääkään, vaikka muutaman kymmenen päästä meni parivaljakko ja sitte painettiin jokivarteen kilometrin verran. Kun tutkasta tarkastellen näin, että ajo vihdoin lakkasi läksin pentusta hakemaan. Kun sitten siellä kahteen törmättiin, niin kyllä meillä oli yhessä mukavaa. Onni onnettomuudessa mitään ei sattunu. Tapauksen jälkeen on yhteydenpito ollut oikein hyvällä mallilla. Laitoin myös viestiä paikalliselle hirviseurueelle, että kyllä täällä isompaakin sorkkaa on nähty, mutta en tarjonnu kuitenkaan Utea jahtikaveriksi.
Jos antaisit vinkkejä tuoreelle kanakoiran kouluttajalle/metsästäjälle, millaisia vinkkejä antaisit?
Kuten poikaan kanssa keikkahomissakin on todettu, niin kokemuksia ja kokemuksia. Tottelevaisuus kuntoon ja latua, paljon latua, niin hyvä tulee, jos vain koiralla on kaikki henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Pitää myös muistaa, että kiinnipitoaikana voi treenata kaikenlaista ja sitten jahtikauden lähestyessä kunnollinen kuntokuuri lenkkeillen tai vaikkapa pyöräillen. Tällöin kuntotaso on molemmilla jahtien alkaessa jo mukavalla mallilla ja koiralla nokka mukana.
Ja ennenkaikkea muistakaa, että nämä on metsästyskoiria eli nauttikaa jahdista! Ei sen väliä, vaikka koira ei pelaakkaan oppikirjan mukaan, kunhan jotain joskus päätyy eräksikkin.
Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023, mikäli omistaja näin haluaa. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista. Koulutustoimikunta pyrkii olemaan sähköpostitse yhteydessä kaikkiin uusiin käyttövalioiden omistajiin. Mikäli sähköposti ei ole tavoittanut tuoretta käyttövalion omistajaa, ole yhteydessä tiedotus@saksanseisojakerho.fi
