Karkeakarvaisilla saksanseisojilla tunnetaan periytyvä sairaus, Von Willebrandt tyyppi II, joka ilmenee veren hyytymistekijän puutteellisuutena ja näin ollen verenvuodon tyrehtymisen voimakkaana alenemisena. Sairailla koirilla on määrällinen ja laadullinen poikkeavuus hyytymistekijässä eli ns. von Willebrand tekijässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinänsä vähäpätöiset haavat aiheuttava
hengenvaarallisen verenvuodon, myös sisäisiä verenvuotoja esiintyy. Sairauden periytyvyys on
autosomaalinen, resessiivinen ja periytyminen noudattaa seuraavassa taulukossa esitettyä mallia.
Geeniä joka säätelee vW-tekijää on onnistuttu löytämään, näin ollen DNA-testillä pystytään heti
toteamaan onko koiralla viallista geeniä, eli onko se kantaja (ei oireita) vai onko se terve.
Mikäli kaksi testeissä terveiksi todettua koiraa paritetaan, voidaan yllä esitetyn periytymismallin
mukaisesti todeta jälkeläiset terveiksi testaamatta niitä, testaamisen tarve on esitetty tarkemmin
taulukossa 2. Tiedossa oleva periytymismalli sekä testaamisen mahdollisuus tarkoittaa, että sairaus
on erittäin helppo selvittää ja saada kuriin.
Olemassa oleva testi mahdollistaa sairautta kantavan koiran käytön jalostukseen, kunhan
noudatetaan seuraavia pelisääntöjä; Kantaja – vapaa yhdistelmän tekeminen on perustelluista syistä
mahdollista, mutta jalostustoimikunnan linjauksen mukaan tällaisesta yhdistelmästä syntyneet
pennut tulee testata ennen luovutusta ja myydä testitiedot omistajille ja jalostustoimikunnalle
julkaistuna.
Kantaja – kantaja yhdistelmän teko (todennäköisyys sairaisiin yksilöihin suuri) on todella
arveluttavaa, toisin sanoen ehdottomasti kiellettyä. Jalostustoimikunta ei tällaiselle yhdistelmälle
suositusta anna.
Tautia esiintyy useissa eri koiraroduissa (eri tyyppejä I, II ja III). Karkeakarvaisilla saksanseisojilla
tautia sairastavia ja kantajia on tavattu ainakin rodun kotimaassa Saksassa ja Tanskassa. Suomessa
on testattu koiria vuodesta 2007.
TESTAAMINEN
Jotta testitulos on luotettava ja virallinen täytyy näytteenottajan ja lähettäjän aina olla eläinlääkäri
tai tehtävään koulutettu eläintenhoitaja. Koiran on oltava tunnistusmerkitty (tatuointi tai siru). Koira
voidaan testata minkä ikäisenä tahansa, eli pennun testaaminen on mahdollista. Eläinlääkäri täyttää
kaavakkeen näytteenottoon ja koiran tietoihin liittyen sekä toimittaa sen edelleen
laboratoriotutkimuksiin. Ellei eläinlääkärillä ole asiasta tietoa, kerro, että tarvitset koirallesi
virallisen testin nimenomaan vWD II tyypistä. Tutkimuksia vWD II tyypille tekevät ainakin
Movet Suomessa.
Varmin näytteen ottamistapa on verikoe. Veri täytyy laittaa EDTA-putkeen. Ja se lähetetään kokoverenä ja riittävä määrä on 2-3 ml verta.
vWD -TESTITULOSTEN KÄYTTÖ JA JULKAISEMINEN
Testituloksen saavuttua omistaja voi halutessaan toimittaa tiedon testituloksesta
jalostusneuvojille, jotka ylläpitävät ja valvovat Saksanseisojakerhon tietokantaa ja toimittavat tiedot myös kansainväliseen tietokantaan.
Testin ollessa nyt vapaaehtoinen (ei kuulu rotumme PEVISA–ohjelmaan) päättää testituloksen
ilmoittamisesta jalostustoimikunnalle ja kaikesta sen julkaisemisesta koiran omistaja.
Jalostustoimikunta toivoo, että testien ilmoittamisen sekä niiden julkaisemisen osalta otettaisiin
rotumme harrastajien ja kasvattajien keskuudessa heti avoin, kaikkia hyödyntävä ja rotuamme
taudilta suojeleva asenne. Ilman tiedon käyttöön antamista ja julkaisemista ei tieto auta rotuamme
asian suhteen eteenpäin.
Julkaistuihin ja ilmoitettuihin tietoihin toivotaan kaikilta harrastajilta ja kasvattajilta avointa ja
kannustavaa asennetta – juuri sen tiedon, kuka on vapaa, kuka kantaja, me kaikki käytettäväksemme tarvitsemme. Teilaaminen ja mustamaalaaminen eivät johda rodun jalostuksen kannalta testaamisen tarkoittamaan tulokseen vaan päinvastoin – testaushalukkuus vähenee.
Lisätietoja rodun jalostusneuvojilta. Yhteystiedot rodun etusivulla.