Rodunkuvaus
Käyttötarkoitus
Monipuolinen seisova lintukoira.
Rodusta
Weimarinseisoja on hyvin vanha rotu, jonka alkuperästä on useita teorioita. Jo 1600- ja 1700-luvulta peräisin olevissa maalauksissa kuvitetut koirat muistuttavat pitkälti tämän päivän weimarinseisojaa. Varmaa kuitenkin on, että harmaita koiria pidettiin Weimarin hovissa, Saksassa jo 1800- luvun alussa.
Suurruhtinas Karl August oli suuri harmaitten ihailija, jonka uskotaan tuoneen tämän koiran metsästysretkiltään Bohemiasta Thüringeniin, Saksaan. Suurruhtinas Karl August oli Itäisessä-Saksassa sijaitsevan Thüringenin maakunnan hallitsija vuonna 1775, ja hän asui Weimarin kaupungissa Erfurtin alueella. Alue oli kuuluisa kauniista ja riistarikkaasta maaseudustaan, mikä palveli erinomaisesti ruhtinaan intohimoista metsästysharrastusta. Juuri tämä harmaa koira, nykyinen weimarinseisoja, oli luonteenlujuutensa, älykkyytensä ja atleettisuutensa ansiosta ideaali alueen suurriistan metsästykseen. Vaikutusvaltainen Karl August kehitti rodun alun alkujaan vain perhepiirinsä, hovinsa ja muun valikoidun ylimystön metsästyskäyttöön ja piti itsellään myös oikeuden päättää, kenellä oli oikeus pitää weimarinseisojaa. Sittemmin kasvatusta harjoittivat pääasiassa ammattimetsästäjät ja riistanvartijat. Näissä koirissa oli silloin vielä runsaasti jälkikoiran ominaisuuksia, mutta jäljestyskäytön vähennyttyä niitä alettiin risteyttää kanakoirien kanssa ja jalostusta jatkettiin näillä risteytyksillä. Rodun virallistamisen jälkeen jalostuksessa ei ole käytetty apuna risteytyksiä muiden rotujen, varsinkaan pointterin kanssa. Weimarilainen on siksi todennäköisesti vanhin saksalaisista seisojaroduista, ja sitä on jalostettu puhtaana noin sadan vuoden ajan. Nimi weimarinseisoja juontaa kaupungista Weimar, jossa ruhtinas hovistaan käsin synnytti tämän rodun.
Weimarinseisojia on lyhyt- ja pitkäkarvaisia. Weimarinseisoja on oppivainen ja intohimoinen metsästyskoira, joka on parhaimmillaan laukauksen jälkeen sekä vedessä että maalla. Sen haku on suppeampaa ja rauhallisempaa kuin esimerkiksi saksanseisojien. Sitä voidaan käyttää myös pienpetojen ja suurriistan metsästyksessä. Koulutuksessa on huomioitava rodun vahti- ja suojelutaipumus.
Rodulle tyypillistä on voimakas leimautuminen yhteen ihmiseen/perheeseen. Tästä johtuen luonteen heikkoudeksi ei tulisi luokitella ns. tervettä pidättyväisyyttä vieraita, lauman ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Weimarinseisojan tyypilliseksi luonteenominaisuudeksi katsotaan vahtimis- ja suojeluvietti. Vahtimis- ja suojeluvietistä huolimatta koira ei kuitenkaan saa missään nimessä olla arka tai aggressiivinen.
Ensimmäinen weimarinseisoja rekisteröitiin Suomeen vuonna 1969, ja viime vuosien aikana pentueita on rekisteröity vuosittain keskimäärin 4 kpl.
Tärkeitä mittasuhteita
Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on 12:11. Kuono-osan pituus mitattuna kirsun kärjestä otsapenkereeseen on hieman pitempi kuin kallo-osa otsapenkereestä niskakyhmyyn. Etäisyys ranteesta kyynärpäähän on suunnilleen sama kuin kyynärpäästä säkään.
Koko ja paino
Säkäkorkeus: Urokset 59 – 70 cm (ihannekorkeus 62 – 67 cm), nartut 57 – 65 cm (ihannekorkeus 59 – 63 cm).
Paino: Urokset noin 30 – 40 kg, nartut noin 25 – 30 kg.