Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Mikko Luhtaniemi
Miten kuvailisit lyhyesti tuoretta KVA-koiraasi?
Bööna on ollut helppo ja kiltti koira sekä kotioloissa että linnuilla. Kiltti luonne on näkynyt myös helppoutena laumassa, missä Bööna ei ole koskaan hakenut ”johtajan” paikkaa, vaan mieluumminkin väistää kuumat tilanteet. Juoksuintoa on piisannut jo pienestä pitäen ja se ei heikkene pidemmilläkään pyyntireissuilla.
Käyttövalioksi yltävällä koiralla täytyy olla ominaisuudet kunnossa, mutta myös ohjaajan on onnistuttava sen koulutuksessa.
Millainen koulutettava koirasi on ollut? Onko ollut haasteita ja kuinka niistä on selvitetty ja mikä puolestaan on ollut helppoa?
Bööna oli minulle ensimmäinen koira, jolla ei ollut luontaisesti vapautunutta nostoa, vaan jo pienenä pentuna koira halusi hiljalleen imeä avanssin lintuun. Lisäksi seisontakynnys oli suhteellisen herkkä, mikä oli toisaalta taas helpotus sille, että jo pennusta pitäen seisonnat olivat varmoja ja linnun käsittelykyky prosentuaalisesti todella korkea. Tähän lisättynä kiltti luonne, joka ei välttämättä varsinkaan nuorena kestäisi ohjaajan isoja virheitä aiheutti kyllä pohdintaa koulutuksen suunnittelulle. Päätin jo aika varhain, että otan koulutuslinjaksi koiran itsenäisyyden sekä rohkeuden tukemisen. Annoin Böönalle paljon fasaanikontaktia nuorena seisontakynnyksen nostamiseksi, vaikka normaalisti rakennan pennut suoraan metsässä. Lisäksi annoin koiralle todella paljon vapauksia haun laajuudessa ja saattoipa Bööna olla parhaimmillaan tunteja ajelemassa yksinään sorsia rannassa, mitä en röyhkeämmän pentukoiran antaisi koskaan yksinään tehdä. Lisäksi luotin, että löydämme yhteisen toimintamallin metsästyksen kautta, joten ammuin kyllä kaiken riistan Böönalle heti pienestä pitäen. Näin jälkikäteen voi todeta, että Böönan osalta pentuajan touhut olivat varmasti oikean suuntaiset.
Mitä koulutuksellisia asioita pidät tärkeänä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa?
Opiskele koira ennen suurempia koulutuslinjoja. Mielestäni tärkeimmät asiat pentukoiran hahmottamisessa on luontainen seisontakynnys, tarttuminen noudossa, haun itsenäisyyden taso sekä kyky seurata ohjaajaa, maastoa ja tuulta koiran jo hieman syttyessä linnuille sekä koiran reagointi korjaavaan ja palkitsevaan palautteeseen. Luontaisen seisontakynnyksen näkökulmasta voi eri lintutyyppejä antamalla rakentaa koiraa itselleen mieluisaksi. Tarhafasaani yleensä tekee koiraa röyhkeämmäksi ja arat teeret taas herkentävät, mutta näissäkin voi tietenkin olla poikkeustapauksia. Noudon tarttuminen tai tarttumattomuus vaikuttaa taas noutokoulutuksen suunnitteluun. Hyvin tarttuvalle koiralle uskaltaa pentuaikana tehdä enemmän yksinkertaista noutosuoritusta ja huonosti tarttuvalle viettiä pitää nostaa etsinnän tai jäljen kautta. Haun osalta pennun luontainen tapa liikkua maastossa vaikuttaa tosi paljon omaan liikenopeuteen tai suunnan vaihdoksiin. Myötätuulessa taakse jäävä pentukoira oppii kyllä hakeutumaan etupuolelle, kun vain nostaa omaa kävelyvauhtia. Passivoitumalla näissä tilanteissa, pentukin oppii siihen, että kyllä ohjaaja odottelee. Itse liikun jo nuoren koiran kanssa eri tuuliin ja pyrin keskittymään omaan liikkeeseen vähintään yhtä paljon kuin koiran liikkeeseen, koska en välttämättä usko, että käsiä heiluttelemalla ja pillillä päästään optimaaliseen lopputulokseen. Palautteen osalta rakennan aina kaikki toimintamallit pennulle palkinnon kautta. Iän myötä voi olla tilanteita, milloin nuori koira pyrkii tekemään jo opittujen mallien vastaisesti ja näihin on silloin helpompi puuttua ja korjata, kun toistoja oikeista toimintamalleista on paljon pohjalla.
Kuinka paljon metsästätte ja mitä?
Kyyhkyt ja sorsat heti kauden alussa, siitä matka käy yleensä Ruotsiin viikoksi kanalintujen perään. Suomen kanalintuhommat alkavat yleensä viikon mittaisella pätkällä mökillä ja mökkiä tulee hyödynnettyä läpi kanalintukauden viikonloppujahdeissa. Kanalintujen osalta jokavuotinen haave on myös päästä syksyllä tunturiin ja toinen tunturireissu onkin vuorossa aina maaliskuun riekkojahdissa. Peltohommissa tulee käytyä aktiivisemmin ainoastaan silloin, kun syksyn aikatauluun kuuluu peltokokeita, muuten panostan kyllä aikani metsämaastoihin.
Miten/mistä olet saanut koulutusoppisi?
Metsästyskavereilta, kokeneilta harrastajilta ja kantapään kautta.
Miten koulutat noudon?
Jos pentu tarttuu hyvin esineisiin, niin teen ensimmäiset toimintamalli karvadummylla sisätiloissa jo 7-9 viikon aikana. Tämän jälkeen pyrin nopeasti siirtymään oikeaan riistaan ja vaikeutan noutoa kerta kerran jälkeen. En yleensä tee kuin kerran viikkoon noudon nuorelle koiralle, koska liiallinen tekeminen voi aiheuttaa inflaatiota innon osalta.
Miten avanssin saa säilymään tai parannettua sitä?
Tähän otan mielelläni vinkkejä vastaan. 🙂
Miten olet kouluttanut koirasi tiedottomaan?
Koulutan tiedottamisen vasta siinä vaiheessa, kun riistatyöt ovat varmoja, linnun hallinnan prosentit korkealla sekä haku on lopullisesti auennut. Jos haku ei ole riittävän valmista ja ohjaajaan tukeutuvaa, voi tiedottamisen opettaminen heikentää toimintaa entisestään. Koulutuksen aloitan pillittämällä koiraa pois ja antamalla mahdottomat kehut koiran tullessa luokse. Pidätän koiraa enenevissä määrin toistojen lisääntyessä, mikä yleensä tuo jonkunlaista ilmentämistä esiin koiralta, kun kiirehän sillä olisi jo takaisin. Metsämaastossa olen pitänyt tutkaa tiedottamisen opettamisessa tärkeänä apuvälineenä, kun siellä tahtoo olla niitä puskia edessä ja silloin ei tarvitse arpoa, että onkohan se nyt linnulla vai ei. Osalla koiristani tiedottaminen on kääntynyt näillä malleilla oma-aloitteiseksi ja toiset ovat olleet taas hieman sitkaampia pysymään linnulla, ellei pillin ääntä kuulu.
Mitä koulutukseen liittyvää seikkaa pidät hankalimpana, missä harrastajat yleensä epäonnistuvat?
Ehkä yleisin virhe mikä on tullut vastaan on yksinkertaisen noudon liiallinen hinkkaaminen nuorelle koiralle. Tässä käy herkästi niin, että koiran into heikkenee saman toistamiseen, milloin ei enää tartuta riistaan ja silloinhan ohjaajan hermorakenteessa voi tapahtua hetkellistä muutosta ja asiat menevät lukkoon. Parasta olisi miettiä noutoharjoite koiralle aina edellistä haastavammaksi motivaation ylläpitämiseksi ja uskaltaa pitää taukoa suoritusten välissä jopa useita päiviä tai viikkoja. Omien pentueiden osalta tämä oli isoin ongelma ja se korjaantui, kun lähdettiin pihamaalta metsään ja vedettiin pennulle lyhyt jälki, missä vietit nousevat ja tarttuminen taas palautuu.
Mitä koirasi ominaisuutta arvostat / mistä nautit eniten?
Böönan osalta arvostan kaikista eniten äärettömän korkeaa linnunhallintaprosenttia kaikissa maastotyypeissä. Minulla on huono hermorakenne lentäviin lintuihin, joihin koira on ilman minua käynyt vaikuttamassa.
Kerro jotain muuta käyttövaliostasi, onko hauskoja sattumuksia tai mieleenpainunutta metsästyshetkeä, joita haluaisit jakaa?
Bööna on jäniskevennysten erikoiskoira. Olemme useamman kerran ampuneet metsäjäniksen seisontaan tilanteessa, missä piti olla levinnyt poikias etumaastossa. Näissä tilanteissa on laitettu jänis reppuun ja menty sitten seuraavaksi lintuseisonnalle. 🙂
Jos antaisit vinkkejä tuoreelle kanakoiran kouluttajalle/metsästäjälle, millaisia vinkkejä antaisit?
Toivon, että olisin älynnyt hakeutua heti ensimmäisen seisojani kanssa alueellisen seisojatoiminnan pariin. Olisin todennäköisesti saanut nopeammin hyviä vinkkejä toimintamallien rakentamiseen ja oireiden korjaamiseen. Kysy kokeneilta harrastajilta apua, koska jokainen koira on uniikki ja ne jotka ovat nähneet paljon erityylisiä koiria osaavat todennäköisesti myös antaa monipuolista työkalupakkia juuri sinun koirasi kouluttamiseksi.
Ahmalehdon Bööna tietokannassa
Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023, mikäli omistaja näin haluaa. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista. Koulutustoimikunta pyrkii olemaan sähköpostitse yhteydessä kaikkiin uusiin käyttövalioiden omistajiin. Mikäli sähköposti ei ole tavoittanut tuoretta käyttövalion omistajaa, ole yhteydessä tiedotus@saksanseisojakerho.fi
