Rodunkuvaus
Rodun tausta
Hollannin pohjoisessa, Frieslandin maakunnassa satoja vuosia kasvatettu stabyhoun polveutuu luultavasti espanjalaisten valloittajien 1500-luvulla Alankomaihin tuomista spanieleista. Kirjallisia todisteita rodun olemassaolosta löytyy 1800-luvun alusta lähtien.
Monikäyttöisenä rotuna stabyhounia on käytetty kautta aikojen Hollannissa maatilojen vahtikoirana, mutta ennen kaikkea se on metsästyskoira. Sitä käytettiin ketun, pienriistan ja lintujen metsästyksessä, ja se kaivoi myös myyriä ylös ja pyydysti niitä. Stabyhoun hyväksyttiin virallisesti roduksi Alankomaissa vuonna 1942 ja Hollannin Staby- ja Wetterhounyhdistys perustettiin vuonna 1947. Ensimmäiset stabyhounit rekisteröitiin Suomeen 1991.
Ensimmäinen osa stabyhounin nimestä (stabij) tulee Hollannin kielestä: ”sta me bij”, seiso vierelläni. Viimeinen osa on friisian murretta, joka on lausuttuna ”hoon” tarkoittaen koiraa.
Luonne
Stabyhounia kuvataan hyvänä metsästyskoirana, joka on hieno seisoja ja pehmeäsuinen noutaja. Se on myös viehättävä seurakoira. Stabyhounia on usein verrattu alkuperäiseen friisiläiseen ihmiseen, jonka on sanottu olevan itsepäinen, rehellinen ja suora, sosiaalinen, hiljainen sekä ystävällinen, mutta hieman varautunut vieraita kohtaan. Stabyhoun on luonteeltaan reipas, omistajaansa miellyttävä, aina parhaansa yrittävä koira. Se on iloinen ja helposti koulutettava.
Ulkonäkö
Stabyhoun on yleisvaikutelmaltaan vaatimaton, vankkarakenteinen, korkeuttaan pitempi, pitkäkarvainen seisoja. Ihannekorkeus on nartuilla 50 cm sekä uroksilla 53 cm. Sallitut väriyhdistelmät ovat mustavalkoinen, ruskeavalkoinen ja oranssivalkoinen.
Terveys
Rotu on varsin yleisterve. Sen suurimpia ongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, sekä kyynärnivelen osteokondroosi ja kyynärniveldysplasia. Lisäksi rodussa on esiintynyt epilepsiaa sekä silmäsairauksia.
Rotu tänään
Stabyhounit ovat nykyään lähes täysin seurakoirina, niin Hollannissa kuin Pohjoismaissakin. Niiden monipuolisuus tekee niistä verrattomia harrastekoiria, ja niitä voi usein nähdä mm. TOKO- ja agilitykentillä. MEJÄ on myös suosittu harrastus, samoin näyttelyt. Valitettavasti stabyhounien alkuperäinen käyttö seisovana lintukoirana on lähes tyystin kadonnut, eikä jalostuksessa ole otettu huomioon metsästyksellisyyttä tarpeeksi. Aivan viime aikoina on Suomessa herätty myös rodun alkuperäiseen käyttöön, ensimmäinen stabyhoun osallistui KAER-kokeeseen vuonna 2009.
