Saksanseisojakerho esittelee nettisivuillaan uudet käyttövaliot alkaen vuodesta 2023. Esittelyitä julkaistaan sivustolla sopivin väliajoin. Vanhemmista käyttövalioista löytyy tarinoita kerhon juhlajulkaisuista.
Kysymyksiin vastasi koiran omistaja Kari Kilpimaa
Miten kuvailisit lyhyesti tuoretta KVA-koiraasi?
Vintiläntuuli AJ Riemu, son semmonen luonnonlapsi, joka vietti koko ensimmäisen kevään ja kesän ulkona, se nukkui portailla ja tervehti iloisesti hyppien talosta ulos tulijoita, tai sisälle menijöitä.
Ajattelin, että antaa pennun nauttia vapaudesta koko kesän niinkuin muistin pikku koirien tehneen ennen vanhaa, ollessani pieni maailman suuruutta ihmettelevä poika.
Jo pentuna se ihan ittekseen oppi miten naakitaan räkättirastaita, ja västäräkkejä, tipu havaitaan, hiivitään ja otethan avanssi.
Riemu synty kevväillä Ahkun ja Pitkän Jassån yhdistelmään ja kerkes nähä heti hankikannon ja pälävet sekä ensimmäiset muuttolinnut, niinku västäräkit ja jokirannassa pesää hakevat telkät.
Söpöytensä ja iloisen Riemukkaan käyttäytymisen takia se jäi meille kun muut lähti maailmalle, uusiin koteihin.
Nimensäkin se sai iloisesta olemuksestaan.
Käyttövalioksi yltävällä koiralla täytyy olla ominaisuudet kunnossa, mutta myös ohjaajan on onnistuttava sen koulutuksessa.
Millainen koulutettava koirasi on ollut? Onko ollut haasteita ja kuinka niistä on selvitetty ja mikä puolestaan on ollut helppoa?
Tottelevaisuus koulutus oli maahan, maahan, maahan ja maahan. Kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja jopa kesken leikin oli mentävä maahan mutta hyvällä innostavalla ja rauhoittavalla palkitsemisella ja pikku koutsaamisella se alkoi luistaa mukavasti.
Tänne! Kaksoisvislaus komennon opetin pentueelle heti ku ensimmäisiä oikeita ruokia ja ensimmäisiä ruokakuppeja kilisteltiin ja 2 lyhyttä tänne komentoa opittiin siis jo syödessä.
Alun totuttelun ja opettelun jälkeen ruokakuppi saattoi olla jopa 50 metrin päässä nukkuvasta pentuläjästä. Pienen haparoinnin jälkeen pennut kyllä sai aina hajun ja tuli lujaa tykö ku kuulivat kaksi vihellystä komennon.
Riemun paras ominaisuus on kovan metsästyshalun ja kohtuulisen hyvän yhteistyön sekoitus, siis kohtuulisen, se tarkoittaa että haku on tosi itsenäistä ja laajaakin, siis jos lintuja ei meinaa löytyä, sitten vasta tulee meikäpoika mieleen kun huomaa ettei ukkoa näykkään kun seisonnalla päätään kääntelee, varovasti peruuttaa pois ja tulee luo tiedottaen että tuu tuu apuun, ei näitä saa yksin.
Riemulla on vahva seisontataipumus ja erittäin hyvin kalibroitunut nenä siis lintuja ei karkaillut, mutta jos lintu ei osoittanut arkuutta ja Riemu pääsi vaanimaan sopivalle hollille, oli oma-aloitteinen avanssi käsillä ja jopa poikalinnun kiinni saaminen oli tosiasia.
Joten ongelma oli liiallinen röyhkeys riistalla.
Pidin pienen tauon mettästysharjoituksissa ja aloin vaatia tiedotuksia siivellä ja ruokakupilla sekä vesilintu poikueella joka sopivasti ilmaantui kotirantaan. Kutsuin vain tiukasti tännetulo vihellyksellä, kun näin sen seisovan vesirajassa telkkäpoikuetta.
Tänne vihellystä olin jo pitkään päivittäin vahvistanut siten, että koiran ruokailu tapahtui vasta tänne vihellyksen jälkeen Joten Riemulla herahti parta märäksi aina kun 2 terävää vihellystä kuului, eikä voinut koskaan vastustaa kutsuani.
Näin ollen ilomme oli yhteinen, kun menimme takaisin rantaan katsomaan Telkät poikuetta, joka ui kauemmas rannasta, kytkin Riemun seisontaan ja istuimme hyvitellen pitkään ennen kuin palasimme.
Metsästyksen jatkuttua en päästänyt Riemua silmistäni, vaan aina kun se meni näkömäärän ohi, vislasin takaisin ja kehuin ja viittasin jatkamaan. Tätä jatkui kunnes Riemu ei tullutkaan vihellyksestä, jotain on siis löytynyt, siis nopiasti sinne ja siellä odotti minua ihana näky: Riemu seisoa tökötti ison leviäperseisen kuusen alle ja kuusen oksien alla liikkui poikateeriä, hiivin hyvälle hollille tuijottaen samalla herkeämättä Riemua valmiina karjaisemaan maaaahan! mikäli Riemu meinaa varastaa, mutta Riemu oli niin sähköisessä seisonnassa ettei etes huomannu minun liikkumista ja niin pääsin oikealle sivulle Riemusta. Katsoin kuinka maaruska heloitti punaisena mustikan varvuissa vanhassa kynttiläkuusikon katajaisessa rinteessä, ja hämähäkin seitit kimalteli auringon säteista. Siitä todellisuuteen herättyäni annoin avanssin tsah! Riemu ryntäsi niinkuin ennenkin yrittämään linnun kiinniottoa, no avanssi päättyi kun Teeret pomppasi ilmaan, Riemu katsoo minua liikahtamattomana kuin lootin vaimo, siitä huolimatta minun maahan komento jyrähtää niin että korviin sattuu itelläkin, Riemu jää seisomaan vastoin komentoa huomaan, mutta vanha uskollinen Valmet lennähtää poskelle ja ryppyiset kourat puristaa haulikkoa kiihkeästi. Ryppyiset luomet siristyy tehden pienen aukon, vanha paljon nähnyt silmä tarkentaa, aivot antaa käskyn, sormi koukistuu, liipaisin painahtaa ja vanha palvelija tutusti yskähtäen heittää haulit ilmaan, poikateeren lento katkeaa kesken ylösnousemuksen ja tipahtaa kuusen taakse.
Tiukka kaksi vihellystä ja Riemun aikeet lähteä tutkimaan lähemmin kuusen persettä toppaa siihen ja käskystä koira tulee iloisesti hypähtäen jalan juureen. Komennan tiukasti maahan ja paikka. Odottelen hieman, vannotan Riemun jäämään paikalleen, käyn hakemassa teeren ja esittelen yhteisen saaliimme, annan Riemun tutkia lämmintä lintua hallitusti käsistäni, istun mättäälle ja rauhoitumme, käytän jopa lämmintä lintua Riemulla suussa ja vaadin istumisen ja luovutuksen, hillittyä ns.pakkonoutoa on hyvä tehdä koulutuksessa heti riistatilanteen jälkeen sillä silloin vietti on kovimmillaan. Ja ohjaajan on saatava koiransa hallintaan joka tilanteessa. Ja Teeri jonka saimme, nyljen sen heti harjoituksen lopuksi, se on meijän yhteinen palkinto. Annan koiran purra teeren siipiä ja kynsiä sekä syyä muita roippeita samalla lintua siivotessani, vietämme aikaa niin että sykkeet ja vietti laskee molemmilla matalemmas.
Näitä toistoja tein ensimmäisen syksyn samalla kaavalla hyvin tarkasti. En antanut noutaa kuin pakkoraossa jos tuli raanakko.
Mitä koulutuksellisia asioita pidät tärkeänä pennun ja nuoren koiran koulutuksessa?
Nuoren koiran tärkein osattava asia on pysähtyminen käskystä ja tänne tulo. Joka kerta kun käsky käy on toteltava viivyttelemättä! Se on jatkon onnistumisen kannalta tärkein juttu.
Seisonta pennulla ku pennulla on jo vakiovarusteena sekä vaihtelevat juoksu/metsästys halut.
Kuinka paljon metsästätte ja mitä
Metsästämme melkein jokaisena mettästyspäivänä.
Miten/mistä olet saanut koulutusoppisi?
Ensimmäiset opit mulle tuli Kilpimaan Joukolta, Jounilta ja Heikkilän Pertiltä.
Loput olen itse oppinut 6 KVA:n kanssa virheitä tehden ja korjatessa.
Miten koulutat noudon?
Noutoa, pentuna, sisällä. Heitän käytävälle pehmo damia leikkien noudattaen, sitten pidä suussa harjoituksia ja puolen vuoden iässä heitetään jo jäistä lintua joka varmasti kiinnostaa kovasti, silloin on tärkeää se että tänne tulo on jo kunnossa, luovutus pitää opettaa ja sitten sitä pitää harjoitella ja vaatia joka kerta.
Ei määrä vaan laatu ja päätä harjoitus aina onnistuneeseen suoritukseen.
Miten avanssin saa säilymään tai parannettua sitä?
Avanssi on yksilöllinen ominaisuus se on toisilla raju eteneminen, toisilla hidas ja vaiheittainen, molemmat toimii. Se menee helposti pilalle kun riistatöihin aletaan ennenkuin koira osaa pysähtyä linnun siivittäessä.
Peräänmenon liian raju pois ottaminen viimeistään pilaa avanssia, kun koira pelkää ajaa lintua lentoon. Koska tietää, että äijä huutaa kohta jostain kumman syystä ku vihainen hullu ja on vielä vihaisen hullun kuulonenki.
Vielä kerran toistan: pysähtyminen käskystä tilanteessa ku tilanteessa on todella tärkeä taito ja se pitää opettaa varmaksi koirallesi ennen riistatöitä.
Miten olet kouluttanut koirasi tiedottomaan?
Tiedotus opetetaan siten ettei seisonnalle mennä ennenkuin koira on käynyt ohjaajan luona tänne tulo käskystä, viheltämällä. eikä koiralle ammuta lintuja ennenkuin se on hakenut ohjaajan.
Kun koira on totellut ensimmäiset kerrat aletaan opettelemaan ilmentämistä ja se onnistuu hidastelemalla takaisin linnuille menoa. Toisinaan jopa vihellän jotta koira pysähtyy odottamaan.
Pitkältä matkalta tiedottamisessa pitää tiedotus tekniikka viennissä olla oikeasti kunnossa muuten koira jättää ohjaajan ypöyksin haaveilemaan.
Vaikein asia on nykyään tutkamettästys! Sen tähden koirat ei osaa tiedottaa ja koiran haku leviää erittäin laajaksi koska tutkakoira oppii että ukko/akka tulee kyllä kun jaksaa seisoa. Tällä lailla mettästäessä patterien loppuessa pitää tehä ilmoitus someen kadonneesta hupista.
Jos antaisit vinkkejä tuoreelle kanakoiran kouluttajalle/metsästäjälle, millaisia vinkkejä antaisit?
Uudelle seisojanpennun omistajalle toivon paljon rakkautta uudelle perheenjäsenelle. Paljon uteliaisuutta koiran ominaisuuksia kohtaan.
Halua opettaa pennulle uusia temppuja, jotka vie yhteistyön aina vaan paremmaksi. Mitä enemmän opetat pennulle asioita, sen parempi mettästys yhteistyö syntyy. Kun pentu on oppinut jonkin käskyn, vaadi yhdellä käskyllä toimintaa.
Kun koirasi toimii hienosti ole sille hellä ja rakastava kuin Isoäitin poski.
Kun koirasi on viettinsä viemänä lennättänyt riistan huitsin nevadaan sinun täytyy eleillä ja äänelläsi olla koirallesi 100% ja rauhoittaa koira lintujen lähtöpaikalle.
10 minuutin makuutus ukko vihasena ja mykkänä tekee koirasta varovaisemman seuraavassa lintujen kohtaamisessa.
Ja seuraavassa tilanteessa koirasi jo seisoo ja voit olla onnellinen omistaessasi hienon ikioman mettäkoiran!
Mutta älä luulekaan että koulutus on ohi ja koirasi on valmis, ehei koirasi koettelee sinua vielä usein, koska sen mettästysvietti on niin kova.
Mutta kun aina yrität ennakoida mitä koirasi voi tehdä seuraavaksi ja valmistaudut joko kieltämään tai yllyttäämään saat koirasi ajan oloon käsiisi.
Toinen onneton asia on sorkkaeläin kiinnostus jota ei positiivisuudella voi hoitaa, poroajo on otettava pois tiukasti EI-sana opettamalla jo pienenä koiranpentuna.
Rajat on rakkautta metsästyskoirallekki.
Lopuksi: Kun metsästät aina KAER-säännöillä koirallasi kuin olisit Riistakoiran finaalissa ja viimeisessä erässä, huomaat että kohta sinä olet siellä käyttövaliosi kanssa.
Kiitos kerholle.